Vihreiden ohjelma suurille kaupungeille

Vihreiden puoluevaltuuston hyväksymä 19.5.2024

Vihreiden ohjelma suurille kaupungeille: Huomisen kestävät ja viihtyisät kaupungit

Miltä muutos nykyisistä ympäristön kannalta kestämättömistä autokaupungeista kestäviksi ja viihtyisiksi 15 minuutin kaupungeiksi voisi näyttää.
Kuvat N.Bascop, Paris En Commun

Sisällysluettelo

Johdanto

Kaupungit ilmastokriisin ratkaisijoina
1. Kestävä ja helppoa arkea tukeva kaupunkirakenne
2. Päästötön ja miellyttävä liikkuminen
3. Päästötön energiantuotanto kaupungeissa
4. Edistetään rakentamisen kiertotaloutta
Kaupungit luonnon puolustajina
1. Suojellaan arvokasta luontoa ja vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta
2. Viherryttäminen tukee luonnon monimuotoisuutta, ilmastokriisiin sopeutumista ja viihtyisän kaupunkiympäristön rakentamista
Kaupungit, joissa on hyvä elää
1. Feministisellä ja saavutettavalla kaupunkisuunnittelulla luodaan kaikille turvallista ja viihtyisää arkea
2. Alueiden eriytymistä on torjuttava ja sen vaikutuksia lievennettävä
3. Hyvinvointia lähiluonnosta, liikkumaan kannustavasta ympäristöstä ja kulttuurista
4. Kaupunkilaisten osallisuus vahvistaa paikallisdemokratiaa
Kaupungit, joihin jokainen on tervetullut
1. Kaikilla on oltava varaa asua kaupungeissa
2. Erilaisten ihmisryhmien erilaisiin tarpeisiin on vastattava
3. Uudet asukkaat ja tulevat sukupolvet toivotetaan tervetulleiksi
Kaupungit, joissa syntyy elinvoimaa
1. Kaupungit talouden moottoreina
2. Kaupungeissa syntyy osaamista, työtä ja uusia ajatuksia
3. Elinvoimaa syntyy kiinnostaviin kaupunkeihin

Johdanto

Kaupungit muuttavat maailmaa ja luovat puitteet yhä useamman ihmisen arjelle. Niissä tehtävillä päätöksillä on huomattava vaikutus ympäristökriisien ratkaisemiseen, ihmisten hyvinvointiin ja koko Suomen pärjäämiseen kansainvälisessä kilpailussa. Suurissa kaupungeissa asuu lähes joka toinen suomalainen – tulevaisuudessa entistäkin useampi, sillä Suomessa on käynnissä kaupungistumisen kolmas aalto ja ihmisiä muuttaa suuriin kaupunkeihin enemmän kuin puoleen vuosisataan.

Ilmastopäästöistä iso osa syntyy suurissa kaupungeissa. Siksi myös ilmastokriisin ratkaisussa suurilla kaupungeilla verkostoineen on keskeinen rooli. Elämä kaupungeissa muuttuu kestävämmäksi, kun liikkumisesta ja asumisesta tehdään hiilineutraalia ja vähemmän luonnonvaroja kuluttavaa. Tämän muutoksen näemme mahdollisuutena muuttaa kaupunkitilaa autojen hallitsemasta asvaltoidusta ympäristöstä vehreämmäksi ja viihtyisämmäksi, mikä parantaa kaupunkien mahdollisuuksia vastata ilmastokriisiin ja luontokatoon. Samalla teemme kaupunkilaisten arjesta toimivampaa, elinympäristöstä turvallisempaa ja terveellisempää sekä kaupungeista parempia paikkoja elää ja olla.

Ilmastokriisiin sopeutuminen edellyttää myös radikaalia muutosta siinä, miten kasvillisuus nähdään osana rakennettua ympäristöä. Rakennetusta ympäristöstä on tehtävä vehreämpää, jotta kaupungit sopeutuvat paremmin niin lisääntyviin kesän helleaaltoihin kuin syksyjen rankkasateisiin. Meillä ihmisillä on vastuullamme suojella arvokasta luontoamme myös kaupungeissa. Luontokadon pysäyttämiseksi kaupungeista löytyvät merkittävät luontoarvot ja ekologiset yhteydet tulee säästää ja erilaisten lajien elinmahdollisuudet turvata. Ajattelemme, että tulevaisuuden kaupungit ovat vehreämpiä ja puhtaampia; autojen melun sijaan kaduilla voi kuulla lintujen laulua.

Ympäristökriisien lisäksi kaupungeissa ratkotaan monia sosiaalisia haasteita, kuten köyhyyttä, asunnottomuutta ja segregaatiota. Yhä useampi haluaa muuttaa kaupunkien tarjoamien mahdollisuuksien äärelle ja kaupunkien on oltava valmiita ottamaan ihmiset vastaan. Tämä edellyttää riittävää ja monipuolista asuntotuotantoa, jotta jokaiselle löytyy sopiva koti. Samalla on pidettävä huolta, että palvelut ovat riittäviä ja laadukkaita ja tukevat ihmisten hyvinvointia. Kirjastot, päiväkodit, koulut, ruokakaupat, lähipuistot, liikuntapaikat ja muut päivittäiset palvelut niin lapsille kuin ikäihmisille ovat helposti ja nopeasti saavutettavissa. Haluamme, että kaupungit ovat kauniita paikkoja asua ja vierailla ja että asukkaat ovat osallisia kaupunkinsa kehityksessä. Kaupunkien historiallista kerroksellisuutta vaalitaan ja uuden rakentamisen laadusta pidetään huolta.

Kaupungit, joissa ihmisten on hyvä olla, luovat vahvan pohjan koko maan taloudelle. Valtaosa Suomen bruttokansantuotteesta tuotetaan jo nyt suurimmissa kaupungeissa. On koko Suomen menestyksen kannalta olennaista, että kaupungeissa turvataan niin yritysten kuin työntekijöiden mahdollisuudet tehdä ja toimia, keksiä ja luoda uutta. Menestyvä kaupunki houkuttelee osaajia ja luo työpaikkoja, mitä voidaan voidaan tukea hyvillä koulutusmahdollisuuksilla sekä korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöllä. Toimivat

kaupungit ovat mitä parhaimpia ajatushautomoita ja yrityskiihdyttämöitä, sillä niissä ihmiset kohtaavat, ajatukset vaihtuvat ja ideat jalostuvat.

Tämä ohjelma käsittelee suurten ja kasvavien kaupunkien tilannetta ja haasteita sekä Vihreiden ratkaisuja näihin kysymyksiin. Tarkoituksena on luoda visio suurten kaupunkien tulevaisuudesta ja esitellä toimenpiteitä kaupunkien kasvun hallitsemiseksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla parantaen ihmisten arkea ja elinympäristöä. Vaikka moni ratkaisuista on monistettavissa monenlaisiin ja erikokoisiin kaupunkeihin, eivät kaikki tässä ohjelmassa esitetyt ratkaisut toimi eikä niiden ole tarkoituskaan toimia kaikissa Suomen kaupungeissa.

Kaupungeissa voimme torjua ilmastokriisiä ja luontokatoa, parantaa ihmisten arkea sekä turvata tulevaisuuden hyvinvointia.

Ohjelmaluonnoksen on valmistellut kaupunkipoliittinen työryhmä.

Puheenjohtajat: Elina Rantanen ja Sameli Sivonen, työryhmän jäsenet: Mikko Airikkala, Ilona Helle, Paula Himanen, Julianna Kentala, Otso Kivekäs, Minna Kuusela, Hannu Oskala, Riina Puusaari, Saana Rossi, Anton Silvo, Jaakko Stenhäll & Emilia Syväjärvi

1. Kaupungit ilmastokriisin ratkaisijoina

Vihreissä kaupungeissa torjutaan ilmastokriisiä kunnianhimoisesti vähentämällä ilmastopäästöjä sekä rakentamalla kestävää, toimivaa ja vähäpäästöistä liikkumista tukevaa kaupunkiympäristöä.

Kuntien hiilidioksidipäästöjen jakautuminen sektoreittain. Canemure-hanke, Suomen ympäristökeskus.

Kestävä ja helppoa arkea tukeva kaupunkirakenne

Ihmisen toiminta on saattanut ympäristön tilan vaarallisen heikkoon kuntoon niin ilmastokriisin kuin luontokadonkin kannalta. Kaupunkirakenteen hajautuminen on ollut suurin kaupunkien ympäristökuorman ja ilmastopäästöjen lisääjä.

Hajautumiskehityksen taustalla on liikennejärjestelmän henkilöautokeskeisyys: viime vuosisadan puolivälistä alkaen uudet asuinalueet on rakennettu yhä kauemmas olemassa olevasta kaupungista ja sen palveluista. Tämä on johtanut kaupunkialueiden pinta-alan merkittävään kasvuun, mikä on aiheuttanut luontokatoa ja johtanut suurempaan luonnonvarojen kulutukseen, kun väljemmin rakennetulle alueelle tarvitaan enemmän niin katukilometrejä kuin vesijohtoja. Väljä kaupunkirakenne on johtanut myös siihen, että moni kokee auton ainoaksi toimivaksi liikkumisvaihtoehdoksi, mikä on lisännyt autoliikennettä ja sen aiheuttamia haittoja, kuten liikkumattomuutta ja terveysongelmia, liikennemelua, ilmansaasteita ja luontoon päätyviä mikromuoveja.

Kaupunkisuunnittelun tavoitteena tulee olla asettaa ihmisen toiminta ympäristön rajoihin. Kasvu on tulevaisuudessa ohjattava voimakkaammin ihmisen jo käyttöönottamille alueille, hyvien ja saavutettavien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen.

Tiivis ja toiminnoiltaan sekoittunut kaupunkirakenne mahdollistaa ihmisen toiminnan keskittämisen pienemmälle alueelle. Se vähentää rakentamiselle ja tilaa vievälle liikenneinfralle tarvittavaa maata ja säästää luontoa. Samalla tiiviys mahdollistaa 15 minuutin kaupungin eli arjen, jossa tärkeimmät palvelut ovat saavutettavissa kävellen tai pyörällä 15 minuutissa. Kaupunkien keskustojen ja alakeskustojen tulee olla toiminnoiltaan sekoittuneita, mikä tarkoittaa, että samasta korttelista löytyy niin asumista kuin palveluja ja työpaikkoja. Kauppakeskusten ja peltomarkettien sijaan uudet liiketilat ja palvelut osoitetaan lähelle asumista sekä rakennusten kivijalkoihin, mikä tukee elävää ja viihtyisää kaupunkitilaa.

