Erilaiset työnteon tavat samanarvoisiksi sosiaaliturvaa laskettaessa

Marinin hallitusohjelmassakin mainittu yhdistelmävakuutus olisi yksi keino helpottaa erilaisten työn tekemisen muotojen yhdistämistä. Siksi se kannattaisi ottaa nopeasti käyttöön.

Työ on merkittävä osa elämää. Työstä saa palkkaa, jota tarvitaan elämiseen, mutta sen lisäksi työ antaa kenties mahdollisuuden kuulua yhteisöön, tuntea itsensä tärkeäksi tai päästä toteuttamaan omaa kutsumusta. Perinteisesti työnteko on nähty joko kokoaikaisena vakituisena palkkatyönä tai täysipainoisena toimimisena yrittäjänä. Suomessa on kuitenkin noin 200 000 ihmistä, jotka eivät tee töitä perinteisen jaottelun mukaan joko palkansaajina tai yrittäjinä, vaan työllistävät itsensä toisin. Esimerkiksi luovilla aloilla on tyypillistä tehdä töitä freelancerina vuoroin ansio- ja vuoroin yrittäjätyössä tai rahoittaa työskentely apurahoilla.

Itsensätyöllistäjät kuvailevat tilannettaan eri tavoin. Toisille epäsäännöllinen työ on joustavaa ja omannäköistä, toisista lyhyet työsuhteet ja keikkatyö tuntuvat ennen kaikkea ahdistavalta ja pakotetulta. Erityisen hankala itsensätyöllistäjän tilanne on, jos syystä tai toisesta jää ilman töitä. Itsensätyöllistäjälle tuttuja ongelmia ovat nimittäin epävarmuus oikeudesta työttömyysturvaan, työvoimaviranomaisten ja kassojen ennakoimattomat päätökset, byrokratia sekä työttömyysturvan kohtuuton viipyminen.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei huomioi itsensätyöllistäjiä riittävästi ja rankaisee esimerkiksi satunnaisten palkkatöiden ja yrittämisen yhdistämisestä. Korona-aikana moni kulttuuri- ja tapahtuma-alan itsensätyöllistäjä on pudonnut täysin sosiaaliturvan ulkopuolelle. Se on ollut karu osoitus siitä, että itsensätyöllistäjien, freelancereiden, epäsäännöllistä työtä tekevien ja yrittäjien sosiaaliturvan tason ja ennakoitavuuden parantamiseksi tarvitaan lainsäädännön muutoksia.

Yhdistelmävakuutus olisi yksi keino helpottaa erilaisten työn tekemisen muotojen yhdistämistä. Sen avulla palkkatyö ja yritystoiminta voidaan vakuuttaa työttömyysturvassa samanaikaisesti. Siis niin, että kaikenlainen työ – yritystoiminta, palkkatyö ja esimerkiksi apurahojen turvin tehty työ – otettaisiin huomioon, kun lasketaan ansio- tai peruspäivärahan työssäoloehdon toteutumista ja ansiopäivärahan määrää. Ihminen kun ei välttämättä ole vain palkansaaja tai vain yrittäjä.

Jos ihmisten elämäntilanteet on moninaisempia kuin sosiaaliturvan kategoriat, kannattaa ennemmin muuttaa sosiaaliturvajärjestelmää eikä jättää ihmisiä sen ulkopuolelle.