Ikääntymispoliittinen ohjelma Ikääntymispoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 27.9.2020

Ikääntymispoliittinen ohjelma

  1. Johdanto

  2. Perus- ja ihmisoikeudet

  3. Aktiivinen ikääntyminen, osallisuus ja yhdenvertaisuus

    1. Ikääntyvät oman elämänsä toimijoina 
    2. Elinikäinen oppiminen 
    3. Palveluiden saavutettavuus 
    4. Yhdenvertainen ikääntyminen 
  4. Työ, työsyrjintä ja työssä jatkaminen

    1. Työkyvyn ylläpitäminen 
    2. Työssä jatkaminen 
  5. Asuminen, liikkuminen ja ympäristö 

    1. Esteettömyys ja liikkuminen 
    2. Rakennettu ympäristö ja asuminen 
  6. Ikääntyvien toimeentulo

    1. Riittävä toimeentulo ja ikäihmisten köyhyys 
    2. Eläkejärjestelmä 
  7. Palvelut ja hoiva

    1. Toimintakyvyn ylläpitäminen 
    2. Avohoidon palvelut ja kotipalvelu 
    3. Asuminen 
    4. Omaishoito 
    5. Ympärivuorokautinen hoiva 
    6. Henkilökuntamitoitus 
    7. Osaava ja sitoutunut henkilökunta 
    8. Elämän loppuvaiheen hoito 
  8. Sukupolvien ketjut


1. Johdanto

Väestön ikääntyminen on tämän vuosituhannen megatrendi. Keskimääräinen elinajanodote on kasvanut merkittävästi. Tähän on vaikuttanut yleinen elintason ja hygienian parantuminen sekä lääketieteen kehitys.  Se, että elämme yhä vanhemmiksi ja vieläpä yhä parempikuntoisina, on yksi ihmiskunnan suurimpia saavutuksia.

Vanhoista ihmisistä sekä vanhoista ikäluokista puhuttaessa on muistettava, etteivät ikääntyvät ole mikään yhtenäinen ryhmä.  Kuten kaikissa ikäryhmissä, mukana on ihmisiä erilaisista taustoista. Toimintakyky, koulutus ja maailmankatsomus vaihtelevat.  Sukupuolen moninaisuus koskee myös vanhoja ihmisiä. Ikääntyvien ihmisten ikäkin vaihtelee kymmeniä vuosia.

Tässä ohjelmapaperissa käytetään lakitekstissä vakiintunutta terminologiaa, jossa ikääntyvä ihminen tarkoittaa pääsääntöisesti kansaneläkeikäistä (nykyisin yli 65-vuotiasta) henkilöä  ja ikääntynyt henkilöä, jolle on tullut ikääntymiseen liittyviä toimintarajoitteita. Ikääntyvällä työntekijällä tarkoitetaan kuitenkin myös alle 65-vuotiasta työuransa loppuvaiheessa olevaa henkilöä.

Suuri osa iäkkäistä on aktiivisia toimijoita, jotka osallistuvat yhteiskuntaan omalla työ- tai muulla panoksellaan. Osa matkustelee, harrastaa kulttuuria ja käyttää tietotekniikkaa.  Toisaalta osalla elämä on taloudellisesti niukkaa ja moni kokee yksinäisyyttä. Yhteiskunnan digitalisaatio voi myös aiheuttaa syrjäytymistä, jos ei ole laitteita tai tukea palveluiden käyttöön. 

Ikääntyessä toimintakyky heikentyy vähitellen. Kuitenkin usein vasta 80 ikävuoden jälkeen ihminen tarvitsee apua arjessa ja lopulta päivittäistä hoivaa. Eliniän noustessa kasvaa erittäin vanhojen - yli 85 vuotiaiden ja jopa yli 100-vuotiaiden - suhteellinen osuus sekä koko väestössä että eläkeikäisten keskuudessa. Tämä tulee asettamaan lisäpaineita myös hoivan ja muiden palveluiden järjestämisessä.

Huoltosuhteella tarkoitetaan työvoiman ulkopuolella olevan väestön (lapset, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset) suhdetta työssäkäyvien määrään. Mitä suurempi huoltosuhde on, sitä suurempi taloudellinen taakka lankeaa työssäkäyville. Vuonna 2019 huoltosuhde Suomessa oli 137 eli sataa työssäkäyvää kohti oli 137 työvoiman ulkopuolella olevaa henkilöä, ja sen ennustetaan edelleen kasvavan tulevina vuosina. Vuonna 2019 Suomessa oli työllisiä 2,3 miljoonaa ja eläkkeellä 1,5 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2085 työllisiä ennustetaan olevan 1,9 miljoonaa ja eläkeläisiä 1,7 miljoonaa. Tilanne on myös hyvin erilainen eri puolilla Suomea. Joissakin kunnissa yli 65-vuotiaita on jo yli puolet väestöstä ja yli 90-vuotiaita on enemmän kuin alle 5-vuotiaita.

Yhteiskunnan huoltosuhteen kohentamiseksi ja ihmisten oman elämän mielekkyyden parantamiseksi tulee pyrkiä siihen, että ihmiset voisivat jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään. Koska ikääntyvien toimintakyky, jaksaminen ja palautumiskyky vaihtelevat, tarvitaan työurien loppupäässä työelämän joustoja.  Nämä voivat liittyä työtehtäviin (fyysisesti raskaita töitä kevennetään), työaikaan (mahdollisuus työajan lyhentämiseen) ja joustaviin osa-aikatyö – osa-aikaeläke –ratkaisuihin.

Ikääntyvien määrän kasvu tulee nähdä voimavarana. Ikäihmisillä on taitoja, viisautta ja elämänkokemusta, joka voivat hyödyttää sekä lähiyhteisöjä että yhteiskuntaa. Hiljaisen tiedon välittäminen tukee jatkuvuutta. Ikääntyneet ovat ratkaisevassa asemassa myös epävirallisen hoivan tarjoamisessa: isovanhemmat hoitavat usein lapsenlapsiaan ja monet huolehtivat iäkkäistä puolisoistaan. Lisäksi eläkeläiset tekevät tärkeää työtä kolmannen sektorin yleishyödyllisissä yhdistyksissä ja muissa yhteisöissä. Ilman tätä panosta ei suomalainen yhteiskunta toimisi.

Osalla ikääntyvistä ihmisistä toimeentulo on heikko. Eläke on jäänyt pieneksi erityisesti naisilla ja toimintakyvyn lasku ja sairastaminen tuovat lisää kustannuksia. Eläkeläisköyhyys on häpeäksi Suomelle.

Myös yksinäisyys heikentää monen suomalaisen ikääntyvän elämänlaatua. Leskeytyminen, ystävien kuolema ja lasten muuttaminen kauemmaksi kaventaa lähipiiriä. Mahdolliset liikuntarajoitteet, sairaudet ja mielenterveyden haasteet vaikeuttavat osallistumista.  Yksinäisyyttä tulee torjua sekä monipuolisilla palveluilla että yhteisöllisyyttä ja yhteydenpitokeinoja kehittämällä.

Vanhusten hoivasta on puhuttu paljon ja sen osalta on tullut ilmi anteeksiantamattomia laiminlyöntejä. Ympärivuorokautisessa hoivassa on ollut liian vähän henkilökuntaa ja sinne on usein kohtuuttoman vaikea päästä. Myös kotihoidossa on monin paikoin merkittävä resurssipula. Vanhustenhoidon resursseja on lisättävä kaikilla tasoilla. Tämä edellyttää paitsi taloudellisia panostuksia, myös sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan arvostuksen ja palkkauksen parantamista sekä koulutuksen lisäämistä. Kaikille on turvattava arvokas vanhuus.

Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat ovat ihmiskunnan suurin haaste. Tämä tulee koskettamaan erityisesti nuoria ja tulevia sukupolvia, mutta myös keski-ikäiset ja vanhat ihmiset jakavat tämän huolen. Kulutuksen vähentäminen ja erityisesti fossiilisista energialäheistä luopuminen on välttämätöntä. Muutoksen tarve koskee kaikkia ikäluokkia. 

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus edellyttää, ettei ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan kustannuksia kasata nuorten ja tulevien sukupolvien taakaksi. Kestävä kehitys edellyttää reilua muutosta, jossa samanaikaisesti kun päästöjä ajetaan alas, vähennetään myös eriarvoisuutta ja pidetään huolta haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä.

2. Perus- ja ihmisoikeudet

Ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat ikääntyville yhdenvertaiset perusoikeudet. Ikääntyvillä on samat oikeudet kuin muillakin, kuten oikeus äänestää, olla ehdokkaana vaaleissa, osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja muuhun toimintaan, käydä töissä, opiskella, muuttaa asuinpaikkaa tai korjata sukupuolensa. Syrjinnän kieltoon, jota yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo, sisältyy kielto syrjiä iän perusteella. Ihmisoikeuskeskus, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat tahoja, joille kuuluu myös ikääntyneiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen valvonta.

Perustuslaki takaa myös oikeuden sosiaaliturvaan. Riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimeentulo on turvattava kaikille. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen. Yhteiskunnan on vastattava huolenpidosta silloinkin, kun ihminen ei fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen tai esimerkiksi muistisairauden vuoksi kykene itse järjestämään tai vaatimaan hoivaa. Perheet ja lapset osallistuvat usein merkittävästi iäkkäiden hoitamiseen, mutta vastuu palveluista kuuluu julkiselle vallalle.    

Ikääntyviä ei kuitenkaan tule nähdä vain palvelujen ja hoivan kohteena, eikä heidän kykyjään ja oikeuksiaan saa vähätellä. Ikääntyvillä on oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä sekä vaikuttaa yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Ihmisen oikeudellinen toimintakyky säilyy koko eliniän, ellei sitä muistisairauden tai muun vastaavan syyn seurauksena erikseen rajoiteta esimerkiksi edunvalvonnalla. Edes toimintakyvyn heikentyminen ja lisääntyvä avun tarve ei vie oikeutta päättää omista asioistaan, vaikuttaa hoivan sisältöön ja tulla kuulluksi.

Ikäihmisillä on oikeus turvalliseen elämään ja elinympäristöön. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa merkittävä ongelma, ja ikääntyvät ihmiset ovat alttiita sekä kaltoinkohtelulle että taloudelliselle hyväksikäytölle. Turvallisuusriskit kasvavat ihmisen henkisten ja fyysisten voimavarojen vähetessä.

Tavoitteet:

  • Vanhusasiainvaltuutettua koskevan lainsäädännön valmistelussa tulee huolehtia siitä, että valtuutetun toimivalta on riittävän laaja-alainen.
  • Ikääntyneitä koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa tulee ikääntyviä itseään kuulla ja kuunnella. Säädösten vaikutuksia tulee aina arvioida myös ikääntyvien ihmisten kannalta.
  • Kuntien/maakuntien tulee huolehtia ikääntyvien kuulemisesta kaikessa yleisessä valmistelussa kunnan/maakunnan vastuulla olevilla toimialoilla. 
  • Tietoa perusoikeuksista ja niiden toteuttamisesta ikäihmisten arkielämässä tulee sisällyttää sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan opintoihin.
  • Kuntien/maakuntien viranhaltijoiden tulee neuvoa ja opastaa ikääntyviä heidän oikeuksiensa toteuttamiseksi niin oikaisuvaatimusten kuin kanteluidenkin laatimisessa.
  • Ikääntyvien kaltoinkohtelua tulee valtion toimesta kartoittaa. Myös vanhoilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus päästä turvakotiin.

3. Aktiivinen ikääntyminen, osallisuus ja yhdenvertaisuus

Ikääntyvät ihmiset ovat täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä ja osallistuvat monin tavoin yhteiskunnalliseen toimintaan. He äänestävät vilkkaammin kuin nuoremmat ikäluokat ja osallistuvat aktiivisesti järjestötoimintaan. Tästä huolimatta vanhojen ihmisten ääni ei aina kuulu päätöksiä tehtäessä: esimerkiksi mielipidekyselyiden ikäryhmät päättyvät 75 ikävuoteen.

Ikääntyvät oman elämänsä toimijoina

Ikääntyvien ihmisten tulee voida osallistua oman elämänsä suunnitteluun ja rakentamiseen. Tämä on huomioitava sekä palveluiden järjestämisessä että kaavaratkaisuissa ja kaupunkisuunnittelussa. 

  • Kuntien vanhusneuvostojen asemaa tulee vahvistaa.
  • Kuntien/maakuntien tulee tukea järjestöjen toimintaa sekä taloudellisesti että neuvonnalla ja opastuksella, esimerkiksi kouluttamalla vapaaehtoistyön ohjaajia.
  • Järjestöjen osallisuutta tulee vahvistaa palvelumuotoilussa.
  • Erilaisissa palveluissa tulee olla käyttäjistä ja omaisista koostuvia asiakasraateja. Tulevia käyttäjiä pitää osallistaa jo valmisteluvaiheessa.
  • Yhdyskuntasuunnittelussa tulee kuunnella ikääntyviä ja mahdollistaa myös heidän aktiivinen osallistumisensa lähiympäristön suunnitteluun.
  • Mielipidekyselyissä on huomioitava myös kaikkein vanhimmat ikäluokat, ja heitä koskevissa kyselyissä on oltava mahdollisuus muuhun kuin digitaaliseen vastaamiseen. 
  • Ylisukupolvisia suhteita ja kohtaamisia tulee tukea esimerkiksi järjestämällä isovanhemmille mahdollisuus käyttää osa lapsenlapsen perhevapaista ja tukemalla isovanhempien asemaa sijaishuollossa ja erotilantissa. 

Elinikäinen oppiminen

Elinikäinen oppiminen ja itsensä sivistäminen kuuluu myös ikääntyville. Missään opinnoissa ei tule olla yläikärajaa.Vanhat ihmiset kansoittavat työväenopistoja ja osallistuvat ahkerasti yleisöluennoille. Erityisen tärkeää arjen taitojen osalta on digitaalisten taitojen opettelu. Osa haluaa ja kykenee myös korkeakouluopintoihin. Pääosin tämä suuntautuu avoimiin ja yleissivistäviin opintoihin, mutta myös korkeakoulututkinnon suorittaminen tulee olla mahdollista iäkkäille ja eläkeläisillekin.

Tavoitteet:

  • Kansalais- ja työväenopistojen rahoituksesta on huolehdittava
  • Digiopetusta ja opastusta tulee olla tarjolla niin kansalais- ja työväenopistoissa kuin kuntienkin toimesta esimerkiksi kirjastoissa, palvelutaloissa ja seniorikeskuksissa
  • Tuetaan  jatkuvaa oppimista lisäämällä kolmannen iän yliopistojen ja avoimen korkeakouluopetuksen saavutettavuutta kaikenikäisille. Osallistumismaksut on pidettävä riittävän alhaisina.

Palveluiden saavutettavuus

Osallistuminen edellyttää palveluiden ja toiminnan saavutettavuutta. Tämä koskee sekä fyysistä (liikkumista), aisteihin liittyvää (kuulo- ja näkövammaisuuden huomioimista) että taitoihin ja laitteisiin liittyvää saavutettavuutta.

