Uhanalaisten lajien metsästystä ei tule sallia eikä luonnonsuojelulaissa pidä avata mahdollisuutta suojeltujen lajien hyödyntämiseen

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli tänään kansalaisaloitteet koskien valkoposkihanhen metsästystä sekä uhanalaisten lajien metsästyksen kieltoa. Puolustimme valiokunnassa uhanalaisten lajien voimakasta suojelua, mutta jäimme yksin, muiden puolueiden keskittyessä ylimalkaiseen huoleen vailla suojelutoimia. Valkoposkihanhien metsästyksen osalta valiokunta on valmis jopa heikentämään luonnonsuojelulakia, mitä emme voi hyväksyä.

Suomessa on sallittua metsästää lukuisia uhanalaisia lajeja. Näitä ovat mm. tukkasotka, nokikana, heinätavi, haapana ja jouhisorsa. On selvää, että äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten lajien metsästäminen tulee kieltää, sillä kaikki kannan elpymistä haittaava toiminta on näiden lajien elpymiselle hyvin vaarallista. Pelkkä metsästyksen rajoittaminen ei uhanalaisten lajien kohdalla voi olla riittävä toimi.

Kansalaisaloite uhanalaisten lajien kieltämisestä ajaa juuri tätä. Pidämme aloitteen tavoitteita erittäin kannatettavina.  Metsästäjien saaliiksi joutuu vuosittain myös erittäin uhanalaisten ja äärimmäisen uhanalaisten lajien yksilöitä. Nykyisellään metsästyslaki, jolla pyritään takaamaan luonnon kestävä käyttö sekä uhanalaisten lajien rauhoittaminen, ei toimi riittävän hyvin. Valiokunnan enemmistön kannattama – hyvin epämääräinen – metsästysrajoitusten linja ei ole riittävä ja on osoittautunut toimimattomaksi tavaksi suojella uhanalaisia lajeja. Edes erittäin ja äärimmäisen uhanalaisia lajeja tiukasti suojelevat toimet eivät saaneet valiokunnasta vastakaikua.

Kielteistä kantaa uhanalaisten lajien rauhoitukselle on valiokunnassa perusteltu sillä, että kansainvälisen uhanalaisuusluokituksen tekevä IUCN on järjestö eikä viranomaistaho ja sillä, että uhanalaistumiseen on syytä reagoida nopeammin kuin kymmenen vuoden aikavälein, joina kotimainen uhanalaisuusarviointi tehdään.

Me katsomme kuitenkin, että suomalainen, viranomaistyönä tehtävä uhanalaisuusarviointi on riittävä pohja rauhoittaa lajeja metsästykseltä. Sen lisäksi tarvitaan myös nopeammin säädettäviä metsästysrajoituksia. Hyvän lainsäädännön tulee perustua tutkittuun, ajantasaiseen tietoon ja siksi näitä arvioita ja laskelmia on syytä paremmin hyödyntää lajien metsästyksen rajaamisessa.

Valkoposkihanhia koskevassa aloitteessa esitetään hanhien metsästyksen helpottamista. Aloitteen käsittelyn yhteydessä valiokunta on käsitellyt myös joukon lakialoitteita ja toimenpidealoitteita, joissa pääosin esitetään muutoksia metsästyslakiin. 

Kuten valiokuntakin toteaa, valkoposkihanhen metsästystä ei voida sallia kansallisella lainsäädännöllä. Syynä tähän on, että valkoposkihanhi on suojeltu sekä Euroopan unionin lintudirektiivillä että Bernin sopimuksella. Ainoa muutos, jota kansalllisesti tosiasiassa voitaisiin edistää, on se, saako poikkeusluvalla tapettuja hanhia ottaa haltuun ja hyödyntää – eli käytännössä usein – syödä. Selkein tapa olisi siirtää valkoposkihanhi metsästyslain piiriin, mistä seuraisi automaattisesti oikeus hyödyntää tapettuja yksilöitä. Tämä on myös käsitellyn kansalaisaloitteen tavoite ja henki, kuten myös useiden asian yhteydessä käsiteltyjen muiden aloitteiden.

Valiokunnan enemmistö on kuitenkin päätynyt toiseen ratkaisuun, joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Valiokunnan päätöksessä esitetään, että luonnonsuojelulakiin tehtäisiin poikkeus, joka sallii suojellun lajin, tässä tapauksessa hanhen, syömisen. Valiokunta on siis käsitellyt metsästyslain muuttamista koskevia aloitteita, mutta silti valiokunnan enemmistö on päätynyt esittämään luonnonsuojelulakiin muutosta. Olemme tästä jyrkästi eri mieltä. Luonnonsuojelulain tarkoitus on suojella luontoa ja sallia eläinten tappaminen vain poikkeustapauksessa vahinkojen välttämiseksi. Luonnonsuojelulaissa ei pidä avata mahdollisuutta suojeltujen lajien hyödyntämiseen ja syömiseen.

Valkoposkihanhi on lajina elinvoimainen ja kanta kestää karkotustarkoituksessa tehtävän hanhien ampumisen. Elinvoimaisuuden pohjalta olemme valmiit hyväksymään ammuttujen hanhien syömisen, mutta oikea paikka tähän on todellakin metsästyslaki, ei luonnonsuojelulaki. Eläinten syömisen salliminen luonnonsuojelulaissa olisi vastoin luonnonsuojelulain tavoitteita, vaikeuttaisi uhanalaisten lajien suojelun valvontaa sekä avaisi oven sille, että suojeltujen lajien tappamisesta ja syömisestä tehdään hyväksyttävämpää.

Uhanalaiset lajit kaipaavat vahvaa suojaa laissa. Siksi uhanalaisten lajien metsästys tulisi kieltää ja metsästykseen poikkeukset luonnonsuojelulakiin torjua. Näitä näkökulmia puolustamme viimeiseen saakka.