Suomi mukaan feministisen ulkopolitiikan toteuttajiin

8.3. vietämme kansainvälistä naistenpäivää. Tasa-arvo ei ole valmis, sillä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia haastetaan jokaisessa maassa. Esimerkiksi koronapandemia on lisännyt naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja vahvistanut pitkäaikaisten tutkimusten tulokset, joiden mukaan perheväkivallan riski yleensä kasvaa kriisiaikoina. Lisäksi naisten oikeus päättää abortista on ollut Euroopassakin voimakkaan hyökkäyksen kohteena, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissakin. Muun muassa hyvin järjestäytynyt ja rahoitettu anti-gender liike vastustaa naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Se kytkeytyy laajemminkin demokraattiseen luisumiseen, sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän kyseenalaistamiseen ja kansalaisyhteiskunnan tilan kutistumiseen. Suomen tulee vastustaa tätä kehitystä johdonmukaisesti.

Tasa-arvo ja turvallisuus tukevat toisiaan

Koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ilmastonmuutos, luontokato – maailmassa on meneillään monta kriisiä, jolloin myös tasa-arvoisen ulkopolitiikan merkitys kasvaa entisestään. Tasa-arvo ja turvallisuus kietoutuvat oleellisesti yhteen, kun halutaan kestävästi edistää rauhaa ja vakautta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulee huomioida myös Suomen Nato-prosessissa, diplomatiassa ja kauppasuhteissa.

Muun muassa Ranska, Kanada, Espanja ja viimeisempänä Saksan vihreä ulkoministeri ilmoitti maansa feministisen ulkopolitiikan linjaukset. Suomen tulisi olla rohkeasti näiden edelläkävijöiden joukossa. Vaikka Suomella on korkea profiili kansainvälisellä kentällä Naiset, rauha ja turvallisuus -teemoissa ja tasa-arvoasioissa, ns. kovassa turvallisuudessa tasa-arvokysymykset jäävät marginaaliin. Työn pitäisi olla suunnitelmallista ja systemaattisesti seurattua ja raportoitua, muuten tuudittaudumme ajatukseen, että teemme kaiken jo riittävän hyvin.

Konflikteilla, kriiseillä, ja sodilla on merkittäviä sukupuolittuneita vaikutuksia, jotka on monesti jätetty ilman riittävää huomiota rauhanrakennuksessa ja konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisussa. Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana, jolta erityisesti tyttöjen ja naisten on vaikea suojautua. Lisäksi rauhanneuvotteluiden vetäjistä ja rauhansopimusten allekirjoittajista vain muutama prosentti on ollut naisia viimeisen parin vuosikymmenenkään aikana. Representaatiolla ja inkluusiolla on suuri merkitys. YK on ottanut tämän huomioon Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmassa, jonka tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa konflikteissa sekä tukea heidän osallistumistaan konfliktien ehkäisyyn ja rauhanrakennukseen. Suomellakin on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä, jotta esimerkiksi saisimme eri taustoista tulevia diplomaatteja.

Suomi on sitoutunut EU-tavoitteeseen, jossa 85 prosentin uusista kehitysyhteistyöhankkeista tulee sisältää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäviä tavoitteita vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2021 jo noin 76 prosenttia Suomen uusista kehitysyhteistyöhankkeista sisälsi edellä mainittuja tavoitteita. Vertailtavuus aiempaan on kuitenkin heikko, sillä laskentatapa on muuttunut.

Nykyinen hallitus on nostanut kehitysyhteistyörahoitusta edellisen hallituksen rankkojen leikkausten jälkeen. Osuutena bruttokansantuotteesta Suomen kehitysyhteistyörahoitus ei ole kuitenkaan noussut yli 0,5 prosentin, vaikka kansainvälinen sitoumus olisi 0,7 prosenttia. Ukrainan pakolaiskulut saattavat tätä vielä muuttaa. Valtiovarainministeriön tuoreet pohdinnat radikaalien kehy-leikkausten mahdollisuudesta tulee torpata.

OECD:n mukaan vain 0,5 prosenttia tasa-arvon edistämiseksi kohdistetuista varoista päätyy lopulta naisten järjestöille. Ulkoministeriön tulisikin arvioida, kuinka iso osa Suomen kehitysyhteistyövaroista päätyy naisjärjestöille globaalissa etelässä, ja kuinka sitä saadaan kasvatettua.

Ilmastokriisiin on vastattava tasa-arvoa kunnioittavin keinoin

Pohjoismaiden kirkollisten avustusjärjestöjen selvityksen (2019) mukaan vain puolet Pohjoismaiden kehitysapumuotoisesta ilmastorahoituksesta pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvotavoitteita sisällytetään useammin sopeuttamistoimien rahoitukseen kuin hillintätoimien rahoitukseen. Yrityssektorin todennäköisyys sisällyttää tasa-arvotavoitteita ohjelmiinsa on pienempi kuin kansalaisjärjestöillä.

Heikoimmassa asemassa olevat näkevät ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä elämässään, ja vaikutukset ovat sukupuolittuneita. Naiset kuolevat luonnonkatastrofeissa paljon todennäköisemmin kuin miehet, ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit ja pakolaisuus altistavat naiset ja tytöt seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle. Ruokaturvan ja taloudellisen toimeentulon heikentyminen vaikeuttavat naisten elämää, sillä he jäävät ensimmäisenä paitsi ruoasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta.

Seuraavan hallituksen on edistettävä tasa-arvoista kansainvälistä ilmasto- ja luontopolitiikkaa. Sen on otettava huomioon ilmastonmuutoksen sukupuolittuneet vaikutukset ja varmistettava, että naiset ja tytöt ovat mukana globaalin ilmastopolitiikan kehittämisessä.

Positiivista on kuitenkin se, että ponnistelut tyttöjen aseman vahvistamiseksi tuottavat tulosta. Kehitysyhteistyö on tärkeää, mutta se ei yksin riitä. Tasa-arvon parantamiseksi tarvitaan kaikkien ulkopolitiikan osa-alueiden johdonmukaista työtä.