Merkittävä uusi rakentaminen tulee sijoittaa hyvien joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen. Kun uusia alueita aletaan rakentaa, tulee joukkoliikenneyhteyksien olla jo käytettävissä. Kaupunkien on edistettävä tiivistä, energiatehokasta ja ympäristön kannalta kestävää kaupunkirakennetta, jossa liikkuminen sekä omin lihasvoimin että joukkoliikenteellä on helppoa ja houkuttelevaa. Tämän ohjaamisessa myös valtiolla on merkittävä rooli: maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksissa ilmasto- ja ympäristövaikutusten vähentämisen tulee olla keskeinen tavoite.

Vähennetään kunnianhimoisesti kaupunkien alueilla ja kaupunkien hankinnoista syntyviä päästöjä. Varmistetaan, että kaupunkien hiilineutraaliustavoitteet ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa.
Mahdollistetaan asukkaille ympäristön kannalta kestävä arki. Ohjataan uusi rakentaminen luonto-, virkistys- ja ympäristöarvoiltaan toissijaisille alueille, ensisijaisesti olemassaolevan kaupunkirakenteen sisään ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Arjen palvelut ovat hyvin saavutettavissa kävellen, pyöräillen ja joukkoliikenteellä.

Kaavoitetaan aiemmin tehottomasti käytettyjä teollisuus-, liikenne- ja muita jo ihmisen käyttöönsä ottamia alueita asuntorakentamiseen ja vähennetään painetta rakentaa olemassaoleville viheralueille niiden säästämiseksi.
Edistetään kaupunkirakenteen kestävää tiivistämistä tukemalla täydennysrakentamista ja rakennusten korottamista.

Huomioidaan täydennysrakentamisessa on uusien rakennusten soveltuminen olemassa olevaan ympäristöön.
Asetetaan ilmasto- ja ympäristövaikutusten vähentäminen keskeiseksi tavoitteeksi MAL-sopimuksissa.
Vakiinnutetaan kiertotalous kriteeriksi tavaroiden ja palveluiden hankinnoissa.
Panostetaan kaupunkien ruokahankinnoissa kasviperäisen ruuan lisäämiseen.

Päästötön ja miellyttävä liikkuminen

Noin viidennes Suomen hiilidioksidipäästöistä syntyy tieliikenteestä. Liikenteen päästöjä voidaan vähentää siirtymällä sähköisiin ajoneuvoihin ja pienentämällä henkilöautoilun osuutta liikenteestä. Tiivis yhdyskuntarakenne parantaa edellytyksiä vähäpäästöisemmille liikennemuodoille. Hyvälle kaupungille on ominaista, että elämä siellä on helppoa myös ilman autoa. Liikenteen haittojen vähentämiseksi,

terveellisemmän ja turvallisemman kaupunkiympäristön luomiseksi ja katutilan viihtyvyyden lisäämiseksi on autoliikenteen määrää vähennettävä merkittävästi. Uusi maankäyttö tulee toteuttaa kestäviin kulkutapoihin perustuen. Kestävien kulkutapojen olosuhteita tulee parantaa ja autoliikenteen kapasiteettia ja pysäköintipaikkamääriä rajoittaa.

Kävely ja pyöräily ovat yksilön, yhteiskunnan ja ilmaston näkökulmasta parhaat tavat liikkua. Kattavat, yhtenäiset, helppokulkuiset ja turvalliset pyöräliikenteen verkostot mahdollistavat kaiken ikäisten ja -kykyisten pyöräilyn ja mahdollistavat myös mikroliikkumisvälineiden, kuten sähköpotkulautojen turvallisen käytön. Ympärivuotiset kaupunkipyöräjärjestelmät lisäävät kaupungeissa joukkoliikenteen saavutettavuutta ja hyvällä talvikunnossapidolla varmistetaan jalkakäytävien ja pyöräteiden turvallisuus ja helppokulkuisuus myös liukkaina vuodenaikoina. Talvipyöräilyn turvallisuutta lisätään valo-opasteilla, jotka heijastetaan lumiselle jalankulku- ja pyöräkaistalle. Teiden auraus aloitetaan aamulla jalankulun ja pyöräilyn väylistä, koska lumi vaikeuttaa eniten kävelijöiden ja pyöräilijöiden matkantekoa.

Joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantamisen tulee olla kaupungeissa liikennesuunnittelun yksi keskeinen tavoite. Liput pidetään edullisina ja kaikkien saavutettavissa. Joukkoliikenne siirtyy entistä enemmän raiteille: pääkaupunkiseudulla keskitetään maankäyttöä rautateiden, metron ja laajenevan raitiotieverkon vaikutusalueelle ja muilla kaupunkiseuduilla edistetään raitiotiehankkeita ja luodaan edellytyksiä lähijunaliikenteen aloittamiselle ja laajentamiselle. Raideliikenteen rinnalla kehitetään bussiliikennettä runkolinjaston periaattein, mikä nostaa palvelutasoa ja laajentaa kilpailukykyisen joukkoliikenteen aluetta kustannustehokkaasti. Kaupungeilla tulee olla mahdollisuus kilpailuttaa liikennepalveluiden tuottajat, edellyttää sähköistä kalustoa ja asettaa haittoja vähentäviä vaatimuksia toimijoille. Kaupunkilogistiikan sähköistymistä ja siirtymistä kevyempiin kuljetustapoihin, kuten polkupyöräjakeluun ja jakelurobotteihin tuetaan.

Liikennejärjestelmän muutos ei voi perustua vain runsaasti päästöjä aiheuttaviin uudisinvestointeihin, vaan ensisijaisesti on hyödynnettävä olemassa olevaa infrastruktuuria ja muutettava sitä kestävien kulkutapojen käyttöön. Kaupunkiympäristössä tulee toteuttaa laajasti kokeiluja ja kevyitä toimenpiteitä, joilla voidaan muuttaa nopeasti julkisen tilan jakoa tukemaan kävelyä ja pyöräilyä, parantaa viihtyisyyttä ja luoda positiivisen vastaanoton saaneiden muutosten myötä hyväksyttävyyttä pysyville muutoksille. Esimerkkejä nopeista toimenpiteistä ovat kesäkadut, bussi- ja pyöräkaistojen lisääminen sekä läpiajoa vähentävät liikennejärjestelyt. Ajonopeuksia kaupunkialueilla lasketaan ja liikennettä rauhoitetaan katuverkon jäsentelyllä, joka vähentää läpiajoliikennettä ja tekee kestävien kulkumuotojen reiteistä suorempia.

Tarpeelliseksi todettujen liikenneinvestointien on muutettava kaupunkirakennetta ja liikennejärjestelmää kestävämpään suuntaan. Liikenneinvestoinneissa otetaan käyttöön elinkaaren päästölaskenta. Autoliikenteen määrää lisäävien investointien sijaan liikenneinvestoinnit suunnataan kestävää liikkumista edistäviin ja liikenneturvallisuutta

parantaviin toimenpiteisiin. Tieverkon kapasiteettia lisääviä, luontoalueita pirstovia ja yhdyskuntarakennetta hajauttavia hankkeita ei toteuteta.

Mahdollistetaan lainsäädännöllä tiemaksujen käyttöönotto kaupunkiseuduilla. Maksuista kerättävien tulojen on oltava käytettävissä kestävän liikenteen investointien ja joukkoliikenteen tukemiseen. Myös kaupungeissa säädettävät ympäristövyöhykkeet, joilla voidaan rajata suuripäästöisten ajoneuvojen liikennettä tietyillä kaupunkialueilla, tuovat apua autoliikenteen ja siitä aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi. Kaupungeissa välttämättömän autoliikenteen sähköistymistä tuetaan edistämällä latausinfrastruktuurin rakentamista.

Autoliikenteen sähköistyminen ei kuitenkaan ratkaise kaikkia autoliikenteen haittoja, kuten kaupunkirakenteen hajautumista, tuhlailevaa tilankäyttöä, mikromuovipäästöjä, katupölyä ja melua. Autoliikennettä pitää myös vähentää ja rauhoittaa esimerkiksi ruuhkamaksujen ja nopeusrajoituksien avulla. Pysäköintipolitiikalla kannustetaan autottomuuteen ja kestävien kulkutapojen käyttöön ja ohjataan pysäköinnin järjestämisen kustannukset käyttäjien maksettavaksi. Otetaan käyttöön markkinaehtoinen pysäköinti, mutta asetetetaan pysäköintipaikoille myös enimmäismäärät, joilla varmistetaan, että autojen määrä on ekologisen kestävyyden rajoissa.

Otetaan liikenneinvestoinneissa käyttöön elinkaaren päästölaskenta ja päästöjen arviointi suhteessa päästövähennystarpeen mahdollistamaan hiilibudjettiin.
Investoidaan kestävään ja laadukkaaseen joukkoliikenteeseen ja raideliikenteeseen kaikissa isoissa kaupungeissa ja vähennetään autoliikennettä lisääviä investointeja.
Tuetaan joukkoliikenteen järjestämistä ja pidetään huolta, että joukkoliikenneliput ovat edullisia.
Parannetaan kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita, lisätään sujuvia ja helppokulkuisia reittejä ja kohdennetaan vähintään 20 % liikenneinvestoinneista kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamiseen.
Rakennetaan lisää katettuja ja suojattuja pyörien säilytyspaikkoja ja runkolukituksen mahdollistavia telineitä.
Otetaan käyttöön ympärivuotiset, koko kaupungit kattavat kaupunkipyöräjärjestelmät.

Otetaan käyttöön ympäristövyöhykkeitä liikenteen päästöjen vähentämiseksi, päästöttömiin ajoneuvoihin kannustamiseksi ja kaupunkien ilmanlaadun parantamiseksi.
Mahdollistetaan lainsäädännöllä ruuhkamaksujen käyttöönotto.
Rajoitetaan autoliikenteen ja pysäköintipaikkojen määriä kaupunkiympäristön toimivuuden ja ilmaston kannalta kestävälle tasolle. Tehdään autoilusta markkinaehtoista ja lopetetaan pysäköinnin tukeminen.
Toteutetaan nopeita ja kevyitä kokeiluja mm. kaupunkitilan viihtyisyyttä, ajanviettoa, kävelyä ja pyöräilyä tukevien hankkeiden, bussi- ja pyöräkaistojen, kesäkatujen sekä läpiajoa vähentävien liikennejärjestelyjen edistämiseksi.
Edellytetään tavara- ja jakeluliikenteeltä päästöttömiä ajoneuvoja ja edistetään kestävillä kulkumuodoilla tapahtuvaa tavarajakelua ja lähijakelukeskuksia.

Lasketaan taajamien yleisnopeusrajoitus 30 kilometriin tunnissa. Tarvittaessa kaduille voitaisiin jatkossakin määritellä korkeampi nopeusrajoitus erillisellä liikennemerkillä.