Palveluiden siirtyminen digitaaliseen maailmaan voi parhaimmillaan helpottaa palveluiden saavutettavuutta, mutta puutteellisesti toteutettuna se voi johtaa myös ihmisten syrjäyttämiseen. Merkittävällä osalla ikääntyvistä ei ole tietokonetta eikä taitoa käyttää verkkopalveluita. Monissa palveluissa nettisivut ovat monimutkaisia eikä niissä ole huomioitu aistivajeita tai muistiystävällisyyttä. 

Tavoitteet:

  • Rakentamisen ja joukkoliikenteen tulee olla esteetöntä.
  • Yleisötilaisuudet tulee järjestää esteettömissä tiloissa.
  • Asuinympäristöjä suunniteltaessa tulee riittävän ja mahdollisimman esteettömän kulkutilan lisäksi huolehtia hyvästä valaistuksesta ja tarvittaessa äänisignaaleista. 
  • Ikääntyville ihmisille on järjestettävä opastusta ja neuvontaa digitaalisten palveluiden käyttöön. Ongelmatilanteissa apua tulee saada puhelimitse.
  • Palveluissa tulee olla mahdollisuus asioida myös puhelimitse tai menemällä paikan päälle. 
  • Digitaalisten palveluiden tulee olla saavutettavia. Niissä on huomioitava aistien heikkoudet (tekstin koko, mahdollisuus viestin kuuntelemiseen, videoiden tekstitys) sekä muistiystävällisyys (selkeys ja yksinkertaisuus, ei liian monta porrasta, riittävä opastus).
  • Palvelut eivät saa heikentyä digitalisaation myötä.

Yhdenvertainen ikääntyminen

Ikääntyvät ovat moninainen joukko ihmisiä, johon kuuluu laaja kirjo myös moniin etnisiin, kieli-, uskonto- sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Nämä ihmiset voivat olla hyvin erilaisissa lähtökohdissa eri elämänalueidensa osalta. Mitä paremmin otamme ikäihmisten moninaisuuden huomioon, sitä laadukkaampia ja monimuotoisempia keinoja pystymme tarjoamaan kaikkien ikäihmisten arjen tueksi.

Tavoitteet:

  • Hyödynnetään positiivista erityiskohtelua siten, että sen myötä edistetään palveluiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta moninaisille palveluiden käyttäjille.
  • Hyödynnetään kuntalain mukaisia hyvinvointikertomuksia yhdenvertaisuusvajeiden kartoittamiseksi ja konkreettisten toimenpiteiden edistämiseksi. Varmistetaan moninaisuus-teemojen näkyminen kuntien ikääntymispoliittisissa ohjelmissa. 
  • Varmistetaan, että ruotsinkieliset saavat palveluita omalla äidinkielellään. Lisätään saamenkielisten ja viittomakielisten mahdollisuuksia saada palveluita omalla äidinkielellään. 
  • Varaudutaan aktiivisesti kasvavaan määrään ikääntyviä maahanmuuttajia.  Kehitetään palvelukulttuuria kielitietoisiksi ja selkokielisiksi. Lisätään tutkimusta monikielisistä toimintaympäristöistä, kielellisten asymmetrioiden merkityksestä sekä niiden merkitystä vähentämään pyrkivistä ammatillisista käytännöistä. Varmistetaan, että palveluissa on aina tarvittaessa mahdollisuus käyttää tulkkia.
  • Lisätään selkokielen ja kuvakommunikaation käyttöä viranomaisten tiedotteissa ja ohjeissa sekä huolehditaan, että tietoa ja neuvoja on saatavissa myös kirjallisesti monilla kielillä. 
  • Huolehditaan sateenkaarisensitiivisyydestä ikääntyvien palveluissa mm. henkilökuntaa kouluttamalla.
  • Otetaan ihmisten moninaisuus huomioon palvelu- ja hoitosuunnitelmissa tekemällä ikäihmisten tausta ja elämänhistoria näkyväksi, jolloin palveluita on helpompi räätälöidä yksilöllisesti tarkoituksenmukaisiksi. 
  • Uskonnonvapaus koskee myös ikääntyviä ihmisiä. Kaikille on turvattava mahdollisuus osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin – tai olla osallistumatta niihin.

4. Työ, työsyrjintä ja työssä jatkaminen

Työkyvyn ylläpitäminen

Yhä useampi ihminen elää pitkään fyysisesti ja henkisesti toimintakykyisenä.  Lisäksi työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt. Näin ollen ikääntyvien työntekijöiden työkyky säilyy yleensä hyvänä pitkään. Suurin osa jaksaa ja kykenee tekemään töitä eläkeikään saakka ja sen ylikin. 

Hyvä työkyky tarkoittaa, että voimavarat riittävät käsillä olevan työn tekemiseen ja ihminen kokee jaksavansa. Työkyky koostuu terveydestä, osaamisesta ja työoloista. Olennaista on myös työyhteisön ja -ympäristön sopivuus yksilön voimavaroihin. 

Osalle ikääntyvistä työntekijöistä kasautuu viimeisinä työvuosina erilaisia sairauksia tai rasitustekijöitä, jotka voivat heikentää työkykyä. Heille työkyvyn ylläpitäminen on erityisen tärkeää, jotta he jaksavat edelleen pysyä työelämässä. Työelämän erilaiset joustot tukevat ikääntyviä työntekijöitä. 

Osalla työntekijöistä on omaisia, jotka tarvitsevat apua ja hoivaa. On tärkeä mahdollistaa työssäkäynnin ja omaisista huolehtimisen yhdistäminen.  On huolehdittava siitä, ettei läheisten auttamisesta seuraa pitkäaikainen tai pysyvä ansiotyöstä luopuminen ennen aikojaan.

Monilla työpaikoilla esiintyy myös ikäsyrjintää.

Tavoitteet: 

  • Huolehditaan koulutuksesta ja ammatillisen osaamisen päivittämisestä. 
  • Koulutukseen pääsy on varmistettava kaiken ikäisille työntekijöille ja kaikkien opastamisesta digiosaamisen vaatimuksiin on huolehdittava. Koulutuksissa on huomioitava eri-ikäisten työntekijöiden mahdollisesti erilainen oppimistapa ja -vauhti.
  • Lisätään ikääntyvien työntekijöiden kohdalla työelämän joustoja esimerkiksi siten, että yli 60-vuotiailla olisi halutessaan oikeus lyhennettyyn työaikaan tämän osa-aikatyön työaikaan suhteutetulla palkalla.
  • Tuetaan esihenkilöiden ja työntekijöiden yhteistyötä ja työyhteisöjä, jotta työkyvyn heikentymiseen voidaan puuttua varhain. Työterveyshuollon roolia työkyvyn ylläpitämisessä vahvistetaan. 
  • Kannustetaan työpaikkoja laatimaan ikäohjelma.
  • Edistetään ammatillisen kuntoutuksen käyttöä.
  • Kehitetään erilaisia osa-aikatyö - osa-aikaeläke -ratkaisuja.
  • Mahdollisestaan työssäkäynnin ja omaisten auttamisen yhdistäminen joustavilla työjärjestelyillä.
  • Puututaan kaikenlaiseen ikäsyrjintään. Rekrytoinnissa keskitytään työtehtävän edellyttämään osaamiseen. Kannustetaan yrityksiä ja julkista hallintoa edistämään anonyymin rekrytoinnin periaatteita, jolloin hakemuksista poistetaan henkilökohtaiset tunnistetiedot, kuten ikä, nimi ja sukupuoli.
  • Selvitetään mahdollisuuksia pienentää ikääntyvien osalta työnantajan sivukuluja.

Työssä jatkaminen 

Ansiotyön jatkaminen eläkeiän jälkeen on usein mielekästä ihmiselle itselleen, ja siihen tulee kannustaa. Työurien pidentäminen on tärkeää myös yhteiskunnan kokonaistalouden ja huoltosuhteen kannalta.

