— Heidi Hautala

LULUCF: Mistä Euroopan parlamentin äänestyksessä oli todella kyse?

Euroopan parlamentti äänesti viime viikolla täysistunnossa LULUCF-asetuksesta, eli siitä, miten maa- ja metsäsektori lasketaan mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.  

Asetuksessa ei ollut lainkaan kyse siitä, miten ja kuinka paljon Suomi saa metsänsä käyttää. Kyse on siitä, miten tämä metsien käyttö lasketaan mukaan, kun arvioidaan maiden toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hiilinielu tarkoittaa hiilivaraston koon kasvua: kun metsien hiilivarasto kasvaa, eli metsät sitovat hiilidioksidia, metsät toimivat hiilinieluna.

Pohjana äänestyksessä oli ympäristövaliokunnan esitys. Esityksen mukaan hakkuita olisi voitu jopa hieman lisätä Suomessa, jos tämä olisi voitu perustella metsien ikärakenteella. Keskeinen periaate oli, että jos EU-maiden hiilinielut pienenevät, sen täytyy johtaa joko päästöjen rajoittamiseen muilta sektoreilta, kuten liikenteestä, tai päästöoikeuksien ostamiseen.
 
Viime hetkellä pöydälle lätkäistiin myös Suomen hallituksen ajama muutosesitys. Sillä haluttiin muuttaa erityisesti yhtä kohtaa: jäsenmaille asetettavia metsänkäytön vertailutasoja, eli sitä, miten paljon metsiä voidaan hakata ilman, että hakkuut lasketaan päästöiksi. Esitys hyväksyttiin niukalla enemmistöllä.
 
Halliituksen puoltaman muutosesityksen tarkkoja vaikutusta ei tiedä vielä kukaan, sillä muotoilu on tarkoituksellisen epäselvä. Monet ovat kuitenkin tulkinneet sen vesittäneen läpinäkyvän laskentatavan periaatteen. Muutosesityksen mukaan hakkuita saisi kasvattaa vuosiin 2000-2012 verrattuna kunhan hiilinielut alkavat taas kasvaa vuonna 2050. Käytännössä äänestystulos mahdollistaa sen, että niin Suomi kuin muut EU-maat voivat lähivuosina lisätä hakkuita merkittävästi. Ilmaston kannalta hiilinielun pieneneminen on sama asia kuin päästö. 

Parlamentin lopullisessa päätöksessä eli ympäristövaliokunnan esityksen hyväksytyissä osioissa on myös monia edistyksellisiä asioita, kuten hoidettujen kosteikkojen huomioiminen hiilinielulaskennassa. Lisäksi siinä annetaan komissiolle mahdollisuus asettaa tavoitteita tarvittaessa kunnianhimoisempaan suuntaan vuoden 2030 jälkeen.

Asian käsittely jatkuu nyt kolmikantaneuvotteluissa Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston eli jäsenmaiden kesken. Maan - ja metsänkäyttösektoria koskeva sopiminen tulee jatkumaan seuraavina vuosikymmeninä.

 

Miksi asia on tärkeä?

1. Toimia tarvitaan nyt. Ilmastonmuutos etenee nopeasti siksi, että päästömääriä ei ole saatu pienennettyä tarpeeksi. Nopean etenemisen vuoksi tarvitaan myös nopeita toimia: hiilidioksidipäästöjä on pienennettävä reippaasti jo lähivuosina. Jokainen EU-maa on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. Maan- ja metsänkäytöllä on keskeinen rooli: se on yksi kolmesta EU:n ilmastopolitiikan pilarista.

Tiukasti voittaneella muutosesityksellä EU-maille annetaan yli 30 vuotta aikaa pienentää hiilinielua - kunhan hiilinielu palautuu nykyiselle tasolleen vuoteen 2050 mennessä. Suomen hallituksen mukaan metsien hiilinielut kasvaisivat taas vuosisadan puolenvälin jälkeen. Pohjoisessa, kylmässä ilmastossa metsien palautuminen vie aikaa, sillä puiden kasvu on hitaampaa kuin muualla. Tähän meillä ei ole aikaa. Vastuullista olisi toimia viimeistään nyt, ei siirtää ratkaisuja vuosikymmenillä. Arviot siitä, voidaanko ilmastonmuutosta yleensä enää rajoittaa tavoitteen mukaisesti kahteen* asteeseen, vaihtelevat.

