Atte Harjanteen puhe Vihreiden puoluekokouksessa 10.6.2023

Arvoisa vihreä puoluekokousväki,

Hienoa päästä tänne lakeuksille kokoustamaan. Seinäjoki on monellakin tapaa mainio paikka – itselleni henkilökohtaisesti tärkeä siksikin, että Provinssirock vuonna 2002, 21 vuotta sitten, oli ensimmäinen oikea festarini, jonne tehtiin pitkä ja vaiherikas road trip Vantaalta kaverini henkselivetoisella Volvolla.

Samanlaisella Volvolla tehtiin muuten aikanaan, vuonna 1978, Vantaan Keimolassa yhtäjaksoisen peruuttamisen maailmanennätys. Kovia peruuttajia vaikuttaa olevan mukana Säätytalollakin. Tasa-arvosta, kansainvälisyydestä tai ihmisoikeuksista ei kuitenkaan pidä peruuttaa. Vihreää – anteeksi, pahoittelut herkälle väelle Säätytalolla, siis puhdasta -, puhdasta siirtymää ei pidä jarruttaa, vaan vauhdittaa. Suomen menestys nojaa rohkeuteen uudistua.

Säätytalolla on se porukka, mikä on, kuitenkin siksi, että pärjäsimme vaaleissa huonosti. Vain 7 prosenttia äänestäjistä antoi meille äänensä, vaikka tavoitteemme ja arvomme ovat paljon laajemmin jaettuja tässä maassa. Sen johdosta menetimme seitsemän paikkaa eduskunnassa. 

Neljä erittäin ahkeraa ja pätevää vihreää kansanedustajaa putosi, ja liian monelle hienon kampanjan tehneelle, motivoituneelle ja osaavalle vihreälle paikka Arkadianmäellä jäi haaveeksi. Vaalitulos tarkoitti sitäkin, että puolueen taloustilanne on pakottanut irtisanomisiin ja menosopeutuksiin.

Olen tästä äärimmäisen pahoillani. Anteeksi. Eduskuntaryhmä on puolueen edustusjoukkue, päivänpolitiikan kasvot. Me emme hyödyntäneet ja tuoneet esille edustajiemme laajaa ja syvää osaamista, omia vihreitä ääniä ja uutteraa duunia valiokunnissa tarpeeksi. Sekin näkyy siinä vaalituloksessa, jonka kanssa meidän on nyt elettävä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajana, edustusjoukkueen kapteenina, olisi pitänyt tehdä parempaa työtä. Olen katsonut peiliin monta kertaa ja pitkään vaalien jälkeen. Tällä kaudella on onnistuttava paremmin. 

Paitsi että sanon anteeksi, haluan sanoa myös kiitos. Kiitos Marialle ja Velille puolueen luotsaamisesta. Kiitos lukemattomista työtunneista, sitoutumisesta ja vastuunkantamisesta – ja huh huh, teillä ei ole hanskat pudonneet missään vaiheessa. Kiitos ehdokkaat, tukiryhmät, järjestötoimijat, vapaaehtoiset ja työntekijät kautta maan, puoluetoimistolla ja piireissä sisukkaasta kampanjoinnista ja itsenne täysillä peliin laittamisesta! Sitä tarvitaan jatkossakin. 

Meitä tarvitaan jatkossakin. 

Konservatiivisen ja populistisen hallituksen haastajaksi tarvitaan oppositioon kirkas liberaali, ihmisiin ja edistykseen uskova ääni. Se olemme tietysti me. 

Filosofi Frank Martela muistutti äskettäin Verde-lehdessä, että vihreiden paikka on olla tulevaisuuden puolella. Olen samaa mieltä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tulevaisuuspuolueen rooli vain korostuu.

Ei ole kuitenkaan ihan helppoa olla uudistava voima ja tulevaisuuden puolella. Se kun edellyttää muutoksen sanoittamista. Ja politiikassa on aina helpompi jarruttaa kuin saada muutosta aikaiseksi. Saavutettuja etuja puolustetaan hanakasti ja muut puolueet oikealta vasemmalle ovat kerta toisensa jälkeen pysähtyneisyyden puolella: siksi pro-market -puheet muuttuvat pro business -teoiksi, pienituloisen puolustaminen työmarkkinajärjestöjen edunvalvonnaksi, viljelijöiden ahdinko syvemmäksi ja turkistarhaus kiertotaloudeksi. 