Lue lisää Vihreiden liikennepoliittisesta ohjelmasta: www.vihreat.fi/liikennepoliittinen-ohjelma/

Päästötön energiantuotanto kaupungeissa

Energiajärjestelmät ovat globaalisti murroksessa ja se näkyy myös kaupungeissa. Fossiilista energiantuotantoa korvataan uusiutuvalla ja puhtaalla energialla ja lämmöntuotanto sähköistyy. Ilmaston lämpenemisen myötä jäähdytyksen tarve kaupungeissa kasvaa.

Suomalaisten kaupunkien suurin päästölähde on kaukolämmön tuotanto, jossa fossiilisia energiantuotantomuotoja on viime vuosien aikana pyritty korvaamaan bioenergialla ja polttoon perustumattomilla energiantuotantomuodoilla. Vaikka iso osa kaupungeista on saanut kaukolämmön päästöjä nopeasti laskettua korvaamalla fossiilisia energialähteitä bioenergialla, ei biomassan polton lisääminen ole ilmastokriisin kiireellisyyden ja köyhtyvän metsäluonnon kannalta kestävä vaihtoehto kattaa kaupunkilaisten lämmöntarvetta. Siksi polttoon perustuvista lämmöntuotantomuodoista on siirryttävä polttoon perustumattomiin teknologioihin sekä hyödynnettävä hukkalämpöä ja lämmön varastointia. Kaukolämmön tuotannon lisäksi päästöjä syntyy myös rakennusten erillislämmityksestä, joka sisältää öljy-, puu- ja maakaasulämmityksen.

Päästöjä alennetaan energiantuotantotapojen muuttamisen lisäksi parantamalla energian varastointia ja rakennusten energiatehokkuutta, tukemalla energiaremontteja sekä vähentämällä koneellisen jäähdytyksen tarvetta suunnittelemalla rakennukset ja korttelit niin, etteivät ne ole alttiita kuumenemiselle. Energiaremonttien ja sääntelyn sujuvoittamisen avulla kotitalouksille mahdollistetaan maalämmön hyödyntäminen kaupungeissa.

Tulevaisuudessa kaupunkilaiset ovat paitsi energian kuluttajia, myös yhä useammin energian tuottajia ja varastoijia. Kaupungeissa panostetaan energian säästöön ja uusiutuvan energian tuotantoon esimerkiksi asentamalla lisää aurinkopaneeleja ja kannustamalla kaupunkilaisia, taloyhtiöitä ja yrityksiä energian pientuotantoon. Energiantuotannon vaihteluihin varaudutaan parantamalla energiatehokkuutta, energiaverkkojen älykkyyttä ja kysyntäjoustoja, mikä mahdollistaa kulutushuippujen tasaamisen.

Edistetään ja nopeutetaan kaupungin omistamien energialaitosten ilmastotavoitteiden toteutumista. Kaukolämmön tuotannossa korvataan fossiilienergia ja biomassaa polttoon perustumattomin ratkaisuin.
Otetaan kestävän biomassan käytöstä ilmastoa kuumentava hiilidioksidi talteen. 9
Edistetään energiayhtiöiden energianvarastointiin, hukkalämmön hyödyntämiseen ja kysyntäjoustoon tehtäviä investointeja ja kehityshankkeita. Mahdollistetaan energiankäytön tasaamista lämmityksen ja jäähdytyksen osalta.
Tuetaan kiinteistöjen liittymistä osaksi alueellisia energiaverkkoja, jotka ovat kiinteistökohtaista laajempia.
Edellytetään, että kunnalliset energiayhtiöt tarjoavat kuluttajille helppoja tapoja edistää kysyntäjoustoa ja energiansäästöä.
Varmistetaan energiatehokkuustavoitteiden toteutuminen ja uusiutuvan energian hyödyntäminen uudisrakentamisessa ja peruskorjaushankkeissa kaavamääräyksillä, tontinluovutusehdoilla sekä näitä täydentävillä suunnitteluohjeilla.

Parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja tuetaan taloyhtiöiden energiaremontteja.
Helpotetaan maalämmön ja aurinkovoiman hyödyntämistä kiinteistöissä selkeyttämällä niiden säätelyä. Kannustetaan kaupunkilaisia, taloyhtiötä ja yrityksiä pienenergiantuotantoon. Tarjotaan energianeuvontaa ja kartoituksia. Edellytetään aurinkopaneelien asentamista rakennusten katoille, mikäli tontti soveltuu aurinkoenergian hyödyntämiseen.

Lue lisää Vihreiden energiapoliittisista linjoista Vihreiden energiavisiosta: www.vihreat.fi/ajankohtaista/vihreiden-energiavisio-2035

Edistetään rakentamisen kiertotaloutta

Rakentaminen on päästölähde useimmiten silloinkin, kun se on mahdollisimman kestävää. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla purkaa ja rakentaa mahdollisimman vähän ja säilyttää mahdollisimman paljon olemassa olevaa. Samalla on kuitenkin huomioitava kokonaisvaikutukset kaupunkirakenteeseen. Vanhojen rakennusten energiatehokkuutta on parannettava. Kun uudisrakentamiseen päädytään, tulisi se aina toteuttaa niin, että mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja kuluu rakennuksen elinkaaren aikana.

Korjausrakentaminen, konversiot ja tilojen joustava yhteiskäyttö mahdollistavat olemassa olevan rakennuskannan tehokkaamman hyödyntämisen sekä pidemmän käyttöiän. Uudisrakennukset on suunniteltava muuntojoustaviksi, pitkäikäisiksi ja lopulta teknisen elinkaaren päässä helposti purettaviksi ja kierrätettäviksi. Niiden suunnittelussa on minimoitava kaikki ympäristövaikutukset rakennuksen elinkaaren ajalta. Uudis- ja korjausrakentamisessa tulee ensisijaisesti hyödyntää fossiilivapaita, biopohjaisia ja muita vähäpäästöisiä rakennusmateriaaleja sekä uudelleenkäyttää olemassa olevia rakennustuotteita. Olemassa olevat tuotteet ja materiaalit tulee asettaa rakennusten suunnittelun lähtökohdaksi ja neitseellisten materiaalien käyttöä vähentää. Kiertotalous huomioidaan koko rakentamisen arvoketjun osalta.

Asetetaan rakennusten ja infrahankkeiden elinkaaren hiilijalanjäljelle Pariisin ilmastosopimuksen rajoihin sopivat raja-arvot ja edellytetään uudelta rakentamiselta nykyistä pienempiä ilmastopäästö-, luontojalanjälki- ja materiaalinkulutusvaikutuksia sekä muuntojoustavuutta ja korjattavuutta.
Helpotetaan käyttötarkoitusten muutoksia heikentämättä kaupungin toiminnallisuutta.
Edellytetään rakennushankkeilta kiertotaloussuunnitelmia, kasvillisuuden säilyttämistä ja työmailla vähäpäästöisten ja sähköisten työkoneiden käyttöä.
Osoitetaan alueet maamassojen ja rakennusosien sekä materiaalien käsittelylle ja välivarastoinnille kiertotalouden mahdollistamiseksi. Laaditaan suunnitelmat maamassojen uudelleenkäytöstä mahdollisimman lähellä rakennushanketta ja varmistetaan massansiirtojen tehokas koordinointi eri hankkeiden välillä.
Perustetaan logistiikkakeskuksia rakennusmateriaalien ja rakennusosien kuljetusten koordinoimiseksi ja uudelleenkäytön edistämiseksi.
Suunnitellaan rakennukset ja rakennusosat korjattaviksi ja uudelleenkäytettäviksi sekä talotekniikka vaihdettavaksi. Edellytetään rakennusosilta ja uusilta rakennuksilta nykyistä pidempää elinkaarta.
Edistetään rakennusosien ja materiaalien uudelleenkäyttöä helpottamalla kierrätettävien osien standardisointia ja käyttöä.

Hiilidioksidipäästöjen jakautuminen kotitalouksien kulutuksessa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Santtu Karhinen, Canemure-hanke, Suomen ympäristökeskus.

2. Kaupungit luonnon puolustajina

Kaupungeilla on tärkeä rooli luontokadon pysäyttämisessä. Kaupungeissa tulee turvata kaupunkiluonnon monimuotoisuus, erityisesti uhanalaisten mutta myös muiden lajien tarpeet ja yhtenäiset ja kytkeytyneet viheralueet. Ilmastokriisiin sopeutuminen edellyttää rakennetun ympäristön viherryttämistä, mikä tukee myös luonnon monimuotoisuutta ja luo viihtyisämpää elinympäristöä kaupunkilaisille. Kasvavissa kaupungeissa kaikkea luonnolle aiheutuvaa haittaa ei voida kokonaan välttää, mutta se tulee minimoida aina kun mahdollista.

Suojellaan arvokasta luontoa ja vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta

Nykymuotoinen metsätalous, maatalous ja rakentaminen heikentävät merkittävästi Suomen luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi ilmastokriisi, ympäristömyrkyt ja saasteet uhkaavat lajeja. Vaikka kaupungit osaltaan lisäävät tätä painetta, ovat ne myös osa ratkaisua panostamalla kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja lisäämiseen.

Kaupungeissa tulee taata ekologisten verkostojen toimivuus kattavalla viherrakenteella, joka sisältää viher- ja virkistysalueet, luonnonsuojelualueet ja muut luonnon monimuotoisuudelle erityisen tärkeät kohteet, jotka yhdistyvät toisiinsa ekologisilla yhteyksillä ja luovat eläimille turvallisen mahdollisuuden siirtyä alueelta toiselle. Maaekosysteemien monimuotoisuutta ja vesielinympäristöjen tilaa tulee parantaa.

Luontokadon hidastaminen ei riitä. Tavoitteena on, että luonnon monimuotoisuus kaupunkien alueilla lisääntyy ja ja luontoalueiden pinta-ala säilyy vähintään ennallaan. Kaikessa kaavoituksessa ja rakentamisessa on ajateltava luonnolle aiheutuvien haittojen minimointia ja luonnon tilan parantamista. Maankäytön suunnittelun perustaksi otetaan luonnon kokonaisheikentymättömyys: Maankäytöstä aiheutuvaa luontohaittaa pyritään lievennyshierarkian mukaisesti ensisijaisesti välttämään. Mikäli tähän ei pystytä, minimoidaan toiminnasta aiheutuvat haitat ja lopulta kompensoidaan jäljelle jäävät haitat toisaalla kaupungissa suojelemalla ja ennallistamalla heikentyneitä elinympäristöjä siten, että kokonaisuudessaan luonnon tila paranee. Luontohaittojen kompensoinnin tulee perustua tieteellisiin menetelmiin ja laskennallisesti todelliseen lisäisyyteen. Kaupunkien tulee olla luontopositiivisia.

