Oikea hoiva oikeaan aikaan – turvataan ikääntyneiden hyvä arki

Tuoreiden kyselyiden mukaan enemmistö suomalaisista ei enää luota siihen, että vanhusten hoiva on Suomessa turvallista. Samaan aikaan uutiset kertovat hoivajonoista, liian myöhään alkavasta hoivasta ja tilanteista, joissa iäkkäät ihmiset jäävät yksin kotiin ilman riittävää apua.

Taustalla on rakenteellinen muutos. Ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti, ja erityisesti kaikkein iäkkäimpien määrä lisääntyy voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Pitkäikäisyys on hyvä uutinen, mutta yhtä tärkeää on, millaisia lisävuodet ovat. Suomessa liian moni viettää viimeiset vuotensa ilman riittävää tukea, ja muistisairaudet ovat jo nyt keskeisin hoivan tarpeen syy. Tavoitteena ei saa olla vain pidempi elämä, vaan pidempi elämä terveenä, toimintakykyisenä ja turvassa.

Samaan aikaan hoivapalvelujen kattavuus on Suomessa heikentynyt. Yhä harvempi yli 75-vuotias saa hoivapalveluja verrattuna aiempiin vuosiin. Monilla alueilla hoivapaikkaa joutuu odottamaan pitkään, vaikka vanhuspalvelulain mukaan hoiva pitäisi järjestää ilman aiheetonta viivytystä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihmiset pääsevät hoivaan vasta hyvin huonokuntoisina. Hoiva alkaa Suomessa liian usein vasta kriisissä.

Monilla hyvinvointialueilla palvelurakennetta on samalla kevennetty. Ympärivuorokautisen hoivan rinnalle on kehitetty kevyempiä palveluja, kuten yhteisöllistä asumista, digipalveluja ja erilaisia kotona asumista tukevia ratkaisuja. Kehityksessä on paljon hyvää, mutta samalla syntyy uusi ongelma: osa ihmisistä jää liian kevyisiin palveluihin, vaikka heidän toimintakykynsä ei enää riitä turvalliseen arkeen. Yhteisölliseen asumiseen sijoitetaan usein ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän hoivaa kuin mihin palvelu on tarkoitettu.

Tämä näkyy erityisesti kotihoidossa. Apua annetaan lyhyinä käynteinä useita kertoja päivässä, mutta ihminen voi silti olla suurimman osan vuorokaudesta yksin. Hän ei välttämättä enää pysty huolehtimaan ravinnosta, lääkityksestä, hygieniasta tai kodin ylläpidosta. Turvallinen arki ei enää toteudu. Teknologia voi auttaa, mutta se ei korvaa ihmisen läsnäoloa.

Kun hoiva alkaa liian myöhään, seuraukset näkyvät kaikkialla: päivystyksissä, omaisten uupumisena ja henkilöstön kuormituksena. Siksi ikääntyneiden hoivassa on nyt uskallettava tehdä korjausliike. Hoivan pitää alkaa oikeaan aikaan ja vastata ihmisen todellista toimintakykyä.

Hoiva alkaa liian myöhään

Suomessa ympärivuorokautiseen hoivaan pääsy viivästyy liian usein. Moni pääsee hoivaan vasta tilanteessa, jossa toimintakyky on jo hyvin heikko.

Tämä ei ole hyvä ratkaisu ihmiselle eikä yhteiskunnalle. Kun hoiva alkaa liian myöhään, ongelmat ehtivät kasvaa suuriksi: kaatumisia, aliravitsemusta, lääkitysongelmia ja päivystyskäyntejä. Omaiset uupuvat, ja järjestelmä joutuu reagoimaan kriiseihin sen sijaan että se tukisi turvallista arkea ajoissa.

Hoivassa on siirryttävä malliin, jossa oikea palvelu tarjotaan oikeaan aikaan – ei vasta silloin, kun tilanne on jo kriisiytynyt.

Väliportaikko kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen väliin

Monelle ikäihmiselle kotihoito ei enää riitä, mutta ympärivuorokautinen palveluasuminen ei vielä ole oikea ratkaisu. Tässä tilanteessa tarvitaan välimuotoisia palveluja.

Yksi ratkaisu on ikäihmisten perhehoito. Perhehoidossa ikäihminen asuu perhehoitajan kodissa tai saa hoivaa pienimuotoisessa yhteisössä tai omassa kodissaan. Perhehoito tarjoaa turvallisen arjen, läheiset ihmissuhteet ja enemmän läsnäoloa.

Hyvinvointialueilla on jo saatu tästä hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueella perhehoidon lisääminen on keventänyt palvelurakennetta ja tukenut kotona asumista. Samalla se on ollut kustannustehokas ratkaisu: perhehoidon hoitopäivä on ollut keskimäärin yli 35 euroa edullisempi kuin yhteisöllisessä asumisessa, ja jo alle sadan asiakkaan palvelussa tämä merkitsi lähes 800 000 euron vuosittaista säästöä.

Perhehoitoa tulee kehittää valtakunnallisesti osaksi ikäihmisten palvelujärjestelmää. Perhehoidon rinnalle tarvitaan myös omasairaanhoitaja, jolloin yhdellä ammattilaisella on vastuu hoidon jatkuvuudesta, lääkityksen seurannasta ja voinnin arvioinnista.

Riittävästi ympärivuorokautista hoivaa

Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävästi ympärivuorokautisen hoivan paikkoja. Vuoden 2025 lopussa lähes 2300 ikääntynyttä odotti hoivapaikkaa, ja hoivajono on kasvanut keväästä 2025.