On ihan ymmärrettävää, että muutos huolettaa. Jotta vaadittuja uudistuksia Suomen talouteen ja hyvinvointivaltion rakenteisiin saadaan tehtyä, on huolehdittava kolmesta tunteesta. Ihmisillä on oltava tunne, että muutos on välttämätön, että se on hyväksi – ja että se on reilu.

Talouden uudistaminen ekologisesti ja ilmaston kannalta kestäviin rajoihin on välttämätöntä. Tieteellinen tilannekuva on varsin yksiselitteinen: 1,5 asteen tavoite karkaa käsistä ja olemme aidosti kusessa. Olemme onneksi saaneet tavoitteellisen politiikan ansiosta käännettyä maailmaa asentoon, jossa päästöjen vähentäminen ei auta vain pidemmällä aikavälillä ja globaalisti, vaan näkyy suoraan massiivisena teollisten investointien aaltona, erityisesti tänne Suomeen.

Ilmastotoimien reiluuden tunteen kanssa työ on sen sijaan kesken, ja se vaikeuttaa myös välttämättömyyden ja hyödyn viestimistä. Tilanne ei parane ylhäältä päin selittämällä vaan arjen haasteet ja huolet vakavasti ottamalla.

Suomen talous kaipaa uudistamista myös julkisen talouden vahvistamiseksi, ja maan kilpailukyvyn ja vetovoiman takaamiseksi. Tämän välttämättömyyden kokoomus on onnistunut viestimään tehokkaasti, ja siksi Petteri Orpo johtaa paraikaa hallitusneuvotteluita. Nyt hallitusta muodostavalta porukalta en kuitenkaan uskalla odottaa kovin reilua uudistamista, tai edes erityisen kustannustehokasta ja vaikuttavaa politiikkaa. 

Keskeneräistä taideteosta on vaikea arvioida, mutta tihkuneiden tietojen valossa kuulostaa siltä, että talousvastuu ja kustannustehokkaat markkinamekanismit jäävät uudessa hallitusohjelmassa yhä edelleen tehottomien yritys- ja verotukien alle. Päälle on ilmeisesti tulossa myös bensapopulismia, joka käy kalliiksi oikeastaan kaikilla mittareilla. Kovimpia nettohyötyjiä ovat suurituloiset isojen polttomoottoriautojen omistajat – ja samalla fossiilituloilla valtaansa pitävät pahikset ympäri maailmaa hierovat käsiään. 

Onhan sillä hintaa, mutta se on poliittinen valinta, kuten Orpo osuvasti totesi.

Liikkumisen ja muiden elinkustannusten nousu on tietysti aivan aito ja asiallinen huoli, johon meidänkin on tarjottava ratkaisuja. Ja niin olemme tehneetkin, kun olemme esittäneet kohdennettua energiarahaa. Könttäsummakompensaatio on muuten myös ekonomistien tarjoama lääke, eivät veroalet tai hintasääntely.

Hyvinvointivaltion rakenteet ja palvelut kaipaavat nekin uudistamista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvava rahoitustarve on kiistaton, mutta rahan on mentävä tehokkaaseen ja vaikuttavaan hoitoon. Ylhäältä alas, hallinto edellä -filosofian on tehtävä enemmän tilaa hoitoalan ammattilaisten mahdollisuuksille tehostaa omaa työtään, ja hyödynnettävä digitalisaatiota ja yksityistä palveluntuotantoa notkeasti. Viime kaudella luotu hyvinvointialuerakenne on kehityskelpoinen pohja, mutta arvelenpa, että edessä on vielä ainakin verotusoikeus ja alueiden yhdistäminen – ja hyvä niin. Pelkistä rakenteista ei tietenkään ole sotesektorilla kyse, vaan esimerkiksi nykyinen moralistinen päihdepolitiikka johtaa turhiin kuolemiin ja muihin karmeisiin seurauksiin. Tarvitaan tietoon pohjaava, humaani ote. Me edustamme sitä.

