— Maria Ohisalo

Neljä tärkeää asiaa sosiaaliturvan uudistuksessa

Kuva Maria Ohisalosta

Ministeri Aino-Kaisa Pekonen tiedotti tänään sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Uudistuksen tavoitteena on nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa.

Sosiaaliturvan on vastattava perustuslain mukaisesta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon velvoitteesta sekä perustoimeentulon turvasta. Tavoitteena on sosiaaliturvan rakenteellinen kehittäminen pitkällä aikavälillä. Pidän erittäin tärkeänä, että saamme toteutettua uudistuksen, joka torjuu köyhyyttä tehokkaasti. 

Aivan liian usein isot hankkeet ovat kaatuneet siihen, että kaksi peräkkäistä hallitusta on ollut päinvastaista mieltä uudistuksen suunnasta. Vaalikaudet ylittävät uudistukset ovat loistaneet poissaolollaan. Nyt tämä hallitus laittaa liikkeelle ison uudistuksen, joka toimii parlamentaarisesti yli vaalikausien. 

Olennaista on parantaa järjestelmän luotettavuutta, kattavuutta ja ymmärrettävyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että uudistusta ei voi tehdä etujärjestöjen ehdoilla, vaan tutkimustietoon perustuen.

Ainakin seuraavissa neljässä asiassa on edettävä, jotta köyhyyden torjunnassa onnistutaan ja ihmisten arki sosiaaliturvaviidakossa helpottuu. Näitä kaikkia kysymyksiä olisi hyvä käsitellä myös komiteatyössä.

1. Perusturvan ja ansioturvan välinen kytkös pitää purkaa. On ollut aiemmin tapana, että aina, kun perusturvaa korotetaan, korotetaan vastaavasti myös ansioturvaa. Pienituloisimpien etuuksia tulisi voida korottaa ilman, että korkeampia etuuksia korotetaan samalla. Etuuskorotusten kohdentaminen vähimmäisturvaan on paitsi oikeudenmukaista, myös puolet kustannustehokkaampaa julkisen rahan käyttöä köyhyyden torjunnassa.  

2. Tarvitsemme mahdollisimman nopeasti jatkoselvityksen siirtymisestä yleiseen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Hyvinvointivaltion ydin on siinä, että kaikki kansalaiset on vakuutettu parhaalla mahdollisella tavalla sosiaalisten riskien varalta. Tällä hetkellä ansiosidonnaista työttömyysturvaa vailla olevat henkilöt ovat keskimääräistä heikommassa asemassa, ja siten juuri se ryhmä joka vakuutusta eniten tarvitsisi. Ei voi olla niin, että yhteiskunnassamme on rakenteellisesti kahden kerroksen väkeä. 

3. Tarvitaan lisää vauhtia yhdistelmävakuutuksen kehittämiseen. Emme voi sulkea silmiämme työmarkkinoiden muutoksen edessä. 2020-luvun työmarkkinoilla tarvitaan lisää joustavuutta. Moni putoaa järjestelmien väliin. Työmarkkinoita olisi kehitettävä niin, että yrittäjä- ja palkansaajatulojen yhdistäminen olisi mahdollisimman mutkatonta.  

4. Perustulokokeilun jatkoksi on ensi tilassa käynnistettävä byrokratiaa purkava kokeilu. Sosiaaliturvajärjestelmän ei pidä olla sellainen, josta ihmisen täytyy selviytyä. Sosiaaliturvan on oltava ihmistä varten, ei hallintoa varten. Etuusbyrokratia muodostaa merkittävän esteen työllisyyden kasvulle, jos taloudellinen toimeliaisuus aiheuttaa epävarmuutta etuuden saamisen suhteen. Teknologian hyödyntämisessä pitää ottaa askeleita eteenpäin. Kansallista tulorekisteriä voidaan kehittää ja negatiivisen tuloveron kokeilu voidaan toteuttaa, kun digitaalisaatioon panostetaan.