Laaditaan kaupunkeihin kunnianhimoiset luonnon monimuotoisuusohjelmat, joissa linjataan uusien luonnonsuojelualueiden vuosittaisista perustamistavoitteista, luonnon tilan parantamisesta sekä suunnitelmista luontokadon torjumiseksi ja luontokatoon varautumiseksi.
Turvataan riittävän laajat ja kytkeytyneet luontoalueet ekosysteemien toiminnalle ja ekosysteemipalveluiden, eli luonnon tuottamien palveluiden, kuten esimerkiksi puhtaan ilman tai veden kierron, tuottamiselle. Varmistetaan ekologisten yhteyksien toiminnallisuus kaupunkiseuduilla ydinalueiden välillä.
Kartoitetaan eläimille erityisen vaaralliset tilanteet ja otetaan käyttöön keinot eläinkuolemien vähentämiseksi.

Parannetaan elinympäristöjen ja luontotyyppien laatua ennallistamisella, luonnonhoidolla ja vesiensuojeluratkaisuilla.
Kasvatetaan kaupunkien viherpinta-alaa ja latvuspeittävyyttä, turvataan uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymät kaupungeissa ja osoitetaan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti kaupunkien pinta-alasta vähintään 30 % suojeluun ja 10 % tiukkaan suojeluun.
Torjutaan suunnitelmallisesti haitallisia vieraslajeja niiden leviämisen ja vakiintumisen estämiseksi eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Suositaan istutuksissa kotimaisia kasveja.
Luovutaan kaupunkien omistamissa metsissä avohakkuista ja alennetaan kaupunkien metsien tuottotavoitteita. Lisätään kaupunkimetsien monimuotoisuutta ja annetaan niiden vanheta luontaisesti. Metsiä ja puistoalueiden puita käsitellään ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden tai turvallisuuden kannalta tarpeellisilla toimenpiteillä.
Lisätään luonnon monimuotoisuutta suosimalla suunniteltua hoitamattomuutta ja luonnontilaisuutta.
Minimoidaan eri lajeja häiritsevän valosaasteen määrä viisailla suunnitteluratkaisuilla ja kohdistetuilla valaisimilla. Myös melun stressivaikutukset niin ihmisille kuin muille eläimille minimoidaan.
Varmistetaan luontoselvitysten ajantasaisuus ja riittävä kattavuus uusien asuinalueiden kaavoituksessa.
Turvataan rakennushankkeissa myös muiden lajien elinolosuhteita esimerkiksi lintuturvallisen rakentamisen keinoin, säästämällä olemassa oleva kasvillisuus, vanhat puut ja lahopuut sekä minimoimalla maaperään kohdistuva muokkaaminen ja rakennusaikaiset vaikutukset.
Kannustetaan ja ohjataan taloyhtiöitä ja asukkaita monipuolisiin istutuksiin ja hyötykasvien kuten pensas- ja puuistutuksien käyttämiseen.
Monipuolistetaan elinympäristötarjontaa luonnonmukaisen kasvillisuuden ympäröimillä kosteikoilla ja hulevesien viivytys- ja imeytysaltailla. ● Kunnostetaan virtavesiä ja parannetaan kalojen kulkumahdollisuuksia poistamalla kulkuesteitä.
Lasketaan kaupunkien toiminnan luontojalanjälki, eli luonnolle aiheutuva haitta, ja vähennetään myös välillisesti, esimerkiksi elintarvikehankinnoissa, aiheutuvia luontohaittoja.

Luontohaitan suorat aiheuttajat ekosysteemeille ja lajiryhmille. (El Geneidy ym., 2023, via Tuunanen ym., 2024)

Lue lisää Vihreiden eläinten hyvinvointia koskevista linjauksista Vihreiden eläinpoliittisesta linjapaperista.

Viherryttäminen tukee luonnon monimuotoisuutta, ilmastokriisiin sopeutumista ja viihtyisän kaupunkiympäristön rakentamista

Rakennettua ympäristöä tulee viherryttää erilaisin keinoin lisäämällä kasvillisuutta, viheralueita, puistoja, kosteikkoja ja niittyjä. Nämä muodostavat sinivihreän infrastruktuurin, jolla on monia hyötyjä: se lisää luonnon monimuotoisuutta, tarjoaa ekosysteemipalveluja, mahdollistaa viherverkostojen jatkuvuuden ja auttaa varautumista ilmastokriisin aiheuttamiin ongelmiin. Viherryttäminen myös lisää alueiden virkistysarvoa ja viihtyisyyttä sekä tukee asukkaiden terveyttä ja mahdollisuuksia kohtaamisiin. Se voi vähentää taloudellisia haittoja lieventämällä ilmastokriisin vaikutuksia kaupunkiympäristöön ja asukkaisiin.

Kaupungit ovat erityisen haavoittuvaisia ilmastokriisin myötä yhä useammin ja voimakkaampina esiintyville sään ääri-ilmiöille. Ilmastokriisiin sopeutumiseksi kasvillisuutta ja viheralueita lisätään kaupungeissa. Tämä auttaa niin hulevesien hallinnassa ja tulvimisen ehkäisemisessä kuin helteiden sietokyvyn parantamisessa ja lämpösaarekeilmiön, eli kaupunkiympäristöjen ylikuumenemisen, vähentämisessä. Asuntojen ylilämpeneminen huomioidaan uudisrakentamisessa ja saneerauksissa niin rakennusten ominaisuuksilla kuin kasvillisuutta lisäämällä.

Ilmastokriisin myötä kasvavat sademäärät ja voimistuvat rankkasateet lisäävät hulevesitulvien todennäköisyyttä kaupungeissa. Tulvien ehkäisemisessä ja lieventämisessä tärkeässä roolissa ovat veden talteenoton ja imeyttämisen mahdollistavat ratkaisut kuten imeytys- ja viivytysaltaat, sadepuutarhat sekä pinnoittamaton maa. Luontopohjaisilla hulevesiratkaisuilla voidaan lisätä kaupunkien viheralueita sekä luoda uusia elinympäristöjä lajeille ja siten edistää luonnon monimuotoisuutta.

Olemassaoleva puusto ja kasvillisuus pyritään säilyttämään. Niitä lisäävässä viherryttämisessä suositaan maanvaraisia istutusalueita, mutta hyödynnetään myös rakennettua ympäristöä lisäämällä viherkattoja, viherseiniä ja muita istutusrakenteita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kasvillisuuden lisäämiselle ja siten uusien elinympäristöjen luomiselle. Istutettavaa kasvillisuutta valitessa priorisoidaan monipuolisesti paikallisia lajikkeita suosien pölyttäjähyönteisten ja muun eläimistön ravinnoksi sopivia puita, pensaita, perennoja ja muuta pitkään kukkivaa ja laajasti eri kukkimisajat kattavaa kasvillisuutta.

Hyödynnetään nurmialueita paremmin muuttamalla niitä monimuotoisiksi kaupunkiniityiksi. Mahdollisimman monen soveltuvan alueen annetaan olla luonnollisessa tilassa. Hyödynnetään luovasti muulta käytöltä suljettuja alueita, kuten maantäyttöalueita, ratapihoja ja entisiä kaatopaikkoja. Viherrakenteille tarjottavaa tilaa lisätään myös liikenteen tilantarvetta pienentämällä. Tonttien viherryttämistä lisätään luomalla taloyhtiöille kannustimia muuttaa päällystettyjä piha-alueita vehreämmiksi istutuksin ja puita lisäämällä.

Laaditaan kaupunkeihin ilmastokriisiin sopeutumisen suunnitelmat ja otetaan sään ääri-ilmiöt huomioon riskienhallintasuunnitelmissa.
Otetaan rakennetun ympäristön viherryttäminen ja sinivihreä infrastruktuuri lähtökohdaksi katusuunnitelmissa, kaavoituksessa sekä muussa maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa.
Asetetaan viherkertoimen eli tontilta löytyvän kasvillisuuden mittarin, tavoitearvot nykyistä korkeammalle ja sovelletaan viherkerrointa laajemmin erilaisiin kaavahankkeisiin yksittäisistä tonteista alueellisiin viherkertoimiin luonnon monimuotoisuuden ja vehreän elinympäristön turvaamiseksi.
Kielletään turhat puiden kaadot rakennushankkeissa ja minimoidaan luontoa tuhoava toiminta rakennusjärjestyksessä. Mikäli puita kaadetaan, määrätään istuttamaan mahdollisimman suuria puita tilalle. Pyritään säilyttämään puisto- ja katupuut sekä tonteilla luonnontilainen kasvillisuus aina kun mahdollista.
Lisätään systemaattisesti katupuita ja kasvillisuutta sekä vettä läpäisevää vihreää pinta-alaa ja luontopohjaisia hulevesiratkaisuja, kuten kosteikkoja, painanteita ja biosuodattimia.
Estetään luontoalueiden kulumista hyvällä suunnittelulla ja pitämällä huolta niiden riittävyydestä virkistyskäyttöön.

3. Kaupungit, joissa on hyvä elää

Vihreä kaupunki on asukkailleen hyvä paikka elää niin arkea kuin juhlaa. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on luoda saavutettavaa, turvallista sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää kaupunkitilaa, jonka voi kokea omakseen. Luonto on lähellä ja rakennettu ympäristö koetaan viihtyisäksi. Asuinalueiden eriytymiseen puututaan vihreässä kaupungissa aktiivisesti. Jokainen kaupunkilainen voi kokea osallisuutta omassa kaupungissaan.

Feministisellä ja saavutettavalla kaupunkisuunnittelulla luodaan kaikille turvallista ja viihtyisää arkea

Jokaisen kaupunkilaisen tulee ominaisuuksistaan riippumatta voida kokea kaupunkiympäristö turvalliseksi ja omakseen sekä arki kaupungissa sujuvaksi ja helpoksi. Tätä tavoitellaan feministisellä kaupunkisuunnittelulla. Väkivalta, häirintä ja syrjintä eivät kuulu mihinkään, eivät myöskään kaupunkiin.

Kaikille saavutettava kaupunkiympäristö kannustaa luontevaan kaupunkitilan käyttöön. Kaupunkitila on hyvä silloin, kun se on turvallinen itsenäiseen liikkumiseen niin 8- kuin 80-vuotiaalle. Koulut, päiväkodit ja muut jokapäiväiset tarpeet sijoitetaan kävelymatkan päähän niin, että ne ovat saavutettavissa myös asukkaille, joilla ei ole mahdollisuutta ajaa autoa. Tätä kutsutaan 15 minuutin kaupunkisuunnitteluksi. Kun palvelut ovat lähellä, joukkoliikenne toimii ja jalkakäytävien kunnossapidosta on huolehdittu, helpottuu niin lasten, hoivavastuuta kantavien kuin heikosti liikkuvien ihmisten arki.

