Uhanalaisten vesilintujen pyynti on lopetettava

Vesilintujen metsästys käynnistyy jälleen tämän viikon lauantaina. Suomen vesilintujen kannat ovat taantuneet, mutta siitä huolimatta useita uhanalaisia vesilintulajeja saa edelleen metsästää. On todella ristiriitaista, että samaan aikaan kun Suomessa tehdään hartiavoimin töitä luontokadon pysäyttämiseksi, maa- ja metsätalousministeriö sallii uhanalaisten vesilintujen, kuten haapanan, tukkasotkan ja nokikanan metsästyksen. Vihreiden kanta on selvä: uhanalaiset vesilinnut tulisi rauhoittaa kokonaan metsästykseltä.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen näkyy Suomessa myös lintujen uhanalaistumisena. Yli kolmannes Suomen pesimälinnuista on uhanalaisia. Luonnonvarakeskuksen tällä viikolla julkaistut lintulaskennat kertovat huolestuttavaa viestiä vesilintukantojen romahduksesta. Näiden tietojen valossa on käsittämätöntä, että maa- ja metsätalousministeriö sallii edelleen uhanalaisten vesilintujen, kuten haapanan, jouhisorsan, heinätavin, tukkasotkan ja nokikanan metsästyksen.

Samaan aikaan, kun teemme tällä hallituskaudella yli kaksinkertaistetulla luonnonsuojelun rahoituksella työtä taantuneiden kantojen elpymiseksi, annamme metsästyksen pienentää uhanalaisten lajien kantoja entisestään. Esimerkiksi elinympäristöjen kunnostustyöt ovat käynnissä jo yli 50 lintuvedellä ja -kosteikoilla. Uhanalaisten lintujen metsästyksen salliminen heikentää mittavien suojelutoimien vaikutuksia ja hukkaa luonnon suojeluun kohdennettuja yhteisiä varoja. Voisi jopa puhua hölmöläisen peitonjatkamisesta, jos asia ei olisi niin vakava.

Nykyisin uhanalaisista riistavesilinnuistamme vain punasotka ja tukkakoskelo on rauhoitettu kokonaan metsästyksen ulkopuolelle maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lisäksi haahkan sekä taiga- ja tundrametsähanhen pyyntiä on rajoitettu joiltain osin. Loputkin uhanalaiset vesilinnut tulisi viipymättä rauhoittaa metsästykseltä kunnes niiden kannat on saatu elpymään.

Tietoa lajien uhanalaisuuden kehityksestä riittää. Tuorein lajien uhanalaisuusarviointi julkaistiin vuonna 2019. Arvion toteuttivat eturivin tutkijoista ja asiantuntijoista koostuvat työryhmät. Lintujen osalta arvio perustuu poikkeuksellisen laajoihin seuranta-aineistoihin.

Uhanalaisia vesilintuja ammutaan myös vahingossa. Lintuja metsästetään usein hämärässä, jolloin saattaa olla vaikea tunnistaa, mikä laji on kyseessä. Syyspukuisten sorsalintujen tunnistaminen voi olla haastavaa jopa päivänvalossa. Ennen laukaisua metsästäjän tulisi aina olla varma siitä, että ei ole vahingossa pyytämässä uhanalaista lajia. Jos lintulajia ei pysty varmuudella tunnistamaan, on luonnon kannalta oikea teko jättää pyynti sikseen.

Todella monet metsästäjät toimivat jo nyt vastuullisesti ja pidättäytyvät uhanalaisten sorsalintujen metsästämisestä. Vastuuta ei kuitenkaan voi sälyttää yksittäisten metsästäjien harteille. Siksi maa- ja metsätalousministeriön tulisi viipymättä rauhoittaa kaikki uhanalaiset vesilinnut kunnes niiden kannat on saatu elpymään. Vain sellaisia lajeja tulisi metsästää, joiden kannat ovat elinvoimaisia.