Metsät eivät ole vain metsäteollisuutta varten

Tällä hallituskaudella on otettu merkittäviä askelia oikeaan suuntaan, kun olemme nostaneet luonnonsuojelun rahoituksen historiallisen korkealle tasolle. Luontokatoa ei ole kuitenkaan vielä suinkaan pysäytetty. Etenkin metsäluonnon tilaa on parannettava, sillä metsäluontotyypeistämme on kolme neljäsosaa uhanalaisia.

Julkisuudessa on herännyt huoli siitä, menevätkö luonnontilaa parantavat toimet liian pitkälle, jos EU:n aihetta koskeva asetus hyväksytään. Kysymys on nurinkurinen. Ei kysymys ole siitä, mitä EU velvoittaa tai ei velvoita. Kysymys on siitä, että luonnontilan parantamisella on kiire luontokadon pysäyttämiseksi. Suomalaista luontoa voi vaalia vain Suomessa.

Keskustelu Suomessa on tälläkin kertaa keskittynyt erityisesti metsiin. Toisin keskusteluun kuitenkin toisen näkökulman, kuin pelkän rahan: metsillä on merkittävä rooli luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä niin hiilinieluina kuin hömötiaisten ja muidenkin uhanalaisten lajien kotina.

Metsäluontotyypeistämme kolme neljäsosaa on uhanalaisia ja lähes kolmasosa uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Luonnon tilaa parantavat toimet metsissämme varmistavat, että kansallisaarteemme säilyvät myös tuleville sukupolville. Monipuolinen metsäluonto on myös sopeutumiskykyisempi tilanteessa, jossa ilmasto lämpenee.

Metsäluonnon tilaa parantavien toimien kustannusten suuruuden on alustavasti arvioitu olevan vajaat 200 miljoonaa euroa vuodessa eli noin viidennes aloitteen kustannuksista. Tämä voi kuulostaa äkkiseltään paljolta, ja niin se toki onkin. Riippuu kuitenkin myös siitä, mihin sitä verrataan.

Metsäteollisuus tekee vuosittain miljardiluokan liikevoittoja. Suomalaista metsää pistetään poikki ja pinoon, ja suuret metsäalan yritykset keräävät siitä eurot taskuun. Metsäteollisuus voi kestävällä tavalla toimiessaan tuottaa korkean jalostusarvon tuotteita ja hyötyä kansantaloudelle. Tällä hetkellä aivan liian usein tilanne on kuitenkin se, että Suomen luonto köyhtyy ja samalla syntyy vain lyhytaikaisia voittoja.

Onko se väärin, että tästä voitosta jää siivu saamatta ja tehdään toimia, joilla metsien monimuotoisuus voidaan turvata myös tuleville sukupolville? Minusta ei. Metsillä on arvoa muunakin kuin puukuutioina.

Viime vuosina kansalaisten mielipide on tässä asiassa kääntynyt: on nähty metsämarsseja ja Luontokapinan mielenilmauksia. Ei kestämätön metsien käyttö ole metsänomistajienkaan etu. Monella metsänomistajalla on ihan yhtä lailla iso huoli siitä, miltä metsäluonto näyttää heidän lastensa tai lastenlastensa varttuessa.

Kyse ei olisi kohtuuttomista toimista. Kyse on siitä, että erityisen arvokkaita luontotyyppejä vaalitaan. Kyse on siitäkin, että avohakkuiden sijaan suositaan jatkuvaa kasvatusta. Suojelualueita kytketään niin, että uhanalaiset lajit voivat liikkua alueelta toiselle. Metsään jätetään lahopuuta, jossa käävät kasvavat, kuoriaiset möyrivät ja tiaiset pesivät.

Suomi on suuri maa, ja meillä riittää paljon metsää talouskäyttöön luonnontilaa parantavista toimista huolimattakin.