Poliittiset aloitteet

 

1. Planetaariset rajat lakiin

Esittää: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto esittää, että puolue ajaa planetaaristen rajojen kirjaamista Suomen lainsäädäntöön.

Vihreät nuoret esittää planetaaristen rajojen kirjaamista lakiin. Valtio huolehtii, että viimeistään vuonna 2035 Suomen talouden aiheuttamat ympäristövaikutukset eivät enää ylitä maailmanlaajuisia raja-arvoja suhteutettuna Suomen väestön kokoon.

Planetaarisilla rajoilla tarkoitetaan yhdeksää raja-arvoa, joiden sisällä maapallon ekosysteemit pystyvät ylläpitämään elämää (Rockström et al., 2009; Richardson et al., 2023).

Yhdeksän planetaarista rajaa ja niitä tarkastelevat mittarit ovat:
• Ilmastonmuutos – ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja ihmisten aiheuttama kokonaissäteilypakote
• Luontokato – sukupuuttovauhti ja ihmisen osuus nettoalkutuotannosta
• Yläilmakehän otsonikato – yläilmakehän O3-pitoisuus
• Biokemialliset virrat – teollisesti kiinnitetyn typen määrä maatalouskäytössä ja fosforin määrä vesistöissä
• Merten happamoituminen – pintavesien karbonaatti-ionipitoisuus
• Maankäyttö – metsämaan osuus pinta-alasta
• Makea vesi – pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kosteuden muutokset
• Ilmakehän pienhiukkaset – maan pinnalle pääsevän auringonvalon määrä
• Uudet aineet – synteettiset kemikaalit ja radioaktiiviset aineet

Jo yhden planetaarisen rajan ylittäminen lisää riskiä pysyville haitoille elämää ylläpitävässä ekosysteemissä. Mitä suurempi planetaarisen rajan ylitys on, sitä suuremmaksi kasvaa riski keikahduspisteen saavuttamiselle.

Yhdeksästä planetaarisesta rajasta kuusi on jo ylitetty. Ylitetyt planetaariset rajat liittyvät ilmastonmuutokseen, luontokatoon, biokemiallisiin virtoihin, maankäyttöön, makeaan veteen ja uusien aineiden esiintymiseen. Seitsemännen rajan, valtamerten happamoitumisen, on arvioitu ylittyvän pian.

Elämää ylläpitävien ekosysteemien tilanne on huonontunut ihmisten toiminnan johdosta nopeasti. Vastataksemme heikentyvään tilanteeseen tarvitsemme kunninahimoisia toimia niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Vuonna 1987 maailman valtiot allekirjoittivat Montrealin pöytäkirjan, maailman onnistuneimman ympäristösopimuksen. Pöytäkirjan kukoistuksen taustalla on tieteelliselle näytölle perustuva poliittinen päätöksenteko, joka on ohjannut teollisuutta toimimaan planeetan kantokyvyn rajoissa. Sopimuksen johdosta ihmiskuntaa uhkaavan planetaarisen rajan ylittyminen, yläilmäkehän otsonikadon tila, on saatu takaisin turvalliselle tasolle.

Muiden planetaaristen rajojen kohdalla on yritetty Montrealin pöytäkirjan kaltaisia onnistumisia. YK solmi biodiversiteettisopimuksen (1992) 30 vuotta sitten, mutta luontokato on syventynyt silti. Kioton pöytäkirja (1997) ja Pariisin sopimus (2015) asettivat sitovat päästövähennystavoitteet, mutta ilmastokriisi kiihtyy yhä ja sovittu 1,5-asteen raja ilmaston lämpenemiselle on jo saavutettu.

Pelkkiin kansainvälisiin sopimuksiin ei siis voi nojata, vaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja toimeenpanon valvomiseksi tarvitaan kansallista lainsäädäntöä. Kuten puolue jo ohjelmissaan tunnustaa, ympäristö asettaa kaikelle ihmisen toiminnalle rajat. Vihreät nuoret esittää seuraavan askeleen ottamista ja planetaaristen rajojen kirjaamista lakiin.

Kun Suomen lainsäädäntö on päivitetty nykyaikaan elämän suojelemiseksi, Suomen on toimittava aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla, kuten Euroopan unionissa ja Yhdistyneissä kansakunnissa asian edistämiseksi kaikkialla maailmassa.

Lähteet:
https://www.stockholmresilience.org/research/planetary-boundaries.html
Rockström et al. (2009). A safe operating space for humanity. Nature. 461(2009) 472–475 DOI:10.1038/461472a
Richardson et al. (2023). Earth beyond six of nine planetary boundaries. Science advances. 9(37) DOI:10.1126/sciadv.adh2458

Puoluehallituksen lausunto:

Kuten aloitteessakin todetaan, planetaaristen rajojen huomiointi on vihreän politiikan ydintä. Ilmaston kuumenemisen osalta keskeinen vihreä saavutus on Suomen hiilineutraalisuustavoitteen kirjaaminen Suomen ilmastolakiin. Vihreät on myös toistuvasti pitänyt esillä ilmastolakiin vertautuvaa luontolakia, jossa sitovasti määritettäisiin tavoite luontokadon pysäyttämisestä.

On perusteltu ja tarpeellinen tavoite, että myös muut planetaariset rajat tulisi kirjata Suomen lainsäädäntöön. Toteuttamistavasta on erotettavissa ainakin kaksi erillistä vaihtoehtoa. Yhtäältä tavoitteita voitaisiin kirjata erillisiin lakeihin, jotka asettaisivat määräaikoja ja myös seurantaa planetaarisista rajoista ja niissä pysymisestä, samalla tavoin kuin nykyinen ilmastolaki. Toinen vaihtoehto olisi luoda kaikki planetaariset rajat yhdessä kattava laki, joka yhdistäisi osakseen myös nykyisen ilmastolain.

Tältä osin on tunnistettava, että yksistään edellä mainittujen lakien luominen on suuri lainsäädäntötyö, minkä lisäksi kaikki planetaariset rajat huomioivilla laeilla olisi merkittäviä vaikutuksia laajasti lainsäädäntöön, jota tulisi tarkistaa ja täsmentää rajat huomioiden. Kuten aloitteessa todetaan, monien planetaaristen rajojen osalta tarvitaan paljon työtä niissä pysymiseksi, joten sääntelyn ja sen täsmentämisen tarve on ilmeinen. Aloitteessa myös viitataan Euroopan unioniin. On huomioitava, että myös monia planetaarisiin rajoihin liittyviä kysymyksiä voidaan säännellä koko EU:n tasolla vielä kansallista tasoa tehokkaammin. Näin ollen planetaaristen rajojen ulottaminen osaksi EU:n kaikkea toimintaa tulisi myös olla Suomen keskeinen tavoite. Tämänkin tavoitteen saavuttaminen vie aikaa.

Siksi lainsäädäntötyön rinnalla yksi konkreettinen vaihtoehto on asettaa planetaaristen rajojen tavoittelu ja seuranta keskeiseksi seurattavaksi asiaksi sellaiselle hallitukselle, jossa vihreät on mukana. Tämä tavoite näkyisi silloin kaikessa hallituspolitiikassa. Planetaarisia rajoja voitaisiin seurata samalla tavoin kuin esimerkiksi talouden keskeisiä tunnuslukuja kasvusta, velkaantumisesta ja työllisyydestä.

Päätösesitys:

Aloite hyväksytään. Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää, puoluejohtoa ja puoluevaltuustoa edistämään aloitteen teemoja työssään. Puoluekokous kehottaa myös poliittisen ohjelman työryhmää huomioimaan aloitteen työstäessään puolueen seuraavaa poliittista ohjelmaa.

 

2. Ylikulutuksen lopettaminen

Esittää: Rovaniemen Vihreät ry

Me aloitteentekijät vaadimme, että Vihreä puolue nostaa kärkiteemakseen ylikulutuksen lopettamisen. Ylikulutuksella tarkoitetaan, että elämäntapamme kuluttaa luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn.

Luonnonvarojen ylikulutus on ilmastokriisin ja luontokadon juurisyy. Olemme ylittäneet jo kuusi yhdeksästä planetaarisen kantokyvyn rajasta. Ylikulutus näkyy vahvimmin ruoka-, tekstiili- ja energiantuotannossa sekä liikenteessä. Ruuantuotannossa suuria ongelmia ovat mm. ruokahävikki ja lihantuotanto. Suurin osa ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa ja lihaa syödään lähes 80 kg vuodessa henkeä kohti, kun vielä 1970-luvulla määrä oli 30 kg. Keskiverto suomalainen ostaa 38 vaatetta vuodessa, kun 5 riittäisi hyvään elämään. Ja miksi ostaa kirpparilta kun verkkokaupasta saa halvemmalla? Suomen kohdalla ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 6.4. Kolmessa kuukaudessa olemme käyttäneet laskennallisesti osamme vuoden aikana uusiutuvista luonnonvaroista. Suurin osa suomalaisten kulutuksen vaikutuksista näkyy muissa maissa, koska kulutamme paljon ulkomailla tuotettuja tuotteita. Meidän yksilöinä ja yhteiskuntana on otettava vastuu noista vaikutuksista.

Kulutuksen vähentämisestä on puhuttu ja kirjoitettu jo vuosia, mutta kulutus kasvaa. “Suomalaisten kulutus on kääntynyt nousuun” uutisoidaan positiivisena uutisena. Huolimatta Vihreästä siirtymästä energiatuotannon suhteen, fossiilisten polttoaineiden kulutus vain lisääntyy. Kehittyvät maat vaurastuvat ja niiden kansalaisten kulutus tulee lisääntymään. Jotta meillä olisi tulevaisuus, todella radikaaleja muutoksia tulee tehdä. Korona-aika ja “sähkökriisi” näyttivät, että muutos parempaan on mahdollista. Meidän on tultava toimeen vähemmällä tai millään muilla ajamillamme asioilla ei ole merkitystä

Vaikka tuottaisimmekin energian, ruuan ja muut kulutushyödykkeet vastuullisesti, se ei riitä. Vihreä siirtymä ei riitä! Luonnonvaroja on vain rajallinen määrä ja ne eivät riitä nykyisen elämäntavan ylläpitoon toteutettiin se miten vaan. Meiltä loppuvat raaka-aineet, makea vesi, viljelykelpoinen maa ja ekosysteemien kannalta ensiarvoisen tärkeät lajit kuten pölyttäjät. Kulutuksen vähentäminen on välttämätöntä, jotta maapallo saataisiin säilymään elinkelpoisena kaikille lajeille, ihminen mukaanlukien.

Vihreiden politiikassa ympäristöasiat ovat jääneet muiden asioiden jalkoihin. Vaadimme, että Vihreät nostaa vahvasti kärkiteemakseen ylikulutuksen lopettamisen. Tämän tulee tulla esille viestinnässä, kansanedustajien puheissa, vaaliohjelmissa, ylikulutuksen vastaisina kampanjoina ja konkreettisten keinojen aktiivisena etsimisenä myös sille, kuinka vaikuttaa kuluttajan valintoihin. Lainsäädännössä voidaan ajaa esimerkiksi hintalapun määrittämistä luonnonvarojen käytölle päästökauppamekanismin malliin, ympäristölle haitallisten tukien poistamista ja markkinoinnin muuttamista. WWF Suomen neuvonantaja Jussi Nikula on ilmaissut asian seuraavasti: “Luonnonvarojen ylikulutuksen lopettaminen ei tarkoita suomalaisten hyvinvoinnin heikkenemistä, vaan sen edellytysten turvaamista. Suomella ja suomalaisilla on täydet mahdollisuudet muokata nykyisiä toimintamalleja ja elää hyvää elämää yhden maapallon rajoissa”.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite nostaa hyvin esiin sen, miten merkittävä ongelma ylikulutus on ja kuinka tuntuvasti Suomessakin keskimääräinen kulutus ylittää maapallon kantokyvyn. Vihreille ylikulutuksen rajoittaminen ja ihmisen toiminnan saaminen kestäviin rajoihin on politiikan keskiössä. Siksi viestiä ylikulutuksen lopettamisesta on tarpeen edelleen kirkastaa ja terävöittää.

Ajatus ylikulutuksen lopettamisesta on jo nykyisellään taustalla monissa vihreiden ilmastoa, luontoa ja ympäristöä sekä taloutta koskevissa linjoissa ja ulostuloissa. Koska edelleen, monien eksistentiaalisten kriisienkin keskellä ajatus kulutuksen kasvusta pysyy yhteiskunnissa pinnalla, on ylikulutuksen kritiikkiä ulotettava laajalle. On myös tärkeää, että yleisen tason kritiikin lisäksi ylikulutuksen lopettaminen näkyy konkreettisissa poliittisissa aloitteissa ja tavoitteissa. Tällaisia vihreät on myös pyrkinut tekemään viime vuosina esimerkiksi esittämällä krääsäkaupan kieltoa, luonnonvaraveroja, lihan ympäristövaikutusten tekemistä läpinäkyvämmäksi kuluttajalle kaupassa ja vaatimalla energiankulutuksen laskun pitämistä keskeisenä tavoitteena vihreässä siirtymässä. Asian tekeminen näkyväksi konkreettisten toimenpiteiden kautta on myös hyvä tapa tuoda tärkeää tavoitetta lähemmäs ihmisten arkea.

Samalla täytyy myös muistaa, että vihreillä on ylikulutuksen rajoittamisen ja ympäristön suojelun lisäksi muita keskeisiä tavoitteita esimerkiksi ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden osalta. Kaikkia tärkeimpiä tavoitteita on ajettava yhtäaikaisesti. Vihreiden keskeiset tavoitteet ovat tietysti sujuvasti yhteensovitettavissa. Voimme ja meidän tulee edelleen kirkastaa vihreiden visiota siitä, millainen on planetaariset rajat huomioiva, yhdenvertainen ja oikeudenmukainen hyvinvointivaltio.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää, puoluejohtoa ja puoluevaltuustoa edistämään aloitteen teemoja työssään. Puoluekokous kehottaa myös poliittisen ohjelman työryhmää huomioimaan aloitteen työstäessään puolueen seuraavaa poliittista ohjelmaa.

 

3. Varmistetaan lähisuhdeväkivallan uhreja kohtaavien ammattiryhmien väkivaltaosaaminen

Esittää: Vihreät Naiset ry

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen puoliso tai kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä, usein molempia. Kyse on väkivallasta, joka tapahtuu kodeissa, usein salassa ja suljettujen ovien takana. Valtaosassa tapauksia lähisuhdeväkivaltaa kokee nainen.

Väkivalta vaikuttaa sen uhriin monella eri tapaa. Lähisuhdeväkivallan dynamiikkaan kuuluu väkivallan syklisyys, jossa teon jälkeinen sovittelu- ja rauhoitteluvaihe on osa väkivallan sykliä. Lähisuhdeväkivalta on luonteeltaan toistuvaa, ja uhrin väkivallan kokemus on kokonaisvaltaisesti läsnä arjessa.

Erityisesti toistuvan väkivallan kokemukset aiheuttavat uhrissa pelkoa, syyllisyyden tunteita ja häpeää. Nämä seuraukset yhdessä palvelujärjestelmän puutteiden, ja kaventuneiden tukiverkostojen sekä ympäristön väkivaltaa heikosti ymmärtävien asenteiden kanssa vaikeuttavat väkivaltaisesta suhteesta irtautumista. Väkivalta vaikuttaa uhrin jokaisella elämänalueella, ja uhrit kuvailevatkin usein tilannettaan vankina olemiseen.

Väkivallan kierteestä pois pääsemiseen tarvitaan useimmiten apua. Siihen puolestaan tarvitaan osaamista tunnistaa väkivallan merkit, ymmärrystä lähisuhdeväkivallan muodoista ja dynamiikasta, sen seurauksista uhrille sekä osaamista palvelujärjestelmästä. Uhrin oikea-aikainen tuki ja ammattilaiset, jotka kykenevät osana uhrin kohtaamista tehdä riskiarvion sekä palvelutarpeen arvioinnin ovat uhrien auttamisjärjestelmän perusta. Asian vakavuutta konkretisoi se, että vaarallisin hetki uhrille on tutkitusti väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ja sen jälkeiset 90 päivää.

Suomessa viranomaisten osaaminen lähisuhdeväkivallasta on valitettavasti puutteellista. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova GREVIO-asiantuntijaryhmä on vastikään huomauttanut Suomelle (2024), että lainvalvontaviranomaisten, muiden ammattilaisten sekä näiden alojen opintojen lähisuhdeväkivallan koulutusta tulisi lisätä, koulutuksen on oltava pakollista ja keskittyä uhrilähtöiseen lähestymistapaan1. Tärkeitä ammattiryhmiä ovat erityisesti poliisit, syyttäjät, tuomarit sekä sote- ja pelastusalan henkilöstö.

Viranomaisten osaamisen lisääminen on ollut mukana yhtenä kokonaisuutena jo edellisessä valtioneuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmassa (2020-2023), mutta ohjelman puitteissa viranomaisille järjestettyjä koulutuksia oli jouduttu peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi2. Lisäksi, vaikka esimerkiksi Poliisihallituksessa on tehty viime vuosina tärkeää kehitystyötä poliisin väkivaltaosaamisen vahvistamiseksi3, niin kauan kuin täydennyskoulutus ei ole velvoittavaa, ei riittävää väkivaltaosaamista pystytä takaamaan. Tärkeää onkin, että järjestettävä koulutus on viranomaisille velvoittavaa, ja sen tulee myös sisältyä kaikkiin väkivaltaa kokeneita kohtaavien viranomaisten ammattitutkintojen pakollisiin opintoihin. Nykyisin lähisuhdeväkivallan opintokokonaisuus sisältyy pakollisena poliisitutkintoon, mutta ei esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai sosionomin tutkintoon.

Aloite:
Edistetään GREVIOn suositusten mukaisesti velvoittavan täydennyskoulutuksen järjestämistä lähisuhdeväkivallan uhreja työssään kohtaaville viranomaisille, jotta jokaisella poliisilla, syyttäjällä, tuomarilla ja sote-alan työntekijällä on riittävä osaaminenlähisuhdeväkivallan eri muodoista, väkivallan tunnistamisesta ja dynamiikasta sekä palvelujärjestelmästä. Lisäksi edistetään tutkintorakenteiden uudistamista siten, että lähisuhdeväkivallan koulutus olisi pakollisena sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden tutkinnoissa sekä rikos- ja prosessioikeuden sekä rikollisuuden tutkimuksen perusopinnoissa. Keinona viranomaisten osaamisen vahvistamiseksi voi olla esimerkiksi kirjallinen kysymys eduskunnassa.

Puolue selvittää myös lainsäädännöllisiä keinoja parantaa viranomaisten väkivaltaosaamista, jotta lähisuhdeväkivallan uhrit tunnistetaan ajoissa ja he saavat tarvittavan avun. Tällainen keino voisi olla esim. poliisilaissa poliisien velvoittaminen riskikartoituksen tekemiseen lähisuhdeväkivaltatilanteissa.

Puoluehallituksen lausunto:

Lähisuhdeväkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka aiheuttaa laajaa ja pitkäkestoista inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia kustannuksia. Sen torjuminen vaatii tehokkaita, oikea-aikaisia ja moniammatillisia toimia. Ammattiryhmien väkivaltaosaaminen on keskeisessä roolissa uhrien tunnistamisessa, auttamisessa ja väkivaltakierteen katkaisemisessa. Aloitteessa nostetut esimerkit syyllisyyden, pelon ja häpeän vaikutuksista uhrin auttamiseen hakeutumisessa osoittavat, kuinka tärkeää on, että väkivallan merkit tunnistetaan jo ensimmäisessä viranomaiskontaktissa.

Aloitteessa viitataan GREVIO-asiantuntijaryhmän suosituksiin, joissa Suomea kehotetaan vahvistamaan viranomaisten väkivaltaosaamista. Onkin kestämätöntä, että esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai sosionomin koulutus ei sisällä pakollista lähisuhdeväkivallan opintojaksoa, vaikka nämä ammattilaiset työskentelevät päivittäin väkivaltaa kokeneiden ja sille altistuneiden kanssa. Ilman riittävää koulutusta viranomaiset eivät pysty tunnistamaan tai arvioimaan tilanteiden riskejä, mikä voi johtaa vakaviin seurauksiin uhrien turvallisuudelle.

