Vihapuheen torjunta vaatii tiukempaa lainsäädäntöä

Vihapuhe on vakava ongelma, johon tulee puuttua. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn (2017) mukaan miltei joka kymmenes suomalainen on kohdannut vihapuhetta.  Valtioneuvoston kanslian tutkimuksen (2019) mukaan joka kolmas kuntapäättäjistä on ollut luottamustoimensa vuoksi vihapuheen kohteena ja 14 prosenttia kertoo kärsineensä siitä. Kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen myös lisääntyneen viime vuosina. Näin ollen vihapuhe pahimmillaan heikentää kansalaisten tahtoa osallistua politiikan tekoon ja kaventaa sananvapautta. Koska vihapuhe kohdistuu useimmiten nuoriin naisiin ja vähemmistöihin, se on lisännyt monien kohdalla kynnystä lähteä mukaan politiikkaan.

 Tuorein tutkimusraportti poliittisiin toimijoihin kohdistuvasta vihapuheesta ja häirinnästä on Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen (StratCom) raportti, joka julkaistiin keskiviikkona 17.3. Raportissa analysoidaan Suomen hallituksen ministereihin kohdistuvaa vihapuhetta Twitterissä. Raportti toteaa, että naisparlamentaarikkoihin kohdistuva vihapuhe ei näytä olevan vierasta Suomessakaan, vaikka monella mittarilla olemme tasa-arvon kärkimaa. Twitterissä ministereille kohdistuneen vihapuheen sävy oli seksistinen ja naisvihamielinen aiheesta riippumatta. Ministereihin kohdistetuissa viesteissä kyseenalaistettiin heidän päätöksentekotaitojaan ja johtajuutta. Tarkoituksena on ollut nöyryyttää, pelotella ja heikentää naisministereiden legitimiteettiä omissa tehtävissään. 

Suomessa rehottava vihapuhe on herättänyt huomiota myös Euroopan unionin toimielimissä. EU:n komissio käynnisti helmikuussa 2021 oikeusmenettelyn Suomea kohtaan, sillä Suomi ei puutu lainsäädännössään riittävästi vihapuheeseen. Komissio arvioi muun muassa sitä, että Suomen lainsäädännön avulla ei voida määrätä tehokkaita seurauksia rasismin ja muukalaisvihan kitkemiselle. Komissio nostaa yhtenä esimerkkinä sen, että vihapuherikoksia ei voida tutkia ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä.  Yksilöihin kohdistuvat vihapuherikokset ovat pääosin yhä asianomistajarikoksia.

Komissio arvioi myös, että Suomen lainsäädännössä on pantu virheellisellä tavalla täytäntöön säännös väkivaltaan yllyttämistä koskevasta vihapuheesta. Lisäksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen. Suomessa ei ole myöskään kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.

Vihapuheen kitkemiseksi on pyritty tekemään töitä jo muutaman vuoden ajan. Sisäministeriön, oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä ehdotti jo vuoden 2019 raportissaan Sanat ovat tekoja: Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen useita lainsäädännöllisiä toimia vihapuheen ja nettikiusaamisen ehkäisemiseksi. Työryhmän selkeä näkemys oli, että vihapuhe on niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimista.

Lainsäädännöllisten uudistusten lisäksi vihapuheeseen on puututtava koulutuksen kautta. Politiikan osalta on tärkeää, että päätöksentekoelimissä toimivilla puheenjohtajilla olisi kyky ja ymmärrys tunnistaa syrjivät asenteet ja rasistiset tilanteet ja kyky puuttua niihin, jotta jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään ilman pelkoa. Poliitikkona vihapuhetta olen saanut osakseni juuri silloin, kun olen puhunut yhteiskunnan heikompiosaisten puolesta: puolustanut turvapaikanhakijoiden oikeuksia, tarttunut epäasiallisiin, rasistisiin näkemyksiin tai esimerkiksi pyrkinyt edistämään vaikka vieraskielisten oikeutta oman äidinkielen opetukseen. 

Pelot erilaisuutta kohtaan hälvenevät ja erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen vahvistuvat usein jo lapsena ja nuorena. Tämän takia on tärkeää pohtia tutkitun tiedon kautta myös koulujen pedagogisia keinoja ja osaamista rakentaa yhdenvertaisuutta.  Yhä moninaisemmassa Suomessa on tärkeää, että lapset ja nuoret kehittävät taitoja muun muassa erilaisuuden ymmärtämisen ja ihmisarvon kunnioittamisen osalta. Globaali- ja ihmisoikeuskasvatuksen tarve on ilmeinen ja opetussuunnitelma siihen myös velvoittaa.

Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa. StratComin julkaisema tutkimusraportti hallituksen ministereihin kohdistuvasta vihapuheesta ei ollut twitteriä vähänkin seuraavalle yllättävä. Murheellista on, että tutkimustietokin provosoi vastareaktion, jossa tulosta kyseenalaistettiin ja vähäteltiin. 

Jätimme Iiris Suomelan kanssa kirjallisen kysymyksen vihapuheeseen puuttumisesta lainsäädännön keinoin.