Ympärivuorokautinen palveluasuminen tarjoaa turvallisen arjen, jossa apu on lähellä ja sosiaalinen elämä mahdollista. Siksi ympärivuorokautisen hoivan kapasiteettia on lisättävä väestön ikääntymisen tahdissa.

Ympärivuorokautisen hoivan mitoitusta tulee seurata suhteessa ikääntyvän väestön määrään ja hoivan tarpeeseen. Samalla hoivayksiköissä on oltava riittävästi henkilöstöä vastaamaan asukkaiden todellista hoidon tarvetta. Henkilöstörakenteessa on huomioitava myös ikäihmisille tärkeä osaaminen: esimerkiksi kuntoutus, muistisairauksien hoito, ravitsemus ja sosiaalinen tuki ovat keskeinen osa hyvää vanhuutta.

Hoivatyöntekijöiden saatavuuden vahvistamiseksi tarvitaan parempaa tukea kansainvälisten työntekijöiden perehtymiseen ja kielen oppimiseen. Vihreät haluaa edistää työpaikoilla toimivia mentorimalleja, joissa kokenut työntekijä tukee ulkomaistaustaisten hoitajien suomen tai ruotsin kielen oppimista, työyhteisöön kiinnittymistä ja ammatillista perehtymistä ja saa tästä mentoritehtävästä myös korvauksen palkan osana. Hyvä perehdytys vahvistaa työssä pysymistä, työhyvinvointia ja potilasturvallisuutta. 

Hoiva ei saa viedä ketään vararikkoon

Nykyinen maksujärjestelmä kohtelee ikäihmisiä epätasaisesti. Ympärivuorokautisessa hoivassa maksut ovat sidottuja tulotasoon ja niissä on selkeä rakenne. Sen sijaan kotihoidossa, palveluasumisessa ja yhteisöllisessä asumisessa palvelut voivat kasaantua kalliiksi. Ikäihminen joutuu maksamaan erikseen vuokran, ruoan, siivouksen, hoivan, turvapalvelut ja monet muut arjen palvelut ilman selkeää maksukattoa.

Vihreät esittää, että myös kotihoidossa ja asumispalveluissa otetaan käyttöön palvelukokonaisuuden maksukatto. Kenenkään ei pitäisi joutua maksamaan välttämättömistä hoivapalveluista kohtuuttoman suurta osuutta tuloistaan.

Ulkoilu on osa ihmisarvoista arkea

Hyvä hoiva ei tarkoita vain perushoitoa, vaan myös mahdollisuutta elää mahdollisimman täyttä arkea. Ulkoilu on keskeinen osa hyvinvointia, mutta monille ikääntyneille se ei tällä hetkellä toteudu.

Liian usein ulkoilu jää toteutumatta henkilöstöpulan tai kiireen vuoksi. Tämä heikentää toimintakykyä, lisää yksinäisyyttä ja voi nopeuttaa kunnon heikkenemistä.

Vihreiden mielestä ulkoilu on osa hyvän hoivan perusoikeuksia. Se tulee huomioida hoivan laadussa ja resursoinnissa, ei ylimääräisenä lisänä, vaan osana jokapäiväistä arkea.

Hyvä ja turvallinen ikääntyminen on yhteiskunnan mittari

Hyvä ja turvallinen ikääntyminen on yksi hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmistä mittareista. Se kertoo siitä, miten yhteiskunta kohtelee ihmisiä silloin, kun he tarvitsevat apua arjessa.

Vihreiden esitys rakentuu yksinkertaiselle periaatteelle: hoivan pitää olla oikea-aikaista, turvallista ja inhimillistä.

Se tarkoittaa riittävästi ympärivuorokautista hoivaa, toimivia välimuotoisia palveluja kotihoidon ja hoivakodin väliin, kohtuullisia asiakasmaksuja sekä riittävää henkilöstöä ja osaamista hoivaan.

Vihreiden turvallisen ikääntymisen -paketti

• Hoitoisuuteen perustuvaa palveluvelvoite
  • Hoivan pitää määräytyä ihmisen todellisen avun tarpeen mukaan.
  • Sosiaalihuoltolakia tulee täsmentää niin, että palvelumuoto perustuu hoitoisuuteen ja turvallisuusarvioon.
    
• Muistisairaiden turvallisuusvastuun vahvistaminen
  • Muistisairaiden kotona asuminen on mahdollista vain, jos turvallisuus on varmistettu. Tarvitaan:
    • harhailu- ja turvallisuusriskin arviointi
    • selkeä vastuutaho ja
    •  nopea reagointi vaaratilanteisiin.
      
•  Perhehoito ja omasairaanhoitaja kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan väliin
  • Perhehoito tarjoaa kodinomaisen ympäristön, jossa ikäihminen saa enemmän tukea kuin kotihoidossa.
  • Omasairaanhoitaja varmistaa hoidon jatkuvuuden.
    
• Palvelukokonaisuuden maksukatto kotihoitoon, yhteisölliseen asumiseen ja palveluasumiseen: Yhdistetään palvelujen, lääkkeiden ja matkojen maksukatot sekä automatisoidaan niiden seuranta ja jaksotus
• Riittävää ympärivuorokautisen hoivan kapasiteetti
• Hoivayksiköihin riittävästi henkilöstöä vastaamaan asukkaiden todellista tarvetta
• Mentorimalli kansainvälisten hoitajien perehdytyksen ja kielen oppimisen tueksi työpaikoille
• Ikääntyneille oikeus ulkoiluun osana hyvää hoivaa

Inka Hopsu
Kansanedustaja