— Jani Toivola

Suomen kehitysvarat veroparatiiseissa luovat eriarvoisuutta

Parin viikon takaisissa Paratiisin paperit-tietovuodossa ei paljastunut pelkästään yritysten aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron mittakaava, mutta lisäksi kuinka jopa Suomen kehitysvaroja on kierrätetty veroparatiiseissa.

Kehitysyhteistyön rahoituksen suuntautuminen veroparatiiseihin estää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, joita Suomi on sitoutunut edistämään. Valtion kehitysrahaston Finnfundin kahdeksan miljoonan euron sijoitus Caymansaaressa sijaitsevaan rahastoon onkin hälyttävä merkki hallituksen kehityspolitiikan toimivuudesta. Veroparatiisit nimittäin lisäävät entisestään sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta maailmalla vastoin Suomen kehityspolitiikan periaatteita.

Kauden alussa hallitus kasvatti mittavasti kehitysrahastolaitos Finnfundin budjettia ja samanaikaisesti leikkasi tuntuvasti varsinaisesta kehitysyhteistyön rahoituksesta. Monet tahot, mukaan lukien Vihreät, kritisoivat hallituksen päätöstä vähentää varoja kehitysmaissa tehtävältä avustustyöltä, jonka avulla muun muassa koulutetaan maailman köyhimpiä, parannetaan tyttöjen asemaa sekä mahdollistetaan juomaveden saavutettavuus.

Lisäksi monet varoittivat, ettei Finnfundin rahankäyttö ole läpinäkyvää ja vastuullista. Hallitus kuitenkin rauhoitteli, että Finnfund vastaa kehitysmaiden ongelmiin luomalla talouskasvua ja työpaikkoja. Tietovuoto kuitenkin osoitti, että huolemme oli ollut aiheellinen.

Hallituksen äkillinen rahoituspäätös oli harkitsematon, emmekä vielä ole edes kuulleet koko totuutta Paratiisin papereista. Hallitus lisäsi Finnfundin rahoitusta moninkertaisesti säätelemättä kehitysrahoituslaitoksen verolinjausta, jolla estettäisiin veron kiertämisen muodot ja aggressiivinen verosuunnittelu.

Kehitysministeri Kai Mykänen on nyt luvannut, ettei Finnfund tulevaisuudessa "osallistu rakenteisiin, joissa on häivähdyskään aggressiivista verosuunnittelua” mutta miksi kritiikkiin ei vastattu jo aiemmin?

Lisäksi hallituksen kehityspoliittiset toimet ovat syventäneet epäluottamusta yksityisen sektorin ja kehitysyhteistyöjärjestön välillä, vaikka kummallakin on merkittävä rooli kestävien kehityksen tavoitteiden edistämisessä. Hallitus rahoituspäätöksellään on luonut vastakkainasettelua näiden kahden välille, vaikka sen pitäisi kannustaa yrityksiä tukemaan järjestöjen työtä ja tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.

Kukaan ei ole kieltämässä yritysten toimintaa kehitysmaissa, päinvastoin. Suomalaisilla yrityksillä on osaamista, jolle on tarvetta kehitysmaissa. Mutta hallituksen on huolehdittava, että toiminta on vastuullista, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja edistää tasa-arvoa.

Hallitukselta tarvitaan välttämättömiä toimenpiteitä, jotta Finnfundilla on positiivisia vaikutuksia Suomen kehityspolitiikan tavoitteisiin.

Finnfundin on lakattava sijoittamasta rahastoihin, joihin liittyy aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa. Finnfund on vihdoin valmistelemassa verolinjausta, mutta kehityspoliittiset järjestöt ovat kritisoineet sen itse asiassa oikeuttavan verosuunnittelun. Järjestöjen palautteeseen on reagoitava nyt eikä vasta seuraavan kohun sattuessa. Lopuksi Finnfundin toiminnasta on tehtävä läpinäkyvää, jotta sijoitusten seuranta on mahdollisemman helppoa. Finnfund ei voi jatkaa epäinhimillistä toimintaa liikesalaisuuteen vedoten. Muutoin Finnfund kylvää eriarvoisuutta sen kitkemisen sijaan.