Toisaalta eläkkeelle tulee voida siirtyä hallitusti ja toisinaan myös asteittain, esimerkiksi osa-aikatyön tai ajoittaisten työrupeamien kautta, mitä osittainen varhennettu vanhuuseläke myös tukee. Näin eläkkeelle siirtymisestä ja työelämästä luopumisesta ei seuraa voimakasta ja elämänlaatua heikentävää muutosta.

Yhteiskunnan tulee tukea ja järjestää mahdollisuuksia osallistua työelämään myös eläkeiässä.

Tavoitteet:

  • Lisätään viranomaisten ja järjestöjen eläkkeen ja työn yhdistämistä koskevaa neuvontaa.
  • Mahdollistetaan joustava osa-aikaeläkkeen ja osa-aikatyön yhdistäminen.Tuetaan työn, eläkkeen ja muun sosiaaliturvan joustavaa yhdistämistä siten, että työnteko on aina myös taloudellisesti kannustavaa. 
  • Rohkaistaan eläkkeellä olevia yrittäjyyteen ja lisätään neuvontaa yrittäjyydestä. 
  • Tuetaan määräaikaisella kuntoutustuella (määräaikaiseläkkeellä) olevia työhönpaluussa erilaisilla osa-aikatyö ja työkokeilu –vaihtoehdoilla.

5. Asuminen, liikkuminen ja ympäristö

Hyvä ympäristö ikääntyvälle on yleensä hyvä ympäristö kaikille. Koska ikääntyminen aiheuttaa osalle ihmisiä liikkumisen vaikeuksia, ja toisaalta työelämästä pois jääminen tekee lähiympäristön aikaisempaa merkityksellisemmäksi, tulee erityisesti ikääntyvien ihmisten kodin ympäristöön kiinnittää erityistä huomiota.

Esteettömyys ja liikkuminen

Liikuntakyvyn heikentyminen tekee rakennusten, lähiympäristön ja liikenteen esteettömyydestä entistä tärkeämpää. Vaikka merkittävä osa suomalaisista asuu nykyään taajamissa, elää haja-asutusalueilla paljon ikääntyviä ihmisiä, usein suhteessa enemmän kuin kaupungeissa. Myös heidän liikkumisestaan ja palveluista on pidettävä huolta.

Tavoitteet:

  • Kaikkialle tulee järjestää esteetön pääsy myös rollaattorilla, pyörätuolilla ja muilla apuvälineillä. Tämä koskee niin julkista tilaa kuten puistoja ja katuja, julkisia palveluja, liiketiloja kuten kauppoja tai kahviloita sekä asuntoja. 
  • Pyöräilyn ja jalankulun erottaminen toisistaan parantaa turvallisuutta.
  • Jalkakäytävien tulee olla riittävän leveitä ja niiden kunnossapidosta huolehditaan siten, että mm. aurauksen toteutuksessa kävelijät ja muut kevyen liikenten väylällä liikkuvat asetetaan etusijalle. 
  • Asuinalueilla tulee olla riittävästi penkkejä ja muita levähdyspaikkoja, jotta kävelymatkat eivät muodostu kohtuuttoman pitkiksi.
  • Joukkoliikenne on kaikkialla esteetöntä ja joukkoliikenteen pysäkit ovat kaikkien saavutettavissa.
  • Julkista liikennettä tuetaan myös syrjäseuduilla. Järjestetään asiointikyytejä keskustaajamiin ja läheiselle linja-auto- tai rautatieasemalle esimerkiksi kutsuohjatun palveluliikenteen avulla.
  • Joukkoliikenne on saavutettavissa myös hinnaltaan. Eläkeläisalennukset ja maksuttomat kuljetukset sekä palveluihin että vapaa-ajanviettopaikkoihin tukevat vanhojen ihmisten itsenäisyyttä.

Rakennettu ympäristö ja asuminen

Vanheneva väestörakenne ja yksin asumisen lisääntyminen asettavat haasteita vanhalle rakennuskannallemme. Miten mahdollistaa esteetön asuminen rakennuksissa, joissa on paljon portaita tai liian pienet kylpyhuoneet apuvälineiden kanssa liikkuville? Vanhan rakennuskannan pihat ovat usein myös esteellisiä. Samanaikaisesti yksinasumisen suhteellinen kasvu lisää yksinäisyyttä, joka korostuu, jos liikkuminen omasta asunnosta ulos on haastavaa. 

Yhteisöllisyyden lisääminen ja yhteisöasuminen voivat merkittävästi lievittää yksinäisyyttä ja siten lisätä sekä ihmisen hyvinvointia että vähentää palveluiden tarvetta. Asuinalueilla on hyvä asua erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Ikääntyneiden palvelut ja päiväkoti voivat hyvin toimia samassa pihapiirissä. 

Taajamissa ja kaupungeissa tiivis vihreä kaupunkiympäristö tukee ikääntyneiden arkea. Lähikaupat ja muut palvelut mahdollistavat asioinnin kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä. Lähialueilla tulee olla katukasvillisuutta, puistoja ja virkistysalueita, ja katutilasta löytyy pysähtymistä ja ajanviettoa tukevia rakenteita kuten penkkejä sekä katu- ja torikahviloita.

Tavoitteet: 

  • Tuetaan korjausrakentamishankkeita ja asunnon muutostöitä, joilla parannetaan vanhan rakennuskannan esteettömyyttä. Uudisrakentamisen esteettömyysvaatimuksista on pidettävä kiinni, jotta tulevaisuuden asuntokanta pystyy vastaamaan myös ikääntyvän väestön tarpeisiin.
  • Lähiympäristön viihtyisyydestä on pidettävä huolta viherrakentamisella ja monipuolista palvelurakennetta suosimalla. Tällä on myös myönteisiä terveysvaikutuksia.
  • Kaavoituksessa ja tontinluovutuksessa tulee kannustaa yhteisöllisyyttä lisääviin ja innovatiivisiin uusiin avauksiin. Tuetaan yhteisöllisen asumisen rakentamista.
  • Kaavoitetaan päiväkoteja ja leikkipuistoja sekä ikäihmisten palvelutaloja ja -keskuksia lähekkäin.
  • Kehitetään sukupolvien kortteleita, joissa opiskelija-asunnot, ikäihmisille suunnatut asunnot sekä erikokoiset omistusasunnot tuovat eri-ikäisiä ihmisiä yhteisiin tiloihin ja tapahtumiin.
  • Tuodaan yhteisöllisyyttä olemassa oleviin rakenteisiin, esimerkiksi tarjoamalla nuorille markkinavuokraa edullisempaa asumista palvelutalossa, kun nuori samalla sitoutuu viettämään muutamia tunteja viikossa palvelutalon asukkaiden kanssa.
  • Sijoitetaan ikääntyneiden ulkoliikuntapalveluita leikkipuistojen ja muiden lähiliikuntapaikkojen yhteyteen. Lisätään esteettömiä ulkoilureittejä virkistysalueille.
  • Edistetään muistikylä - tyyppisten asumisyksiköiden rakentamista, joissa sekä muistisairaat että heidän läheisensä voivat liikkua ja käyttää palveluita samassa turvallisessa pihapiirissä.

6. Ikääntyvien toimeentulo

Vanhuuseläkkeellä olevat ikäihmiset ovat tulojensa puolesta hyvin erilaisessa asemassa. Monilla eläkeläisellä on eläketulojensa lisäksi muitakin tuloja, kuten pääomatuloja sekä omaisuutta, kuten omistusasunto ja sijoituksia. Heidän tukitarpeensa ovat erilaiset kuin niiden eläkeläisten, joiden tulot jäävät alle 1200 euron kuussa.