2. EU:n päätöksillä on kauaskantoiset seuraukset ilmastonmuutoksen torjunnalle. EU:n mallia tullaan todennäköisesti käyttämään pohjana Pariisin ilmastosopimuksen laskusäännöille. Miksi maat kuten Indonesia ja Brasilia rajoittaisivat sademetsien hakkuita, jos edes Eurooppa ei rajoituksista välitä? Fossiilisella energialla rikastuneen Euroopan on toimittava mallina kehittyville maille, jotka eivät ole saaneet samanlaista tilaisuutta. Ilmastonmuutoksen torjunnassa jokaiselta maalta tullaan vaatimaan kompromisseja.

 

3 syytä: Miksi äänestin ympäristövaliokunnan esityksen puolesta?

1. Vain läpinäkyvä ja rehellinen kirjanpito voi vastata todellisuutta. Lähtökohtana pitää olla päästöjen ja nielujen rehellinen laskentamenetelmä ja kirjanpito. Juuri siitä on kysymys EU:n LULUCF-asetuksessa.

Vaikka voisimme piilottaa päästöjä paperilla, ilmakehälle emme voi valehdella. Yhtä helppoa keinoa päästöjen laskuun ei ole. Metsien hiilinielukokoon vaikuttavat monet asiat: niiden ikärakenne, hakkuiden jälkeiset toimet ja se, mihin puuta käytetään. Ympäristövaliokunnan esityksessä jäsenmaille annettiin selkeät vertailuvuodet ja mahdollisuus ottaa huomioon myös metsien ikärakenne.
 
2. Päätöksenteon on perustuttava parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon, ja fakta on, että ilmaston kannalta hiilinielun pieneneminen on sama asia kuin päästö. On selvää, mitä mieltä niin kansainväliset kuin suomalaiset tutkijat ovat: niin eurooppalaisten tiedeakatemioiden tutkimuskatsauksessa kuin 68:n suomalaisen metsä- ja ympäristötutkijan julkilausumassa todetaan, että hakkuiden ja puunkäytön lisääminen heikentää luonnon monimuotoisuutta eikä auta vähentämään hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä useisiin vuosikymmeniin. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa esitetty metsäbioenergiatavoite johtaisi hakkuisiin, joiden myötä metsien hiilinielu pienenisi puolella vuoteen 2030 mennessä.

3. En äänestänyt metsäteollisuutta tai puun käyttöä vastaan, vaan ilmastonmuutosta hillitsevien toimien puolesta. Taustavaikuttaminen kuuluu politiikkaan, mutta näin aggressiivista lobbaamista ei ole hetkeen nähty. Sotaisa, “isänmaa vastaan EU” -retoriikka ei edistä asiallista keskustelua aiheesta. Tilanne on tuonut monen mieleen rikkidirektiivin, jonka senkin pelättiin vievän Suomesta niin työpaikat, tehtaat kuin investoinnit. Toisin kävi.

Riskeistä ja huolista pitää pystyä keskustelemaan, mutta asiallisesti ja kuunnellen. Suomen metsäteollisuuden oma etu on tulevaisuuteen katsominen ja uudistuminen maailmassa, jossa ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen merkitys kasvaa. Ympäristövaliokunnan esitys kannusti oikeaan suuntaan: vähempään, mutta parempaan puun käyttöön, pitkäikäisiin puurakennuksiin, muovin korvaamiseen puulla, uusiin innovaatioihin. Metsät ovat meille suomalaisille hieno hyvinvoinnin, kestävän tuotannon ja innovaatioiden lähde.

 

3 toivetta tulevaan: mitä seuraavaksi?

1. Ollaan avoimia uudelle tutkimustiedolle. Suomen etu on tulevaisuuteen katsominen. Ajatus siitä, että metsänkäyttö on kohteesta riippumatta automaattisesti hiilineutraalia ja päästötöntä, on vanhentunut.