Puoluehallitus tukee aloitteen tavoitetta parantaa lähisuhdeväkivaltaa kohtaavien viranomaisten osaamista. Puoluehallitus tunnistaa, että tutkintorakenteisiin vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä, mutta selvitystyötä sen edistämisestä voidaan tehdä esimerkiksi yhteistyössä puolueen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän kanssa. Myös Vihreät Naiset ry:tä voidaan kutsua mukaan edistämään koulutussisältöjä ja tarjoamaan asiantuntemusta alueelliselle vaikuttamiselle. Aloitteen idea edistää asiaa esimerkiksi kirjallisen kysymyksen muodossa eduskunnassa on hyvä konkreettinen ehdotus. Poliisien riskinarviointiosaamisen varmistaminen lainsäädännön keinoin, esimerkiksi poliisilain muuttamisella, on tärkeä avaus, jota on syytä selvittää.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää, puoluejohtoa, puoluevaltuustoa, työryhmiä sekä jäsenyhdistyksiä edistämään aloitteen teemoja työssään. Puoluekokous kehottaa myös poliittisen ohjelman työryhmää huomioimaan aloitteen työstäessään puolueen seuraavaa poliittista ohjelmaa.

 

4. Torjutaan lähisuhdeväkivaltaa tehokkaammin säätämällä laki lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisystä

Esittää: Vihreät Naiset ry

Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimpia maita naisille: täällä tapahtuu vuodessa keskimäärin 15 henkirikosta, jossa mies surmaa kumppaninsa, ja joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Nämä ovat Euroopan kärkilukuja asukasmäärään suhteutettuna.

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen puoliso tai kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä, usein molempia. Kyse on väkivallasta, joka tapahtuu kodeissa, usein salassa ja suljettujen ovien takana. Valtaosassa tapauksia lähisuhdeväkivaltaa kokee nainen.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on hyvinvointialueiden ja kuntien velvoite. Hyvinvointialueiden vastuulla ovat muun muassa turvakodit ja väkivaltaa kokeneiden monet palvelut. Kunnissa taas päätetään esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja toisesta asteesta, mikä mahdollistaa Istanbulin sopimuksen mukaisen ennaltaehkäisyyn panostamisen.

Väkivallan ennaltaehkäisyssä on kuitenkin merkittäviä eroja eri puolilla Suomea.Liian monella hyvinvointialueella ja kunnassa siihen tarvittavat rakenteet ovat heikot tai puuttuvat kokonaan. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat antaneet kunnille jo vuonna 2008 valtakunnalliset suositukset lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöstä. THL laati hyvinvointialueille vastaavat suositukset 2022. Suositusten täytäntöönpano on kuitenkin ollut vaillinaista, ja THL onkin todennut (2024), että lähisuhteissaan väkivaltaa kokeneet, sitä käyttäneet ja sille altistuneet ovat edelleen eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat. Osalla alueista väkivallan ehkäisyä ei ole juurikaan resursoitu, jolloin apua väkivallan osapuolille ei voida riittävällä tavalla varmistaa.

Lukuisat asiantuntijatahot ja ihmisoikeusjärjestöt tahot kuten THL, Amnesty ja naisjärjestöt, Vihreät Naiset mukaan lukien, ovat vaatineet lähisuhdeväkivallan ehkäisyrakenteisiin liittyviä suosituksia lakisääteisiksi4. Myös puolueen tuoreessa sotepe-ohjelmassa vaaditaan pysyviä rakenteita hyvinvointialueille ja kunnille lähisuhdeväkivaltatyön ehkäisyyn. Petteri Orpon hallitusohjelmassa lain tarvetta on luvattu vain selvittää, vaikka tarvittavien rakenteiden puutteellisuus on ollut tiedossa jo kauan5.

THL:n suositusten mukaan väkivallan vastainen työ tulee sitoa hyvinvointialueiden rakenteisiin, kuten hyvinvointistrategiaan ja turvallisuussuunnitelmiin ja työn täytyy olla poikkihallinnollista. Kaikilla hyvinvointialueilla tulee olla pysyvät lähisuhdeväkivaltakoordinaattorit, ja väkivallan eri osapuolille ja erityisryhmille tulee varmistaa yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut. Toimivat, suositusten mukaiset rakenteet edistäisivät myös väkivaltatyöntekijöiden jaksamista ja auttaisivat tukipalvelujen kehittämisessä. Ennen muuta ne auttaisivat lähisuhdeväkivallan kokijoiden, tekijöiden ja muiden osallisten kuten lasten pääsemistä tarvittavan avun ja tuen piiriin.

Aloite: Vihreät Naiset esittää, että puolue haastaa hallitusta säätämään lain lähisuhdeväkivallan ehkäisyn rakenteista esimerkiksi tekemällä asiasta eduskunnassa lainsäädäntöaloitteen tai kirjallisen kysymyksen. Lisäksi teemaa pidetään esillä puolueen muussa vaikuttamistyössä ja viestinnässä, esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan viikolla marraskuussa.

Puoluehallituksen lausunto:

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelma, johon puuttuminen edellyttää velvoittavia rakenteita ja yhdenvertaisia palveluja kaikkialla Suomessa. Suomi kuuluu Euroopan väkivaltaisimpien maiden joukkoon naisille, ja on ilmeistä ettei nykyiset vapaaehtoiset suositukset ole riittäneet takaamaan riittäviä ehkäisy- ja tukirakenteita.

Aloitteessa esitetään, että lähisuhdeväkivallan ehkäisyä koskevat suositukset muutetaan lain tasolla velvoittaviksi. Puoluehallitus tukee tätä tavoitetta ja pitää tärkeänä, että lainsäädäntö määrittelee selkeästi vastuut, velvoitteet ja rahoituksen. Asiaa suositellaan edistettäväksi lainsäädäntöaloitteen tai kirjallisen kysymyksen muodossa eduskunnassa. Lisäksi aluevaltuutettuja kannustetaan tekemään aloitteita koordinaatiorakenteiden luomiseksi hyvinvointialueilla, ja tätä työtä tukemaan selvitetään valmiiden aloitepohjien jakamista esimerkiksi yhteistyössä Vihreät Naiset ry:n kanssa. Pysyvät koordinaattorirakenteet ja riittävät resurssit ovat edellytys sille, että väkivallan ehkäisy on systemaattista ja vaikuttavaa. Lisäksi puoluehallitus suosittelee teeman pitämistä esillä viestinnässä ja vaikuttamistyössä, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisella viikolla aloitteen mukaisesti.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää, puoluejohtoa ja puolueen luottamustoimijoita edistämään lakia lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisystä. Puoluekokous kehottaa myös poliittisen ohjelman työryhmää huomioimaan aloitteen työstäessään puolueen seuraavaa poliittista ohjelmaa.

 

5. Vihreiden on ajettava työelämän uudistamista

Esittää: Pirkanmaan Vihreät ry

Työelämä on ollut Suomessa pitkään murroksessa. Työelämä on rakentunut stereotyyppisesti sen pohjalta, että toinen puolisoista jää kotiin, tekee kotityöt ja toinen menee töihin. Tämä ei ole enää todellinen tilanne nyky-yhteiskunnassa ja nykyinen työelämä estää ihmisiä pitämästä huolta itsestään ja kodistaan. Työelämän ei tule olla niin uuvuttavaa, että aikaa ja energiaa ei ole kodista huolehtimiselle tai omalle hyvinvoinnille.

Suomen työttömyystilanne on synkkä ja Orpon hallituksen toimet ovat huonontaneet työttömien tilannetta. Erityisesti työmarkkinatuen suojaosuuden poisto on vaikeuttanut osa-aikatöiden tekemistä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu yhä enemmän nuoria. Alle 35-vuotiaiden mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä lähes tuplaantui 2000-luvun aikana. Tämä kertoo jotain nykyisestä työelämästä: se ei ole saavutettava eikä toimiva.

Muut puolueet ovat tuoneet esille ajatusta nelipäiväisestä työviikosta. Haluamme, että Vihreät veisivät ajatuksen vielä pidemmälle ja lähtisimme ajamaan osa-aikaisen työviikon toteutumista. 30 tuntinen työviikko joustavalla työajalla toisi monia positiivisia muutoksia ihmisten elämään ja myös työllisyyteen. Tehtävien töiden määrä ei kuitenkaan vähene ja neljä ihmistä 30 tuntisella työviikolla mahdollistaisi työpaikan viidennelle ihmiselle.

Tätä tehdään paljon jo esimerkiksi ohjelmistokehityksen alalla. Tämä malli tulisi viedä myös muille aloille, etenkin niille joissa työ on keskimääräistä kuormittavampaa: sosiaali- ja terveysalalle sekä opetusalalle. Hyvinvointialueet ja kunnat voisivat olla edelläkävijöitä siinä, että työntekijän hyvinvointi otetaan etusijalle.

Työterveyslaitoksella on hanke, jossa osa-aikatyötä selvitetään ratkaisuna kestäville työurille eri toimialoilla, ja tämä onkin erinomainen lähtökohta, mutta hanketta tulisi jatkaa ja mahdollistaa ihmisiä tekemään halutessaan lyhyempää työviikkoa tai lyhennettyä työpäivää, heidän elämäntilanteeseensa sopivasti.

Rahan osalta tähän tietysti helpoin ratkaisu olisi siirtyä perustuloon, joka on toinen asia minkä voisimme tuoda taas takaisin keskusteluun. Perustulokokeilussa todettiin, että se ei lisännyt ihmisten työllisyyttä, mutta lisäsi ihmisten hyvinvointia. Jo tämä on hyvä syy jatkaa kokeilua ja selvitystyötä.

Esitämme, että Vihreät puolueena ottaa tulevissa eduskuntavaaleissa yhdeksi teemakseen työelämän uudistamisen sekä perustulon, josta on puhuttu jo vuosikymmeniä.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteen tavoitteet työelämän uudistamisesta sellaiseen suuntaan, jossa erilaiset elämäntilanteet sekä ihmisten jaksaminen tulevat paremmin huomioiduiksi, ovat Vihreiden pitkään kannattamia linjauksia.

Puoluevaltuuston hyväksymät työllisyyspoliittiset linjaukset (2021)eivät kuitenkaan käsittele työajan lyhentämistä aloitteen esittämässä laajuudessa, vaan lyhennettyyn työaikaan otetaan kantaa lähinnä yli 55-vuotiaiden työuria pidentävänä toimena. Toukokuussa 2025 hyväksytty työelämäpoliittinen ohjelma käsittelee työhyvinvointiteemaa laajemmin sekä huomioi myös työaikojen muutostarpeita.

Puoluehallitus jakaa näkemyksen siitä, että osa-aikatyön näkeminen osana työelämää voisi mahdollistaa useamman ihmisen työllistymisen. Sen tulisi perustua ihmisen omaan toiveeseen, kuten aloite toteaa. Osa-aikatyön yleistymisellä on myös moninaisia vaikutuksia mm. kansantalouteen, jotka on huomioitava osa-aikatyön yleistyessä.

Kuten aloitteessa todetaan, Vihreät on ajanut perustuloa jo vuosikymmeniä. Puoluevaltuuston hyväksymässä Kaikkien sosiaaliturva – Vihreiden sosiaaliturvaohjelmassa (2022) esitetään toimenpiteitä perustulon käyttöönottamiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan aihetta tulisi pitää Vihreän sosiaaliturvapolitiikan keskiössä jatkossakin (ks. myös aloite 6 perustulomallin kehittämisestä).

Puoluehallitus katsoo, että aloitteen tavoitteet ovat pitkällä tähtäimellä kannatettavia. Eduskuntavaalien teemojen osalta hallituksen näkemyksen mukaan valmistelun tulisi pohjata laajempaan harkintaan ja poliittiseen tilannekuvaan, poliittisen ohjelman valmistelutyöhön sekä viime kädessä eduskuntavaaliohjelmaan.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa huomioimaan sekä työelämän uudistamisen että perustulon edistämisen eduskuntavaaliohjelman valmistelussa.

 

6. Perustulomallin kehittäminen

Esittää: Hämeen vihreät naiset ry

Aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluetta välittömästi käynnistämään perustulomallin päivittämisen ja kehittämisen, jotta puolueella on vuoden 2027 eduskuntavaaleihin mennessä sosiaaliturvan nykytilanteeseen sopiva ja poliittisiin neuvottelupöytiin kelpaava vaihtoehto tai vaihtoehtoja sekä askelmerkkejä, joilla nykyistä sosiaaliturvaa voidaan kehittää perustulon suuntaan.

Perustulo on Vihreiden linjojen mukainen sosiaaliturvamalli. Vihreät ovat esittäneet perustulosta vuosikymmenten ajan erilaisia malleja sekä herättäneet siitä keskustelua. Aiemmat perustulomallit eivät kuitenkaan ole sellaisenaan sovellettavissa tai poliittisesti uskottavia vaihtoehtoja nykytilanteessa. Orpon hallituksen tekemät sosiaaliturvan leikkaukset ja muutokset muuttavat sosiaaliturvaa perustavanlaatuisesti. Nykyhallitus on myös kertonut kehittävänsä sosiaaliturvaan ns. yleistukea, joka ei kuitenkaan ole perustulo.

Samalla mm. sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari (TAU) on todennut, että hallitus käyttää yleistuen kehittämisessä ”liiallisen painon mekanismia”. Toisin sanoen yleistuen kehittämiseen yhdistetään niin monia tukia, että julkisen talouden raameissa kyseistä tukea ei ole koskaan mahdollista korottaa sille asetetulta perustasolta, ja sitä ollaan sementoimassa erittäin matalalle tasolle.

Sosiaaliturva, erityisesti toimeentulotuki, ei ole koskaan Suomessa ollut riittävä ihmisarvoiseen elämään tai kannustamaton työntekoon; taloudellisesti kokopäiväinen työnteko on aina ollut kannattavampaa. Orpon hallituksen julmasti heikentämä sosiaaliturvan kattavuus ja taso sekä uudet köyhyysloukut ovat vaikeuttaneet ihmisten perustoimeentuloa ja lisänneet köyhyyttä. Sosiaaliturvan hakeminen ja myöntämisprosessit ehtoineen vaativat kohtuuttomasti resursseja sekä hakijoilta että valtiolta.

Vihreiden tulee taistella määrätietoisesti köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan. Siksi Vihreiden tulee esittää aidosti tulojen hankkimiseen kannustava ja ihmisarvoiseen elämään vaadittavan toimeentulon varmistava sosiaaliturvamalli.

Perustulolla tarkoitetaan tässä kaikkia sosiaaliturvan malleja, jotka perustuvat ajatukseen siitä, että perusturvan saa missä tahansa elämäntilanteessa, ja sen päälle voi ansaita tuloja ilman loukkuja eli menettämättä perusturvaa. Aloitteen hyväksyessään puoluekokous edellyttää mallien kehittämistä vuoden 2027 eduskuntavaaleihin mennessä, tarvittaessa puolueen ulkopuolista apua ja asiantuntijoita hyödyntäen.

Puoluehallituksen lausunto:

Perustulo on ollut Vihreiden pitkäaikainen tavoite ja tärkeä osa puolueen sosiaaliturva- ja talouspoliittista keskustelua. Nyt, kun Orpon hallituksen päätökset ovat kaventaneet sosiaaliturvaa ja lisänneet eriarvoisuutta, ajankohtaisuus perustulon suunnan uudelleen tarkastelulle on ilmeinen.

Aloitteessa esitetään perustulomallin kehittämistä uudelleen vuoden 2027 eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Tavoitteena on rakentaa poliittisesti uskottava, nykytilanteeseen soveltuva ja askelmerkkejä sisältävä malli, joilla siirtymää perustulon suuntaan voidaan edistää.

Puoluehallitus pitää tärkeänä, että malli päivitetään. Tehdään se käytettävissä olevien resurssien rajoissa, jolloin ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä tarkkoja euromääräisiälaskelmia tai mikrosimulointeja. Olennaista on tunnistaa ne askeleet ja toimet, joilla perustuloa tulee seuraavassa vaiheessa edistää.

Työryhmän valmistelun ohella puoluehallitus kannustaa viestimään aktiivisesti perustulon puolesta. Vihreät voi korostaa perustulon periaatteita, kuten köyhyyden vähentämistä, kannustavuutta ja yksinkertaisuutta, ja toimia perustulokeskustelun suunnannäyttäjänä jo ennen teknisen mallin valmistumista.

Päätösesitys:

Puoluekokous kannustaa puoluevaltuustoa tai puoluehallitusta päivittämään puolueen perustulomallia tarkoituksenmukaisella tavalla, tunnistamaan seuraavat askeleet perustulon käyttöönottamiseksi ja etenkin viestimään aktiivisesti perustulosta vihreiden keskeisenä poliittisena tavoitteena.

 

7. Sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin

Esittää: henkilöjäsenet Oona Foster, Emma Kolu, Tuomo Kondie, Pauliina Lehtinen, Veli Liikanen, Anja Presnukhina, Aiski Ryökäs, Laura Tarvainen, Jussi Laaksonen

Kansainvälinen sopimusjärjestelmä ja ihmisoikeudet ovat nyt suuren paineen alla sekä Suomessa että maailmalla. Kansainvälistä oikeutta paitsi rikotaan monen tahon toimesta, kansainvälistä sopimusjärjestelmää ja sen osia on myös alettu kyseenalaistaa eri yhteyksissä, joskus myös Vihreiden sisältä.

Kun Venäjä rikkoo ihmisoikeuksia, hyökkää toiseen maahan ja tekee sotarikoksia, Suomi ja EU ryhtyvät toimiin. Asetamme pakotteita ja katkaisemme suhteita liiketoiminnassa, laitoksissa, yliopistoissa ja kunnissa. Käytämme hyväksi kansainvälistä sopimusjärjestelmää Venäjän toimien vastustamiseksi.

Samaan aikaan päättäjät ohittavat mielellään kansainvälisen oikeuden, kun on kyse itsestämme tai meille hyödyllisistä kumppaneista. Kun Venäjä järjestää rajalle turvapaikanhakijoita, emmekä voikaan luottaa sen hyväntahtoisuuteen olla päästämättä ihmisiä maansa läpi, hallitus sulkee koko rajan ja sivuttaa kansainvälisen oikeuden hakea turvapaikkaa. Laitonta pushback-toimintaa on ehdotettu rajalle päättäjien toimesta. Samalla evätään yli rajan eläviltä ihmisiltä ja suomenvenäläisiltä oikeuksia, mistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nyt pyytänyt Suomelta selvitystä.

Euroopan neuvoston huomautukset sosiaaliturvan riittämättömästä tasosta ohitetaan valtiojohdossa. USA:n sotarikoksia ei tuomita, tai edes kritisoida, Nato-kumppanina. Israelista tehdään puolustusostoja, vaikka se on kehittänyt myyntitavaraansa siviileihin testaamalla ja toteuttaa palestiinalaisten kansanmurhaa, ylläpitää apartheidia ja etnisesti puhdistaa historiallista Palestiinan aluetta.

Kun sodan uhasta tarpeeksi puhutaan, moni näyttää olevan valmis irtautumaan kansainvälisistä sopimuksista, joihin on lähdetty ihmisoikeuksien ja siviilien suojaksi. Kansallista turvallisuutta käytetään perusteena erittäin kyseenalaisille toimille, kuten Ottawan sopimuksesta irrottautumiselle. Turvattomuuden tunnetta ei tule tyynnytellä toimilla, jotka vaarantavat siivilien ja lasten hengen ja terveyden. Vaikka Suomi olisi maailman vastuullisin miinoittaja, Ottawan sopimuksen rapauttaminen tulee maksamaan siivilihenkiä ja raajoja maailmalla ja mahdollisesti myös Suomessa. Miinojen uhreista 80 % on siviilejä ja puolet lapsia. Ottawan sopimus sallii jo nykyisellään uudenaikaiset aseet, jotka erottavat sotilaat siviileistä. Tämä jo Geneven sopimukseen perustuva erottelun velvoite ei poistu, vaikka Ottawan sopimuksesta irtauduttaisiin.

Suomen on osoitettava, että puolustusta voidaan toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittaen ja siviilejä suojellen. Mitä suojelemme puolustuksella, jos olemme valmiita uhraamaan juuri ne arvot ja periaatteet, jotka erottavat meidät hirmuvaltioista?

Hyökkäykset, sodan uhka ja siihen varautuminen ovat saaneet monet katsomaan kansainvälistä järjestelmää kriittisesti, jopa viitaten siihen vanhentuneena tai liian jäykkänä. Kansainvälinen sopimusjärjestelmä luotiin toisen maailmansodan jälkeen, kun todettiin, millaisiin asioihin ihmiset pahimmillaan pystyvät. Samalla on muistettava, että järjestelmä on voittajien luoma ja sitä käytetään valtaapitävien hyväksi puolin ja toisin myös tekopyhästi.

Kansainväliset sopimukset turvaavat ennen kaikkea siviilien, heikommassa asemassa olevien ja pienten maiden oikeuksia. Ne asettavat rajoja vallan käytölle. Kansainväliset sopimukset ovat yhtä sitovia kuin kansallinen lainsäädäntö.

Pienelle maalle yhteisesti sovitut rajat turvaavat, että kun meitä uhkaava taho ne ylittää, muut puuttuvat tilanteeseen. Mutta tämä toimii vain niin kauan kuin itsekin puutumme muita koskeviin tilanteisiin.