Kaupunkien saavutettavuutta helpotetaan suunnittelemalla esteetöntä ja selkeää kaupunkitilaa. Esteettömyys rakentuu sekä isommista ratkaisuista, kuten eri aisteilla hahmotettavasta liikkumisympäristöstä, että pienemmistä asioista, kuten riittävän matalista reunakivistä. Yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi esteetön kaupunkiympäristö on välttämätön monille kaupunkilaisille, mutta siitä hyötyvät kaikki.

Kiinnitetään huomiota kaupunkitilan valaistukseen turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Parannetaan koettua turvallisuutta katujen kunnossapidolla ja ottamalla erityissuunnittelun kohteeksi alueet, joilla koetaan eniten turvattomuutta. Lisätään häirintätietoisuutta sekä julkisessa tilassa tukea ja apua häirintää kokeville. Mahdollistetaan häirinnästä ilmoittaminen.
Otetaan käyttöön järjestelmällinen sukupuolivaikutusten arviointi ja sukupuolitietoinen budjetointi sekä arvioidaan budjettivaikutukset eri ihmisryhmiin.
Toteutetaan esteettömyyttä kaikessa kaupunkisuunnittelussa niin isoissa kuin pienissä ratkaisuissa.
Toteutetaan 15 minuutin kaupunkia suunnittelemalla arjen palvelut, kuten päiväkodit, koulut, kaupat ja lähipuistot helposti kävellen ja pyörällä saavutettaviksi.

Kitketään poissulkevaa ja vihamielistä arkkitehtuuria, eli kodittomia, nuoria tai muita ihmisiryhmiä syrjiviä ja yhteisestä kaupunkitilasta pois ohjaavia suunnitteluratkaisuja.

Lue lisää Vihreiden linjauksista koskien esteettömyyttä rakennetussa ympäristössä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmasta sekä vammaispoliittisista tavoitteista (hyväksytään puoluevaltuustossa syyskuussa 2024).

Alueiden eriytymistä on torjuttava ja sen vaikutuksia lievennettävä

Alueiden eriytymisellä eli segregaatiolla tarkoitetaan asuinalueiden välille eri syistä syntyviä sosioekonomisia tai hyvinvointieroja. Eriytymistä torjutaan tehokkaimmin eri asumismuotoja yhdistävällä asuntopolitiikalla, turvaamalla jokaiselle alueelle laadukkaat lähipalvelut sekä suunnittelemalla kouluverkko niin, että eri alueiden perheet ja lapset kohtaavat toisiaan.

Täydennysrakentaminen voi toimia segregaation purkamisen keinona tuomalla alueelle erilaisia asuntoja ja mahdollistamalla monipuolisen asukaskunnan. Korjaus- ja uudisrakentamisessa tulee panostaa arkkitehtuurin laatuun ja säilyviin viherympäristöihin, sillä ne nostavat alueen arvostusta asuntomarkkinoilla ja asukkaiden silmissä. Alueiden eriytymistä torjutaan myös investoinneilla. Kaunista ja kiinnostavaa kaupunkia luodaan lisäämällä julkiseen tilaan taidetta ja paikkoja, joissa asukkaat voivat viettää aikaansa. Naapurustojen identiteettejä rakennetaan kulttuurin keinoin, mikä lisää niiden kiinnostavuutta.

Alueiden myönteistä kehitystä tukevat lähipalvelut, vapaa-ajanviettomahdollisuudet sekä toimivat joukkoliikenne-, pyöräily- ja kävely-yhteydet. Julkisten palveluiden lisäksi myös yksityiset palvelut ovat tärkeitä alueen vetovoimaisuudelle ja ne tukevat toisiaan. Pysyvien keinojen lisäksi myös tilapäiset keinot elävöittää naapurustoja, kuten kaupunginosajuhlat, ovat tärkeitä.

Segregaation purkamisen lisäksi on myös lievennettävä sen vaikutuksia. Segregaation lieventämisen keskiössä ovat päiväkodit, koulut ja muut palveluverkon ratkaisut, joilla voidaan panostaa huono-osaisiin alueisiin, yhdistää eri alueiden asukkaita ja taata hyvät palvelut kaikille kaupunkilaisille. Koulujen houkuttelevuus esimerkiksi positiivisella erityiskohtelulla ja kaikille saavutettavalla painotetulla opetuksella auttaa sekä segregaation vähentämisessä että sen vaikutusten lieventämisessä.

Kaupunkien tulee alueiden kehittämisessä ottaa asukkaat vahvasti mukaan suunnitteluun. Osallisuuden lisääminen on erityisen tärkeää niillä alueilla, joille on keskittynyt huono-osaisuutta tai jolla on paljon vieraskielisiä asukkaita, koska näiden ryhmien osallistuminen on vähäisempää kuin hyväosaisilla alueilla asuvien osallistuminen.

Otetaan kaavoitusohjelmiin mukaan täydennysrakentaminen, jolla saadaan muutettua olemassa olevaa asunto- ja hallintajakaumaa eriytyneillä alueilla.
Huomioidaan lisääntyneen asuntosijoittamisen vaikutus asuntopolitiikassa. Pidetään huolta, että kaikilta alueilta löytyy monipuolisesti erikokoisia ja erityyppisiä vuokra- ja omistusasuntoja.
Laaditaan eniten eriytyneille alueille lähiöohjelmat, joissa päätetään aluekohtaisista lisäpanostuksista ja kasvatetaan koulujen ja muiden palvelujen tarveperusteista rahoitusta.
Käytetään kulttuuria keinona naapurustojen identiteettien vahvistamiseen sekä pysyvin että tilapäisin ratkaisuin.
Lievennetään eriytymisen vaikutuksia palveluverkon ratkaisuilla, joilla yhdistetään eri alueiden asukkaita.
Vahvistetaan eriytyneiden alueiden lähidemokratiaa asukkaiden osallistumisen mahdollistamiseksi, ja taataan päätöksenteon monikielisyys.

Hyvinvointia lähiluonnosta, liikkumaan kannustavasta ympäristöstä ja kulttuurista

Jokaiselta asuinalueelta on löydyttävä lähiluontoa helposti saavutettavissa, sillä se lisää hyvinvointia. Kaupunkiluonnolla on moninaisia terveyshyötyjä mielenterveyden ja vastustuskyvyn lisääjänä, lämpöolojen tasaajana ja liikkumiseen kannustajana. Hyvä viheralueiden suunnittelun ohje on 3/30/300-periaate, joka tarkoittaa, että jokaisen asukkaan ikkunasta näkyy vähintään 3 puuta, puiden latvuspeittävyys asuinalueen pinta-alasta on vähintään 30 prosenttia ja jokaisella asukkaalla on enintään 300 metrin kävelymatka lähimmälle viheralueelle. Lisäksi jokaisesta kaupungista tulee löytyä virkistäytymistä varten laajempia luonto- ja puistoalueita.

Iso osa kaupunkilaisista altistuu ympäristömelulle ja päästöille, joilla on haitallisia terveysvaikutuksia. Melua ja paikallisia päästöjä tulee vähentää suunnitelmallisesti liikennesuunnittelulla, päästöttömillä ratkaisuilla ja katujen puhdistuksella erityisesti päiväkotien, koulujen, leikkipaikkojen, terveyskeskusten ja hoivakotien ympäristöissä. Kaupungeissa tarvitaan lisää hiljaisia alueita ja tietoa niistä asukkaille.

Liikkumattomuus on kasvava terveysongelma, mutta kaupungeilla on runsaasti keinoja aktiivisen ja terveellisen elämäntavan edistämiseen. Kaupunkisuunnittelun rooli arkiliikkumisessa on merkittävä. Turvallinen ja esteetön kaupunkiympäristö lisää lasten, vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten itsenäistä liikkumista. Tutkimusten mukaan erityisesti lasten liikkuminen on vähentynyt, kun se tapahtuu arjessa pitkälti auton kyydissä. Turvallinen kaupunkiympäristö, jossa lapsilla on vähäinen riski joutua liikenneonnettomuuksiin, lisää lasten itsenäistä liikkumista. Koulujen ja päiväkotien ympäristöjen on kannustettava liikkumaan.

Elävässä kaupungissa on monipuolista kulttuuria, joka voi ilahduttaa ja koskettaa arjessa. Taide katutilassa, lähikirjastot, tyhjillään seisovien rakennusten ottaminen kulttuurin käyttöön ja asukkaiden mahdollisuus harrastaa itse kulttuuria tekevät kaupungista innostavan ja saavat sen asukkaat voimaan paremmin.

Kaupungeilla on keskeinen rooli sen asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tätä tehdään yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Vihreiden kannoista koskien sosiaali- ja terveyspalveluja linjataan Vihreiden sote-ohjelmassa, joka hyväksytään puoluevaltuuston kokouksessa syyskuussa 2024.

Mitataan kaupunkien toimintaa laajasti erilaisilla hyvinvointimittareilla perinteisempien talousmittareiden rinnalla.
Toteutetaan viherrakentamista niin sanotulla 3/30/300-periaatteella. ● Varmistetaan, että asukkaille tärkeät lähimetsät ja viheralueet säilyvät tiivistyvässä kaupunkirakenteessa.
Suunnitellaan ja muokataan liikenneympäristöjä niin, että asuinalueilla on mahdollisimman vähän läpiajoa ja ajonopeudet on rajoitettu 30 km/h niillä alueilla, joilla asuu, liikkuu ja leikkii paljon ihmisiä.
Kannustetaan asukkaita osallistumaan lähialueidensa viherryttämiseen ja kasvillisuuden ylläpitoon. Pidetään huolta asuinalueiden omaleimaisuudesta ja lähiympäristön laadusta.
Lisätään kaupunkilaisten virkistysmahdollisuuksia rakentamalla viheryhteyksiä pitkin kulkevia kävely- ja pyöräilyreittejä, jotka yhdistävät viheralueita ja naapurikuntia toisiinsa.
Keskitetään autojen pysäköintiä pysäköintitaloihin kansipihojen sijaan, mikä mahdollistaa viihtyisämmät pihaympäristöt suurine puineen ja kannustaa kestävään liikkumiseen. Varmistetaan riittävä lähipysäköinti pyörille, jakeluliikenteelle ja saavutettaville invapaikoille.
Rakennetaan ja ylläpidetään kaikille avoimia, saavutettavia ja esteettömiä liikuntapaikkoja ja ulkoilualueita.
Tehdään koulut, koulujen pihat ja koulumatkat liikuntaan kannustaviksi. Toteutetaan kouluissa liikunnallista toimintaa, kuten kaikille saavutettavia harrastuskerhoja. Tehdään varhaiskasvatuksesta liikkuvaa sekä päiväohjelman että ympäristön suunnittelulla. Sijoitetaan päiväkoteja lasten retkeilyä tukevien kaupunkimetsien lähelle ja toteutetaan koulujen ja päiväkotien pihat mahdollisimman luonnonmukaisina.
Edistetään monipuolista henkilöstöliikuntaa ja tarjotaan polkupyöräetu kaupungin työntekijöille.
Varmistetaan puitteet elävälle kulttuurielämälle. Tarjotaan tyhjiä tiloja kulttuurin käyttöön ja lisätään kulttuuria paikkoihin ja ihmisryhmille, jotka tarvitsevat eniten lisää hyvinvointia.
Varmistetaan, että kaupungissa on riitävästi tiloja ja alueita, joissa melurajoitukset eivät estä elävää kaupunkikulttuuria, kuten konsertteja ja yökerhoja.