Pientä työeläkettä saavilla on oikeus saada kansaneläkettä ja usein myös takuueläkettä Kelasta. Heillä on mahdollisuus saada eläkkeensaajan asumistukea ja toisinaan myös eläkettä saavan hoitotukea. Viimesijaisena tukimuotona tulee kyseeseen toimeentulotuki. Asumistukea saa noin 12 % ja toimeentulotukea noin 5 % vanhuuseläkkeen saajista..

Riittävä toimeentulo ja ikäihmisten köyhyys

Tutkimusten mukaan suurin osa yli 65-vuotiaista eläkkeensaajista on tyytyväisiä toimeentuloonsa. Kuitenkin vanhojen ihmisten vähävaraisuus ja suoranainen köyhyys ovat Suomessa merkittäviä ongelmia. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet. Vuonna 2018 lähes 40 prosentilla eläkeläisistä eläketulo jäi alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä kaksi kolmesta oli naisia.

Ikääntyvät sairastavat verrattain paljon ja he käyttävät usein monia lääkkeitä. Näin toimeentuloa heikentävät pienen eläkkeen lisäksi lääkekulut sekä erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut. Pahimmillaan ihmiset joutuvat valitsemaan välttämättömien menojen, kuten ruoan ja lääkkeiden, välillä.

Osa ihmisistä ei myöskään tunne kaikkia niitä etuuksia, joihin heillä olisi oikeus. Niiden hakeminen voi myös olla monimutkaista, eivätkä ikääntyvät välttämättä saa apua hakuprosesseihin.

Perintövero on tärkeä osa solidaarista tulonjakoa ja eriarvoisuuden vähentämistä. Suurten perintöjen verotusta on varaa korottaa. Tällä voidaan hillitä varallisuuden kasaantumista. Perintöveroa on kehitettävä siten, ettei se johda sukupolvenvaihdostilanteissa paineisiin lakkauttaa yritystoiminta. 

Tavoitteet:

  • Vanhojen ihmisten köyhyyttä tulee vähentää. Pienimpiä eläkkeitä on korotettava, jotta ihmisille turvataan riittävä toimeentulo ja elintaso.
  • Eläkkeiden verotusta ja asumistukijärjestelmää tulee kehittää siten, että parannetaan pienituloisten asemaa.
  • Tuetaan ja lisätään mahdollisuuksia käänteiseen asuntolainaan.
  • Velkaneuvontaa tulee olla tarjolla myös iäkkäille matalalla kynnyksellä henkilökohtaisena palveluna.
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut (käyntimaksut, lääkekorvaukset, matkakorvaukset) tulee poistaa tai pitää kohtuullisina, alkuomavastuuta tulee pienentää ja maksukattoja tulee alentaa ja yhdistää.
  • Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon maksujen tulee olla tulosidonnaisia ja maksukäytäntöjen tulee olla yhtenäisiä. Maksut eivät saa muodostua vähävaraisille kohtuuttomiksi ja kaikille on turvattava riittävä käyttövara.
  • Etuuksista tulee olla tarjolla tietoa ymmärrettävässä muodossa sekä neuvontaa ja apua niiden hakemisessa.
  • Terveydenhuollon sekä gerontologisen sosiaalityön ja -ohjauksen yhteistyötä tulee lisätä, jotta asiakkaan talouden kokonaistilanne otetaan laajemmin huomioon palvelutarpeen arvioinnissa sekä sairaala- ja kotihoidon maksuissa.
  • Viranomaisten yhteistyötä kehitetään, jotta tieto kulkee Kelan sekä kunnan/maakunnan välillä esimerkiksi toimeentulotukeen ja viranomaisilla heränneeseen huoleen liittyvissä kysymyksissä.
  • Maksamattomien sosiaali- ja terveydenhuollon laskujen osalta tulee ensisijaisesti selvittää maksamattomuuden syy (esimerkiksi muistisairaus) ja priorisoida maksusuunnitelmien tekemistä. Maksamattomien laskujen perintää ei pidä tehdä perintäyhtiöiden kautta.  
  • Perintöveron progressiota on lisättävä.

Eläkejärjestelmä

Sekä nykyisten eläkeläisten että tulevien ikääntyvien sukupolvien kohtuullisten ja oikeudenmukaisten eläkkeiden turvaamiseksi tarvitaan monia rakenteellisia toimenpiteitä, joita on syytä kehittää ja arvioida säännöllisesti muun muassa sukupuolinäkökulmasta. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkkeelle pääsy ja eläkkeen määrä sidottiin jatkuvasti nousevaan elinikään. Eläkeikä tulee nousemaan asteittain siten, että eläkkeelle pääsyn yläikäraja nousee asteittain 70 ikävuoteen.

Ajatus eläkkeiden omaisuudensuojasta pohjautuu perustuslakivaliokunnan linjaukseen siitä, että oikeus työeläkkeeseen ansaitaan työssä ja siten myöhemmin maksettavaa työeläkettä pidetään työsuorituksen vastikkeen osana. Omaisuudensuojan nojalla eläkkeiden taso ei voi joustaa esimerkiksi julkisen talouden suhdannevaihteluiden mukaan. Työeläkkeitä tulee kohdella kansan- ja takuueläkkeen tavoin pikemminkin sosiaaliturvan osana kuin saavutettuna omaisuutena tai etuna. Eläkkeiden tarkoitus on taata ihmisten toimeentulo siinä elämänvaiheessa, kun henkilö irtautuu työelämästä tai työkykyä ei enää ole.

Suomen rahastoiva työeläkejärjestelmä perustuu siihen, että eläkkeet maksetaan kunakin vuonna työelämässä olevien työntekijöiden ja heidän työnantajiensa sekä yrittäjien lakisääteisistä eläkemaksuista. Aikaisemmin nämä tulot ovat riittäneet työeläkkeiden maksuun, ja osa varoista rahastoitiin. Vuodesta 2014 lähtien nämä vuotuiset eläkemaksut eivät ole enää riittäneet kattamaan maksettuja eläkkeitä.

Työeläkkeen määrä riippuu työvuosina ansaitusta palkasta ja työuran pituudesta. Kansaneläkettä maksetaan yli 65-vuotiaille, joilla ei ole työeläkettä tai se jää kovin pieneksi. Takuueläkkeellä varmistetaan, että kaikkien eläke yltää tietylle minimitasolle.

Naisten eläkkeet ovat keskimäärin alhaisempia kuin miesten. Naiset ovat usein olleet kotona hoitamassa lapsia ja siten heidän työeläkkeensä ovat jääneet pieniksi. Muutenkin naisten palkkataso on on keskimäärin alhaisempi kuin miesten.

Yrittäjät ja itsensä työllistäjät ovat usein alivakuutettuja, mikä vaikuttaa heillä sekä eläkkeiden että muun sosiaaliturvan tasoon.