Kun ajat kovenevat ja uhat ja pelot valtaavat alaa, lisääntyvät houkutukset livetä yhteisistä sopimuksista. Vihreiden on pysyttävä tiukasti ihmisoikeuksien, siviilien ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän puolella. Se on ainoa kestävä ja kokonaisturvallisuutta sekä rauhaa vahvistava tie, joka vaatii kylmäpäisyyttä ja kykyä arvioida tilanteita realistisesti, mitä Vihreät ovat kunniakkaasti tehneet historiassaan mm. Venäjän kehityksen analysoinnissa. Vihreät eivät sulje silmiään, eivätkä lähde kiihkoavan militarismin matkaan uhraten sille kaiken tärkeän.

Tämä aloite vahvistaa Vihreiden sitoutumista kansainväliseen oikeuteen, myös poliittisen keskustelun koventuessa ja yhteiskunnan militarisoituessa. Vihreiden tulee aina ja kaikissa tilanteissa löytää, ehdottaa ja puolustaa ratkaisuja, jotka noudattavat kansainvälisiä sopimuksia, humanitaarista oikeutta, sodan sääntöjä ja ihmisoikeuksia.

Aloitteen hyväksyessään puoluekokous toteaa, että Vihreät seisovat aina ihmisoikeuksien, kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisen oikeusjärjestelmän puolella, vaikka paine lisääntyisi niistä irtautumiseen tai niiden linjojen ylittämiseen oman edun vuoksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Ihmisoikeudet, rauha ja demokratia ovat vihreän politiikan ydinarvoja. Sitoutuminen kansainväliseen monenkeskiseen sääntöjärjestelmään on paitsi keskeinen vihreä arvo myös Suomen pitkäaikainen ulkopoliittinen linja. Suomen kaltainen pieni valtio hyötyy sääntöpohjaisuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä.

Siviilien suojeleminen ja sodan oikeussäännöt, joihin aloitteessa viitataan, ovat myös välttämättömän tärkeitä periaatteita. Suomi on toiminut kansainvälisissä konteksteissa rauhanvälittäjänä, sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan toimijana, humanitaarisen avun antajana sekä kehitysyhteistyön kumppanina, ja näin tulee olla jatkossakin. Kansainvälistä oikeutta tulee kunnioittaa ja Suomen tulee antaa tukensa kaikille kansainvälisen tuomioistuimen tutkinnoille, kuten Israelin kansanmurhasta Gazassa tai Venäjän sotarikoksista Ukrainassa. Perustuslaista ja kansainvälisistä sopimuksista kumpuavien ihmis- ja perusoikeuksien ensisijaisuus lainsäädännössä on vihreille ensiarvoisen tärkeää.

Aloitteessa viitataan Ottawan sopimukseen, josta irtautumista ajava hallituksen esitys on puoluehallituksen lausuntoa annettaessa vasta tulossa eduskuntaan. Vihreä politiikka perustuu myös tietopohjaisuuteen, eikä puoluehallitus katso perustelluksi lausua yksittäisestä hallituksen esityksestä, jonka tarkkoja yksityiskohtia ei vielä ole tiedossa. Kansanedustajien on Suomen puolustuksesta päättäessä tarkasteltava monipuolisesti eri näkökulmia. Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat tässä keskeisiä, ja niitä on jatkuvasti sovitettava yhteen lähiympäristömme muuttuvan turvallisuustilanteen kanssa.

Päätösesitys:

Aloite hyväksytään puoluehallituksen lausunnossa esiintyvin varauksin

 

8. Ikäsyrjintään puuttuminen yhteiskunnassamme

Esittää: Ikävihreät ry

Suomessa on noin 1,6 miljoonaa eläkeläistä, joista 1,4 miljoonaa on vanhuuseläkkeellä. Heistä yli 85-vuotiaita on noin 155 000. Pitkäikäisyyden on todettu olevan hyvinvointiyhteiskunnan seurausta, johon ihmiset itse voivat vaikuttaa pitämällä huolta omasta terveydestään ja toimintakyvystään. Tämä on tarkoittanut käytännössä myös sitä, että yhä useampi jatkaa työelämässä tai yrittäjänä lakisääteiden vanhuuseläkeiän ohitettuaan. Ikääntyneiden määrän suuruus koko väestöstä kohoaa, koska syntyneiden määrä laskee. Väestösuhteet muuttuvat koko ajan.

Ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko. Osa ikääntyneistä eli vanhoista pystyy hoitaman asiansa ja osallistuman työelämään ja käyttää vain vähäisessä määrin yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluita. Toisaalta on myös kohtalaisen iso joukko niitä ihmisiä, joiden terveys elinolosuhteiden taikka perimän seurauksena on täynnä terveys- ja toimeentulon haasteita.

Ikääntyneiden ryhmässä on naisia, miehiä ja muita sukupuolia, erilaisia etnisiä taustoja, uskontoja ja kieliryhmiä. Vain ikääntynyt voi olla ikääntymisen kokemusasiantuntija.

Ikävihreät ehdottaa, että Vihreä liitto hyväksyy seuraavan kannanoton, jota se myös ryhtyy noudattaman omassa toiminnassaan:

Suomessa ikäsyrjintää ei sallita missään muodossa eikä minkään ihmisryhmän osalta. Sitä ei saa olla säädösten valmistelussa, julkisessa hallinnossa, yksityisten yritysten eikä järjestöjen toiminnassa. Jos sitä havaitaan, siihen on valvovien viranomaisten puututtava. Meidän tulee hyväksyä koko elinkaaren aikainen ihmisoikeuksien suojelu yhteiskunnan johtavaksi periaatteeksi. Ihmisoikeuksien toteumista on seurattava eikä ihmisoikeuksien loukkauksia saa piilottaa, vaan ne tulee käsitellä ja muuttaa käytäntöjä. Ikäsyrjinnän ilmenemistä on seurattava aktiivisesti.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa esitetyt linjaukset ikääntyneiden osalta ovat Vihreiden linjan mukaisia. Puoluevaltuuston hyväksymässä ikääntymispoliittisessa ohjelmassa (2020, päivitetty 2024) puututaan lukuisissa kohdin aloitteen teemaan. Erityisesti ohjelmassa nostetaan ikäsyrjinnän vastaisia toimia työelämässä, mutta myös monella muulla elämänalalla. Esimerkiksi luvun 2. ”Perus- ja ihmisoikeudet” alussa linjataan:

Ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat ikääntyville yhdenvertaiset perusoikeudet. Ikääntyvillä on samat oikeudet kuin muillakin, kuten oikeus äänestää, olla ehdokkaana vaaleissa, osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja muuhun toimintaan, käydä töissä, opiskella, muuttaa asuinpaikkaa tai korjata sukupuolensa. Syrjinnän kieltoon, jota yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo, sisältyy kielto syrjiä iän perusteella. Ihmisoikeuskeskus, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat tahoja, joille kuuluu myös ikääntyneiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen laillisuusvalvonta. Vuodesta 2021 on ollut voimassa laki vanhusasiavaltuutetusta. Samanaikaisesti perustettiin vanhusasiavaltuutetun virka. Vanhusasiavaltuutettu seuraa ikääntyneiden tilannetta koko maassa, ottaa kantaa ja tekee aloitteita koskien kaikkia ikäihmisiä koskevia asioita.

Aloitteessa tuodaan esiin vahva viesti ikääntyneiden moninaisuudesta. Puoluehallitus jakaa näkemyksen siitä, että ikääntyneillä on oikeus olla näkyvä ja tasavertainen osa yhteiskuntaa.

Aloite vahvistaa ja tukee puolueen jo hyväksymiä linjauksia, ja antaa puolueelle hyvän mahdollisuuden vahvistaa ikäsyrjinnän vastaisuutta myös käytännön toiminnassaan. Vihreät ovat sitoutuneet edistämään yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista koko elämänkaaren ajan. Ikäsyrjinnän torjuminen kuuluu olennaisesti tähän työhön. On tärkeää myös varmistaa, että Vihreät toimii itse esimerkillisesti ikäsyrjintää vastaan ja ottaa ikääntyneet mukaan päätöksentekoon ja keskusteluun omista asioistaan.

Päätösesitys:

Puoluekokous hyväksyy aloitteessa esitetyn kannanoton.

 

9. Digitaalinen paperittomuus

Esittää: henkilöjäsenet Pauliina Lehtinen, Emma Kolu, Aiski Ryökäs, Marjukka Laiho

Digitaalisella paperittomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilöllä ei ole syystä tai toisesta pääsyä sähköiseen identiteettiin tai vahvaan sähköiseen tunnistautumiseen. Suomessa tämä tarkoittaa usein, että henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta tai pankkitunnuksia, eikä hän voi hyödyntää mobiilivarmennetta. Tällainen tilanne asettaa henkilöt merkittävästi eriarvoiseen asemaan digiyhteiskunnassa, jossa suuri osa palveluista on siirtynyt tai siirtymässä verkkoon.

Ilman sähköistä tunnistautumista yksilö ei voi kirjautua esimerkiksi Kelaan, verohallintoon, TE-palveluihin, Omakantaan tai muihin julkisiin digipalveluihin. Myös monet yksityisen sektorin palvelut, kuten vuokra-asuntohakemukset, pankkiasiointi tai vakuutukset, vaativat vahvaa tunnistautumista. Tämä rajoittaa yksilön mahdollisuuksia hoitaa arjen asioita itsenäisesti ja ajallaan, ja synnyttää riskin sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Henkilöt, joilla ei ole sähköistä identiteettiä, jäävät helposti palveluiden ulkopuolelle, mikä vaikeuttaa heidän osallistumistaan yhteiskuntaan, koulutukseen ja työelämään. Myös yksilöiden mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti oikeuksiaan tai esimerkiksi oikeusturvaa nykyisten aikarajojen puitteissa heikentyy.

Suomen yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan esimerkiksi alkuperän, kielen, kansalaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Digitaalinen paperittomuus liittyy usein juuri näihin tekijöihin ja koskettaa erityisesti ryhmiä, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Tämä voi muodostaa rakenteellisen esteen yhdenvertaiselle kohtelulle.

Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla ei ole suomalaista henkilötunnusta, eikä heillä ole oikeutta pankkitunnuksiin tai mobiilivarmenteeseen vuosien mittaisten oleskelulupaprosessien aikana. Myös paperittomiksi päätyneet ovat usein täysin suljettuja digitaalisesta identiteettijärjestelmästä. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi terveyspalveluiden käyttöä tai omien oikeuksien puolustamista. Ylipäätään ulkomailta muuttaneilla ei aina ole mahdollisuutta avata pankkitiliä Suomessa, mikä estää tai viivyttää pankkitunnusten saamista. Esimerkiksi kielitaidottomat tai hyväksikäytön uhreiksi joutuneet työntekijät, mutta myös opiskelijat tai perheenyhdistämisen kautta tulleet voivat jäädä pitkiksikin ajoiksi ilman tunnistautumisvälineitä, vaikka heillä olisi laillinen oleskeluoikeus Suomessa.

Myös osa ikääntyneistä on vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle, sillä he eivät välttämättä ole oppineet käyttämään mobiilivarmennetta tai ylipäätään älylaitteita. Ongelma voi koskettaa myös esimerkiksi vankilasta vapautuvia tai pitkäaikaisesti asunnottomia, joilla ei välttämättä ole voimassa olevia henkilöllisyystodistuksia tai pankkisuhteita, minkä vuoksi heidän on erittäin vaikea saada sähköistä identiteettiä. Tämä vaikeuttaa uudelleen integroitumista yhteiskuntaan ja palvelujen käyttöä.

Sama koskee luottotietonsa menettäneitä, ylivelkaantuneita ja taloudellisiin ahdinkoihin joutuneita. Ylipäätään köyhyys ja siitä juontuvat vaikeudet päästä riittävän uusien laitteiden ja sovellusten pariin tai jopa internetin ja puhelinyhteyksien päähän saattavat heikentää osallistumisen mahdollisuuksia. Taloudellinen syrjäytyminen voi siis johtaa digisyrjäytymiseen, mikä edelleen vaikeuttaa arjen hallintaa ja palveluiden saavutettavuutta sekä oman tilanteen edistämistä.

Usein huomiotta jäävä digitaalisen syrjäytymisen vaarassa oleva ryhmä ovat lähisuhdeväkivaltaa tai pakottavaa kontrollia kokeneet tai paenneet, jotka hekin voivat joutua tilanteeseen, jossa heillä ei ole hallussaan henkilöllisyyspaperita tai pääsyä omaan pankkitiliin. Tämä voi estää vahvan tunnistautumisen käyttämisen juuri silloin, kun palveluihin olisi kiireellinen tarve.

Vaikka ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, riittäviä ratkaisuja ei ole kehitetty. Sähköisen identiteetin myöntämiskriteerit ovat tiukat, eikä vaihtoehtoisia tunnistautumiskeinoja ole helposti tarjolla. Tämä tekee tilanteesta pysyvän ja vaikeasti korjattavan ilman poliittista tahtoa ja konkreettisia toimia.

Digitaalista syrjäytymistä on selvitetty jonkin verran suhteessa yksittäisiin palveluihin (esim Rantanen 2023, Niukkanen 2024, Heponiemi & al., 2023). Kattava selvitys osallistumisen usein totaalisesti estävän digitaalisen paperittomuuden ilmiön laajuudesta ja muodoista sekä siitä kärsivien määrästä ja elämäntilanteista kuitenkin puuttuu. Perusteellinen tilannekuva ilmiöstä on kriittisen tärkeä, jotta yhdenvertaisuuden ja osallisuuden turvaaminen kaikille on mahdollista. Myös palvelujen saavutettavuuden varmistaminen ja haavoittuvien ryhmien tunnistaminen poliittisen päätöksenteon tueksi olisi ensiarvoisen tärkeää.

Pelkkä tilannekuvan luominen ei kuitenkaan riitä. Vihreiden on varmistettava, ettemme rakenna digiyhteiskuntaa, joka jättää osan ihmisistä osattomiksi. On demokratian kannalta ehdottoman tärkeää, että Vihreät vaatii ja ajaa aktiivisesti toimia vahvan tunnistautumisen varmistamiseksi jokaiselle. Aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puolueen edistämään todellisen tilannekuvan selvittämistä digitaalisesta paperittomuudesta ja toimia sen ehkäisemiseksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluehallitus jakaa aloitteen näkemyksen siitä, että digitaalinen paperittomuus on ongelmallinen ilmiö yhdenvertaisuuden ja henkilön oikeuksiin pääsyn kannalta. Digitaalinen paperittomuus koskettaa usein jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja voi johtaa siten myös haittojen kumuloitumiseen. Tilastokeskuksen mukaan ilman pankkitunnuksia Suomessa on lähes puoli miljoona ihmistä.

Pääministeri Marinin hallituskaudella annettiin esitys digitaalista henkilöllisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksen tavoitteena oli muun ohella edistää Suomen kansalaisten ja kaikkien Suomessa asuvien mahdollisuutta sähköiseen tunnistautumiseen. Esityksen keskeisenä tavoitteena oli lisäksi mahdollistaa tunnistautuminen sähköisiin asiointipalveluihin yhdenvertaisesti myös ulkomaalaisille. Eduskunta ei ehtinyt käsitellä esitystä ennen eduskunnan työskentelyn päättymistä ja esityksen käsittely raukesi. Tarve digitaalisen paperittomuuden ehkäisemisen toimille on siis edelleen suuri.

Päätösesitys:

Puoluekokous linjaa, että vihreät edistää aktiivisesti toimia vahvan tunnistautumisen varmistamiseksi kaikille ja velvoittaa puolueen edistämään toimia digitaalisen paperittomuuden ehkäisemiseksi.

 

10. Vihreiden tulee edistää nopeutettua menettelyä pysyvään oleskelulupaan

Esittää: henkilöjäsenet Owain Hopeaketo, Sakari Kouti, Kelvin Jackson, Theresia Bilola, Jussi-Pekka Teini, Marjaana Mäkinen, Sjoerd Handgraaf

(Aloite toimitettiin englanniksi. Ohessa on konekäännetty suomennos. English version below.)

Suomi on maa, joka tarvitsee maahanmuuttoa tulevaisuuden kestävyytensä vuoksi. Kun syntyvyys vuonna 2023 on 1,26, on selvää, että hyvinvointivaltiota tukeva huoltosuhde edellyttää suurta maahanmuuttoa.

Osana tätä maahanmuuttopolitiikan keskeisenä tavoitteena tulisi olla korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden houkutteleminen. Tuomalla Suomeen kokemusta ja taitoja, joita ei voida tuottaa tarpeeksi suuria määriä täällä, he edistävät innovaatioita, tuovat investointeja ja tuottavat elintärkeää kasvua.

Vuonna 2023 nettomuutto Suomeen oli 57 914, kun se vuonna 2018 oli 11 965. Samana ajanjaksona asiantuntijalle vuosittain myönnettyjen uusien lupien määrä ei kuitenkaan lisääntynyt. Lisäksi vuonna 2024 se laski vielä neljänneksen, noin 1 500:sta 1 100:aan.

Vaikka tarvitaan suurta yleistä maahanmuuttoa, on keskusteltava menettelyistä, jotka houkuttelevat paremmin asiantuntijoita ja muita korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, joilla on mahdollisia vaihtoehtoja kaikkialla maailmassa. Näin vähennetään myös suomalaiskeskustelussa usein esiin tuotuja negatiivisia näkemyksiä maahanmuutosta, jotka ovat lisänneet äärioikeiston kannatusta.

Vihreiden on kehitettävä suunnitelma, miten maahanmuuttolainsäädäntöä voidaan muuttaa niin, että asiantuntijoiden ja korkeasti koulutettujen maahanmuuttoa voidaan lisätä. Suomen houkuttelevuutta muihin mahdollisiin kohdemaihin nähden on lisättävä ja tehtävä tänne muuttamisesta ja asumisesta mahdollisimman helppoa.

Poliittisessa ja maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa mainitaan Suomeen muuttoprosessin keventäminen, mutta ohjelmista puuttuu keinot siihen, miten saada ihmiset ylipäätään valitsemaan Suomi. Turvallisuus on tärkeimpiä tekijöitä houkuttelevuuden, muuttamisen ja pitkään asumisen kannalta. Vaikka Suomi on turvallinen maa, nykyinen lupajärjestelmä, mukaan lukien pitkä pysyvän oleskeluluvan odotus, vähentää muuttohalukkuutta. Siten vetovoimamme heikkenee, erityisesti aikoina, jolloin työmarkkinat ovat huonot.

Siksi vihreiden tulisi edistää nopeaa oleskeluluvan saamista. Tämä voisi olla esimerkiksi pisteytykseen perustuva järjestelmä, jossa koulutus, työkokemus, kielitaito ja perhe Suomessa edistäisivät pysyvän oleskeluluvan saamista. Sillä ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia nykyisiin tai tuleviin maahanmuuttajiin, etenkään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta, vaan sen tulisi olla helposti toteuttamiskelpoinen.

Tuore ehdotus tällaiseksi malliksi esiteltiin vuoden 2025 julkaisussa Maahanmuuton yhteiskuntasopimus, jonka kirjoittajina olivat Osmo Soininvaara ja Jussi Pyykkönen.

Ehdotus: Vihreiden tulisi perustaa työryhmä tutkimaan asiantuntijoiden ja korkeasti koulutettujen tai ammattitaitoisten maahanmuuttajien nopeutetun pysyvän oleskelun toteuttamista. Työryhmän tulisi myös tehdä ehdotus menettelytavan sisällyttämisestä vuoden 2027 eduskuntavaaliohjelmaan, mikäli sopivat keinot löytyvät.

The Greens should promote a new route to immediate permanent residence

Finland is a country that needs immigration for its future sustainability. With a birth rate of 1.26 in 2023, it is clear that to have a manageable dependency ratio to support our welfare state, high immigration is needed.

As part of this, it should be a key goal of immigration policy to attract highly educated specialists. By bringing to Finland experience and skills that cannot be produced in high enough quantities here, they help to fuel innovation, bring in investment and produce vital growth.

In 2023, the net annual migration to Finland was 57,914, up from 11,965 in 2018. In that same time frame however, the number of new permits granted to specialists annually did not increase. Furthermore, in 2024 it fell by a further quarter, from around 1500 to 1100.

While high general immigration is needed, there needs to be a discussion on the policies that will better attract specialists and other highly educated immigrants, who have possible options all over the world. Doing this will also help reduce the negative viewpoints of immigration often brought up in the Finnish debate, which have fuelled the rise of far-right support.

The Greens must develop a plan for how immigration law can be altered to increase the immigration of specialists and highly educated people. This must involve increasing the attractiveness of Finland versus other possible destination countries, and make it as easy as possible to move and stay here.