Kaupunkilaisten osallisuus vahvistaa paikallisdemokratiaa

Oikeus osallistua itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon on yksi demokraattisen yhteiskunnan ja toimivan kaupungin kulmakivistä. Vihreässä kaupungissa osallisuuden kokemusta ja vaikuttavuutta vahvistetaan. Osallistuminen on saavutettavaa ja tasa-arvoista, eri asukas- ja kieliryhmät huomioivaa ja vuorovaikutteisesti kehittyvää.

Kaupungeissa tulee tarkastella mahdollisuuksia suoran päätöksenteon lisäämiseen. Osallistuva budjetointi on tähän yksi malli, mutta sen rinnalle tarvitaan alueellisia eroja huomioivia ja tasaavia keinoja. Kaupungeissa voidaan kokeilla satunnaisotannalla koottavia, neuvoa-antavia kaupunkilaisfoorumeja ja vakinaistaa toimiviksi koetut mallit. Lähidemokratiaa voidaan kasvattaa myös perustamalla kaupunkiin

kaupunginosalautakuntia tai kumppanuuspöytiä, jotka antavat lausuntonsa omaa aluettaan koskeviin suunnitelmiin. Vaikuttajaryhmien, kuten vammais- ja vanhusneuvostojen, maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusneuvostojen sekä nuorisovaltuustojen, työskentelylle on määriteltävä selkeä rooli.

Kaupunkien tulee kehittää tapoja säilyttää ja jakaa kerättyä osallisuustietoa, jotta sen hyödyntäminen helpottuu ja seuranta on mahdollista. Mikä tahansa lähidemokratian malli onkaan, on tärkeää, että siihen otetaan mukaan monipuolinen edustus asukkaita, yhdistyksiä ja luottamushenkilöitä ja että heidän erityiset tarpeensa huomioidaan osallisuuden mahdollistamiseksi. Osallisuudella vahvistetaan ihmisten toimijuutta kaupungissaan, mikä lisää myös yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

Tehdään osallistumisen vaikutukset läpinäkyviksi. Viestitään asukkaille, miten heidän osallistumisensa on vaikuttanut suunnitteluun.
Toteutetaan osallisuutta siellä, missä asukkaat ovat. Niin fyysisessä kuin digitaalisessa ympäristössä suunnittelijat tulevat ihmisten luo yhteisö- ja asukastiloihin ja tilaisuuksiin, kouluihin, kirjastoihin, nuorisotiloihin, kauppakeskuksiin, puistoihin ja kohtaavat heitä myös sosiaalisessa mediassa ja soveltuvilla peliservereillä.

Tuetaan vähän osallistuvien ryhmien osallistumista purkamalla esteitä osallistumiseen ja hyödyntämällä yhteisöjen avainhenkilöitä osallistumisen kynnyksen madaltamiseen.
Turvataan vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa eläville edellytykset osallistua huolehtimalla esteettömyydestä sekä lisäämällä kaupunkien henkilöstön tietoisuutta neuromoninaisuudesta. Toteutetaan osallisuutta monikielisesti ja selkokielellä.
Kehitetään lapsivaikutusten arviointia ja mahdollistetaan lasten aito osallistuminen heitä koskeviin suunnitteluhankkeisiin tai asukaskyselyihin.
Kehitetään kaavoituksen jälkiarviointia ja seurataan asukaskokemuksen kehittymistä. Käsitellään asukastyytyväisyyttä päättäjätasolla.
Tehdään asukasosallisuudesta kerätystä tiedosta osa kaavoituksen ja palveluiden lähtötietoa. Huolehditaan, että tietoa tallennetaan ja jaetaan systemaattisesti.

Huolehditaan vaikuttajaryhmien selkeästä roolista.Huolehditaan aliedustetuille vaikuttajaryhmille tosialliset ja yhdenvertaiset vaikuttamismahdollisuudet tarkoituksenmukaisissa päätöksentekoelimissä.
Pilotoidaan kaupunkilaisfoorumeja ja edistetään osallistavaa demokratiaa 21

4. Kaupungit, joihin jokainen on tervetullut

Jokainen ihminen on tervetullut vihreään kaupunkiin ja se suunnitellaan asukkaidensa erilaiset tarpeet huomioiden. Asuntotuotanto on riittävää, monipuolista ja kestävää. Tervetulleiksi toivotetaan sekä kaupungissa syntyvät että sinne muualta muuttavat uudet asukkaat. Kaupunkia suunnitellaan myös tulevia sukupolvia varten.

Kaikilla on oltava varaa asua kaupungeissa

Enemmistö suomalaisista asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu nopeaa tahtia. Kaupunkien asuntopoliittisten linjausten tulee johtaa monipuoliseen asuntojakaumaan ja riittävään asuntotarjontaan. Asuntopolitiikalla vaikutetaan kaupunkilaisten hyvään arkeen ja työmarkkinoiden toimivuuteen: jos esimerkiksi varhaiskasvatuksen työntekijä ei löydä kotia kaupungista, tarvittavaa työvoimaa ei saada riittävästi. Kaupunkien asuntopolitiikalla vaikutetaan asuntomarkkinoiden hinta- ja vuokrakehityksen vakauteen, mikä on ihmisten elämän ennustettavuuden kannalta välttämätöntä.

Asumisen kalleus johtuu ensisijaisesti riittämättömästä asuntotarjonnasta. Tarjontaa voidaan lisätä kaavoittamalla ja rakentamalla lisää asuntoja sinne, missä ihmiset haluavat asua. Ensisijainen keino korkeiden asumiskustannusten kompensoimiseksi pienituloisille on valtion tarjoama riittävä sosiaaliturva. Kaupungin keinovalikoimassa taas parhaat keinot alentaa pienituloisten asumiskustannuksia ovat riittävä asuntotuotanto ja tuetut vuokra-asunnot. Nämä keinot ovat parempia kuin esimerkiksi matala maapohjan kiinteistövero tai alle markkinahintainen tonttivuokra ja tontinluovutus.

Asuntotarjonnan on oltava monipuolista, mikä mahdollistaa monenlaiset asumisen muodot yhteisöllisestä asumisesta erilaisten perheiden tarpeisiin ja yksin asumiseen. Erilaisia asuntotyyppejä tulee yhdistää keskenään uusia alueita suunniteltaessa ja vanhoja kehitettäessä. Yhdessä hyvinvointialueiden kanssa on suunniteltava ratkaisuja vanhusten ja vammaisten asumiseen. Asuntoja on rakennettava niin, että ne vastaavat ihmisten asumisen tarpeisiin pitkälle tulevaisuuteen. Ryhmärakennuttaminen on hyvä tapa auttaa ihmisiä saamaan juuri itselleen sopiva asunto.

Valtion on huolehdittava riittävästä tuetun asumisen määrästä kaupungeissa. Tuettua asumista on sijoitettava eri puolille kaupunkia sosiaalisesti kestävän kaupunkirakenteen muodostamiseksi. Pienituloisten tarpeet ja mahdollisuus asua kasvavissa kaupungeissa on otettava huomioon asuntopolitiikassa. Kun maan hallitus ajaa

asumisoikeusasuntotuotantoa alas, jää kaupungeille entistä suurempi vastuu kehittää vuokra- ja omistusasumisen väliin helposti saavutettavia välimalleja. Kaupunkien on yhdessä hyvinvointialueiden kanssa ratkaistava asunnottomuus.

Huolehditaan asuntopolitiikalla erilaisten asukasryhmien asumistarpeiden täyttämisestä, jotta jokaisella on mahdollisuus asua kaupungissa. Asuntoja on riittävästi opiskelijoille, senioreille, vammaisille, yksinasuville ja erikokoisille perheille. Rakennetaan monipuolisia ja kestäviä asuntoja huomioiden seniori- ja yhteisöllisen asumisen kasvun tarpeet.

Mahdollistetaan monipuolinen ja kohtuuhintainen asuminen kaavoituksen ja asuntotuotannon avulla. Lisätään valtion tukemaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa ja edistetään ARA-kohteiden rakentamista eri puolille kaupunkia.

Selvitetään ja edistetään uusia ratkaisuja vuokra- ja omistusasumisen välimalleiksi, jotka auttavat omistusasumiseen kiinni pääsemisessä.
Ratkaistaan asunnottomuus hyvinvointialueiden kanssa yhteisillä asunnottomuustoimilla, joissa huomioidaan ihmisten tarpeet kokonaisvaltaisesti, tarve asunto ensin -periaatteen mukaisiin asuntoihin, riittävä määrä kohtuuhintaisia asuntoja, tuki asunnon saamiseksi, ennaltaehkäisevä asumisneuvonta ja muut palvelut, joiden tarjoamisessa tehdään yhteistyöstä kolmannen sektorin kanssa.
Huolehditaan asuntojen monipuolisuudesta sääntelemällä asuntojen kokojakaumia ja edellyttämällä laatua rakennettavilta asunnoilta.
Varataan tontteja ryhmärakennuttamishankkeisiin ja puretaan esteitä ryhmärakennuttamiselta.

Erilaisten ihmisryhmien erilaisiin tarpeisiin on vastattava

Vihreä kaupunki suunnitellaan erilaiset ihmisryhmät huomioiden. Kotien lisäksi myös ajanvietettä pitää löytyä niin yksinasuville kuin erilaisille perheille. Yhteiset tilat suunnitellaan saavutettaviksi ja esteettömiksi niin, että ne toimivat kaikille. Puistoissa voi olla leikkipaikkoja lapsille, kohtaamisen tiloja kaikenikäisille sekä jumppalaitteita senioreille. Lemmikkien hyvää elämää kaupungissa tuetaan lemmikeille sopivilla palveluilla, kuten monipuolisilla ulkoilualueilla, eri puolilla kaupunkia sijaitsevilla koirapuistolla, kohtuuhintaisilla eläinlääkäripalveluilla, laadukkailla eläinpelastuksen ja löytöeläintoiminnan palveluilla sekä eläinsuojeluvalvonnan riittävillä resursseilla.