Tavoitteet:

  • Eläkejärjestelmän kehittämisessä on otettava huomioon sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja sukupuolten tasa-arvo.    
  • Ikääntyvän väestön toimintakyvyn parantuessa tulee eläkeikää nostaa.
  • Eläkejärjestelmään liittyvä omaisuudensuoja on arvioitava uudelleen.
  • Työeläkkeen veropohjaa on tiivistettävä ja verotuksen progressiota lisättävä julkisen talouden tasapainon turvaamiseksi. Suurimpien eläkkeiden lisävero tulee säilyttää.
  • Palkasta perittävien eläkemaksujen taso tulee pitää kohtuullisena suhteessa muuhun verotukseen. Mikäli eläkemaksuihin kohdistuu korotuspaineita, korotukset on tehtävä nopealla aikataululla, jotta maksutaakka ei kasaudu nuoremmille ja väestömäärältään pienemmille sukupolville.
  • Pienten eläkkeiden korotuksilla ja verotuksen muutoksilla vahvistetaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa vähentäen samalla taloudellista eriarvoisuutta.
  • Lyhyellä aikavälillä eläkkeiden rahoituksen kestävyyttä voidaan lisätä työeläkkeiden indeksijarrulla eli hillitsemällä työeläkkeiden kasvua jäädyttämällä indeksikorotuksia. Kansaneläkkeen ja takuueläkkeiden indeksikorotuksista on pidettävä kiinni.
  • Lisätään työelämän joustavuutta. Erilaisia osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen vaihtoehtoja kehitetään nykyistä laajemmin.
  • Väestökehitys vaikuttaa kansantalouteen ja sitä kautta myös ikääntyneiden toimeentuloon. Huoltosuhteen parantamiseksi tuetaan lapsiperheitä ja vähennetään työperäisen maahanmuuton esteitä muun muassa nopeuttamalla ja helpottamalla työlupien saamista työvoiman riittävän tarjonnan varmistamiseksi 

7. Palvelut ja hoiva

Lähtökohtaisesti vanhuutta ei tarvitse hoitaa. Ikääntyneiden palveluissa olennaista on huomioida sosiaalinen hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus. Ihmisen vanhetessa monien sairauksien todennäköisyys kuitenkin kasvaa ja toimintakyky heikentyy. Merkittävämpi toimintakyvyn lasku tapahtuu väestötasolla vasta 80 ikävuoden jälkeen. Osalla toiminnanvajausta ilmaantuu jo 60–70-vuotiaana, osa yli 90-vuotiaistakin on toimintakykyisiä. 

Toimintakyvyn laskuun ja elinajanodotteeseen vaikuttaa myös ihmisen sosioekonominen asema.  Pienituloisilla ja vähän koulutusta saaneilla ikäihmisillä on keskimääräistä heikompi toimintakyky. Lisäksi ylisukupolviset sosiaaliset ongelmat ja traumatisoituminen vaikuttavat vanhojen ihmisten hyvinvointiin. Monelle ikääntyvälle suhde luontoon ja eläimiin on tärkeä ja tämän suhteen vaalimisesta on pidettävä huolta.

Toimintakyvyn ylläpitäminen

Toimintakyvyn laskua voidaan ennaltaehkäistä ja myöhentää. Tähän vaikuttavat terveydenhuolto, sosiaalihuolto, elämäntavat sekä sosiaalinen ympäristö.  

Tavoitteet:

  • Ennaltaehkäisevän kuntoutuksen roolia toimintakyvyn kehittämisessä, säilyttämisessä ja laskun jarruttamisessa on lisättävä.
  • Toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja itsenäisen toiminnan tukemiseksi tarvittavien apuvälineiden saavutettavuus turvattava.
  • Sairauden ja niiden riskitekijät on hoidettava asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Hoito- ja asiakassuunnitelmien tulee olla ajantasaiset ja terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa on oltava riittävästi geriatrista osaamista.
  • Kaikissa kunnissa/maakunnissa tulee olla tarjolla gerontologista ohjausta ja sosiaalityötä, jotta jokaiselle ikääntyvälle  ihmiselle voidaan tarjota välttämättömät ja riittävät sosiaalihuollon palvelut.
  • Ikäihmisellä on tarvittaessa oikeus hänen omista tarpeistaan lähtevään suunnitelmalliseen kuntoutukseen.
  • Ikääntyville tarjotaan riittävästi mielenterveys- ja päihdepalveluita sekä psykososiaalista tukea. Psykoterapiaa on tarjolla myös ikäihmisille.
  • Tuetaan vanhan ihmisen liikuntamahdollisuuksia järjestämällä esteettömiä,  helposti saavutettavia ja kohtuuhintaisia liikuntamahdollisuuksia sekä liikuntaryhmiä.  
  • Varmistetaan  myös pienituloisille ja huonosti liikkuville mahdollisuus osallistua erilaisiin harrastuksiin ja kulttuuritapahtumiin.
  • Torjutaan yksinäisyyttä tukemalla ja lisäämällä erilaisia kuntien, seurakuntien ja järjestöjen ryhmätoimintoja (myös verkkovälitteisiä) sekä lisäämällä etsivää sosiaalityötä vanhojen ihmisten parissa.
  • Kehitetään vanhustenneuvolatoimintaa.

Avohoidon palvelut ja kotipalvelu

Kun ikääntyvän ihmisen toimintakyky alkaa heikentyä, tarvitaan monenlaista yksilöllistä tukea ja erilaisia palveluita. Hyvinvointivaltiossa nämä eivät voi olla riippuvaisia henkilön varallisuudesta tai sosiaalisen verkoston kyvystä tukea ikäihmistä. Yhteiskunnan tulee turvata jokaiselle turvallinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen hyvä vanhuus.

Suurin osa ikääntyvistä ihmisistä haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä edellyttää jalkautuvia, monipuolisia ja yksilöllisesti räätälöityjä palveluita. Erityinen huomio tulee kiinnittää  pienituloisiin sekä niihin vanhoihin ihmisiin, joilla ei ole sellaisia läheisiä, jotka kykenisivät ottamaan vastuuta heidän arjestaan. 

Tavoitteet:

  • Kotihoidon ja kotipalvelun resursseja on lisättävä ja palveluiden tulee olla moniammatillisia ja ihmisten sosiaaliset tarpeet huomioivaa.
  • Monipuolisia seniorikeskuksia kehitetään yhdessä asukkaiden ja järjestöjen kanssa ja perustetaan niitä mahdollisimman moneen kuntaan ja kaupunginosaan. Palvelukeskuksiin tulee pyrkiä järjestämään maksuton kuljetuspalvelu.
  • Vahvistetaan järjestöjen ja kuntien/maakuntien erilaisia vapaaehtoistyöhön perustuvia palveluita kuten liikunta- ja kulttuurikaveritoimintaa, ystäväpalvelua tms.
  • Päivätoiminta tukee erityisesti niitä yksinasuvia vanhoja ihmisiä, joilla on muistisairaus, mielenterveyden ongelmia tai muuten selkeää toimintakyvyn laskua. Päiväkeskuksiin on päästävä helposti ja toiminnan on oltava riittävän pitkäjänteistä.
  • Kun ikääntyvän päivittäistoimet heikentyvät, tarvitaan kotipalvelua. Tämän tulee olla moniammatillista ja yksilöllisesti suunniteltua. Kotipalvelun resursseja on lisättävä, jotta työntekijöillä on riittävästi aikaa kohdata asiakkaat sen sijaan, että tarvittavat toimenpiteet (esimerkiksi lääkkeiden jako tai ruoan lämmitys) tehdään mahdollisimman nopeasti.  Myös kotipalvelun työntekijöiden vaihtuvuuteen on kiinnitettävä huomiota.
  • Kotiin tuotavia tukipalveluja kuten kuten kauppakassipalvelua, ateriapalvelua ja siivouspalvelua tulee olla tarjolla riittävästi ja edullisesti. Myös erilaiset tekniset ratkaisut, kuten lääkemuistuttajat, turvapuhelimet ja ovihälyttimet tukevat kotona asumista.
  • Palveluissa tulee yhä enemmän hyödyntää digitaalisia palveluita kuten virtuaalisia ryhmiä ja kuntoutusta sekä verkkovälitteistä psykososiaalista tukea.
  • Kunnissa/maakunnissa tulee olla riittävästi hoitopaikkoja akuutteihin kriisitilanteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi omaishoitajan sairastuminen tai väkivallan uhka. 

Asuminen

Itsenäinen asuminen omassa kodissa myös vanhana on hyvä tavoite. Tämä voi vaikeutua paitsi heikentyneen toimintakyvyn ja/tai muistisairauden vuoksi, myös asunnon esteellisyyden tai palveluiden riittämättömyyden vuoksi. Osa ikääntyvistä kokee myös turvattomuutta yksin kotona, vaikka toimintakyky sinänsä olisi kohtalainen. Näin ollen kotona asuminen mahdollisimman pitkään ei aina ole inhimillisesti oikea ratkaisu. Erilaisia asumisratkaisuja on oltava tarjolla.