While the political and immigration programmes mention easing the process of moving to Finland, it is lacking how to get people to choose Finland in the first place. One major factor in the attractiveness of a country to both move to and to stay in for a long time is security. While Finland is a safe country, the current permit system, including the long wait for permanent residence, increases the risk of moving here. As such, our attractiveness is worsened, particularly at times when the job market is poor.

Therefore, a route to immediate permanent residence on arrival should be explored by the Greens. This could for example involve a points-based route, with factors such as education, work experience, language skills and family in Finland making permanent residence easier to acquire. It should not have a negative impact on any current or future immigrants arriving, especially in regard to refugees and asylum seekers, but should also be feasibly implementable.

A recent proposal for such a model was presented in the 2025 publication, “Maahanmuuton yhteiskuntasopimus”, which featured Osmo Soininvaara and Jussi Pyykkönen as writers.

Proposal: The Greens should establish a working group to investigate the implementation of a fast-track to permanent residence on arrival for specialists and highly educated or skilled immigrants. This group should also discuss how the policy could be realistically incorporated into the party agenda for the 2027 parliamentary election, if a suitable policy is found.

Puoluehallituksen lausunto:

Suomalaisen yhteiskunnan tarpeet puhuvat työperäisen maahanmuuton merkittävän lisäämisen puolesta. Väestöllinen huoltosuhteemme heikkenee ja näkyy muun muassa kriisiytyvinä sosiaali- ja terveyspalveluina. Työikäisten määrä on laskenut kymmenessä vuodessa yli 130 000 henkilöllä ja lasku jatkuu. Monilla aloilla kasvava ja jopa työvoimapulaksi yltynyt työntekijöiden tarve vaatii ratkaisukseen siten myös maahanmuuton merkittävää lisäämistä. Aloitteessa todetusti meidän tulisikin lisätä Suomen houkuttelevuutta sekä vahvistaa maamme pitovoimaa.

Yhtenä keinona Suomen houkuttelevuuden ja pitovoiman lisäämiseksi voidaan nähdä aloitteessa esitetty nopeutettu väylä pysyvään oleskelulupaan asiantuntijoille, korkeasti koulutetuille tai korkean ammattitaidon osaaville. Pysyvän oleskeluluvan nopeampi saaminen vähentäisi epävarmuutta ja edistäisi maahanmuuttajien kotoutumista. Aloitteessa esitetään, että nopeutettu väylä voisi perustua esimerkiksi pisteytysmalliin. Pisteytykseen perustuvaa mallia tarkastellessa, on ensiarvoisen tärkeää, että sen selvittäminen rajataan selkeästi vain uusiin työperäisen oleskeluluvan hakijoihin.

Päätösesitys:

Puoluekokous kannustaa puoluevaltuustoa huomioimaan Vihreiden maahanmuuttopoliittisten kantojen muutostarpeen aloitteen mukaisesti. Puoluevaltuuston seuraavaa työohjelmaa tehtäessä ja sen mukaisia työryhmiä perustettaessa tulee harkita aloitteessa esitettyä.

 

11. Kielletään TikTok

Esittää: Aaltovihreät ry

Esitämme, että puolue ajaa TikTokin ja muiden somealustojen käyttämien haitallisten tekniikoiden rajoittamista.

TikTok on kiinalainen media-alusta, joka syöttää käyttäjälle lyhyitä videoita suosittelualgoritmin perusteella. TikTok aiheuttaa riippuvuutta ja altistaa manipulaatiolle. TikTokissa käyttäjä ei itse valitse sovelluksen näyttämää sisältöä, vaan sovelluksen syöte on loputon ja selaaminen on päämäärätöntä.

Nykyään myös muut suuret somealustat, kuten YouTube ja Instagram, ovat kehittäneet alustaansa TikTokin kaltaiseksi esimerkiksi Instagram Reelsien ja YouTube Shortsien kautta. Yksittäisen sovelluksen kieltäminen on kestämätöntä, minkä takia ehdotamme teknisiä kieltoja täydentämään olemassa olevaa sosiaalisen median alustojen sääntelyä.

Esitämme, että puoluekokous ottaa kantaa seuraavien sosiaalisen median sovellusten rajoitusten puolesta:

• Sovelluksen etusivulla ei saa käyttää loputonta syötettä tai videoiden automaattista toistoa
• Sovelluksen etusivulla on kiellettyä käyttää suosittelualgoritmia, joka suosittelee sisältöä, jota käyttäjä ei ole tilannut.
• Suosittelualgoritmien on oltava julkisia

Perustelut:
TikTokin tavoitteena on saada käyttäjät kuluttamaan mahdollisimman paljon sisältöä syöttämällä loputtomasti videoita käyttäjän katseluhistorian perusteella. TikTok on etenkin nuorten keskuudessa suosittu alusta ja sen yleistyminen on saanut muut sosiaalisen median sovellukset muuttamaan ominaisuuksiaan TikTokin kaltaisiksi. Näistä syistä keskitymme erityisesti TikTokkiin ja sen haittavaikutuksiin, vaikka aloite koskee kaikkia sosiaalisen median alustoja.

TikTok on tarkoituksella suunniteltu aiheuttamaan riippuvuutta6. Nuorista 76 % kokee, että sovelluksen käyttö on koukuttavaa ja sitä on välillä vaikea lopettaa 7. Vaikka käyttäjien koukuttaminen on normaali käytäntö alalla, TikTok on poikkeuksellisen tehokas siinä. TikTokin oman selvityksen mukaan koukuttumiseen riittää 260 videota eli noin 35 minuuttia[6]. TikTokin käyttäjät viettävät sovelluksen parissa ylivoimaisesti eniten aikaa verrattuna muihin sosiaalisen median sovellusten käyttäjiin: keskimäärin 54:37 tuntia kuukaudessa, vajaat 2 tuntia päivässä 8. Vertailun vuoksi YouTubessa vastaava luku on 19:49 tuntia kuukaudessa, alle tunti päivässä[8]. Riippuvuudelle altistavia ominaisuuksia tulee rajoittaa. Videoiden automaattinen toisto ja loputon syöte sovelluksen etusivulla ylläpitävät nopeaa ja tauotonta ärsyketulvaa, johon käyttäjä addiktoituu. Käyttäjällä pitää olla mahdollisuus hallita toimintaansa sosiaalisessa mediassa. Sovelluksen etusivulla videoiden automaattinen toisto ja loputon syöte on kiellettävä.

TikTok ei anna tilaa kriittiselle ajattelulle. Valheellisen tiedon erottaminen on sen käyttäjille vaikeaa. 35 % TikTokin käyttäjistä ei osaa sanoa, onko kohdannut disinformaatiota 9. Kriittinen median lukeminen edellyttää sitä, että on aikaa arvioida näkemäänsä. TikTokissa tätä aikaa ei ole, sillä pienestäkin sormenliikkeestä tulee jo uusi video loputtomassa virrassa. Loputtoman syötteen ja videoiden automaattisen toiston kielto edistää myös käyttäjien kriittistä ajattelua.

TikTok manipuloi käyttäjiään läpinäkymättömillä algoritmeilla. TikTokissa voi joutua jo 20 minuutissa suodatinkuplaan, jossa näkee vain aiempia uskomuksiaan vahvistavia sisältöjä [6]. Lisäksi on helppo joutua kuplaan, jossa näytetään käyttäjän hyvinvoinnille vahingollista sisältöä. Esimerkiksi, kun Yle loi testiään varten 13-vuotiaalta tytöltä näyttävän käyttäjän, algoritmi käytännössä tarjosi syömishäiriötä ja masennusta aiheuttavaa sisältöä 10. Toisaalta suosittelualgoritmit voivat olla käyttäjälle hyvä tapa löytää uudenlaista sisältöä, jolle käyttäjä ei olisi ilman suositusta altistunut. Algoritmeja ei tulekaan kieltää kokonaan, vaan käyttäjällä pitää olla mahdollisuus käyttää niitä halutessaan. Algoritmeihin pohjautuvien ehdotusten ei kuitenkaan pidä olla sovelluksen etusivun oletusnäkymä.

TikTokilla on vahvat yhteydet Kiinan kommunistiseen puolueeseen useiden avainhenkilöiden kautta11. TikTokin kytkösten takia ei ole kohtuutonta epäillä, että sovellus manipuloi käyttäjiään kommunistisen puolueen hyväksi. Nykyään suosittelualgoritmi on läpinäkymätön ja käyttäjille mahdollisesti tahallaan haitallinen. Tilanteen ratkaisemiseksi on vaadittava suosittelualgoritmeja julkisiksi. Näin varmistetaan, että jatkossa algoritmit kestävät kriittistä tarkastelua.

Nuoret paitsi viettävät alustalla paljon aikaa, myös kokevat TikTokin todella tärkeäksi alustaksi saada uutisia [7]. Lyhytvideot, joissa maallikot kertovat asioista, ovat nuorille mieluisa tapa seurata maailmaa ja tietää, mitä tapahtuu [7]. On ongelma, että kokonaiset sukupolvet muodostavat nyt todellisuuskäsitystään heikosti säädeltyjen digitaalisten suodattimien kautta. Koska TikTok on poikkeuksellisen tehokas ja kasvava alusta nuoren yleisön tavoittamiseen, on täysin ymmärrettävää, että alustalla viestitään – nuorille pitää viestiä siellä, missä he ovat. Ongelma ei ole sovelluksen käyttäjissä eikä sisällöntuottajissa.
Ongelma on sovelluksessa, joka on niin monella tapaa käyttäjävastainen, että sovellusmalli pitää kieltää.

TikTokin keskeisten haitallisten ominaisuuksien kielto tarkoittaisi suuria muutoksia myös sen kilpailijoiden sovelluksiin. Samoin kuin TikTokissa myös muissa sovelluksissa nämä vaatimukset ovat keino suojella kuluttajien hyvinvointia ja torjua algoritmista manipulaatiota. .

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa esitetään perusteltua kritiikkiä TikTokin toimintalogiikasta, koukuttavuudesta ja manipulatiivisuudesta. Lyhyiden videoidensa ja poikkeuksellisen tehokkaan suosittelualgoritminsa takia TikTok on saanut erityistä huomiota myös julkisessa keskustelussa, mutta aloitteessa esitetty kritiikki pätee monelta osin myös muihin sosiaalisen median toimijoihin kuten Metan palveluihin sekä X:ään. Nuoret ovat erityisen herkkä kohderyhmä sosiaalisen median manipulaatiolle, mutta samat mekanismit vaikuttavat myös aikuisiin.

Olennaista onkin puuttua suosittelualgoritmeihin ja manipulatiivisen markkinoinnin mekanismeihin, riippumatta siitä missä sovelluksissa niitä käytetään. Isojen sosiaalisen median alustojen sääntelyyn pystytään tehokkaimmin puuttumaan EU:n tasolla ja vihreä parlamenttiryhmä onkin ajanut EU:n tasoista sosiaalisen median alustojen sääntelyä. Ratkaisuja tuleekin jatkossakin etsiä EU:n tasolla.

Päätösesitys:

Puoluekokous kannustaa vihreää eduskunta- ja europarlamenttiryhmää ajamaan kattavaa, sosiaalisen median algoritmien ongelmiin pureutuvaa lainsäädäntöä aloitteessa esityt näkökohdat huomioiden.

 

12. Valtakunnallisten vaalien jälkeisestä päivästä lakisääteinen vapaapäivä

Esittää: henkilöjäsenet Janina Brunfeldt, Mikko Suomi, Fiina Linnala, Luka Helsto, Eero Kelosuo, Eveliina Nurminen, Vilju Parviainen, Maija Linkola, Okko Karvonen ja Leia Alapuranen

Ehdokkaat ja tukitiimit tekevät vaalien alla tärkeää ja raskasta työtä demokratian eteen. Sunnuntai-iltana viikkojen uurastus päättyy äänestystulosten julkaisuun. Toisille se merkistee voittoa, juhlia ja valtavaa iloa – toisille suunnatonta surua ja pettymystä. Seuraavana päivänä kasiin toimistolle töihin, kuten minä tahansa muunakin päivänä, vaikka vapaalle olisi todellakin tarvetta.

Siksi me allekirjoittaneet esitämmekin: Valtakunnallisten vaalien jälkeinen päivä lakisääteiseksi vapaapäiväksi

Tällä muutoksella vahvistaisimme demokratian asemaa konkreettisesti. Vaalien tulos kehittyy myöhään iltaan – tai jopa yöhön pikkutunneille. Koska vaalit ovat meidän kaikkien elämäämme merkittävästi vaikuttava tapahtuma, olisi kohtuullista, että kansalaisilla olisi mahdollisuus seurata tuloksen kehittymistä ja pysähtyä sen äärelle. Kun seuraavana päivänä menet aamuvuoroon töihin, siihen ei ole tosiasiallista mahdollisuutta.

Samainen aikahaaste vaikeuttaa myös vaalilautakunnan jäsenten hankintaa: kannattaako minun mennä, jos ääntenlaskenta venyy puoleenyöhön? Maanantain vapaapäivä madaltaa kynnystä vaalitoimitsijana toimimiseen.

Vapaapäivä myös muistuttaisi kansalaisia vaalipäivästä ja olisi symbolinen toimi, joka nostaisi vaalien arvostusta. Näytämme, että pidämme äänestämistä ja osallistumista yhteiskunnan kulmakivinä – vaalipäivä on kansanvallan juhlapäivä. Annetaan sen näkyä myös kalenterissa.

Tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluevaltuuston päivittämään oikeuspoliittiseen ohjelmaan, että vaalipäivän jälkeinen maanantai tulee määritellä lakisääteiseksi vapaapäiväksi.

Puoluehallituksen lausunto:

Vaalityötä tekeviä, puhutaan sitten kampanjoiden vapaaehtoisista, ehdolle lähteneistä, vaalilautakuntien jäsenistä tai puoluejärjestöjen työntekijöistä, voi kiistämättä pitää demokratian sankareina. Aloitteessa hyvin kuvataan vaalituloksen jännittämiseen pitkän kampanjaponnistuksen jälkeen liittyviä käytännöllisiä ongelmia. Vaalien tulos kiinnostaa myös kansalaisia laajasti, varsinaista vaalityötä tekevien lisäksi.

Ajatukseen vaalien jälkeisen päivän vapaasta liittyy kuitenkin myös ongelmia. Vaalipäivän äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa tunnetusti esimerkiksi vaalipäivän säätila, joten osalla äänestäjistä valitettavan ilmeistä herkkyyttä jättää äänestäminen kokonaan väliin. Tämä korostaa tarvetta suunnitella vaaleja siten, että äänestyskynnys pidetään mahdollisimman matalana. Pitkä viikonloppu kannustaisi todennäköisesti vapaan viettämiseen kauempana kotoa, tai rankempaan juhlimiseen, joka puolestaan vähentäisi halukkuutta hankkiutua vaalipaikalle sunnuntaina. Näin ollen vaalipäivän jälkeinen vapaa johtaisi todennäköisesti vaalipäivän äänestysaktiivisuuden laskuun, mitä ei voi pitää tavoiteltavana.

Päätösesitys:

Aloite hylätään.

13. Eduskunnan “joululahjarahojen” jakamisen lopettaminen Vihreiden tavoitteeksi

Esittää: Keski-Suomen Vihreät ry

Ehdotamme, että Vihreät ottaa tavoitteekseen eduskunnan ns. Joululahjarahoista luopumisen. Kysymyksessä on valtion mittakaavassa taloudellisesti pieni asia, mutta laadukkaan hallinnon, vastuullisen taloudenpidon ja tietoon pohjaavan päätöksenteon näkökulmasta kysymys on periaatteellisesti merkittävä.

Perustelut

Eduskunta jakaa vuosittain muutamia kymmeniä miljoonia euroja ns. Joulualahjarahoja. Kohteet vaihtelevat pienistä tieprojekteista erilaisille järjestöille ja muille toimijoille maksettaviin avustuksiin. Käytännössä kulloisetkin hallituspuolueet ohjaavat rahaa omille suosikkikohteilleen, ja räikeimissä tapauksissa lähipiiriinsä kuuluville organisaatioille tai oman kylän infrastruktuuriin.

Joukossa on paljon myös aidosti hyviä kohteita: Nuorisotyötä, kulttuuria, järjestötoimintaa ja niin edelleen. Vastuullista olisi kuitenkin rahoittaa infrahankkeita, kansalaisjärjestöjä ja muita toimintoja niiden normaalien rahoituskanavien kautta. Tällöin hankkeet ja toimijat ovat tasavertaisemmassa asemassa ja päätökset voidaan tehdä virkavalmistelun tukemana avoimilla kriteereillä. Mikäli kansanedustajat kokevat, että pienet infrahankkeet ja kansalaisjärjestöt tarvitsevat lisää rahaa, tulee se tehdä lisäämällä rahoitusta näihin kanaviin. Ei ole oikein ylläpitää menettelytapaa, joka mahdollistaa poliittisten irtopisteiden keräämisen omien äänestäjiensä, läheistensä ja tukijoidensa lempiprojekteja rahoittamalla.

Julkisen rahan käyttöä ei tule ohjata se missä järjestössä kansanedustajan serkku toimii tai mikä kylätie osuu ministerin mökkimatkalle. Normaaleissa rahoituskanavissa kohteet punnitaan rahoitusmuodosta riippuen muun muassa kustannusvaikuttavuuden, kiireellisyyden ja tarpeen kannalta ja erilaiset rahoitushaut ovat pääasiassa avoimia ja siten erilaiset toimijat ovat yhdenvertaisemmassa asemassa. Joululahjarahojen jakamisessa täyttyvät rakenteellisen korruption tunnusmerkit.

Eduskunnan luopuessa joululahjarahoista, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen että esimerkiksi nuorisotyön ja kulttuurin normaalit rahoituskanavat resurssoidaan riittävästi.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa esitellään perusteltua kritiikkiä Eduskunnan joululahjarahoja kohtaan. Joululahjarahat ovat isossa kuvassa hyvin pieni, mutta julkisuudessa paljon näkyvyyttä saava osa budjettiprosessia. Joululahjarahat ohjautuvat usein yksittäisille tieprojekteille, järjestöille ja erilaisille hankkeille. On perusteltua kyseenalaistaa joululahjarahojen jakaminen, sillä pitkäaikaiseen tapaan liittyy ongelmia niin laadukkaan hallinnon, vastuullisen taloudenpidon kuin tietoon pohjautuvan päätöksenteon näkökulmasta.

Vaikka joululahjarahoihin liittyy haasteita, ne ovat kohdistuneet Vihreiden näkökulmasta myös tärkeisiin kohteisiin. Vihreiden ollessa hallituksessa rahoja on kohdistettu muun muassa kansallispuistoihin ja retkeilyalueille, naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, pyöräilyyn, rauhantyöhön, ihmisoikeustyöhön ja pakolaisneuvontaan. Joululahjarahat mahdollistavat rahojen kohdistamisen tärkeisiin kohteisiin niissä tilanteissa, joissa syystä tai toisesta rahojen kohdistaminen ei onnistunut aiemmissa neuvotteluvaiheissa. Joululahjarahojen lakkauttaminen poistaisi tämän mahdollisuuden.

Joululahjarahat mahdollistavat siten vaikuttamisen myös oppositiosta käsin. Kuten aloitteessa todetaan, ideaaleinta olisi rahoittaa Vihreille tärkeitä kohteita niiden normaalien rahoituskanavien kautta, mutta joululahjarahojen poistaminen kaventaisi Vihreiden vaikutusvaltaa sekä oppositiossa että hallituksessa ollessa.

Päätösesitys:

Aloite hylätään.

Järjestölliset aloitteet

 

14. Linjapaperin luominen ilmastopakolaisuudesta

Esittää: henkilöjäsenet Okko Karvonen, Alexandra Laine, Inga Raulamo, Anja Presnukhina, Kelvin Jackson, Tommi Kortelainen, Oskari Mehtätalo, Janina Brunfeldt, Vilma Jaatinen, Paavo Heiskanen, Oona Foster, Emmi Lundán, Antti van Wonterghem sekä Helsingin Vihreät Nuoret ry

Me allekirjoittaneet ehdotamme, että puolue ottaisi tehtäväkseen laatia linjapaperin puolueen linjoista ilmastopakolaisuuteen varautumisesta ja vastaamisesta koskien ilmastokriisin suoraan ja välillisesti maailmassa liikkeelle panemaa humanitaarista maahanmuuttoa. Tällä tarkoitetaan sekä esimerkiksi suoraan sään ääri-ilmiöiden ja luonnontuhojen aiheuttamaa ilmastopakolaisuutta että esimerkiksi hupenevien luonnonvarojen aiheuttaman poliittisen epävakauden ja konfliktien aiheuttamaa pakolaisuutta.

