Vammaispalvelulaki on historiallinen uudistus, mutta jättää vielä toivomisen varaa

Vihreät ovat ajaneet vammaispalvelulain uudistusta pitkään, ja se on viimein annettu eduskunnan käsiteltäväksi. 

Olen käynyt aktiivista keskustelua lain sisällöstä pitkin hallituskautta. Monta huolta on tullut hallituksen uudessa esityksessä korjattua, mutta paljon parannettavaakin on yhä jäänyt. 

Laki on yksi tärkeimmistä työkaluista siihen, että YK:n vammaissopimuksessa määritellyt oikeudet toimeenpannaan. On historiallista, että tuettu päätöksenteko mainitaan ensimmäistä kertaa Suomen lainsäädännössä, mikä vahvistaa jokaisen vammaisen osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Autistimikirjon ihmisten kannalta tärkeää on, että vammaisen henkilön määritelmä muuttuu niin, että laissa sosiaalinen ja aisteihin liittyvä toimintarajoite on lisätty soveltamisalaan. Tämä ei esitystä viilatessa ollut itsestäänselvyys.

Ydinperhe ei ole nykyaikana itsestäänselvyys. Vuoroasuminen, jossa lapsella on useampi kuin yksi koti, on yleistynyt. Nyt ehdotetaan, että lakiin otettaisiin mukaan uutena palveluna esteettömän asumisen tuki lapsen virallisen asuinpaikan lisäksi toisen vanhemman asuntoon. Hyvinvointialueet voivat myöntää tukea esteettömyyteen, kuten asunnon muutostöihin, välineisiin ja muihin teknisiin ratkaisuihin.

Vaikka laissa otetaan tärkeitä edistysaskelia vammaisten ihmisten osallisuuden ja oikeuksien parantamiseksi, jää siihen vielä korjattavaa erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja aikuisten osalta. Erityisen pettynyt olen siihen, että osa palveluista siirtyy maksullisiksi, kuten erityishuoltona järjestetty maksuton aamu- ja iltapäivätoiminta. Tämä koskee myös laitosasumista ja kuljetuspalveluita. Erityislasten vanhemmat ovat jo nyt usein suuressa taloudellisessa ahdingossa, eikä tämä tule helpottamaan heidän arkeaan. Päinvastoin on paikallaan kysyä, lisääkö laki näiden lasten ja heidän perheidensä osalta yhdenvertaisuutta?

Myös henkilökohtaisen avun pykälä, niin sanottu voimavararajaus on yhä ongelmallinen. Voimavararajaus tarkoittaa sitä, että henkilön on kyettävä kommunikoimaan avun tarpeensa saadakseen henkilökohtaista apua. Tämä jättää avun ulkopuolelle heidät, jotka tarvitsevat kaikkein eniten apua ja tukea, ja jotka ovat suurimmassa vaarassa syrjäytyä. Tätä ongelmaa yritetään nyt paikata erityisen tuen muodolla, jota onneksi saimme vahvistettua. Tämä ei mielestäni kuitenkaan korvaa oikeutta henkilökohtaiseen apuun. Tämän korjaaminen on kamppailu, joka vaativaa tukea tarvitsevien ihmisten puolesta on tulevaisuudessa käytävä.

Olimme neljä vuotta sitten tilanteessa, jossa lakia ei ollut ja on tärkeää, että laki vihdoin saadaan. Mutta onnistuneena sitä ei voi pitää silloin, jos lopputuloksena yhdenvertaisuus ei lisäänny, vaan jättää heikoimpia syrjään.