On tärkeää etsiä ratkaisuja kotona asumisen tukemiseen. Edellä on kuvattu asunnon muutostöitä, yhteisöllisyyden lisäämistä ja kotiin tuotavia palveluita. Mielenterveyspalvelut ja psykososiaalinen tuki voivat omalta osaltaan tukea kotona pärjäämistä. Lisäksi tarvitaan välimuotoisia asumisratkaisuja.

Tavoitteet:

  • Nykyisten ja uusien turvalaitteiden ja -välineiden hyödyntäminen kotona asumisen tukemiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi. 
  • Kotona pärjäämistä tukevien kodinmuutostöiden saavutettavuudesta huolehdittava.
  • Myös julkisen sektorin tulee tarjota mahdollisuus kohtuuhintaiseen tavalliseen (ei vain tehostettuun eli ympärivuorokautiseen) palvelutaloasumiseen. Palvelutaloissa tulee olla avustavaa henkilökuntaa päiväaikaan, yhteisiä tiloja, mahdollisuus ruokailuun ja tarjolla erilaisia tukipalveluita (siivous, pyykki tms.). 
  • Asiakasmaksulain uudistuksessa on huolehdittava siitä, etteivät yksityisten palveluntarjoajien maksut nouse kohtuuttomiksi.
  • Lyhytaikaista ympärivuorokautista hoitoa on oltava riittävästi tarjolla tukemaan sekä yksinasuvia, että heitä, joilla on iäkäs omainen tukemassa arkea. Lyhytaikashoito antaa hoitavalle omaiselle mahdollisuuden lepoon ja virkistäytymiseen.
  • Asumispalveluissa on huolehdittava kuntouttavan hoitotyön toteutumisesta toimintakyvyn tukemiseksi. Lisäksi fyysisten ja kognitiivisten virikkeiden määrästä on huolehdittava.

Omaishoito

Moni vanha ihminen pystyy asumaan kotona ainoastaan omaishoidon turvin.  Vuonna 2018 Suomessa oli virallisen omaishoidon piirissä 33 494 yli 65-vuotiasta omaishoidettavaa. 70 % näistä omaishoitajista on naisia.  Omaishoitajat tekevät erittäin raskasta työtä pienellä korvauksella eivätkä välttämättä pidä edes lakisääteisiä vapaapäiviään. Omaishoidon kriteerit vaihtelevat eri kunnissa. Tämän lisäksi epävirallisia omaishoitajia arvioidaan olevan jopa kymmenkertainen määrä.

Tavoitteet:

  • Omaishoidon tuki tulee korottaa ja siirtää Kelalle käytännön yhtenäistämiseksi ja yhdenvertaisuuden takaamiseksi.
  • Työn ja omaishoidon yhdistämistä tulee helpottaa. Työstä pois jääneen omaishoitajan toimeentulo on turvattava.
  • Omaishoitajille tulee tarjota riittävästi sekä käytännön palveluita ja tukea arkeen että psykososiaalista tukea. Omaishoitajuus ei saa vähentää mahdollisuutta muihin palveluihin.
  • Lakisääteisten vapaapäivien osalta tulee varmistaa mahdollisuus myös riittävän pitkään kotona tapahtuvaan lomitukseen.
  • Yhteiskunnan tulee selvittää keinoja tasapainottaa omaishoidon hoitajien sukupuolijakautumaa 
  • Oikeiden tukitoimien järjestäminen edellyttää nykyistä parempaa tietopohjaa. Omaishoitoa ja erityisesti epävirallista omaisten tarjoamaa hoivaa tulee tutkia ja seurata. 

Ympärivuorokautinen hoiva

Vanhan ihmisen asumista omassa kodissa tulee tukea niin kauan kun se on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti mahdollista. Suurimman osan kohdalla, erityisesti jos ihmisellä on etenevä muistisairaus, tulee eteen tilanne, jossa tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa. Erityisesti vaikeasti muistisairaiden kohdalla ei ole mahdollista jatkaa kotihoitoa loputtomiin eikä kotona asumisen ensisijaisuutta pidä korostaa ideologisin perustein. Erittäin vanhojen ihmisten määrän sekä suhteellinen että absoluuttinen kasvu lisää tarvetta pitkäaikaishoitoon. Vuonna 2000 oli yli 75-vuotiaasta väestöstä ympärivuorokautisessa hoidossa 10.1 %, mutta vuonna 2018 vain 8.6 %. 

Tavoitteet:

  • Ympärivuorokautisen hoivan määrää tulee kasvattaa ja hoivaan pääsyä helpottaa. Erityisesti tehostettua palveluasumista tulee lisätä sekä absoluuttisesti että suhteessa ikääntyvään väestöön.  
  • Ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyn kriteerejä tulee tarkastella yksilöllisesti ja ottaa huomioon myös psyykkiset tekijät kuten turvattomuus ja mielenterveyden häiriöt. Tilannetta on myös arvioitava säännöllisesti.
  • Lähtökohtana tulee olla ikääntyvän ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Toisinaan erityisesti muistisairaan ihmisen kohdalla oma käsitys pärjäämisestä voi kuitenkin olla epärealistinen ja kotihoidon jatkaminen voi muistuttaa heitteillejättöä. Tällöin tarvitaan yhteistä riskianalyysiä ja päätöksentekoa ihmisen itsensä, kotihoidon ja omaisten kesken.
  • Huomioidaan myös perhehoito yhtenä hoivan ja asumisen vaihtoehtona ja turvataan perhehoitajien toimintaedellytykset.
  • Sekä asukkaille että omaisille on tarjottava riittävästi tietoa, jotta he tietävät oikeutensa ja tahot, minne ottaa yhteyttä mahdollisten epäkohtien suhteen. Ihmisten itsemääräämisoikeus on turvattava myös ympärivuorokautisessa hoidossa.
  • Ikääntyvien seksuaalioikeuksien toteutuminen tulee varmistaa myös ympärivuorokautisessa hoivassa.

Henkilökuntamitoitus

Vanhojen ihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa on paljastanut suuria puutteita erityisesti henkilökuntamitoituksen osalta. Koulutettua henkilökuntaa on ollut alunperinkin liian vähän, minkä lisäksi puutteita on yritetty korjata ”haamuhoitajilla” ja muilla asiattomilla keinoilla.  Näitä puutteita korjaamaan on eduskunta laatimassa uutta lakia ympärivuorokautisen hoidon henkilökuntamitoituksesta.

Tavoitteet:

  • Vihreät kannattaa sitovan henkilöstömitoituksen säätämistä ympärivuorokautisessa hoidossa hoivan laadun varmistamiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Mitoituksessa on huomioitava ainoastaan välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. Lain tarkoittamat uudistukset tulee jalkauttaa sosiaali-ja terveyspalveluita tarjoaville yksiköille siten, että mitoituksen toteutuminen on helposti varmistettavissa. Mitoitusta tulee valvoa ja tähän on osoitettava riittävät resurssit.
  • Henkilöstömitoituksen ohella tulee varmistaa henkilökunnan riittävä koulutus ja osaaminen.
  • Väestön ikääntyessä henkilökuntamitoitusta tulee jatkuvasti tarkastella. Mitoituksen mittareiden tulee olla sellaiset, että esimerkiksi erityisen tuen tarpeet huomioidaan suuremmalla kertoimella. 
  • Ympärivuorokautisessa hoidossa on turvattava riittävä sosiaalihuollon asiantuntemus. 
  • Ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitus ei saa johtaa siihen, että kunnat/maakunnat siirtävät työntekijöitä kotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen, koska kotihoidossa ei ole lakisääteisesti määrättyä mitoitusta. 
  • Ympärivuorokautisen hoidon osalta on varmistettava riittävä valvonta sekä kuntien/maakuntien taholta että Valviran toimesta. On varmistettava, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tietävät missä tilanteissa ja minne he voivat ja heidän tulee ilmoittaa epäkohdista, eikä siitä saa olla seuraamuksia ilmoittajille. 