Institute for Economics and Peace ennustaa, että vuoteen 2050 mennessä jopa 1,2 miljardia ihmistä voi joutua lähtemään ilmastopakolaiseksi. Vaikka on ennustettu, että suurin osa ilmastopakolaisuudesta tapahtuu sen vaikuttamien valtioiden rajojen sisällä, määrä on kuitenkin niin suuri, että sillä on vaikutuksia Suomeen sekä koko Euroopan unioniin. Maailmanpankki ennustaa ilmastonmuutoksen voivan ajaa jopa 68–135 miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä äärimmäiseen köyhyyteen, joka on yksi pakolaisuuden syy.

Ilmastopakolaisuuteen ja sen vastaanottoon on syytä varautua ennalta.

Ilmastopakolaisuus voi tuoda Suomeen suuremman määrän humanitaarista maahanmuuttoa kuin ikinä aiemmin. Tähän mennessä Suomeen kohdistunut humanitaarinen maahanmuutto on aikaansaanut paljon poliittisia kiistoja ja synnyttänyt rasistista julkista keskustelua. Tapa suhtautua humanitaariseen maahanmuuttoon on Suomessa ollut pitkälti reaktiivinen, ja keskusteltua on sävyttänyt poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan reaktiot pikemmin kuin pitkäjänteinen valmistautuminen humanitaarisen maahanmuuton ja integraation edellytyksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ilmastopakolaisuuteen ei ole juuri varauduttu Suomessa ja varautumisen suunnitelmien luominen olisi tarpeellista.

Koska me tiedämme, että ilmastopakolaisuuden volyymi tulee tulevaisuudessa olemaan suurta, on oikein varautua ilmastopakolaisten vastaanottoon ja integroitumisen edellytyksiin proaktiivisesti ennalta pikemmin kuin antaa julkisessa keskustelussa tilaa reaktiivisille ja ilmastopakolaiset lähinnä ongelmana näkeville puheenvuoroille.

On oikein, että Suomi vastaanottaa ilmastokriisin liikkeellepanemaa humanitaarista maahanmuuttoa. Suomen ja muiden vauraiden maiden luonnonvarojen ylikulutus ja korkeat kasvihuonekaasupäästöt ovat suurimmat syyt sille, että ilmastopakolaiset eivät pysty elämään kotimaissaan, ja siksi Suomella on moraalinen velvollisuus vastaanottaa ilmastopakolaisia.

Linjapaperissa olisi perusteltua ottaa kantaa myös ilmastopakolaisuutta ohjaavaan politiikkaan Euroopan unionin tasolla. Ilmastopakolaisuus on ilmiönä globaali, ja parhaiten siihen pystytään vastaamaan ylikansallisella tasolla, kuten Euroopan unionissa, tai parhaassa tapauksessa globaalisti esimerkiksi kansainvälisillä valtioita sitovilla sopimuksilla. On todennäköistä, että ilmastopakolaiset tulevat Euroopan unioniin etelästä, minkä jälkeen vastuuta heidän vastaanotostaan on syytä jakaa tasapuolisesti ja perustellusti unionin jäsenmaiden kesken. Näin myös Euroopan unionin konteksti on erityisen tärkeä ilmastopakolaisuuteen vaikuttamisessa.

Ilmastopakolaiset eivät ole etäisen tulevaisuuden asia. Heitä on maailmassa jo nyt. Tämä antaa yhä suuremman syyn sille, miksi myös linjapaperi ja teema on syytä saada julkiseen keskusteluun jo pian. Laatimalla hyvissä ajoin linjapaperin ilmastopakolaisuudesta puolue voi ottaa haltuun ja päästä määrittämään aiheesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua sekä onnistua tuomaan aiheesta tulevaisuudessa käytävään keskusteluun omia arvojaan ja näkemyksiään, jotteivät esimerkiksi rasistiset toimijat pääse viemään liikaa ilmatilaa siinä. Kun puolue ottaa aktiivisesti ja ajoissa omistajuutta aiheesta, hallitsee se myös paremmin ja mielikuvien tasolla aiheesta Suomessa käytävää keskustelua.

Me allekirjoittaneet esitämme aloitteella linjapaperin ilmastopakolaisuudesta luomista puolueelle.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa esitetään linjapaperin laatimista ilmastopakolaisuudesta. Puoluehallitus pitää teemaa tärkeänä. Aihetta on sivuttu muun muassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa (2023, luku 5.3), mutta aiheen laajempaa käsittelyä ei ole puolueessa tehty.

Aloitteessa viitataan myös EU:n kannanmuodotukseen. Euroopan vihreiden ajatuspaja Green European Foundation on vuonna 2019 laatinut aiheesta laajan työpaperin (working paper) Climate Refugees and Climate Migration.

”Linjapaperilla” terminä viitataan yleensä aihepiiriltään suppeampaan tai laajuudeltaan vähäisempään paperiin. Sellaisen valmisteluun ryhtyminen on kuitenkin lähtökohtaisesti puoluevaltuuston harkinnassa.

Puoluekokoukselle tehdään aika ajoin vastaavia aloitteita tietyn teemaohjelman päivittämisestä tai linjapaperin laadinnasta. Vuoden 2019 jälkeen on aloitteissa esitetty ohjelman laatimista tai päivittämistä seuraavista aihepiireistä: yksineläjät, työmarkkinapolitiikka, vesipolitiikka, metsäpolitiikka, ikääntymispolitiikka, kielipolitiikka.

Puolueen teemaohjelmien laatimisesta vastaa puolueen sääntöjen mukaan pääsääntöisesti puoluevaltuusto tai sen valtuuttamana puoluehallitus. Tapana on ollut antaa valtuuston itsensä hyväksyä, mitä ohjelmia se haluaa ottaa käsiteltäväkseen tai katsoo parhaaksi delegoida puoluehallituksen hyväksyttäväksi. Nyt lopettavan puoluevaltuuston jäseniltä on kysytty näkemyksiä siitä, minkä teemaohjelmien laadinnalle olisi tarvetta seuraavalla valtuustokaudella. Esityksiä on saatu muun muassa seuraavista aihepiireistä: oikeuspolitiikka, vesien- ja maaperän suojelu, päihdeohjelma, Itä-Suomi ohjelma (sisältäen raja-asiat, turvallisuuden ja talouden sekä kv, EU- ja kansallisen tason), sotepe-ohjelman päivitys (hyvinvointialueiden toimintaedellytysten ja valtion ohjauksen muututtua), ulko- ja turvallisuuspolitiikan päivitys, lapsi- ja nuorisopolitiikka, metsäpolitiikka, liikennepolitiikka, liberaalin demokratin puolustusohjelma, kunta- ja kaupunkipoliittinen visio, ilmastopolitiikka, mielenterveyslinjaukset. Kaikkia ohjelmapapereiden laatimistoiveita ei pystytä toteuttamaan, vaan puoluevaltuuston on tehtävä valintoja.

Siten puoluehallitus esittää, että puoluekokous ei velvoittaisi valtuustoa esitettyjen ohjelmapaperien tekoon tai laadinnan delegointiin puoluehallitukselle, vaan asia jätettäisiin valtuuston itsensä harkintaan. Puoluekokouksessa valittava uusi puoluevaltuusto päättää työohjelmastaan syksyn 2025 aikana.

Päätösesitys:

Puoluekokous toteaa että linjausten laatimiselle ilmastopakolaisuudesta on tarvetta, mutta jättää paperin laatimisen käynnistämisen puoluevaltuuston harkintaan.

 

15. Pysyvän tulevaisuus- ja teknologiatyöryhmän perustaminen

Esittää: henkilöjäsenet Paavo Heiskanen, Jesse Weckroth, Iida Laurila, Juha Mäkeläinen, Sakari Kouti, Roope Marttila, Henry Scheinin, Antti ’Jogi’ Poikola, Tapio Pesola, Anton Satamo, Milja Lempinen, Reetta Välimäki

Vihreiden strategian 2024–2032 yksi kärki on “Luomme yhdessä rohkeita tulevaisuuden ratkaisuja ja uusia tapoja tehdä politiikkaa”. Puolueessa vuonna 2023 perustettu syväteknologiatyöryhmä ehdottaa pysyvän työryhmän perustamista tämän kärjen toteuttamiseksi käytännössä.

Syväteknologiat ovat teknologisia kehityskulkuja, jotka pystyvät nopeasti, laaja-alaisesti ja usein peruuttamattomalla tavalla muuttamaan talouden ja yhteiskunnan toimintaa. Syväteknologioita ovat esimerkiksi tekoäly, geenimuuntelu ja kvanttilaskenta.

Syväteknologioiden vaikutukset yhteiskuntaan ovat suuria, muutos on väistämätön ja siihen pitää pystyä reagoimaan poliittisin päätöksin; tarvitaan riittävää rahoitusta, tietopohjaista ohjausta ja sääntelyä. Näihin sisältyy uhkia ja mahdollisuuksia. Vihreiden täytyy tiedostaa nämä sekä edistää yhteiskunnallista keskustelua Suomen johtavana tulevaisuuspuolueena.

Syväteknologioiden laaja-alainen vaikuttavuus tekee niistä kaksiteräisen miekan. On huolehdittava, ettei teknologian hyödyntäminen pahenna globaaleja ympäristökriisejä eikä heikennä yhdenvertaisuutta. Parhaimmillaan syväteknologiat voivat kuitenkin tarjota uusia ratkaisuja moniin suuriin yhteiskuntaan, ympäristöön ja ihmisyyteen liittyviin ongelmiin.

Teknologioiden nopean kehityksen suuntaa on pystyttävä ohjaamaan. Emme voi lykätä syväteknologiamurrokseen liittyvien kysymysten ratkaisemista tai jäädä aiheen välinpitämättömiksi sivustaseuraajiksi.

Hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puolueen perustamaan pysyvän työryhmän, jonka tehtävänä on ennakoida tulevaisuutta, kartoittaa teknologian vaikutuksia ja ehdottaa relevantteja politiikkatoimia. Työryhmä luo ajantasaisen teknologiatietopankin, josta puolueen toimijoiden, ehdokkaiden ja edustajien on mahdollista löytää tutkittuun tietoon ja vihreisiin politiikkaohjelmiin nojaavaa materiaalia päätöksenteon ja julkisen keskustelun tueksi.

Linkki syväteknologiapaperiin: Syväteknologiapaperi

Puoluehallituksen lausunto:

Puolueen strategia (www.vihreat.fi/strategia) on hyväksytty viime vuoden puoluekokouksessa. Sen toimeepanosta vastaa puoluehallitus, joka on marraskuussa 2024 hyväksynyt erillisen strategian toimeenpanosuunnitelman. Toimeenpanosuunnitelmaa on tarkoitus jatkuvasti päivittää ja se tuodaankin uuden puoluehallituksen alkusyksyn kokoukseen käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä puoluehallitus voi muun muassa käsitellä eri pysyvien työryhmien tarvetta.

Työryhmien toimintaa ja perustamista ohjaa toisaalta puoluevaltuuston hyväksymä ohjelmatyön ohjesääntö (www.vihreat.fi/ohjelmatyon-ohjesaanto). Ohjesäännön kohdassa 6 käsitellään ohjelmapapereita valmistelevien työryhmien toimintaa, mutta tässä yhteydessä on myös maininta muista asiantuntijatyöryhmistä: ”Puoluehallitus nimeää valtuustokauden ajaksi asiantuntijatyöryhmiä tärkeiksi ja tarkoituksenmukaisiksi katsomistaan aihepiireistä. Asiantuntijatyöryhmät nimitetään samalla tavalla kuin ohjelmatyöryhmät, mutta tässä tapauksessa ei tarvita puoluevaltuuston yhteyshenkilöä.”

Puoluehallitus katsoo, että aloitteessa esitetyn tulevaisuus- ja teknologiatyöryhmän perustaminen on syytä jättää tässä puoluekokouksessa valittavan puoluehallituksen harkintaan.

Päätösesitys:

Puoluekokous jättää esitetyn työryhmän perustaminen uuden puoluehallituksen harkittavaksi. Aloite annetaan evästykseksi ja taustaksi puoluehallitukselle.

 

16. Vihreät vahvemmin Kela-asiantuntevaksi puolueeksi

Esittää: henkilöjäsenet Jukka Väisänen, Aapo Rantanen, Jenni Alasuutari, Riina Mustonen, Helena Särkijärvi, Antti Van Wonterghem

Kansaneläkelaitos (Kela) koskettaa jollakin tavalla jokaista suomalaista. Näin ollen se on osa suomalaisten arkea. Konkreettisesti Kela maksaa etuuksia, mutta tekee myös tutkimustoimintaa.

Vihreiden tarjoama malli sosiaaliturvasta kokonaisuutena on monille epäselvä. Usein joudumme vaalikentillä tilanteeseen, jossa meitä väitetään vieraantuneeksi ”tavallisista kansalaisista” ja heidän ongelmistaan. Tätä vieraantumista voisi vähentää mm. sillä, että profiloituisimme puolueena, joka ymmärtää esim. Kelan ja sen maksamiin etuihin liittyvää toimintaa ja ongelmia.

Esitys: Vihreät voisi puolueena profiloitua enemmän Kela-asiantuntijana. Kela-suhteen vahvistamiseksi puolue voisi kannustaa jäseniään esimerkiksi tuomaan esille Kelaan liittyviä asioita ja varsinkin koettuja epäkohtia, mikäli mahdollista. Samoin puolue voisi suositella opiskelija- ja tutkijajäsenilleen Kela-aiheisten tutkimusten tekoa, jos se on mahdollista alalla.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa nostetaan esiin tärkeä yhteiskunnallinen toimija Kela, jonka etuuksia lähes tulkoon jokainen suomalainen ja Suomessa asuva, jossain vaiheessa elämäänsä saa. Kela onkin iso osa suomalaisten arkea ja toisilla väestöryhmillä ja tietyissä elämänvaiheissa sen toiminnalla ja toiminnan haasteilla on erityisen suuri merkitys ihmisille. Kela on eduskunnan alainen organisaatio, jonka toimintaa ohjaa ennen kaikkea sosiaaliturvaan ja etuuksiin liittyvä lainsäädäntö. Tätä taustaa vasten on relevanttia ja tarkoituksenmukaista pitää huoli siitä, että vihreissä toimijoissa niin päättäjillä kuin esimerkiksi puolueen linjauksia valmistelevissa työryhmissä on riittävää osaamista ja ymmärrystä sosiaaliturvasta sekä kykyä esittää vihreän arvomaailman mukaisia uudistuksia ja hankkeita, jotta sosiaaliturvaan liittyvää lainsäädäntöä voidaan kehittää ja näin vaikuttaa myös Kelan rooliin. Samaan aikaan vaaleissa on hyvä olla ehdokkaina henkilöitä, joilla on ymmärrystä ja mahdollisesti omakohtaista kokemusta Kelan toiminnan haasteista ja muun muassa niistä esteitä, joiden vuoksi kaikki ihmiset eivät hae tai saa heille kuuluvia etuuksia.

Puolueen ja Opintokeskus Vision koulutustarjonnassa huomioidaan sosiaaliturvaan liittyvän osaamisen ja ymmärryksen kasvattaminen. Samoin aiheen kannalta olennaisissa työryhmissä voidaan tutustua mahdollisimman laajasti sosiaaliturvaan liittyvään tutkimukseen.

Päätösesitys:

Puoluekokous kannustaa huomioimaan sosiaalitukiin ja niiden kokonaisuuteen liittyvän osaamisen vahvistamisen koulutustoiminnassa, työryhmissä sekä ehdokashankinnassa.

 

17. Kehitetään puolueen sisäistä yhteistyötä

Esittää: henkilöjäsenet Allu Pyhälammi, Emma Kolu, Riina Lumme, Milo Toivonen

Päätösehdotus: Aloitteen hyväksyessään puoluekokous velvoittaa puoluetta suunnittelemaan ja toteuttamaan puolueen johtoelinten päätöksentekorakenteen, jossa kaikki viisikantaisen päätöksenteon tahojen (puoluevaltuusto, puoluehallitus, eduskuntaryhmä, europarlamenttiryhmä, puoluetoimisto) johtoryhmät käsittelevät ajankohtaisia asioita yhdessä pöydässä säännöllisesti.

Perustelut: Aloitteen tarkoitus on saada puolueen johtamiseen liittyvät tahot yhtäaikaisesti saman tiedon ääreen ja kaikki samalle sivulle. Tarkoitus on vähentää vierekkäisiä siiloja ja hälventää mahdollisia epäselvyyksiä ja päällekkäisyyksiä. Samalla on mahdollisuus vähentää kokouksien kokonaismäärää, jolloin esimerkiksi erikseen järjestettävät laajan puoluejohdon tai puolueen puheenjohtajiston kokouksia voisi yhdistää täksi säännölliseksi kokousrakenteeksi.

Säännöllinen, rakenteellinen kokousmekanismi on olennaisen tärkeää toimivan yhteydenpidon kannalta. Puolueen pienet resurssit ja kiire aiheuttavat sen, että ei ole mahdollisuutta, halua ja tarkoituksenmukaisuutta muodostaa jokaista kokousta erikseen “tarpeen vaatiessa”. Tämä vaatisi joka kerta jonkun ottamaan yhteyttä ja kyselyn siitä, koska tällainen kokous voitaisiin järjestää. Rakenteen puuttuminen aiheuttaa väkisinkin tietokatkoksia ja vallan keskittymistä muilla perusteilla kuin puoluekokouksen antamalla mandaatilla.

Puoluehallituksen kokous on rakenteeltaan erilainen, ja näiden pitkien kokousten sisällöt muodostaa moni päätösasia liittyen muun muassa talouteen, vaaleihin ja sääntömääräisiin asioihin. Täten puoluehallituksen kokoukset eivät toteuta nykyisellään tätä puuttuvaa rakennetta, jossa esimerkiksi puoluehallituksen, puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän puheenjohtajistot pystyisivät keskustelemaan keskenään ajankohtaisista asioista.

Tällainen kokoonpano olisi ensiarvoisen tärkeä esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tueksi, jotta puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän asiantuntemusta, esimerkiksi lainsäädäntöön liittyen, voitaisiin jakaa ja hyödyntää ristiin. Eduskuntavaaleja kohti mentäessä on myös tärkeää varmistaa, että strategisesti tärkeissä tai mahdollisesti puoluetta jakavissa päätöksissä koko puoluejohto toimii yhtenäisesti eikä tietokatkoksia esimerkiksi valtuuston tai aktiivien suuntaan pääse syntymään.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa pyritään lisäämään eri puolue-elinten välistä yhteistyötä ja säännöllistä yhteydenpitoa. Konkreettisesti aloitteessa esitetään puolueen johtoelimille uutta päätöksentekorakennetta. Tässä luotaisiin säännöllinen kokous kokoonpanolle, johon kuuluisi puoluehallituksen puheenjohtajisto, puoluevaltuuston puheenjohtajisto, eduskuntaryhmän puheenjohtajisto, europarlamenttiryhmän johto sekä puoluetoimiston johtoryhmä.

Puoluehallitus katsoo, että tavoite puolue-elinten välisen yhteistyön ja yhteydenpidon lisäämisestä on kannatettava. Aloitteessa mainittujen tahojen välinen kommunikaatio on olennaista ja sitä tulee vahvistaa. Puoluehallitus ei kuitenkaan katso tarkoituksenmukaiseksi, että puoluekokouksen päätöksellä edellytettäisiin näin tarkasti määriteltyä operatiivisen johtamisen päätöksentekorakennetta. Epäselväksi jää myös se, minkälaisia asioita koskevia päätöksiä tämä rakenne voisi tehdä.

Puolue-elinten välinen yhteydenpito on tärkeä toteuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla, joka huomioi jokaisen elimen roolin ja tehtävän. Tällä saralla on parannettavaa, ja puoluehallitus tunnistaa tarpeen säännölliselle yhteydenpidolle ja yhteistoiminnan kehittämiselle.

Päätösesitys:

Puoluekokous kannustaa puoluevaltuuston, puoluehallituksen, eduskuntaryhmän, europarlamenttiryhmän ja puoluetoimiston johtoelimiä kehittämään säännöllisen yhteydenpidon ja keskinäisen keskustelun rakenteita itse määrittelemillään tarkoituksenmukaisilla tavoilla siten, että tieto kulkee paremmin puolue-elinten välillä ja yhteistyö paranee.

 

18. Puoluekokous joka toinen vuosi

Esittää: Helsingin Vihreä Seura ry

Helsingin vihreä seura puoluekokousaloitteenaan esittää valmisteltavaksi sääntömuutosta, jotta puoluekokous järjestettäisiin jatkossa joka toinen vuosi. Ehdotuksen ensisijaisena perusteluna on puoluekokouksen aseman vahvistaminen. Puoluekokous muuttuisi arvokkaammaksi ja painavammaksi, kun sekä puoluetoimisto että jäsenyhdistykset saisivat pidemmän ajan valmistautua seuraavaan koitokseen.