Hyvä kaupunki on olemassa kaikille tulotasosta riippumatta. Kaupunki ei sulje silmiään asunnottomilta ja kohtelee myös päihteiden pitkäaikaiskäyttäjiä ihmisinä, jotka tarvitsevat turvallista tilaa, lämpöä ja palveluita. Puistoista ja kävelykaduilta ei poisteta penkkejä sen vuoksi, että niissä viihtyvät myös yhteiskunnan syrjälle pudonneet. Kaupungissa tulee olla julkisia tiloja, joissa jokainen voi viettää aikaa ostamatta mitään. Esimerkiksi kauppakeskukset ovat yksityistä tilaa, mikä rajoittaa oleskelua ja kokoontumisvapautta. Pienituloisten kaupunkilaisten hyvinvointia voidaan kaupungissa tukea monella tavalla huolehtimalla niin kaupungin tarjoamien palvelujen saavutettavuudesta kuin avustamalla järjestöjä, jotka työskentelevät ruoka-avun ja muun tuen tarjoamisen parissa.

Nuorille ja opiskelijoille hyvää kaupunkia tehdään heidän hyvinvointiaan ja yhteisöllisyyttään tukevilla tiloilla, toiminnoilla ja palveluilla. Ikääntyessä ihmisen tarpeet usein muuttuvat. Pienempi asunto lähellä palveluja helpottaa monen arkea.

Turvallisuuden tunnetta lisäävät esteetön, mittakaavaltaan inhimillinen ja vihreä ympäristö, julkisen liikenteen sujuvuus, kohtaamisten paikat sekä palvelujen ja avun saavutettavuus. Vammaisten ja liikuntarajoitteisten mahdollisuudet elää ja toimia kaupungissa varmistetaan huomioimalla esteettömyys ja saavutettavuus laaja-alaisesti niin kaupunkiympäristön kuin palvelujen suunnittelussa.

Kaupungeissa on potentiaalia monimuotoiselle yhteisöllisyydelle paikallisyhteisöistä ja naapurustoista harrasteyhdistyksiin, elämäntilanteen tuomaan toveriuteen ja vertaistukeen tai kantakuppilaan ankkuroituvaan ryhmään. Kaupungeissa on myös olosuhteiden pakosta syntyviä yhteisöjä ja kohtaamisia, kun esimerkiksi nuoret etsivät maksutonta sisätilaa, jossa viettää aikaa. Kaupungeilla on oltava kykyä tarjota tällaisia tiloja ja ylläpitää turvallisia ympäristöjä, joissa jokainen voi kokea itsensä tervetulleeksi sellaisena kuin on. Kaupunkitilan tulee olla yhdenvertainen myös erilaisille katsomuksille ja uskonnoille. Kaupungeissa ei hyväksytä häirintää tai rasismia.

Rakennetaan ja ylläpidetään puistoja ja virkistysalueita, joissa on toimintoja eri-ikäisille kaupunkilaisille ja myös heidän lemmikeilleen.
Laaditaan kaupungeille suunnitelmat häirinnän ja rasismin vähentämiseksi ja rasistisen toiminnan kitkemiseksi. Varmistetaan, että julkisessa tilassa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi sellaisena kuin on.
Tarjotaan pienituloisille kaupunkilaisille edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluita.
Huolehditaan ruoka-avun toimintaedellytyksistä kaupungissa.
Huomioidaan nuoret kaupunkisuunnittelussa heille räätälöidyillä tiloilla ja toiminnalla.
Kehitetään asuinympäristöjä ikäystävällisiksi ja vammaisten tarpeet huomioiviksi suunnittelemalla niitä toimintakyvyn rajoitteet, esteettömyys, muistin ja aistien heikkeneminen sekä kohtaamispaikat huomioiden.
Huomioidaan uskonnollisten yhteisöjen tarve turvallisiin ja saavutettaviin kokoontumispaikkoihin.
Tuetaan yhteisöllisyyttä ja kaupunkitilan omaksi tekemistä ja kokemista antamalla mahdollisuuksia yhteisöjen omille projekteille, luomalla yhteisöllisyyttä tukevia sisä- ja ulkotiloja sekä avustamalla järjestöjä. Helpotetaan kaupunkilaisten omien tapahtumien järjestämistä ja sujuvoitetaan niihin liittyvää byrokratiaa.
Vahvistetaan oleskelu- ja kokoontumisvapauden toteutumista kauppakeskusten ja muiden vastaavien kaupunkiympäristöjen puolijulkisissa tiloissa.
Mahdollistetaan lainsäädännöllä turvalliset, valvotut huumeiden käyttöhuoneet, jotka vähentävät yliannostustapauksia sekä päihteiden käyttöä julkisissa tiloissa ja joissa voidaan tarjota apua päihdeongelmiin.

Lue lisää Vihreiden ikääntymispoliittisesta ohjelmasta sekä lapsi- ja nuorispoliittisesta ohjelmasta.

Uudet asukkaat ja tulevat sukupolvet toivotetaan tervetulleiksi

Kaupunkeja kehitetään vuosikymmenten ja -satojen aikajänteellä, sillä tämän hetken valinnat toteutuvat usein vasta pitkän ajan päästä. Aktiivisella ennakoinnilla voidaan varmistaa, että tehtävissä päätöksissä varaudutaan mahdollisimman hyvin tulevaisuuten. Tämä mahdollistaa tulevien asukkaiden huomioimisen jo nyt ja lisää kaupunkien resilienssiä muutoksien edessä.

Tulevat sukupolvet huomioidaan suunnittelemalla jo hyvissä ajoin tarvittavia muutoksia palveluverkkoon ja asumisratkaisuihin. Lasten määrän vaihdellessa ja heidän asuessaan vaihtelevasti eri puolilla kaupunkia eri vuosikymmeninä pitää päiväkotien ja koulujen remontit ja rakentamiset suunnitella ennakoivasti. Kaupunkien on toivotettava uudet, pienet asukkaansa tervetulleiksi rakentamalla lapsille turvallista ja viihtyisää kaupunkiympäristöä, jossa keskeistä on liikenneturvallisuus, lähiluonnon saavutettavuus ja monimuotoiset leikin paikat niin asuinalueilla kuin päiväkotien ja koulujen pihoilla ja lähiympäristöissä.

Varhaiskasvatus ja opetus ovat lasten elämälle merkittävimpiä palveluja, joilla rakennetaan heidän loppuelämäänsä ja koko yhteiskuntaa. Niihin on kaupungeissa panostettava ja niiden avulla on pyrittävä lisäämään lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta huolehtimalla riittävästä määrästä aikuisia ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta.

Vihreiden koulutuspoliittisessa ohjelmassa “Pelastetaan maailman paras koulutus” kerrotaan, minkälaista opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee olla.

Isot kaupungit ovat kansainvälisiä ja tulevat kansainvälistymään tulevaisuudessa vielä enemmän. Kansainvälistyminen tulee myös ottaa todelliseksi tavoitteeksi, sillä suomalaiset kaupungit kilpailevat osaavasta työvoimasta eri aloilla muiden maailman kaupunkien kanssa ja ne voittavat, joilla on kunnossa niin asenteet kuin työkalut. Kansainvälistymisellä tarkoitetaan paitsi ulkomailta Suomeen muuttavien ihmisten määrällistä kasvua, myös kaupunkien kykyä olla monikulttuurisempia, avoimempia ja vastaanottavaisempia.

Kansainvälistymisen tavoitteeseen vastataan niin kaupunkiorganisaation voimin kuin yhteistyössä yritysten, oppilaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kotoutumista ja kaupungin arkeen ja yhteisöön mukaan pääsemistä tulee tukea ja sujuvoittaa. Tähän tulee kytkeä myös työllisyyspalvelut ja paikalliset yritykset, jotta osaaminen, ihmisten toiveet, perheiden arki ja yritysten tarpeet saadaan kohtaamaan. Hyvä kaupunki ei pelkää monikulttuurisuutta, vaan tunnistaa ja ratkaisee sen haasteita. Maahanmuuton lisääntyessä tulee tukea sitä, mikä tekee kaupungista viihtyisän ja kotoisan paikan eri ihmisryhmille. Eri kulttuurit saavat näkyä palvelutarjonnassa, kaduilla, juhlapyhien vietossa ja ostoskeskusten tarjonnassa. Kaupungeilla on mahdollisuus ottaa erilaiset kulttuurit huomioon paitsi asumisessa ja kaupunkisuunnittelussa, myös palveluiden tarjoamisessa.

Lue lisää Vihreiden maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta:

Tehdään kaupungeissa aktiivista tulevaisuuksien ennakointia, jotta osataan tehdä oikeita ja joustavia ratkaisuja kaupunkirakenteessa, liikennejärjestelmässä, palveluverkossa, asumisessa ja erilaisten elämäntapojen mahdollistamisessa.
Toivotetaan kaupunkiin syntyvät uudet asukkaat tervetulleiksi luomalla heille turvallista, lapsiystävällistä ympäristöä ja huolehtimalla varhaiskasvatus- ja koulupalveluiden laadukkuudesta.
Toivotetaan kaupunkiin muualta muuttavat asukkaat tervetulleiksi luomalla heille tervetulopaketti kaupungin, oppilaitosten, yritysten ja muiden toimijoiden yhteisvoimin.
Viritetään kaupungin työllisyys- ja elinkeinopalvelut huomioimaan kansainvälisten työntekijöiden ja yritysten tarpeet it-alasta lounasravintolaan ja kaikkeen siltä väliltä.
Muokataan kaupungin palvelu- ja kulttuurikenttää ottamaan huomioon kansainväliset asukkaat ja heidän kiinnittymisensä kaupunkiin.

5. Kaupungit, joissa syntyy elinvoimaa

Suuret kaupungit ovat keskeisessä roolissa koko Suomen elinvoiman luomisessa. Niiden kestävän kasvun edellytyksistä on huolehdittava. Korkeakoulut ja yritykset ovat kaupungeille tärkeitä kumppaneita osaamisen, työn ja elinvoiman synnyttämisessä. Tulevaisuudessa menestyvät kansainväliset, kestävät ja kiinnostavat kaupungit.

Kaupungit talouden moottoreina

Suuret kaupungit ovat inhimillisen ja taloudellisen toiminnan keskuksia, jotka luovat pohjan koko maan kehitykselle. Kaupungit voivat olla edelläkävijöitä silloinkin, kun kansallisessa tai kansainvälisessä politiikassa ei olla. Valtion tulee varmistaa kaupunkien kestävän kasvun edellytykset ja niiden riittävän itsenäinen päätösvalta sekä huolehtia suurten kaupunkikeskusten erityistarpeista. Suurimmat kaupungit houkuttelevat ihmisiä ja investointeja, mutta kamppailevat samalla kasvun vastaanottamisessa.

