— Outi Alanko-Kahiluoto

Lukion yleissivistävä tehtävä turvattava

Yleissivistävää lukiokoulutusta ollaan jälleen rapauttamassa. Opiskelijavalintoja pohtinut työryhmä julkisti pisteytystyökalun, joka painottaisi lähes kaksinkertaisesti matemaattisista aineista pisteitä verrattuna humanistisiin reaaliaineisiin. Uudistus on kuin suoraan Elinkeinoelämän Keskusliiton fantasioista.

Esityksen tausta on opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksessa, jonka mukaan pääosa opiskelijoista valitaan tulevaisuudessa yliopistoihin todistusvalinnalla. Työryhmän ehdottamassa pisteytystyökalussa lukion oppiaineet on pisteytetty siten, että luonnontieteellis-matemaattiset aineet tuottavat huomattavasti enemmän pisteitä kuin reaaliaineet ja kielet. Korkeimmat lähtöpisteet opiskelija saisi pitkän matematiikan arvosanasta. Ylioppilastutkinnon ainoa kaikille pakollinen oppiaine äidinkieli ja kirjallisuus tuottaisi toiseksi eniten pisteitä. Reaaliaineista korkeimmat pisteet tuottaisi fysiikka, kun taas filosofian korkein arvosana tuottaisi perustaulukon mukaan vähemmän pisteitä kuin laajan matematiikan cum laude -arvosana. Humanistispainotteisten reaaliaineiden lisäksi mallissa kärsijänä ovat ylimääräiset kielet, jotka tuottaisivat vähemmän pisteitä kuin pitkä kieli.

Malli on järjetön: vaikka pyrkisit opiskelemaan humanistisia aineita, saat enemmän lähtöpisteitä matematiikan kuin filosofian tai äidinkielen arvosanasta. Uudistus on kuin suoraan Elinkeinoelämän Keskusliiton päiväunesta. Lukion yleisivistävyydelle uudistus olisi sen sijaan erittäin vahingollinen. Jos pisteytystyökalu otetaan esitetyssä muodossa käyttöön, se alkaa todennäköisesti ohjata lukion ainevalintoja ja yhdenmukaistaa oppilaiden valintoja.

Mihin lukiolainen sitten haluaikaan opiskelemaan, hänen kannattaisi jatkossa painottaa valinnoissaan matemaattis-luonnontieteellisiä oppiaineita. Tämä ohjaisi lukio- ja korkeakoulutasolla opiskelijoita pois humanistisista reaali- ja yliopistoaineista, koska tulevaisuuden haaveistaan epävarmojen opiskelijoiden ei missään tapauksessa kannattaisi panostaa näihin aineisiin. Harvinaisten kielten tai humanististen reaaliaineiden valintaan malli ei kannustaisi, vaikka myös niiden antamaa yleissivistystä tarvitaan kipeästi myös tulevaisuuden Suomessa.

Yhtä oppiainetta korostava malli ei myöskään anna tasa-arvoista mahdollisuutta hitaammin opiskeluihin herääville opiskelijoille. Ainevalikoiman supistuminen saattaa pahimmassa johtaa siihen, että  opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen opiskelupaikkakunnastaan tai oppilaitoksestaan. Heikkoon asemaan joutuvat myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät vielä peruskoulussa ymmärrä matemaattisen osaamisen tärkeyttä myöhemmissä opiskelijavalinnoissa.

Jos matematiikan opiskelu yleistyy ja yhä harvempi valitsee vaikkapa ranskan tai espanjan opinnot, kouluilla ei ole enää varaa järjestää harvinaisten kielten opetusta. Näin opetustarjonta supistuu.

Olen jättänyt esitetystä pisteytystyökaulusta ministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen. Kysyn, aikooko hallitus viedä eteenpäin eriarvoistavaa pisteytystyökalua. Jos hallitus aikoo näin tehtä,  olisi kiinnostavaa kuulla, miten hallitus kuvittelee säilyttävänsä lukiokoulutuksen yleissivistävän luonteen, tai miten jatko-opintoihin hakeutuvien tasa-arvo voidaan enää taata. Vastaus on: ei mitenkään. Siksi odotan opetusministerin vastaavan, ettei vie esitettyä mallia eteenpäin. Muu olisi vastuutonta.