Toinen käytännön perustelu on kustannustehokkuus. Laskennallisesti puolueelta menee yksi kokonainen henkilötyövuosi pelkästään puoluekokouksen järjestelyihin. Taustalla on väenkokoontumisten perinne, mutta on hyvä huomata puoluedemokratiamme rakenteiden muuttuneen huomattavasti niistä ajoista. Niin jäsenmäärä kuin jäsenyhdistysten määrä ja koko on aivan toinen kuin alkuaikain puolueessa.

Lisäksi Helsingin vihreä seura toteaa, että on kehitetty muitakin tapoja kokoontua yhteen keskustelemaan. On tietysti todella arvokasta, että puolueella on niin digitaalisiin kanaviin kuin yhteen kerääntymiseen tarkoitettuja foorumeita, joissa kohtaamme toinen toisiamme ja käymme poliittista keskustelua. Puoluekokous ei ole aina paras saati ainoa mahdollisuus tällaiseen puoluetoiminnan intoa ruokkivaan kokoontumiseen.

Uusi puolueristeilyn konsepti on yksi esimerkki siitä, miten vihreissä osataan uudistua ja kehittää toimintaa. Johtavana ajatuksena voisikin olla, että puoluekokousten välivuosina olisi aina jokin muu hyvä valtakunnallinen tapahtuma, kuten puolueristeily toteuttamaan alkuperäistä väenkokoontumisen ideaa.

Tällaiset vapaamuotoiset tapahtumat toteuttavat tehtävää jopa paremmin, sillä niihin ovat kaikki samanarvoisina tervetulleita, kun yhdistysten ei tarvitse erikseen valita edustajiaan tapahtumiin. Vapaamuotoiset välivuodet mahdollistavat esimerkiksi uusien vihreiden houkuttelun.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluekokousten pitäminen kahden vuoden välein nousee aika ajoin keskusteluun. Puoluehallituksen mielestä olisikin hyvä selvittää kannatus tälle muutokselle jäsenyhdistysten joukossa.

Puolueen sääntöjen mukaan puoluekokouksessa käsiteltäviä asioita ovat henkilövalintojen lisäksi puolueen periaateohjelman, poliittisen ohjelman ja strategian hyväksyminen. Siten joka toinen vuosi pidettävässä kokouksessa olisi aina käsiteltävänä sekä henkilövalinnat – kuten tänä vuonna – ja lisäksi jokin laaja asiakirja. Käytännössä kokousten pitäisi olla aina kolmipäivisiä (pe–su), jotta asiat ehdittäisiin käsitellä.

Kolmipäiväiset kokoukset

Kolmipäiväinen kokous voisi rakentua esimerkiksi tähän tapaan:
• Perjantai. Avauspuheet, puheenjohtajan valinta (jäsenäänestyksen pohjalta), käsiteltävän ohjelmapaperin tai strategian käsittely (muutosesitysten teko), poliittista yleiskeskustelua.
• Lauantai. Aloitteiden käsittely, henkilövalinnat (puoluesihteeri ja puheenjohtajistot), poliittista yleiskeskustelua. Kokouksen ulkopuolella ohjelmapaperin/strategian muutoskäsittelytyöryhmän työskentely.
• Sunnuntai. Käsiteltävän ohjelmapaperin hyväksyminen, puoluehallituksen ja valtuuston rivijäsenten vaali, poliittista yleiskeskustelua.

Puoluekokous on aiemmin pidetty kolmipäiväisenä kahdesti: Jämsässä 2014 ja Oulussa 2015. Tämän jälkeen kuitenkin puoluehallitus päätti palata kaksipäiväisiin kokouksiin. Jämsän kokous alkoi perjantaina klo 12, Oulun kokous perjantaina klo 14. Näin kokouksiin ehti jäsenistön valta-alueelta eli eteläisestä Suomesta vielä perjantaiaamuna liikkeelle lähtemällä.

Kolmipäiväisen kokouksen etuja:
• Ohjelmapaperin muutoskäsittelytyöryhmä pystyy työskentelemään lauantaina aamupäivästä lähtien. Esitys saadaan hyvissä ajoin kokousedustajien tutustuttavaksi.
• Poliittiselle yleiskeskustelulle jää enemmän aikaa. Nykyisin puheenvuorojen myöntäminen joudutaan katkaisemaan jo varhaisessa vaiheessa.
• Kokouksen oheistilaisuuksille on enemmän aikaa.

Kolmipäiväisen kokouksen haittoja:
• Työssäkäyvien voi olla mahdotonta vai vaikeaa saada perjantaita vapaaksi kokoukseen lähtemiseksi.
• Useimmille osallistujille tai yhdistyksille tulee maksettavaksi yhden majoitusyön sijasta kaksi yötä.

Puolueen puoluekokouskustannukset kasvaisivat majoitusöiden, tilavuokrien yms. osalta. Jos välivuosina järjestettäisiin aloitteen esittämällä tavalla väentapaaminen, puolueristeily tai muu vastaava tilaisuus, tämän kustannukset olisivat vastaavasti alhaisemmat. Kahden vuoden yhteissumma voisi silti olla samaa luokkaa kuin nykyisin.

Ratkaistavaksi tulisi myös, olisiko joka toinen vuosi pidettävä puoluekokous parillisina vai parittomina vuosina. Parittomina vuosina pidetään kunta-, alue- ja eduskuntavaalit. Vaalien jälkeen istuva puoluejohto tyypillisesti harkitsee jatkohalujaan sen pohjalta, miten vaaleissa on menestytty. Siten puoluehallituksen mielestä puoluekokousten ajoittaminen vaalien jälkeen eli parittomiin vuosiin olisi luonteva ratkaisu. Ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestäminen saattaisi sekoittaa rytmin, mutta siihen on vaikea varautua ennalta. Jos sääntömuutos hyväksyttäisiin vuoden 2026 puoluekokouksessa, olisi seuraava puoluekokous 2027, mutta sen jälkeen vasta 2029.

Sääntömuutokseen liittyen pitää myös huomioida poliittisen ohjelman asema. Sääntöjen mukaan sen hyväksyy puoluekokous, ja tähän asti käytäntönä on ollut, että poliittinen ohjelma hyväksytään eduskuntavaaleja edeltävässä puoluekokouksessa, siis vajaa vuosi ennen vaaleja. Ohjelmassa on tyypillisesti linjattu tavoitteita seuraavalle eduskuntavaalikaudelle. Toisaalta puoluevaltuuston tänä vuonna hyväksymässä uudessa ohjelmatyön ohjesäännössä poliittisen ohjelman tehtävä on määritelty uudelleen siten, että se ei olisi sidottu vain eduskuntakausiin. Poliittinen ohjelma voi ohjata vaaliohjelmien tekoa riippumatta siitä, onko se tehty yksi vai kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja, mutta tämäkin muutos on hyvä tiedostaa.

Puoluehallitus katsoo, että vaikka puoluekokous siirtyisi joka toinen vuosi pidettäväksi, olisi poliittisen ohjelman hyväksymisen silti jatkossakin oltava puoluekokouksen päätösvallassa. (Huomaa myös aloite 19 poliittisen ohjelman nimen vaihtamisesta.)

Puoluehallituksen mielestä sopiva tapa selvittää jäsenyhdistysten mielipiteitä kahden vuoden välein pidettävästä puoluekokouksesta on tehdä yhdistyksille asiasta taustoitettu kysely. Jos esitetty muutos saa kyselyssä kannatusta, voi puoluehallitus helposti tehdä esityksen tarvittavista sääntömuutoksista, jotka ovat melko vähäisiä:
• Puoluekokouksen kokoontumisen määrittelyssä ”vuosittain” vaihtuu ”joka toinen vuosi” (§ 25).
• Puoluekokous päättää jäsenmaksun aina seuraavalle kahdelle vuodelle. (§ 10 ja 20).

On syytä huomata, että sääntöjen mukaan puoluehallitus, -valtuusto tai riittävä määrä jäsenyhdistyksiä voi aina tarvittaessa kutsua koolle ylimääräisen puoluekokouksen.

Muista puolueista PS ja RKP kokoontuvat vihreiden tavoin joka vuosi, kokoomus, keskusta ja KD joka toinen vuosi sekä SDP ja vasemmisto joka kolmas vuosi.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa puoluetoimistoa toteuttamaan jäsenyhdistyksille osoitetun taustoitetun kyselyn, jolla kartoitetaan kannatus sille, että puoluekokous pidettäisiin jatkossa vain joka toinen vuosi sekä tuomaan seuraavan puoluekokouksen käsittelyyn asian vaatimat sääntömuutokset, mikäli esitetty muutos saa kyselyssä merkittävää kannatusta.

 

19. Poliittisesta ohjelmasta puolueohjelma

Esittää: henkilöjäsenet Milo Toivonen, Allu Pyhälammi, Jogi Poikola, Ninni Saarinen, Timo Pyhälahti, Jonni Lehtiranta

Aloite: Vaihdetaan puolueen säännöissä kohdissa 18 § 3. sekä 20 § 1. mainittu termi ”poliittinen ohjelma” termiksi ”puolueohjelma”.

Perustelut: Vihreillä on käynnissä monivuotinen ohjelmatyön ja siihen liittyvän työryhmätyön kehittämisen prosessi, jota toteutetaan muun muassa vuoden 2023 puoluekokouksessa hyväksytyn aloitteen mukaisesti (aloite nro. 26. ”Uudistetaan puolueen työryhmät ja ohjelmatyö selkeämmäksi ja keskustelevammaksi”). Kehittäminen on nähty tarpeelliseksi, sillä puolueelle on vuosien saatossa kehittynyt erilaisia puolueen poliittiseen linjaamiseen liittyviä prosesseja ja toimintapolkuja, joista osa vaatii tarkempaa mietintää ja osaa ei ole aikaisemmin virallistettu ohjeisiin.

Yksi merkittävä virstanpylväs kehitystyössä saavutettiin, kun puoluevaltuusto hyväksyi kevään 2025 ensimmäisessä kokouksessaan uuden ohjelmatyön ohjesäännön, jota ryhdytään noudattamaan puoluekokouksen 2025 jälkeen. Ohjelmatyön ja työryhmätyön kehittämisprosessia on ohjannut sitä varten perustettu kehittämistyöryhmä, joka myös valmisteli uuden ohjesäännön pohjaluonnoksen. Ohjesääntö uudistaa puolueen ohjelmatyötä monella eri tavalla: muun muassa ohjelmien luonne (vaaliohjelmia lukuun ottamatta) muuttuu alusta asti kirjoitettavista sen hetken ajankuvista pysyväisluontoisiksi papereiksi, joita päivitetään joko säännöllisin väliajoin tai tarpeen mukaan.

Myös poliittinen ohjelma noudattaa jatkossa tätä pysyvän päivitettävän ohjelman rakennetta, eikä sen sisältöä enää kirjoiteta pääsääntöisesti vain 4 vuoden eduskuntakausia varten. Poliittisen ohjelman tarkoitusta ja luonnetta uudistettaessa kehittämistyöryhmä käsitteli samalla myös optiota poliittisen ohjelman nimen muuttamisesta vastaamaan paremmin uutta ohjelmaa. Esillä oli erilaisia nimivaihtoehtoja, joista puolueohjelma valikoitui parhaimmaksi. Puolueohjelma-nimi kuvaa riittävästi paperin sisältöä: kuinka ohjelma tehdään yhdessä koko puolueen voimin ja kuinka siihen kerätään puolueen tärkeimmät pysyväisluonteiset linjaukset kaikilta politiikan sektoreilta. Se on siis kuin puolueen ohjelmallinen käyntikortti.

Nykyään määritelmällisesti kaikki puolueen ohjelmat ovat poliittista linjaamista sisältäviä dokumentteja, siis poliittisia ohjelmia. Tämä jättää nykyisen poliittisen ohjelman nimen kummalliseksi ja ristiriitaiseksi: miksi puolueella on erikseen poliittinen ohjelma ja miten sen pitäisi erottua muista ohjelmista, jos kaikki ohjelmat ovat lähtökohtaisesti poliittisia ohjelmia? Poliittinen ohjelma -nimi ei myöskään kerro ohjelman sisällöstä, paperin tarkoituksesta tai siitä, kuka sen on tehnyt. Nimi myös viittaa epäsuorasti, että puolueella olisi olemassa jonkinlaisia epäpoliittisia ohjelmia, mikä ei ole loogista eikä uuden ohjesäännön mukaan mahdollista.

Miksi sitten poliittisen ohjelman nimeä ei ole jo muutettu, jos siihen on katsottu olevan perusteluja ja uusi ohjesääntökin on jo hyväksytty? Ohjesäännössä kuitenkin määritellään sitovia nimeämiskäytäntöjä ohjelmille. Tähän on syynä se, että puolueen säännöissä esiintyy kahdessa kohtaa termi ”poliittinen ohjelma” ja sääntötekstiä voi muuttaa vain puoluekokouksen päätöksellä. Nimenmuutos itsessään ei ole erityisen merkittävä ja painava asia, ja siksi asia voitaisiinkin muuten käsitellä puoluevaltuuston tasolla, mutta tämän yhdistysteknisen seikan vuoksi asia täytyy tuoda puoluekokoukselle ja tarkoituksenmukaisin keino siihen oli puoluekokousaloite.

Puoluehallituksen lausunto:

Puoluevaltuuston hyväksymän ohjelmatyön ohjesäännön mukaan nykyisen poliittisen ohjelman sisältö ja muoto muuttuvat. Myös ohjelman nimen pohtiminen on paikallaan.

Poliittista ohjelmaa on kutsuttu myös poliittiseksi tavoiteohjelmaksi, mutta ilmaus ei ole yleisesti käytössä, sitä ei ole säännöissä, eikä se puoluehallituksen näkemyksen mukaan korjaa aloitteessa mainittuja haasteita.

Ennen uutta ohjesääntöä poliittista ohjelmaa ja periaateohjelmaa luonnehdittiin seuraavasti (Vihreiden strategia 2009): ”Periaateohjelma keskittyy puolueen arvojen ja periaatteiden kirjaamiseen. Poliittinen ohjelma on yleispoliittinen, konkreettisia tavoitteita esittelevä ohjelma seuraavalle eduskuntavaalikaudelle.” Ohjelmatyön ohjesäännön mukaan “puolueohjelma” olisi edelleen yleispoliittinen ja esittelisi tavoitteita, mutta sidos pelkastään eduskuntavaalikauteen poistuisi. Ohjelmassa käsiteltäisiin politiikkaa kaikilla tasoilla mukaan lukien kuntapolitiikka ja hyvinvointialueet. Periaateohjelma toimisi edelleen puolueohjelman parina Vihreiden tärkeimpinä ohjelmina.

Muissa puolueissa samantyyppisiä ohjelmia kutsutaan eri nimillä: vasemmistoliitolla ja kokoomuksella on tavoiteohjelma, keskustalla Keskusta 2030 -ohjelma, RKP:llä puolueohjelma. KD:lla ja perussuomalaisilla ei ole vastaavaa ohjelmaa. SDP:llä on poliittinen ohjelma, ja nimitykseen liittyy samoja haasteita kuin Vihreilläkin.

Puoluehallitus näkee, että “puolueohjelma” on ymmärrettävämpi ja selkeämpi nimitys kuin “poliittinen ohjelma”. Se kuvastaa paremmin myös ohjelman muuttunutta luonnetta ohjelmatyön ohjesäännössä.

Puoluehallitus kannattaa aloitteen esitystä. Sääntömuutos asiasta voidaan kuitenkin tuoda käsittelyyn vasta ensi vuoden puoluekokoukseen, sillä sääntöjen muutoksesta on mainittava kokouskutsussa, eikä asia ehtinyt tämän vuoden osalta siihen.

Päätösesitys:

Aloite hyväksytään. Puoluekokous kehottaa puoluehallitusta tuomaan seuraavan puoluekokouksen käsittelyyn asian vaatimat sääntömuutokset.

 

20. Pienten kuntien vihreiden järjestöjen tukeminen

Esittää: Etelä-Pirkanmaan Vihreät ry ja Itä-Pirkanmaan Vihreät ry

Vihreät nähdään valtakunnallisesti kaupunkipuolueena ja tästä syystä Vihreillä on tarpeettoman vahva maine cityvihreinä. Maakuntien ja pienten kuntien järjestöt elävät hyvin toisenlaisessa toimintaympäristössä kuin isojen kaupunkien järjestöt. Pienissä järjestöissä toimijoiden uupuminen on yleistä, joka aiheuttaa vääjäämättä harmillista vaihtuvuutta. Pienemmissä kunnissa Vihreät helposti unohtuvat ja tämä vaikuttaa osaltaan Vihreiden imagoon valtakunnallisesti.

Vihreiden maine cityvihreinä vaikeuttaa toimintaa pienissä kunnissa ja näemme, että ainoa tapa muuttaa tätä imagoa on aktivoitua maakunnissa. Moni potentiaalinen jäsen ja ehdokas pelkää leimaantuvansa Vihreäksi ja tämän vaikuttavan heidän omaan yritystoimintaansa tai lapsiinsa. Piirijärjestöjen tuki on tärkeää, mutta on luonnollista, että pienet kunnat, joissa äänimäärä on epävarmempi, jäävät isojen kuntien jalkoihin.

Emme kaipaa lisää yhdistysbyrokratiaa emmekä halua uutta Vihreää kattojärjestöä, mutta Vihreiden olisi hyvä perustaa pienten kuntien toimijoiden yhteisö, jossa pienten kuntien puheenjohtajat ja aktiivit voisivat tukeutua toisiinsa, jakaa ideoita ja tuoda maaseutua isommaksi osaksi Vihreiden politiikkaa.

Vihreillä olisi mahdollisuus kasvaa myös maakunnissa, mutta pienten järjestöjen uupuminen on uhka tälle. Olisi myös hyvä, että puoluetoimistolla tai -hallituksessa olisi yksi henkilö, joka olisi kartalla pienten kuntien tilanteesta.

Konkreettisia toimia, joita puolue voisi tarjota pienille järjestöille on esimerkiksi seuraavien kuntavaalien aikaan pienten kuntien koordinaattori puoluetoimistolta tai puoluehallituksesta. Olisi hyvä, että pienillä järjestöillä olisi puolueen suunnalta vahvempi tuki. Piirijärjestöt ovat kunta- ja aluevaalien aikaan hyvin työllistettyjä jo isojen kaupunkien osalta, joten pienet kunnat etenkin kauempana piirin keskeisistä kunnista, jäävät helposti unohduksiin.

Myös kuntavaalien välissä olisi tärkeää tukea pieniä järjestöjä jäsenhankinnassa ja toiminnan pyörittämisessä. Pienet järjestöt yleensä keskittävät toimintansa kuntavaalivuosiin, joka hankaloittaa ehdokkaiden etsimistä. Olisi siis hyvä, mikäli puoluehallituksessa olisi henkilö, joka olisi erityisesti perillä miten pienten kuntien politiikka toimii.

Viime vuonna hyväksyttiin uusi strategia, joten siihen ei ole enää järkevää laittaa lisää, mutta ennen seuraavan strategian tekoa olisi hyvä vahvistaa Vihreiden asemaa pienissä kunnissa esim. tekemällä yhdessä suunnitelma kuinka puolue voi tukea pienten kuntien Vihreitä järjestöjä.

Puoluehallituksen lausunto:

Pienempien paikallisyhdistysten voimavarojen niukkuus ja toiminnan pyörittämisen raskaus nousevat esiin etenkin kunta- ja aluevaalien alla. Ehdokashankinta ja kuntavaalikampanjan toteutus ovat isoja ponnistuksia kaikille, mutta eritysesti vähäväkisille pienten kuntien vihreille toimijoille. Samalla pienen paikkakunnan toimintäympäristö voi olla hankala ja vihreiden arvojen ja ajatusten edistäminen kohtaa vastatuulta.

Pienten kuntien järjestöille ja usein näihin linkittyville pienille valtuustoryhmille (1–2 valtuutettua) on ollut erilaisia vertaistukiryhmiä ja yhteydenpitokanavia, esimerkiksi Facebook-ryhmä ja etätapaamisia. Tämän vertaistuellisen toiminnan aktiivisuus on riippunut paljolti paikallisyhdistysten luottamustoimijoiden omasta aktiivisuudesta. Puolueen ja Vision yhdessä järjestämissä koulutuksissa ja tilaisuuksissa ja puolestaan pyritty esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa saattaamaan yhteen pienempien kuntien yhdistysten väkeä tai valtuutettuja tutustumisen ja keskinäisen tiedonvaihdon parantamiseksi.

Puolueen kyselyn perusteella yhdistyksissä toivotaan erityisesti juuri jotakin löyhää verkostoa, jossa voisi vaihtaa kokemuksia, osaamista ja ideoita sekä konkreettista yhteistyötä lähikunnan vihreiden kanssa tapahtumien järjestämisessä. Yhteistyötä toivotaan valtakunnallisella tasolla, mutta erityisesti lähikuntien kanssa maakunta- ja piiritasolla.

