Demokratia ei ole itsestäänselvyys

07.12.2020

Moni luuli vuonna 1989, että demokratia oli voittanut Euroopassa. Kaipuu vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon murskasi vuosikymmeniä kestäneen tyrannian. Euroopan unionin demokraattinen perhe laajeni itään ja uudet tulokkaat löysivät nopeasti kodin EU-arvojen parista. Niitä olivat avoimuus, perusoikeudet ja oikeusvaltio. Samaan aikaan vanhojen jäsenmaiden koettiin lyöneen fasismin ja äärioikeistolaiset virtaukset niin totaalisesti, että liikkeiden oletettiin maatuneen jo kauan ennen kuin muurit alkoivat murentua.

Euroopan parlamentti on poikkeuksellinen instituutio. Vaikka parlamentti säätää lakeja yhtäältä neuvoston kanssa, se on silti hieman kuin Lontoon Speakers’ corner; värikäs ja yllättävä. Täällä on helppo nähdä kuinka kuumana tunteet käyvät ympäri Eurooppaa, asiassa kuin asiassa. Jo vuosia eri valiokuntakokouksia, täysistuntoja sekä muita parlamentin tapahtumia on värittänyt selkeä populistinen, sovinistinen, nationalistinen, EU-vastainen kampanja. Yleensä hyökkäyksen kohteena ovat vähemmistöt, naiset tai maahanmuuttajat. Tavoitteena on toimittajien vaientaminen, sananvapauden kaventaminen ja oikeusvaltion heikentäminen.

Parlamentin ja neuvoston käytävillä eurooppalaiset demokratian vastaiset voimat ovat löytäneet toisensa niin idästä kuin lännestä. Ongelma on joissain maissa suurempi kuin toisissa, mutta jokaisesta EU-jäsenmaasta voi tänä päivänä löytää toisiaan toistavia oikeistopopulisteja. Naisten oikeus päättää omasta kehostaan on palannut poliittisen debatin keskiöön. Useat perussuomalaiset europarlamentaarikoita myöten ovat ilmaisseet tukensa Puolan ja Unkarin kehitykselle.

Kyse ei ole ainoastaan poliittisesta äänisaasteesta. Iso-Britannia on eristäytymässä maailmasta – toisin kuin Brexitin kannattajat ovat äänestäjilleen uskotelleet. Kansanäänestyksen keskeinen teema oli maahanmuuton rajoittaminen. Sen jälkeen ilmoitukset rasistisista hyökkäyksistä kasvoivat merkittävästi. Itä-Euroopassa erityisesti seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat uhattuina. Maahanmuuttovastaisuus koko Euroopan laajuisesti on keskeinen syy siihen, miksi EU:lla ei edelleenkään ole vastausta siihen, kuinka ahdinkoa pakenevien kuolemat Välimerellä voitaisiin estää.

Oikeusvaltion perusteet ovat heikenneet varsinkin Puolassa ja Unkarissa. Näiden maiden oikeuslaitokset eivät ole enää riippumattomia. Koronavarotoimien varjolla Unkarin parlamentti sivuutettiin lainsäädäntöprosessista. Komissio ja parlamentti ovat aloittaneet kumpaakin maata vastaan rikkomusmenettelyn silla nojalla, että ne ovat loukanneet EU:n perusarvoja. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sisällyttäneet EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen uuden ennakkoehdon, jonka mukaan jäsenmaan tulee kunnioittaa oikeusvaltioperiaatteita, jotta se voisi saada sille kuuluvat varat EU:n vuosittaisista budjeteista. Sen sijaan, etta Puola ja Unkari olisivat pyrkineet kunnioittamaan näitä menettelyjä ja ennakkoehtoja, ne ovat kieltäytyneet hyväksymästä niitä. Tällä hetkellä tilanne on se, että EU:n monivuotista rahoituskehystä ei ole voitu tästä syystä hyväksyä.

Hinnan tästä umpikujasta maksavat tavalliset kansalaiset – leijonanosa koronaelvytyspaketista on sidottu monivuotiseen rahoituskehykseen.

Euroopan vihreät ovat ottaneet tilanteeseen voimakkaasti kantaa. Hiljattain hyväksytyssä päätöslauselmassa vaaditaan, että EU:n on tehostettava taisteluaan näitä suuntauksia vastaan ja painottaa demokratian puolustamisen tärkeyttä. On välttämätöntä, että EU tehostaa mekanismeja oikeusvaltion ja perusoikeuksien puolustamiseksi. Kansalaisyhteiskunnan toiminnan valmiudet ja mahdollisuudet ovat demokratian vahvuuden mittari. Euroopan vihreiden on seistävä aktivistien rinnalla, kun he vaativat puhtaampaa energiaa, oikeutta saada tietoa tai vapautta rakastaa toista ihmistä ilman uhkaa väkivallasta.

Kylmän sodan päättymistä seurannut demokratian leviäminen ja 1900-luvun loppupuolen muut virstanpylväät kansainvälisen sääntöpohjan edistämisessä lyövät edelleen taantumuksen. Mutta lasi on puoliksi tyhjä – päällimmäinen totuus on se, että demokratia voi luisua alaspäin, aivan muurin toiselle puolelle asti.