Myös sosiaaliturva kaipaa uudistamista yksinkertaisempaan, reilumpaan ja loukuttomampaan suuntaan. Vihreille on edelleen tilausta vahvana perustulon puolustajana. Ylipäänsä kaikkien tulonsiirtojen – aluepolitiikan tuet mukaan lukien – vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta tulisi kammata tarkemmin läpi. 

Raikasta, uudistavaa otetta kaipaa Suomen EU-politiikka ja siitä keskustelu. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ennakkovaikuttamista on vahvistettava. Muille puolueille se vain tuntuu usein tarkoittavan ennen kaikkea ilmasto- ja luontotoimien jarruttamista heikosti perusteltuja fraaseja hokemalla. Euroopan Unionin toimintakykyä, yhtenäisyyttä ja demokratiaa on vahvistettava, jotta Eurooppa pystyy vastaamaan ajan haasteisiin: kiristyvään geopolitiikkaan, Venäjän uhkaan ja Ukrainan jälleenrakennukseen, murrosteknologioiden nousuun, ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Tässä maassa tarvitaan analyyttistä, rakentavan kriittistä ja EU:n menestyksen arvon ymmärtävää otetta, ja johtavana eurooppapuolueena se on meidän roolimme.

Se rooli sopii hyvin yhteen rohkean ja näkyvän ulko- ja turvallisuuspoliittisen profiilin kanssa. Nato-jäsenyyden myötä Suomen turvallisuuspolitiikkaa linjataan uudessa asennossa. Vanhojen ”totuuksien” ja portinvartijoiden aika on ohi, se mureni lopullisesti helmikuussa 2022. Tämäkin on vihreille mahdollisuus: meille raikas, rehellinen ja osallistava ote ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ei ole uusi asia.

Arvoisa puoluekokous,

Uskon vakaasti, että liberaalille, tietoon pohjaavalle uudistajalle on paitsi tarve, myös tilausta poliittisella kentällä. Uudistusten aikaansaaminen on silti edellä mainituista syistä usein vaikeaa. Mutta jos se olisi helppoa, sen tekisi joku muu. 

Rohkea tulevaisuuspuolue uskaltaa johtaa ja olla aloitteellinen, ja jaksaa argumentoida ja perustella paremmat vaihtoehtonsa. Ylimielisyyteen ja viisasteluun ei kuitenkaan ole varaa. Kuten sanoin: Tässä meidän skarpattava, ja siinä korvat ja läsnäolo ovat tärkeimmät työkalut. Kohdataan ihmisiä, muutetaan maailmaa.

Tänään selviää, kenet meidän puolueemme on valinnut johtamaan liikettä seuraavat vuodet. Varmaa on vain se, että nimi alkaa ässällä ja päättyy aahan, ja että saamme erinomaisen pätevän ja valovoimaisen puheenjohtajan. Saara ja Sofia, olette tehneet hurjan urakan kenttää kiertäen, paneeleita ja haastatteluita tykitellen aika armottomassa aikataulussa – kiitos teille hienosta, hyvähenkisestä kampanjoinnista.

Muista valinnoista päättää puoluekokous, ja tarjolla on äärimmäisen etevä katras ehdokkaita – kiitos kaikille teille, jotka olette lähteneet kilvoittelemaan vastuusta puolueen johtotehtävissä! Nostan teille suuresti hattua.

Itselläni ei tässä puoluekokouksessa ole äänioikeutta, mutta totean kuitenkin vielä lämpimän kannatuksen lähteä kohdassa 22 tukemaan Pekkaa presidentiksi. On toki hieman outo fiilis olla näin innoissaan kampanjasta, jonka toivottavana lopputuloksena pitkäaikainen jäsen eroaa puolueesta.

Arvoisa puoluekokous. Nyt tehdään Pekasta presidentti.

Toivon, että lähdette sankoin joukoin tekemään kampanjaa ja tukemaan valitsijayhdistyksen työtä. Samalla kun tehdään Suomelle parasta mahdollista presidenttiä koko Suomelle yhdessä kaikkien innokkaiden kanssa, on se tilaisuus näyttää vihreitä kasvoja ja tekemisen meininkiä koko rikkaudessaan ympäri Suomea, ehkä innostaa joku uusi mukaan puolueen toimintaan.

Niin minun vihreä tarinani alkoi 11 vuotta sitten. Ja tässä sitä ollaan. 

Antoisaa kokousta!