Puoluehallitus esittää, että puoluetoimistolta käynnistetään jälleen löyhä verkosto pienten kuntien verkostolle ja etsii verkostolle vähintään kaksi vapaaehtoista vetäjää luottamushenkilöiden piiristä, niin että toiminta on omaehtoista. Puoluetoimisto tukee viestintäkanavan (Discord) luomisessa. Verkoston toiveista riippuen puolue voi auttaa järjestämään myös kasvokkaisia kohtaamisia tapahtumien yhteysteen, kuten puoluekokouksessa tai puheenjohtajapäivillä.

Kannustetaan myös luomaan paikallisia maakunnan tai piirin alueen verkostoja, jossa tukea saa lähikunnasta. Tästä on hyviä esimerkkejä, muun muassa Pirkanmaan yhdistysten kesken toimii puheenjohtajaverkosto kaikille piirin paikallisyhdistyksille.

Lisäksi puoluehallitus nimeää piiristään vastuuhenkilön, jonka tehtävänä on olla mukana valtakunnallisen pienten kuntien yhdistysten verkostossa, seurata keskustelua ja tarvittaessa tukea toimijoita.

Päätösesitys:

Puoluekokous edellyttää, että puoluetoimiston tuella käynnistetään jälleen löyhä omaehtoisesti toimiva verkosto pienten kuntien yhdistyksille ja verkostolle nimetään vähintään kaksi vapaaehtoista vetäjää luottamushenkilöiden piiristä. Lisäksi puoluehallitus nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön, jonka tehtävänä on erityisesti seurata verkoston toimintaa ja keskustelua.

 

21. Vapaaehtoistyön työnohjaus osaksi Vihreiden vapaaehtoistyötä

Esittää: Pirkanmaan Vihreät ry

Pirkanmaan Vihreiden syyskokouksessa kokeilimme Mieli ry:n kouluttamaa vapaaehtoistyön työnohjaajaa. Siellä selvisi, että monella vapaaehtoistyössä mukana olevalla on taustalla uupumusta palkkatyöstä. Kaikessa vapaaehtoistyössä uupuminen on myös yleistä ja tämä vaikeuttaa toimintaa pitkällä tähtäimellä, sillä ihmisten vaihtuvuus hankaloittaa pitkäaikaista jatkuvuutta vapaaehtoistyössä. Vihreiden vuonna 2024 hyväksytyssä strategiassa sanotaan, että Vihreiden on tarkoitus olla paras paikka tehdä vapaaehtoistyötä. Työnohjaus tulisi siis ottaa osaksi tätä strategista tavoitetta.

Vihreät toimii isoilta osin vapaaehtoistyön pohjalta ja silti suurin osa ei ole edes kuullut vapaaehtoistyön työnohjaajista. Vapaaehtoistyön työnohjaajilla on ainutlaatuinen kokemus ja osaaminen, jota Vihreiden tulisi puolueena hyödyntää. Esimerkiksi eläinoikeusjärjestöt hyödyntävät jo työnohjausta vapaaehtoistyössä.

Esitämme, että Vihreät selvittää mahdollisuutta tarjota piirihallituksille esimerkiksi vuosittain koulutusta vapaaehtoistyössä jaksamiseen. Koulutus tulisi rakentaa yhdessä vapaaehtoistyön työnohjaajan kanssa ja sen tulisi olla saatavilla kaikille jäsenille.

Myös Vihreiden palkatuista työntekijöistä tulee huolehtia. Vihreiden työntekijöillä on loputon määrä työtä ja politiikan sekä muun elämän erottaminen on hankalaa. Esitämme, että kaikille Vihreiden työntekijöille tulisi järjestää vuosittainen työnohjaus yhdessä koulutetun vapaaehtoistyön työnohjaajan kanssa.

Tehdään todellakin Vihreistä paras paikka tehdä poliittista työtä, niin vapaaehtoisena kuin palkattuna.

Puoluehallituksen lausunto:

Kuten aloitteessa oikein todetaan on puolueen viime vuonna hyväksytyn strategian yksi kärkiteemoista on vapaaehtoistyön tekemisen edellytysten sekä sen johtamisen parantaminen. Tämä teema tulee näkymään koulutus- ja tukitarjonnassa, jota puolue tuottaa yhteistyössä Opintokeskus Vision kanssa seuraavina vuosina. Puolueessa panostetaan teemaan, mutta myös etsitään sopivimmat pysyvät tavat tukea ja lisätä vapaaehtoistyön ohjaamisen osaamista puolueessa. Puoluehallitus seuraa strategian toteutumista säännöllisesti ja seuraa näin ollen myös vapaaehtoistoiminnan tueksi ja kehittämiseksi tehtäviä toimia.

Koulutuksissa voidaan hyödyntää ulkopuolisia kouluttajia ja puhujia ja aloitteessa esitetty vapaaehtoistyön työnohjauksen ammattilainen on erittäin hyvä esitys kouluttajaksi.

Aloitteessa on esitetty vapaaehtoistyössa jaksamisen koulutusta erityisesti piirihallitusten jäsenille. Puoluehallitus katsoo kuitenkin, että koulutuksen ja tuen tarvetta on laajasti erilaisissa vihreissä yhdistyksissä ja niinpä koulutustarjontaa pyritään tekemään laajalle joukolle ja monin menetelmin, jotta se tavoittaa mahdollisimman laajan joukon ja vastaa erilaisiin tarpeisiin. Vapaaehtoistyön työnohjaus on teema, jota voidaan käsitellä pienryhmissä kasvokkain puheenjohtajapäivillä tai etäkoulutuksissa. Toisaalta on toivottu vertaistuellisia kokemuksen vaihtoon perustuvia keskusteluja ja itseopiskelupaketteja.

Työntekijöille puolestaan järjestetään omaa koulutusta noin kolme kertaa vuodessa ja vapaaehtoistyö on näissä koulutuspäivissä usein teemana eri näkökulmista ja vapaaehtoistyön työnohjaus on yksi olennainen teema. Puoluehallitus jättää konkreettisen toteutustavan puoluetoimiston johdon ja henkilöstön harkintaan.

Päätösesitys:

Puoluekokous katsoo, että vapaaehtoistyön työnohjaamisen teemojen tulee sisältyä koulutustarjontaan, jota vapaaehtoisille ja työntekijöille järjestetään. Käytännön toteutustavat ovat kuitenkin puoluetoimiston henkilöstön harkinnassa.

 

22. Opas ei suomea äidinkielenään puhuvien vaaliehdokkaiden tukemisesta

Esittää: henkilöjäsenet Owain Hopeaketo, Sakari Kouti, Kelvin Jackson, Theresia Bilola, Marjaana Mäkinen

(Aloite toimitettiin englanniksi. Ohessa on konekäännetty suomennos. English version below.)

Kun Suomen väestöstä on yhä enemmän maahanmuuttajia, heitä edustavien ehdokkaiden tarve vaaleissa kasvaa joka kerta.

Vuoden 2025 kunnallisvaaleissa 3,8 % vihreiden ehdokkaista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Maakuntavaaleissa tämä luku oli 3,3 %.

Vaikka monet näistä ehdokkaista olivat joko syntyjään suomalaisia tai heillä oli hyvä kielitaito, monilla oli myös kielen takia rajoituksia osallistua kampanjointiin.

Myönteisiä askelia puolueelta on otettu mm. julkaisemalla vaaliohjelma ja ehdokasopas englanniksi. Lisäksi monet alueet tekivät työtä auttaakseen paikallisia ei-syntyperäisiä ehdokkaita. Tämän aloitteen tarkoituksena ei ole kritisoida, vaan pohtia, miten jatkossa voisimme toimia paremmin.

Mahdollisia kehittämiskohteita ovat:
• Koulutukset ovat saatavilla vain suomeksi (tai ruotsiksi).
• Hyvin harvoja tapahtumia tai paneeleja suunnitellaan ulkomaalaisten osallistumista ajatellen.
• Suurin osa puolueen viestinnästä on vain suomeksi (tai ruotsiksi).
• Hyvin rajallinen englanninkielinen sosiaalisen median sisältö puolueen kanavilla.
• Vähän aktiivisia tiloja keskustella politiikasta ja kampanjoista englanniksi.

Ei suomea äidinkielenään puhuvat ehdokkaat ovat olennaisia Vihreiden sopimiseksi kaikille äänestäjille. Heidän lisätukensa nostaisi puolueen kannatusta tämän kasvavan äänestäjäryhmän joukossa ja lisäisi poliittista aktiivisuutta ja äänestysaktiivisuutta.

Ehdotus: Vihreiden tulisi laatia opas ei suomea äidinkielenään puhuvien ehdokkaiden tukemiseksi perustuen vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa jo toteutettuihin toimiin ja havaittuihin kehityskohteisiin. Työssä kuultaisiin ulkomaalaisten ehdokkaiden mielipiteitä ja kehitettäisiin tehokkaita pysyviä käytänteitä kaikkiin tuleviin vaaleihin.

The Greens should develop a guide on supporting non-native Finnish election candidates

With a growing percentage of the Finnish population being immigrants, the need for candidates that represent them in elections increases each time.

In the 2025 municipal elections, 3.8% of Greens candidates had a mother tongue of a language other than Finnish, Swedish or Sámi. In the county elections, this number was 3.3%.

While many of these candidates were either natively Finnish, or had high language skills, many also faced limitations to their ability to take part in different parts of campaigning due to language.

There were positive steps taken by the party, for example in having the election goals and the candidate guide in English. In addition, many areas did work to help their local non-native candidates. This initiative does not aim to criticize, but the work out how to do better in the future.

Some possible areas to work on include:
• Education courses provided being only available in Finnish (or Swedish)
• Very few events or panels being planned with non-native participation in mind
• Most party communication being delivered only in Finnish (or Swedish)
• Very limited social media content in English on official channels
• Few active spaces to discuss politics and campaigns in English.

Non-native candidates are a vital part of making a Green party suited to all voters. Better supporting them will in turn raise the party up amongst this growing voter group, as well as increasing political activity and turnout.

Proposal: The Greens should produce a guide for supporting non-native candidates, based on the successes and areas to improve on from the 2025 municipal and county elections. This would listen to the opinions of non-native candidates, and work out constructive and efficient measures that could be implemented as a standard in future elections. Best practices across regions would be shared as part of the work.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa toivotaan puolueelta parempaa tukea ei suomea äidinkielenään puhuvien vaaliehdokkaiden ehdolle asettumiseen ja kampanjointiin. Tarkemmin aloitteessa toivotaan erityistä opasta ei suomea äidinkielenään puhuville ehdokkaille ja tämän laatimista pohjustavaa, vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa ehdolla olleiden ei suomea äidinkielenään puhuvien kuulemiskierrosta.

Aloitteessa käsitellään etenkin kunta- ja aluevaalien ehdokkaita oletettavasti kolmesta syystä. 1) Nämä vaalit käytiin juuri ja 2) näissä vaaleissa ei edellytetä ehdokkailta suomen kansalaisuutta. Näinpä kunta- ja aluevaaleissa on muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia ehdokkaita

Kuten aloitteessakin todetaan, on puolueen ehdokasopas käännetty ruotsiksi ja englanniksi. Ehdokasopas juontaa juurensa alunperin painettuna, vain suomenkielisenä kirjana toteutetusta oppaasta, josta sittemmin on tehty nettisivu. Nettisivut on pyritty tekemään niin, ettei niitä tarvitse päivittää jokaisia vaaleja varten, vaan sieltä löytyy ohjeet niin isoon eduskuntavaalikampanjaan kuin pienempään kuntavaalikampanjaan. Oppaan käännökset on käännätetty ammattikääntäjällä. Nykyiset tekoälyt osaavat kääntää tekstiä auttavasti ja näin kieliversioiden tuottaminen helpottuu jos tasosta ollaan valmiita hieman joustamaan.

Oppaan on määrä tarjota eväät kampanjan tekemiseen niin ensi kertaa ehdolle lähtevälle kuin jo useamman kampanjan tehneelle. Aiheesta tehdyn taustakyselyn perusteella ohjeet koetaan jo nykyisellään erittäin kattaviksi. Ehdokasoppaassa ei kuitenkaan käydä erityisesti läpi Suomen vaalijärjestelmää tai kampanjoinnin perinteitä tai kirjoittamattomia sääntöjä. Tällaisten lisääminen aineistoihin voisi olla paikallaan. Oppaan versio on jo muutamia vuosia vanha ja etenkin viestintä- ja markkinointiosiot kaipaavat päivittämistä.

Kaikki Suomessa ehdolle lähtevät ei suomenkieliset eivät osaa seuraavana vahvana kielenään englantia. Osalla on vahva ruotsin kielitaito ja jotkut osaavat oman äidinkielensä lisäksi auttavasti suomea. Moni käyttää nyt jo tekoälyä apunaan käännöksissä ja esimerkiksi moni sähköpostiohjelma kääntää tekstiä kohtuullisen hyvin. Lienee siis paikallaan kehittää englanninkielisen oppaan lisäksi suomen ja ruotsinkielistä opasta.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa puoluetoimistoa yhdessä vapaaehtoisten kanssa uudistamaan ehdokasopassivustot vastaamaan paremmin eri taustaisten ehdokkaiden tarpeisiin samalla kun sisältöä muutenkin uudistetaan. Ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä uutta erillistä opasta vaan enemmänkin pyrkiä tuomaan yhteen ja ristiin linkittämään jo löytyvää ohjeistusta. Sisällön ja muun toteutuksen selkänojaksi suositellaan kerättäväksi kehitysehdotuksia vuoden 2025 kunta- ja aluevaalien ehdokkailta.

 

23. Ikääntyneiden osallistuminen Vihreän liiton työryhmävalmisteluun

Esittää: Ikävihreät ry

Vihreä liitto valmistelee jäsenistönsä kanssa poliittisia ja muita ohjelmia. Tilastojen mukaan Vihreän liiton jäsenistössä on kaikenikäisiä ihmisiä. Yhteiskunnassamme säätely ja toiminnat vaihtelevat eri ikäryhmien mukaan. Näin olen myös puolueen valmistelussa tulisi ottaa huomioon eri ikäiset puolueen jäsenet ja ne eri ikäiset ihmiset, joiden puolesta toimimme.

Näin ollen puolueen valmisteluun nimettävien henkilöiden tulisi edustaa kaikkia ikäluokkia niin, että myös ikääntyneet Vihreät ovat mukana valmistelussa. Ikävihreät katsoo, että työryhmiä asetettaessa ilmoitettaisiin, minkä ikäisiä ihmisiä ryhmiin on valittu. Iän ilmoittaminen ei loukkaa ketään, päinvastoin iän ilmoittamisen tulee olla avointa eikä se saa johtaa ikäsyrjintään vaan osallistumisen mahdollistamiseen kaikenikäisille.

Ikävihreät esittää, että Vihreän liiton kaikissa poliittisia ohjelmia valmistelevissa työryhmissä on ikääntyneiden vihreiden eli 65+ edustus ja että tämän tavoitteen toteutumista seurataan.

Puoluehallituksen lausunto:

Ikävihreät ry on jättänyt saman sisältöisen aloitteen myös vuoden 2022 puoluekokoukselle.

Aloitteessa kiinnitetään huomio oleelliseen asiaan: on tärkeää, että työryhmissä on erilaisia taustoja edustavia jäseniä.

Puolueen sääntöjen 15 § mukaan puoluehallituksen tehtäviin kuuluu muun muassa nimetä tarpeelliseksi katsomansa puolueen työryhmät ja valita niille puheenjohtaja ja jäsenet. Työryhmiin haetaan jäseniä pääsääntöisesti koko jäsenistölle osoitetulla haulla. Työryhmiä nimetessä tärkeimpänä valintaperusteena on, että jokaisella jäsenellä on annettavaa työryhmän toimialaan: työryhmät eivät ole opintokerhoja, joihin tullaan oppimaan kiinnostavasta aiheesta vaan jäsenen tehtävä on antaa omaa osaamistaan työryhmän ja puolueen käyttöön. Samaan aikaan on aina pyritty demografiseen edustavuuteen eli että jäseniksi nimettäisiin eri ikäisiä, eri puolilta maata ja erikokoisista kunnista olevia ihmisiä. Myös eri sukupuolten edustuksessa pyritään tasapuolisuuteen. Näiden seikkojen kanssa tasapainoilu ei aina ole helppoa.

Suomen lainsäädännössä ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä eli 65 vuotta täyttäneitä. Alla on vuoden 2022 aloitteen taustaksi tehty tarkastelu Vihreiden työryhmävalinnoista, jotka tehtiin loppuvuonna 2021. Työryhmien haku ja valintaprosessi on säilynyt ennallaan.

Vuoden 2021 hauissa 16 eri työryhmään haki 175 eri henkilöä, joilta tuli yhteensä 223 hakemusta. Pääsääntöisesti useaan työryhmään hakenut nimettiin enintään yhden työryhmän jäseneksi.

65 vuotta täyttäneitä oli hakijoiden joukossa 17 henkilöä eli 10 %. Tämä vastaa hyvin saman ikäluokan osuutta puolueen jäsenistöstä, mikä on 11 %. Ikääntyneistä hakijoista 14 tuli nimetyksi työryhmiin.

16 työryhmästä kolme oli sellaisia, joihin ei hakenut yhtään 65 vuotta täyttänyttä. Kolmestatoista muusta työryhmästä kymmeneen nimettiin vähintään yksi 65 vuotta täyttänyt jäsen.

Näiden lukujen valossa puoluehallitus katsoo, että työryhmien nimeämisissä ikääntyneiden edustus työryhmissä on toteutunut hyvin.

Aloitteessa esitetään, että kaikkiin ohjelmia valmisteleviin työryhmiin pitäisi saada ikääntyneiden edustus. Tässä on nähtävissä joitakin ongelmia:
• Kaikkiin työryhmiin ei välttämättä hae ketään ikääntynyttä henkilöä, kuten edeltä havaitaan. Näissä tapauksissa pitäisi erikseen hakea ikääntynyttä jäsentä työryhmään.
• Jos luodaan ikääntyneiden kiintiö työryhmiin, voidaan aiheellisesti kysyä, pitäisikö joillekin muille ryhmille luoda vastaava kiintiö: nuoret, maaseutukuntien asukkaat jne. Työryhmien koko on haluttu pitää hallittuna, jolloin useampi kiintiöpaikka johtaisi siihen, että päteviä hakijoita muista ryhmistä jouduttaisiin jättämään pois työryhmistä.

Edellisen perusteella puoluehallitus ei katso tarpeelliseksi perustaa ikääntyneiden kiintiötä työryhmiin vaan katsoo, että nykyinen valintamalli, jossa työryhmiä nimetessä pyritään hyvään demografiseen edustavuuteen jäsenten pätevyyttä unohtamatta on toimiva systeemi.

Aloitteen esitys siitä, että valittujen työryhmien jäsenten ikäjakauma olisi julkinen tieto, on kannatettava. Vuoden 2022 puoluekokous päättikin Ikävihreiden silloisen aloitteen pohjalta velvoittaa jatkossa ilmoittamaan työryhmien valintojen jälkeen nimettyjen jäsenten ikäjakauman. Näin on myös toimittu: ikäjakaumista on tiedotettu ns. Vyyhti-jakelulla toimitettujen puoluehallituksen päätösluetteloiden yhteydessä, kun puoluehallitus tai sen nimeämä rekrytointiryhmä on nimennyt työryhmiä ja tästä on ollut tieto päätösluettelossa. Kaikkia työryhmien nimeämisiä ei kuitenkaan ole sisällytetty päätösluetteloon, vaan uusien työryhmien kokoonpanot on lisätty työryhmien nettisivulle (www.vihreat.fi/tyoryhmat). Tällöin ikäjakauman ilmoittamiselle ei ole ollut luontevaa tiedotuskanavaa.

Työryhmien ikäjakauma voitaisiin jatkossa sisällyttää esimerkiksi puolueen vuosikertomukseen, työryhmien nettisivulle tai muuhun vastaavaan paikkaan, josta tieto löytyisi pysyvästi.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa puoluetoimistoa tiedottamaan nimettyjen työryhmien ikäjakaumasta sopivaksi katsomallaan tavalla.

 

24. Keskitetyn sähköisen allekirjoituspalvelun hankinta puolueen yhdistysten käyttöön

Esittää: Pirkanmaan tieteen ja teknologian vihreät ry

1. Johdanto
Puolueen eri tasoiset yhdistykset käsittelevät jatkuvasti asiakirjoja, jotka vaativat allekirjoituksia – esimerkiksi pöytäkirjoja ja toki jossain määrin myös sopimuksia, talousasiakirjoja. Nykyinen käytäntö, jossa allekirjoitukset hoidetaan käsin tai vaihtelevilla sähköisillä menetelmillä, joiden ilmaisuus ja saatavuus saattaa vaihtua vuoden aikana täysin satunnaisesti, aiheuttaa viivästyksiä, ylimääräistä työtä ja mahdollisia tietoturvariskejä.
Ratkaisuna tähän PiTTI ehdottaa puolueelle keskitetysti hankittavaa sähköistä allekirjoituspalvelua, joka olisi kaikkien puolueen alaisten yhdistysten ja toimijoiden käytettävissä.