Metsän hiilensitomiskyvyssä olennaista on myös metsämaa, ei vain puusto. Tätä tutkitaan ja siitä saadaan toivottavasti pian hyvää tietoa käytännön metsänhoitoon. Hyviä esimerkkejä ovat ohjelmat, joilla kehitetään ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä ilmastonmuutoksen hillinnän keinoja yhteistyössä maanomistajien ja sidosryhmien kanssa. Nykyaikaisessa, kestävässä metsänhoidossa otetaan huomioon myös hiilitase.
 
2. Muistetaan, että metsä on muutakin kuin puuntuotannon lähde. Tutkimukset osoittavat, että hakkuiden lisäämisellä on kielteisiä vaikutuksia lajiston monimuotoisuuteen. On hyvä pitää mielessä, että vanhemmatkin metsät ovat valtavia hiilivarastoja ja usein korvaamattomia monimuotoisuuden lähteitä.

Metsät ovat suomalaisille myös tärkeitä virkistyskohteita, kansallisen ylpeyden aihe ja monimuotoisuuden tyyssija. Eri käyttömuodot voidaan yhdistää kestävästi, mutta valintoja ja priorisointia on tehtävä. Metsien talouskäytön vastapainoksi tarvitaan laaja-alaista suojelua. Vapaaehtoisuuteen perustuvat suojeluohjelmat ovat toimineet hyvin, niihin tulisi panostaa. Kestävästä retkeily- ja matkailutoiminnasta hyötyvät niin ympäristö, ihmiset kuin talous.

3. Suomesta puurakentamisen ja innovaatioiden kärkimaa. Tällä hetkellä monet lopputuotteet, mukaanlukien biopolttoaineet ja paperi, eivät sido hiiltä pitkäksi aikaa, vaan hiilidioksidi vapautuu liian nopeasti takaisin ilmakehään. Sama ongelma koskee metsäpohjaista biotaloutta. Hallituksen tavoitteisiin päästään vain, jos hakkuita lisätään roimasti: puumassaa ei saada tarpeeksi pelkistä sivuvirroista. Vaarana on, että bioenergiakäyttöön päätyy myös kuitupuuta, jota olisi mahdollista käyttää myös korkean jalostusasteen tuotannossa arvokkaampana ja hiiltä kauemmin sitovana materiaalina.

Säätely EU:ssa on menossa siihen suuntaan, että raaka-aineita ohjataan panos-tuotossuhteeltaan parhaaseen tuotantoon, niin kutsutun kaskadiperiaatteen mukaan. Sillä tarkoitetaan käytön tärkeysjärjestykseen asettamista, eli puun käytön teollisen hyödyntämisen ja kierrätyksen asettamista energiakäytön edelle. Tämä voi merkitä nyt Suomessa toteutuvien biodieselinvestointien valumista hukkaan. Tulevaisuutta on pakko ennakoida, eikä Suomi voi toimia umpiossa.

Vaikka Suomi on EU:n metsäisin maa, metsää ja osaamista löytyy kyllä muualtakin: yli 40 % EU:n pinta-alasta on metsää. Metsänhoito on edistynyt viime vuosikymmeninä ja metsän kuuluukin olla Suomelle ylpeyden aihe, mutta ylimielisyys on turhaa.

Suomella olisi hienoja mahdollisuuksia edetä kestävän puurakentamisen ja innovaatioiden kärkimaaksi. Nyt näin ei ole: esimerkiksi puurakentamisessa johtaa Itävalta, ja rakentamisessa ollaan edellä myös Sveitsissä ja Saksassa. Jopa Lontoon alueelle rakennettiin vuoden 2016 aikana enemmän puukerrostaloja kuin koko Suomeen.

Suomen metsänomistajien oma etu olisi vaatia korkeampaa jalostusastetta. Myös julkisia varoja tulisi ohjata uusiin, puupohjaisten innovaatioiden kehittämiseen. Puu on loistava rakennusmateriaali ja muovin korvaaja.