On koko Suomen etu, että kaupungit investoivat jatkossakin infrastruktuurin kehittämiseen ja kestävään kasvuun. Kestävä kasvu tarkoittaa, että kasvu toteutuu luonnon kantokyvyn rajoissa. Se ei saa haitata ilmastokriisin torjuntaa tai luonnon monimuotoisuutta, vaan nämä on sovitettava yhteen. Kehityksessä tulee huomioida se, että kaupunki kykenee vastaamaan tulevaisuuden muutoksiin taloussuhdanteessa, elämäntavoissa ja ympäristön määrittämissä reunaehdoissa.

Kaupunkien kasvaminen ja yhdyskuntarakenteen eheytyminen lisää tuottavuutta ja toimeliaisuutta vahvistamalla positiivisia kasautumishyötyjä. Kaupunkeihin syntyy kansainvälisen tason osaamis- ja innovaatiokeskittymiä, jotka mahdollistavat tämän päivän Suomessa tuottavuuden synnyn. Ei riitä, että toteutetaan muualla jo keksittyä – tarvitaan innovaatiopolitiikkaa.

Kaupungit muodostavat tiiviin kaupunkiverkoston niin maan sisällä kuin kansainvälisesti. Kaupunkien kehitys riippuu myös tämän verkoston ja sen välisten yhteyksien kehittämisestä. Tehokkaiden kulkuyhteyksien myötä kaupungit tukevat toistensa kehitystä voimakkaammin, kun työvoiman liikkuminen ja työskentely joustavasti kaupunkien välillä helpottuu. Yhdessä kaupungit voivat helpommin ratkaista myös riittävän asuntotuotannon, segregaation ehkäisyn ja tasapainoisen yhdyskuntarakenteen kaltaisia isoja kaupunkeja yhdistäviä kysymyksiä.

Luodaan ja ylläpidetään neuvottelumekanismi suurten kaupunkien ja valtion välillä kaupunkien investointikyvyn turvaamiseksi, suurten kaupunkikeskusten erityistarpeiden huomioimiseksi ja innovaatiopolitiikan toteuttamiseksi. Huomioidaan suurten kaupunkien erityispiirteet, kuten maahanmuutto, myös valtionosuuksissa

Huolehditaan, että asuntopolitiikka tukee työmarkkinoiden toimivuutta. Kaupunkeihin tarvitaan riittävästi koteja kaikille, jotta myös työmarkkinoilla riittää tekijöitä ja työvoimaa.
Varmistetaan nopeat raideliikenneyhteydet isojen kaupunkien väleillä. Edellytetään valtion mukaantuloa kaupunkiraidehankkeisiin ja riittävä joukkoliikennetuki.
Vahvistetaan kaupunkien välistä yhteistyötä aktiivisilla kaupunkien yhteistyöverkostoilla , joilla tuetaan vihreän kaupunkisuunnittelun mukaisia tavoitteita.

Kaupungeissa syntyy osaamista, työtä ja uusia ajatuksia

Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammattioppilaitosten yhteys kaupunkien elinvoimaan on selkeä. Jokaisen kaupungin on syytä tehdä oma korkeakoulupoliittinen ohjelmansa, jossa huomioidaan niin tutkimukseen ja kehitykseen liittyvä yhteistyö kuin opiskelijoiden juurtuminen kaupunkiin. Korkeakouluyhteistyö hyödyttää kaupunkiorganisaatioita tiedolla johtamisessa, kun tutkimustietoa saadaan kaupungin kehittämisen tueksi. Opiskelijat, jotka kokevat olevansa kaupungin asukkaita opiskelujen alusta loppuun, jäävät todennäköisemmin kaupungin asukkaiksi pidemmäksikin aikaa. Tähän kohdistetut toimet kaupungin tervetulopaketista joukkoliikenteen suunnitteluun maksavat itsensä takaisin.

Erityisen tärkeää on kohdata ne rohkeat ihmiset, jotka muuttavat ulkomailta Suomeen opiskelemaan. Korkeakoulujen, työnantajien ja kaupunkien kannattaa kohdata tulijat yhdessä: mentorointi ja opiskelujen aikaiset palvelut voivat vakuuttaa huippuosaajan jäämään Suomeen pysyvästi. Kaupunkien kannattaa houkutella ja pitää kiinni yrityksistä ja muualta tulevasta työvoimasta sekä edistää uusien yritysten perustamista. Työvoiman kansainvälisen liikkumisen esteiden purkaminen auttaa kaupunkien taloudellista kehitystä.

Erilaiset ja erikokoiset yritykset ovat olennainen osa kaupungin elinvoimaa, ja omaleimaiset pitkän linjan yritykset luovat kaupunkiin myös omaleimaista kulttuuria. Samalla on tärkeää, että kaupungit luovat edellytyksiä uusien yritysten synnylle. Kaupunki voi olla yrityksille avuksi esimerkiksi kokoamalla start up-keskittymiä tai kulttuuriyrityksille luotuja yhteisiä tiloja. Myös palveluita kannattaa kohdentaa: ravintolayrittäjillä voi olla omanlaisensa tarpeet ja muualta muuttaneiden yrittäjien navigoimista hallintoviidakossa voi helpottaa neuvonnalla.

Työmahdollisuudet ovat aina olleet syy muuttaa kaupunkeihin ja siksi kaupunkien on luonteva kantaa vastuuta työllisyydestä yhä vahvemmin, kun TE-palvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Työllisyys ei ole kaupungeille irrallinen tehtävä, vaan se kytkeytyy läheisesti sekä koulutukseen että laajemmin elinvoimapolitiikkaan: millaiselle työlle on kaupungeissa tarvetta ja millaista koulutusta tarvitaan, jotta töitä hakevat voivat niitä tehdä. Kaupungeilla tulee olla oikeus tarjota tarpeelliseksi katsomaansa ammatillista opetusta.

Laaditaan kaupungeissa korkeakouluohjelmat, joissa huomioidaan tutkimusyhteistyö, opiskelijoiden juurtuminen kaupunkiin sekä kansainvälisten osaajien houkuttelu ja pitovoima.
Varmistetaan riittävät koulutusmäärät ja täydennyskoulutusmahdollisuudet kasvavien kaupunkien kannalta kriittisten alojen, kuten varhaiskasvatuksen osalta. ● Huolehditaan yhdessä valtion kanssa maahanmuuton ja maahan jäämisen helpottamisesta.
Parannetaan kaupunkien houkuttelevuutta ulkomailta tuleville osaajille tukemalla puolisoiden työllistymistä ja tarjoamalla lapsille englanninkielistä varhaiskasvatusta ja opetusta.

Kootaan ja kohdennetaan yrityspalvelut erilaisten yritysten tarpeita vastaaviksi, jotta niiden olisi helpompi tulla ja juurtua kaupunkiin.
Kytketään TE-uudistuksen alusta alkaen työllisyyspalvelut kiinteästi yhteen koulutus- ja elinvoimapalveluiden kanssa pyrkien työllistymisen helpottamiseen ja kohtaannon parantamiseen.

Elinvoimaa syntyy kiinnostaviin kaupunkeihin

Perinteisen elinkeinopolitiikan sijaan haluamme puhua elinvoimapolitiikasta, sillä kaupungin ollessa elinvoimainen se on myös yrityksille ja yhteistyölle houkutteleva paikka. Elinvoimainen kaupunki on avoin alusta, johon yritykset haluavat sijoittua ja osaavat työntekijät muuttaa.

Pehmeämpiin arvoihin nojaava elinvoimapolitiikka näkyy kokonaisvaltaisesti kaupungin tekemisessä. Tämä tarkoittaa viihtyisää kaupunkitilaa, toimivia arjen palveluita, kaupunkirakennetta, jossa työpaikat ja asuminen ovat sekoittuneita sekä elävää kaupunkikulttuuria. Kaupunkikulttuuri on vihreässä kaupungissa elinvoiman lähde, sillä se tekee kaupungista juuri sellaisen kuin juuri kyseinen kaupunki on. Vaikka kaupunkeja yhdistää moni asia, ne tarvitsevat myös erottautumistekijöitä, omaleimaisuutta, jonka vuoksi ihmiset ja yritykset haluavat juuri sinne.

Omaleimaisuutta rakennetaan kaupungeissa kulttuuripalveluilla ja mahdollistamalla myös omaehtoinen kulttuuritoiminta ja sopivat tilat kulttuurin tekemiseen ja esittämiseen. Esimerkiksi eri kaupunkeihin syntyneet kulttuurikeskukset tai taidetalot luovat houkuttelevia matkailukohteita, mutta myös elävää kaupunkitilaa, jota kaupungissa asuvat eri alojen ammattilaiset arvostavat. Julkinen taide ja monipuoliset kulttuuritapahtumat piristävät kaupunkitilaa ja kaupunkilaisten arkea.

Elävään, omaleimaiseen kaupunkitilaan kuuluu myös historiallisten kerrosten luoma mielenkiintoisuus, uuden ja vanhan arkkitehtuurin yhdistäminen, yllättävät elementit eri puolilla kaupunkia ja ihmisten kuunteleminen kaupunkitilan kehittämisessä. Kauneuden lisäksi tarvitaan rouheutta. Kaunis ja kiinnostava ympäristö parantaa myös ihmisten elämänlaatua ja terveyttä. Panostaminen arkkitehtuuriin, rakennusperintöön sekä kulttuuri- ja viherympäristöihin lisää viihtyisyyttä, vehreyttä ja vahvistaa kaupungin identiteettiä.

Vaalitaan ja tuetaan omaleimaista ja elävää kaupunkikulttuuria, joka tekee kaupungista juuri sen. Ei kiilloteta kaikkien kaupunkien ja kaupunginosien pintaa samanlaiseksi.
Luodaan mahdollisuuksia monipuoliselle ja saavutettavalle kulttuuritoiminnalle, sillä se vetää puoleensa luovuutta, uusia ajatuksia ja osaamista.
Huolehditaan kaupunkikuvan historiallisesta kerroksellisuudesta säilyttämällä merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja rakennuksia tuleville sukupolville säilyttävän kaavoituksen ja ennakoivan kunnossapidon avulla.
Merkittävistä julkisista rakennuksista järjestetään arkkitehtuurikilpailu. Tontinluovutuksissa hyödynnetään laatukilpailuja rakentamisen laadun varmistamiseksi ja uusien asumisen innovaatioiden kehittämiseksi.
Vaaditaan arkkitehtuurilta laatua ja sisällytetään julkista taidetta kaikkeen rakentamiseen prosenttiperiaatteen mukaisesti eli siten, että rakennushankkeen budjetista vähintään yksi prosentti käytetään taiteeseen.
Lisätään julkisen taiteen määrää katukuvassa kunnianhimoisesti.

Lue lisää Vihreiden elinkeinopoliittisista linjauksista Vihreiden elinkeinopoliittisesta ohjelmasta.