2. Hyödyt puolueelle ja sen yhdistyksille
2.1. Tehokkuus ja ajansäästö
• Asiakirjojen allekirjoitusprosessi nopeutuu merkittävästi, kun allekirjoitukset voidaan hoitaa etänä ilman fyysistä kokoontumista tai paperiasiakirjojen kuljettelua.
• Vähemmän hallinnollista työtä yhdistysten sihteereille ja hallituksille, koska asiakirjat voidaan hyväksyä ja arkistoida digitaalisesti yhdellä alustalla.
2.2. Yhtenäisyys ja helppokäyttöisyys
• Kaikilla yhdistyksillä olisi käytössään sama luotettava työkalu, mikä vähentäisi sekavuutta ja helpottaisi uusien toimijoiden koulutusta.
• Ei tarvetta erillisiin ratkaisuihin eri yhdistyksille – yksi palvelu kattaa kaikki tarpeet.
2.3. Tietoturva ja lainmukaisuus
• Sähköinen allekirjoitus täyttää lakisääteiset vaatimukset ja on usein turvallisempi kuin perinteinen käsin tehty allekirjoitus.
• Asiakirjat tallentuvat turvallisesti ja niiden muokkaaminen allekirjoituksen jälkeen estetään.
2.4. Kustannussäästöt
• Keskitetysti hankittu palvelu tulee todennäköisesti halvemmaksi kuin se, että jokainen yhdistys hankkii erillisiä ratkaisuja, metsästää kulloinkin saatavilla olevaa ilmaista palvelua (ajansäästö) tai käyttää kalliita yksittäisiä allekirjoituspalveluita.

3. Toteutus ja vaihtoehdot
Puolue voisi kilpailuttaa ja valita luotettavan sähköisen allekirjoituspalvelun, joka tarjoaa:
• Laillisesti sitovat allekirjoitukset.
• Helpon käytettävyyden eri laitteilla (tietokone, puhelin, tabletti).
• Mahdollisuuden allekirjoittaa asiakirjoja eri henkilöiden välillä ilman erillisiä lisenssimaksuja.
• Pilvipohjaisen arkistoinnin ja asiakirjahallinnan.
Mahdollisia palveluntarjoajia ovat esimerkiksi Visma Sign, DocuSign, SignHero ja M-Files eSign. (toki niin, että kyse on eurooppalainen, mielellään suomalainen palvelu ja pilvitallennustila täyttääkseen GDPR-vaatimukset)

4. Ehdotus ja seuraavat askeleet
Ehdotamme, että puolue:
1. Selvittää sähköisen allekirjoituspalvelun tarpeet yhdistyksiltään.
2. Kilpailuttaa ja valitsee kustannustehokkaan ja helppokäyttöisen palvelun.
3. Hankkii palvelun keskitetysti ja tarjoaa sen kaikkien yhdistysten käyttöön.
4. Kouluttaa yhdistysten toimijat palvelun käyttöön.
Tämä parantaisi merkittävästi puolueen ja sen yhdistysten toimintaa, tehostaisi päätöksentekoa ja vähentäisi hallinnollista taakkaa – samalla tuoden säästöjä ja lisäten turvallisuutta.

Puoluehallituksen lausunto:

Puolueella on käytössä tällä hetkellä Docue, Netvisor (Visma) sekä Fennoa (piirijärjestöt), joiden avulla voidaan tehdä sähköisiä allekirjoituksia. Yhden sähköisen allekirjoituksen hinta vaihtelee näissä järjestelmissä 2,10 € ja 6,28 € välillä. Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan ole helposti muunnettavissa massakäyttöön, sillä ko. alustojen lisenssit tulevat kalliiksi, jos käyttäjiä on paljon.

Keskitetysti koko yhdistyskentän käyttöön laajennettu järjestelmä tuo myös varsin paljon työtä, johtuen oikeuksien jakamisesta ja ylläpidosta. Yhdistyksiemme vastuuhenkilöt muuttuvat monasti vuosittain ja tämä tarkoittaisi jatkuvaa oikeuksien ylläpitämistä ja vaihtamista.

Keskitetyn allekirjoituspalvelun sijasta voisi olla järkevää päivittää yhdistysoppaaseemme ohjeet allekirjoituspalveluiden käyttöön ottamiselle yhdistyksen tarpeiden mukaisesti.

Päätösesitys:

Puoluetoimisto päivittää yhdistysoppaaseen ohjeistuksen allekirjoituspalveluiden käyttöön ottamiselle yhdistyksen tarpeiden mukaisesti.

 

25. Neurokirjolla olevat huomioitava Vihreiden toiminnassa

Esittää: Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry, Vihreät Vaivaiset ry, Janne Peltola, Annielina Toikander, Jenni Spännäri, Hanna Holopainen, Anni Teerikangas

Tutkimusten mukaan12 noin 15–20 % väestöstä on neurokirjolla eli neuromoninaisia.

Neuromoninaisuus tarkoittaa aivojen monimuotoisuutta – sitä, että ihmiset kokevat ja hahmottavat maailmaa eri tavoin. 13Neuromoninaisuuteen liittyviä neurologisia piirteitä ovat muun muassa autismikirjo, dysleksia ja ADHD. Nämä ominaisuudet eivät ole heikkouksia. Päinvastoin, ne voivat tuoda mukanaan monia vahvuuksia ja näkökulmia, jotka on mahdollista valjastaa eduiksi työelämässä ja poliittisessa toiminnassa.

Monet yleiset käytännöt voivat olla neurokirjon henkilöille hankalia. Ne saattavat vieraannuttaa ja vaikeuttaa päätöksentekoon osallistumista. Tällaisia käytäntöjä esiintyy myös meillä Vihreissä, esimerkiksi kokouksissa. Näihin käytänteisiin puuttuminen ja neuromoninaisuuden huomioiminen tekisi Vihreiden toiminnasta saavutettavampaa sekä kirjolla oleville että myös monille muille.

Alla on esimerkkejä mahdollisista toimenpiteistä liittyen järjestämiimme kokouksiin ja sosiaaliseen toimintaan. Yksittäisiä toimenpiteitä tärkeämpää on neuromoninaisuuden tiedostaminen kaikessa toiminnassa. Esitämme, että puolue sitoutuu ottamaan neuromoninaisuuden huomioon toiminnassaan. Tapahtumia ja kokouksia järjestettäessä on systemaattisesti varmistettava niiden esteettömyys myös neurokirjon henkilöille. Myös neurokirjoon liittyvät erityisjärjestelytoiveet tulee toivottaa tervetulleiksi ja niitä tulee kuulla aidosti.

Kokouskäytännöt

Paineistetut kokoustilanteet voivat tuottaa huonoja päätöksiä ja olla hankalia muun muassa kirjolla oleville ja ensikertalaisille. Tapa, jolla puoluekokouksen äänestykset ryhmitellään monimutkaisiksi, keskinäisriippuviksi muutosesityksiksi on useammassakin puoluekokouksessa olevalle haastava, saati kun äänestyspäätöksiä tarvitsee tehdä sekunneissa. Puheenjohtajalla on merkittävä vastuu siitä, että äänestykset juoksutetaan tavalla, joka antaa kaikille osallistujille riittävät perusteet päätöksentekoon ja sopivasti harkinta-aikaa syyllistämättä ketään kokouksen viivästämisestä. Äänestysten sisällöt tulee esittää ymmärrettävästi ja tiiviissä muodossa. Olisi tarkoituksenmukaista järjestää esimerkiksi tilaisuus ennen äänestystilaisuuden alkamista, jossa olisi turvallisesti mahdollisuus kysyä tarkennuksia ja neuvoa. Esimerkiksi Viite on useissa kokouksissa käynyt delegaationsa kanssa yksityiskohtaisesti läpi eri muutosesitysten vaikutukset, laatinut helposti seurattavan vaikutukset kuvaavan äänestysluettelon ja tarjonnut mahdollisuuksia kahdenkeskisiin keskusteluihin kokeneempien kanssa.

Erityisesti tekstipainotteisissa kokouksissa, kuten periaate- tai poliittista ohjelmaa hyväksyttäessä, tulisi harkita ei-synkronista äänestystä, johon voi osallistua omalla tahdillaan omalta laitteeltaan. Näin jokaisella on itselleen sopivaksi katsomansa määrä aikaa osallistua äänestykseen. Laadittaessa kokouksen kirjallisia materiaaleja tulisi panostaa erityisesti esitysten lyhyyteen, selkeäkielisyyteen ja luki-ystävällisyyteen esimerkiksi tekstin asettelussa ja kirjasinvalinnoissa.

Monille kirjolla oleville on haastavaa reagoida nopeisiin, odottamattomiin, muutoksiin ohjelmissa. On tärkeää, että puheenvuoropyyntöjen, muutosesitysten, aloitteiden ja muiden vastaavien toimenpiteiden muotovaatimukset, määräajat ja toimitustavat tarjotaan selvästi ja kirjallisesti, hyvissä ajoin ennen kokousviikonloppua.

Puheenvuorojen pyytämisen ja pitämisen käytäntöihin on syytä kiinnittää huomiota. Puheenvuoropyyntöjen toimittamisen tulisi olla esteetöntä, eikä paperilapun viemisen pitäisi olla ainoa vaihtoehto. Tämä palvelisi monenlaisia kokousosallistujia. Neurokirjon henkilöille olisi hyvä olla tarjolla mahdollisuus pyytää lisäaikaa puheenvuoronsa pitämiseen.

Uusille kokousedustajille olisi tärkeää olla tarjolla tukirakenteita. Esimerkiksi kullekin ensikertalaiselle tai tukihenkilöä kaipaavalle voitaisiin nimetä vapaaehtoinen kokoustukihenkilö, jolta voi pyytää neuvoja ja apua. Ensikertalaisen puoluekokousopas on erinomainen asiakirja, ja kokouksen viralliseen ohjelmaan olisi hyvä integroida osia siitä selventämään sosiaalisia käytänteitä ja odotuksia, kuten pukeutumista ja mukaan otettavia tarvikkeita.

Sosiaaliset tilanteet ja juhlat

Häly vaikeuttaa monien neurokirjoon kuuluvien keskittymistä. Hälyä syntyy esimerkiksi suurissa tiloissa olevilla tauoilla, voimakasta musiikkia soittavissa iltajuhlissa tai muuten heikosti akustoiduissa tiloissa. Tapahtuma- ja kokouspaikkoja valittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että tarjolla on myös hiljaisia, kaiuttomia tiloja sekä pääsy hälyttömään ulkoilmaan. Kokouksiin olisi hyvä pystyä osallistumaan hetkellisesti myös kokoushuoneen ulkopuolelta esimerkiksi etäyhteydellä, jos kokoushuone itsessään aiheuttaa liikaa kuormitusta. Myös kaikenlaista yliviritystä tulisi käyttää erityisen harkiten: suuret, kirkkaat väripinnat, kirkkaat valot, vauhdikkaasti liikkuva kuva tai bassopainotteiset ääniraidat voivat aiheuttaa ongelmia.

Tanssilattiallisille iltajuhlille tulisi tarjota meluton vaihtoehto esimerkiksi läheisessä kahvilassa, tai muussa rauhallisemmassa tilassa. Bileiden lisäksi tulee järjestää myös aistiystävällisiä ja neurokirjon henkilöille sopivia tapahtumia, joissa voi tutustua ja viettää aikaa yhdessä muiden vihreiden kanssa.

Tapahtumissa on osallistujille huomattava määrä uusia ihmisiä, ja kynnystä sosiaaliseen kontaktiin tai siitä kieltäytymiseen on hyvä alentaa kaikin mahdollisin tavoin. Esimerkiksi nimikylttiin liimattavat ensikertalais- tai neuvomaan valmis konkari -tarrat, erilaisiin intresseihin liittyvät tarrat tai vaikkapa “tarvitsen juuri nyt tauon” -pinssit olisivat arvokkaita apuja neurokirjolla oleville.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloite nostaa esiin tärkeitä huomioita puoluetoiminnan saavutettavuuteen. On tärkeää, että Vihreiden toimintaan voivat osallistua erilaiset ihmiset ja kaikille löytyy omannäköisiä ja sopivia toimintamuotoja. Aloitteessa on ansiokkaasti esitetty konkreettisia ideoita toiminnan kehittämiseksi.

Kokouskäytäntöjen osalta aloitteessa esitetään useita toimia, joilla neurokirjolla olevien osallistumista tuetaan. Vihreät nuoret ovat jo useita vuosia järjestäneet ennen kokousta infon ensikertaisille, joka on avoin kaikille. Samoin puolueella on opas osallistujien tueksi, jota voidaan täydentää aloitteen esittämällä tavalla. Jokainen puoluekokousedustaja on delegaationsa jäsen ja pääasiallinen vastuu kokousedustajien tukemisessa, neuvomisessa ja mahdollisen yhteisen kannan muodostamisessa on delegaatiolla. Delegaatioiden tukena ja mukana toimivat myös useimmiten piirien toiminnanjohtajat eli puolueen työntekijät, joiden puoleen voi aina kääntyä. Delegaatioille on aina kokouksessa varattu myös aikaa ja paikka käydä äänestyksiä läpi etukäteen.

Puoluekokouksen puheenjohtajisto vaihtuu kokouksesta toiseen, mutta tehtävään pyritään toki aina valitsemaan asian osaava ja selkeä, mutta napakka puheenjohtaja. Kokouksen aikataulutus ja tarve saada laajatkin ohjelmat hyväksytyksi kokouksen puitteissa asettaa myös vaatimuksia kokouksen puheenjohtajille vetää kokousta napakassa tahdissa. Tämä ymmärrettävästi asettaa vaatimuksia ja paineita myös kokousosallistujille, joita tulisi kuitenkin pääsääntöisesti pyrkiä ratkomaan delegaatioissa etukäteen. Äänestysten viemän ajan pidentäminen on usein kokouksen etenemisen kannalta hankalaa.

Puheenvuoropyyntöjä puoluekokoussalissa voi toimittaa myös saliavustajien avustuksella.

Lisäajan pyytämisestä puheenvuoroon tehtiin puoluekokousaloite vuonna 2023 (ks. aloite nro 32). Aloite hyväksyttiin ja jo vuoden 2023 kokouksessa oli mahdollista pyytää lisäaikaa henkilökohtaisista syistä. Tätä oikeutta kuitenkin enimmäkseen käytettiin väärin eli lisäaikaa pyydettiin lähinnä, koska puhuja koki asiansa niin tärkeäksi, että siitä pitäisi saada puhua pitempään. Vuoden 2024 kokouksessa palattiinkin aiempaan käytäntöön, jossa kokouksen puheenjohtaja voi harkintansa mukaan antaa puheenvuoron jatkua pidempään, jos puhujalla on vaikeuksia puheen tuottamisessa.

Puoluehallitus toteaa, että aloitteen esitykset juhlien ja sosiaalisten tilanteiden kuormituksen vähentämiseksi ovat huomionarvoisia. Juhlien (puoluekokouksen iltabileet, puolueristeily) järjestelyissä voidaan huomioida paremmin myös rauhallisempi ja keskusteluun sopiva mahdollisuus viettää aikaa yhdessä. Puolueen koulutustilaisuuksissa (puheenjohtajapäivä, syyspäivät) onkin jo tilojen puitteissa tarjottu myös hiljaista taukotilaa osallistujille. Tämäntyyppisiä käytänteitä on syytä jatkaa.

Päätösesitys:

Puoluekokous kehottaa puoluetoimistoa täydentämään puoluekokousmateriaaleja ja -opasta siten, että ne ovat mahdollisimman kattavat niin ensikertalaisten kuin neurokirjolla olevien henkilöiden tueksi. Puoluekokouskäytännöissä kiinnitetaan huomiota selkeyteen ja kannustetaan delegaatioita huolelliseen ja rauhalliseen valmistautumiseen. Puolueen järjestämien juhlien, tilaisuuksien ja koulutusten osalta järjestetään aina tilojen ja aikataulujen sen salliessa myös rauhallisempia illanviettomahdollisuuksia ja hiljaisia tiloja rauhoittumiseen.

 

26. Vihreiden tilaisuuksiin vain vegaanisia tarjottavia

Esittää: Vihreät vegaanit ry

Aloite: Vihreät sitoutuu tarjoamaan kaikissa puolueen ja sen yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa ja kokouksissa vain vegaanisia tarjottavia.

Perustelut:

Jo vuonna 2019 on puoluekokousaloitteen perusteella päätetty, että puolueen järjestämissä tilaisuuksissa tarjoilu olisi vegaanista. Tätä onkin ilmeisen kattavasti ja kohtuullisen huolellisesti noudatettu viime vuodet.

Vielä enemmän pitäisi kuitenkin tehdä. Linjausta pitäisi noudattaa myös jäsenyhdistysten tilaisuuksissa ja kokouksissa ja kannustaa siihen myös yksittäisiä esimerkiksi ehdokkaita.

Puolueen asia ei ole painostaa ihmisiä tietynlaisiin kulutus- tai ruokavaliovalintoihin, mutta silloin kun kokoonnumme yhteen tai edustamme Vihreitä voisimme sitoutua sillä kertaa noudattamaan mahdollisimman eettistä ja ilmasto- ja ympäristöystävällistä linjaa.

Näin kantaisimme sosiaalista vastuuta, kannustaisimme tekemään eläin- ja ympäristöystävällisiä valintoja ja näyttäisimme, ettei kyseessä ole vain sanahelinä vaan yhteinen aito pyrkimys.

Vegaaninen ruoka on yleensä selkeä askel ympäristö- ja ilmastoystävällisempään kulutukseen ja siksi siihen on hyvä kaikkien tutustua. Eläinyksilöiden kannalta vegaaninen valinta on paras ja eettisin ja jokaisella ostamatta jätetyllä eläinteollisuuden tuotteella on tässä merkitystä.

Ehdotus:
Puoluekokous päättää, että Vihreiden (ja sen yhdistysten) järjestämissä tapahtumissa siirrytään tarjoamaan yksinomaan vegaanisia vaihtoehtoja.

Puoluehallituksen lausunto:

Kuten aloitteessa mainitaan, on puoluekokouksessa 2019 hyväksytty aloitepäätös, jonka mukaan vastaisuudessa puolueen omissa tapahtumissa tarjotaan ainoastaan vegaanista ruokaa ja kannustetaan myös puolueen jäsenyhdistyksiä toimimaan samoin (ks aloite nro 18). Puolue on toiminut tämän mukaisesti. Jäsenyhdistyksille on ohjeistuksia mm. Vihreässä yhdistysoppaassa (vihreat.fi/yhdistysopas → Ohjeita yhdistyksille → Toiminnan periaatteet → Ympäristöasiat): ”Tarjoiluissa on hyvä suosia vegaanisia vaihtoehtoja, luomua, lähiruokaa ja Reilua kauppaa.”.

Jäsenyhdistyksille tehtiin huhti-toukokuussa kysely, jossa kysyttiin aloitteeseen liittyen muun muassa yhdistyksen mahdollisia omia linjauksia tarjoilujen suhteen. Kyselyyn vastasi vain noin 30 yhdistystä, joten tulokset ovat vain suuntaa antavia:
• noin kolmasosalla oli käytössä linjaus, jonka mukaan tarjoilut ovat yksinomaan vegaanisia tai vegaanisuuteen pyritään
• noin kolmasosalla ei ollut ohjeistusta, mutta käytännössä hankinnat ovat pitkälti vegaanisia tai lakto-ovo-pohjaisia
• noin kolmasosalla ei ollut ohjeistusta, mutta sekasyöjien ohessa otetaan huomioon myös muut ruokavaliot.

Puolue ja sen jäsenyhdistykset muodostavat rakenteen, jota yhdistysoikeudessa kutsutaan kiinteäksi liitoksi. Yhdistysoikeuden yleisperiaate on, että oikeuskelpoinen yhdistys ei voi luopua päätöksenteostaan liiton hyväksi eikä liitto pidättää päätösvaltaa jäsenyhdistyksille kuuluvissa asioissa. Yhdistyksen organisoimat tarjoilut ovat asia, joka on siten yhdistyksen itsensä päätösvallassa eikä puolue voi asiasta päättää. Siten puoluehallitus katsoo, että vuoden 2019 puoluekokouksen päätös suositella yhdistyksille vegaanisia tarjoiluja riittää jatkossakin ohjeistukseksi.

Päätösesitys:

Puoluekokous pitää voimassa vuoden 2019 puoluekokouspäätöksen, jonka mukaan puolue tarjoaa omissa tapahtumissaan ainoastaan vegaanista ruokaa ja kannustaa myös puolueen jäsenyhdistyksiä toimimaan samoin.