Avataan korkeakoulujen ovet entistä useammalle

Suomen korkeakoulutusaste on pudonnut OECD-maiden keskiarvon alle, mikä heikentää myös talouden kilpailukykyä. Ongelmaa on vaikea korjata ilman uusia korkeakoulujen aloituspaikkoja. Vihreät esittää mittavaa ja määräaikaista aloituspaikkojen lisäämistä, joilla puretaan hakijasuma viimeistään seuraavan kymmenen vuoden aikana. 

Suomi on tavoitellut korkeakoulututkintoa puolelle ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Viimeistään nyt on aika huomioida elefantti huoneessa: Tavoite ei ole toteutumassa nykyisillä toimilla.

Nuorten ikäluokkien koko ei riitä tulevina vuosikymmeninä vastaamaan eläkkeelle poistuvien määrään. Avautuviin työpaikkoihin tarvitaan lisäksi korkeamman koulutusasteen osaamista kuin tällä hetkellä työllisillä on.

Vaikka tällä hetkellä esiintyy korkeakoulutettujen työttömyyttä, on koulutusasteen kasvattaminen silti järkevää kansantalouden kannalta. On paljon parempi, että nuoret ovat opiskelemassa kuin työttöminä, kun työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Korkeakoulutus parantaa tehdyn työn tuottavuutta ja ruokkii Suomessa tehtäviä innovaatioita, jotka synnyttävät myös lisää työpaikkoja tulevaisuudessa. Kyse ei siis ole nollasummapelistä, vaan keinosta saada Suomen talous taas kestävällä tavalla kasvuun. 

Korkeakoulututkintojen määrä 25–34-vuotiaiden ikäluokassa on jäänyt Suomessa laahaamaan noin 40 prosenttiin samaan aikaan kun keskeiset OECD-verrokkimaat ovat menneet vauhdilla ohi. Kärkimaissa nuorten aikuisten korkeakoulutusaste on jopa yli 60 prosenttia. Suomi on sijalla 31, eli 38 OECD-maan hännillä. Meidän pitää myöntää, ettemme ole enää koulutuksen kärkimaa. Pelkästään keskikastiin pääsy vaatii aitoja lisätoimia ja lisärahoitusta. Suomi häviää korkeakoulutuksen rahoituksessa esimerkiksi naapurimaallemme Ruotsille, jossa opiskelijakohtainen rahoitus on yli 30 prosenttia suurempi Suomeen verrattuna. Tällä rahoitustasolla on mahdotonta puristaa lisää aloituspaikkoja korkeakoulujen olemassa olevan rahoituksen sisältä. Myös koulutuksen laadusta on pidettävä huolta! Ei ole ihme, että Suomi on nykyisellään myös työllisyystilanteensa puolesta EU:n pakan pohjimmainen. 

Korkeakoulujen ovia kolkuttaa vuodesta toiseen noin 40 000–60 000 nuorta, eli lähes yhden ylimääräisen ikäluokan verran. Nykyisellä koulutusvolyymillä tämä jono purkautuu hitaasti, eikä paikkoja siksi riitä tarpeeksi nuorille toisen asteen tutkinnon suorittaneille. Nykyisillä toimilla puolella ikäluokasta korkeakoulututkinto on aikaisintaan 2030-luvun lopulla tai 2040-luvulla. Se on aivan liian myöhään.

Määräaikaisella korkeakoulutuksen laajentamisella olisi mahdollista purkaa jono nopeammin, tarjota korkeakoulututkinto puolelle ikäluokasta tulevan kymmenen vuoden aikana ja pedata tietä vihreiden tavoitteena olevaan 60 prosentin korkeakoulutusasteeseen 2040-luvulla.

Vihreät esittää hakijasuman purkamista mittavalla ja määräaikaisella aloituspaikkojen lisäämisellä, jotta hakijasuma saataisiin purettua. Tämä tarkoittaa kaiken kaikkiaan noin miljardin euron lisäpanostusta. Se on samaan aikaan valtava ja silti tehtävissä. Kymmenelle vuodelle jaksotettuna hintalappu olisi noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Nuorten erittäin heikko työllisyystilanne puolustaisi painotusta alkuvuosiin.

Tällaisten rahojen löytymiseen valtiontalouden kehysten sisäisiä euroja siirtelemällä ei ole vielä löytynyt riittävää poliittista tukea. Siksi esitämme menon rahoittamista kahta reittiä. Puolet siitä voitaisiin saada kasaan valtion omaisuutta myymällä ja pääomittamalla siitä saadut tulot korkeakouluille. Tästä omaisuudesta saatavia tuottoja korkeakoulut voisivat käyttää opetuksen resursseihin ja aloituspaikkojen lisäämiseen.

Puolet voitaisiin rahoittaa haitallisia ja säilyttäviä yritystukia leikkaamalla. Vihreät katsoo, että korkeakoulutus on monin verroin parempi investointi kuin huonosti kohdentuvat yritystuet ovat. Viime kädessä myös työttömyyskorvaukset maksetaan samasta julkisesta rahoituksesta.

Ensikertalaiskiintiöön harkinta-aika

Vaikka patoutunut kysyntä saataisiin purettua, näyttää siltä, että siirtymät toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutukseen ovat myös rakenteellisesti suhteellisen hitaita. Yksi syy on opiskelijoiden hakuvaiheen taktikointi. 

Suomessa 77 prosenttia nuorista pitää välivuosia ennen korkeakoulussa aloittamista, kun OECD-maissa vastaava keskiarvo on 44 prosenttia. Opintojen aloitusikä on Suomessa keskimäärin 24 vuotta, kun OECD-maiden keskiarvo on 22 vuodessa.

Vihreät esittää uusien aloituspaikkojen lisäksi, että ensikertalaiskiintiötä ei huomioitaisi vielä ensimmäisen vuoden opintojen suorittamisesta. Tällä madallettaisiin opintojen aloittamisen kynnystä myös toissijaisissa opiskelupaikoissa eli poistettaisiin kannustin pitää välivuosia, jos nuori ei onnistu saamaan mieluisinta opiskelupaikkaa heti valmistumisen jälkeen.

Koulutuspaikkalisäyksissa olisi perusteltua painottaa työvoimatarpeesta kärsiviä aloja, vihreää siirtymää sekä digitalisaatiota. Erityisen suurta työvoiman kysyntää on ennakoitu syntyvän esimerkiksi tekniikan alalle sekä terveyden ja hyvinvoinnin tehtäviin. Emme kuitenkaan tarkastelisi koulutusaloja yhtä kapeakatseisesti kuin hallitus: esimerkiksi luovilla aloilla on valtava merkitys Suomen taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille ja myös monenlaisia generalisteja tarvitaan.

Opiskelupaikkojen lisäämistä hidastaa myös se, jos opiskelijoille ei löydy asuntoja. Myös opiskelijoiden toimeentulo ja jaksaminen tulisi varmistaa nykyistä paremmin. Kummastelen vähän, missä hallituksen lupaama opintotuen kokonaisuudistus viipyy. Korkeakoulutettujen määrän lisääminen ei auta, jos nuoret uupuvat jo ennen työuran alkua.