Osaava ja sitoutunut henkilökunta

Ilman osaavaa ja ammatillisesti sitoutunutta henkilökuntaa ei ole mahdollista tuottaa laadukkaita vanhuspalveluita. Työ on moniammatillista ja siinä tarvitaan muun muassa lähihoitajia, sairaanhoitajia, geriatreja, geronomeja ja muita sosiaalihuollon ammattilaisia sekä erilaisia kuntouttajia, kuten fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja ja puheterapeutteja.

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla vallitsee merkittävä henkilökuntapula, joka koskee sekä kaupunkeja että haja-asutusalueita. Moni alan ammattilainen on harkinnut alan vaihtoa. Henkilökuntapulaan vaikuttavat mm. alan vähäinen arvostus, palkkauksen riittämättömyys suhteessa työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen, heikot työolot sekä vaikeus tehdä työtä eettisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten on voitava tehdä työtä ammatillisesti ja eettisesti kestävällä tavalla asiakkaan tarpeisiin vastaten.

Tavoitteet:

  • Henkilöstöjohtamista on kehitettävä ja esihenkilöille on järjestettävä riittävästi johtamiskoulutusta. Johtamisen tulee keskittyä työntekijöiden autonomian ja työviihtyvyyden parantamiseen. Työntekijöiden tukea arjessa on lisättävä. Tarvittaessa tulee järjestää työnohjausta. 
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden palkkausta ja työoloja on kehitettävä pitkäjänteisesti. Tähän tarvitaan taloudellisia resursseja. Työoloja tulee kehittää panostamalla hyvään johtamiseen, riittävään työn tukeen ja jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja oppimiseen osana työtehtäviä.
  • Vanhustenhuollossa työskentelevien ammattilaisten määrää on lisättävä. Monilla alueilla ovat sekä kotihoidon että ympärivuorokautisen hoidon henkilökuntaresurssit liian pienet. Mikäli kunta/maakunta ei tätä itse kykene hoitamaan, tulee vanhustenhuoltoon korvamerkittyä valtionosuutta lisätä.
  • Koulutusmääriä on lisättävä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Ilman koulutusmäärien kasvua emme selviä väestön ikääntymisen ja henkilökuntamitoitusten aiheuttamasta lisääntyvästä palveluntarpeesta. 
  • Selvitetään mahdollisuuksia hoiva-avustajien kouluttamiseen avustaviin tehtäviin erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa.
  • Työperäinen maahanmuutto on tulevaisuudessa välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävän määrän turvaamiseksi ja sitä on tuettava.
  • Ulkomailla suoritettuja opintoja tulee voida joustavasti hyväksyä osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon opintoja.
  • Palveluntarjoajaa valittaessa on otettava huomioon myös laatukriteerit ja ostopalvelun kustannuksiin on laskettava mukaan myös järjestämisen ja valvonnan kustannukset.

Elämän loppuvaiheen hoito

Elämän loppuvaiheen hoito yksi vaikeimmista kysymyksistä niin vanhalle ihmiselle itselleen, hänen läheisilleen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Pitkäaikaishoidossa tarvitaan geriatrista osaamista, jotta toisaalta osataan nopeasti reagoida hoidettaviin sairauksiin ja toisaalta pidättäytyä liiallisista ja raskaista tutkimuksista ja hoidoista. Erityisesti muistisairaiden osalta tarvitaan enemmän saattohoidon osaamista. Vanhoille ihmisille ja heidän läheisilleen voi olla vaikeaa tunnistaa tilanteita, jolloin lääketieteellisen hoidon mahdollisuudet auttaa riittävästi on vähentyneet ja he saattavat kokea jäävänsä näissä tilanteissa kovin yksin. 

Tavoitteet

  • Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien ihmisten kohdalla tulee lisätä geriatrista osaamista. Hoitohenkilökunnan tulee voida helposti konsultoida asiantuntijoita ilman, että asukasta tarvitsee lähettää päivystävään yksikköön.
  • Kotisairaalatoimintaa kehitetään ja laajennetaan.
  • Kaikkia ihmisiä tulee kannustaa hoitotahdon tekemiseen ja sen laatimisessa on tarvittaessa autettava.
  • Elämän loppuvaiheessa tarjotaan psykososiaalista tukea niin vanhalle ihmiselle kuin hänen läheisilleen. Suomeen on säädettävä saattohoitolaki.
  • Vihreillä on myönteinen kanta eutanasiaan. Eutanasian arvioinnissa ja toteuttamisessa on tärkeää, että kyse on kuolemaan johtavasta sairaudesta, sietämätöntä kärsimystä ei kyetä muuten helpottamaan ja eutanasiaa pyytävä henkilö on täysin oikeustoimikelpoinen. On huolehdittava siitä, ettei kukaan ulkopuolinen määrittele sitä, kenen elämä on elämisen arvoista.

8. Sukupolvien ketjut

Sukupolvipolitiikan ei tule olla eturyhmäpolitiikkaa. Yhteiskunnan kyky pysyä ja toimia yhdessä vaatii, että eri sukupolvet voivat katsoa samaan suuntaan ja muodostaa yhteisiä tavoitteita. On tärkeää, että vanhat ja nuoret ovat entistä enemmän tekemisissä keskenään ja vaikuttavat asioihin yhdessä. 

Viheliäiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos, ympäristöongelmat, taloudellinen eriarvoisuus tai globaali köyhyys, voidaan ratkaista vain, kun eri sukupolvet yhdistävät voimansa ongelmien ratkaisemiseksi. Vastuuta ongelmien ratkaisemisesta ei saa siirtää tuleville sukupolville, vaan kaikkien sukupolvien on yhdessä tehtävä osansa, jotta voimme jättää maapallon ja yhteiskunnat nykyistä paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. Muutoksen on oltava reilu ihan kaikille.

Hyvinvointivaltiota ja sen instituutioita, esimerkiksi eläkejärjestelmää, on rakennettu sukupolvisopimusten varaan. Eläkejärjestelmän kohdalla sukupolvisopimus tarkoittaa, että kun työuran aikana osallistuu työtä tekemällä nykyisten eläkkeensaajien eläkkeiden rahoittamiseen, maksaa seuraava sukupolvi myöhemmin nyt työssä olevien eläkkeet. 

Sukupolvisopimusta on yhä hankalampi pitää, kun ikäluokat jatkuvasti pienenevät ja vastaavasti eläkkeensaajia on suhteessa enemmän. On tärkeää, että sukupolvisopimusta pidetään yllä siten, että nuorten sukupolvien luottamus hyvinvointivaltioon ja sen tarjoamaan vakauteen säilyy. Luottamuksen ylläpitäminen vaatii vastuuta kaikilta sukupolvilta: yhteiskuntamme rakenteita täytyy voida päivittää niin, etteivät heikennykset kasaudu ainoastaan nuorille tai tuleville sukupolville.

Tavoitteet:

  • Lisätään mahdollisuuksia nuorten ja vanhojen ihmisten kohtaamisille ja yhdessä toimimiselle.
  • Isojen rakenteellisten uudistusten osalta tehdään sukupolvivaikutusten arviointi.
  • Yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä on kuultava systemaattisesti eri sukupolvien edustajia. Niin opiskelija- ja nuorisojärjestöjen kuin ikääntyneiden oikeutta olla läsnä ja tulla kuulluksi päätöksenteon prosesseissa tulee vahvistaa.
Jaa sivu: