YK:n ilmastokokous oli pettymys, mutta ei katastrofi

Maailman maiden nykyiset sitoumukset päästövähennyksistä eivät mitenkään vielä riitä ilmastonmuutoksen hillintään puoleentoista asteeseen. Tällä hetkellä olemme matkalla arvioista riippuen jopa kahden asteen lämpenemiseen. Toisaalta ilmastokokouksessa päästiin sopuun uudesta rahastosta, jolla voidaan tukea haavoittuvimpia maita ilmastokriisin aiheuttamissa vahingoissa.

Tieteen viesti on selvä: jotta ilmasto ei lämpenisi enempää kuin 1,5 astetta, päästöjen kasvu on saatava taittumaan mahdollisimman pian. Tämän pitää tapahtua jo ennen vuotta 2025 ja päästöt pitää lähes puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Onnistuminen riippuu siitä, tekevätkö maat ja erityisesti suuret taloudet osansa päästöjen vähentämiseksi. Vauraat G20-maat ovat tässä olennaisessa roolissa. Niiden päästöt vastaavat lähes 80 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. 

Egyptin Sharm el-Sheikhissä pidetty YK:n ilmastokokous ei tarjonnut tähän työhön uusia välineitä, vaan toisti pitkälti viime vuoden kirjauksia. Kokouksessa sovittiin kuitenkin uudesta työohjelmasta, jolla pyritään kirittämään puolessatoista asteessa pysymistä.

EU ajoi kokouksessa johdollani vahvasti sitä, että kaikista fossiilisista polttoaineista on lähivuosina kyettävä irtautumaan. Tämän osalta ei kokous kuitenkaan päättänyt mitään uutta. Jo viime vuoden kokouksessa saatiin aikaiseksi kirjaus kivihiilen käytön alasajosta.

Lisäksi EU nosti vahvasti kokouksessa esille sitä, että tarvitsemme vahvempia välineitä ohjaamaan kaikki rahavirrat niin että ne tukevat tai ainakaan eivät haittaa ilmastotyön etenemistä. Epäsuhta on ilmeinen. Maailmassa tuetaan tällä hetkellä fossiilisten polttoaineiden käyttöä lähes 700 miljardilla dollarilla vuodessa. Myös Suomella on tämän osalta tehtävää, vaikka fossiilisten tukea onkin karsittu tällä hallituskaudella.

Rahoitusta ilmastokriisin vaikutuksiin

Kokouksen toinen tavoite oli löytää tapoja tukea haavoittuvimpia maita ilmastokriisin tuhoista selviämisessä, ja tässä tärkeässä tehtävässä onnistuimme. Yksin tänä vuonna olemme nähneet muun muassa tuhotulvia Pakistanissa ja kuivuutta ja valtavia satovahinkoja Afrikassa. Usein ilmastokriisin pahimmat vaikutukset kohtaavat maat, jotka ovat ilmastoa vähiten lämmittäneet.  

Nyt päätimme perustaa uuden rahaston tukemaan haavoittuvimpia maita ilmastokriisin tuhoissa ja menetyksissä. Rahoitusta etsitään perinteisten teollisuusmaiden lisäksi myös nousevilta talouksilta kuten Kiinalta sekä aivan uudenlaisista rahoituslähteistä. EU on pitänyt esillä, että rahoitusta voisi tulla esimerkiksi kansainvälisestä lento- ja meriliikenteestä tai fossiilisista polttoaineista kerättävistä maksuista.

Samalla on tunnistettava, että mikäli emme onnistu lämpenemisen pysäyttämisessä, mikään raha ei riitä korvaamaan kuumenemisen aiheuttamia tuhoja.

Konkreettiset ilmastoteot ovat kuitenkin maiden omissa käsissä. Niistä päätetään ilmastokokousten välillä mm. Berliinissä, Pekingissä, Jakartassa, Washingtonissa, Delhissä, Helsingissä… Jokainen maailman maa on vastuussa omista päästöistään, ja vaikka ongelma on maailmanlaajuinen, ratkaisut ovat paikallisia. Ratkaisijan paikalla eivät ole pelkästään valtiot, vaan myös kunnat, järjestöt, yritykset, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Politiikka ei saa kuitenkaan olla muutoksen esteenä.

Siksi yksikään mielenilmaus Eduskuntatalon edustalla ei mene hukkaan, eikä yksikään ilmastoteko tule tehdyksi turhaan. Tulevissa vaaleissa ratkaistaan sekin, saadaanko Suomen hiilinielut pelastettua.

Ilmastonmuutos voidaan vielä pysäyttää, eikä nyt ole oikea hetki luovuttaa.

Samaan aikaan työ jatkuu myös luonnon monimuotoisuuden turvaamisen suhteen. Ilmastokriisi ja luontokato kytkeytyvät monella tavalla yhteen, puhutaan sitten vaikkapa kestävällä tavalla hoidetuista metsistä tai suojelluista soista. Ensi kuussa pidetään Montrealissa YK:n luontokokous, jonka olisi syytä olla hieman vastaava käännekohta luontokadon torjunnassa kuin Pariisin ilmastokokous oli ilmastokriisin suhteen.