Fatim Diarra: ”Kirjaan kalenteriini minä-aikaa”

Vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra, 33, saa voimaa arkeensa hengästymisestä, taidegallerioista ja siitä, että joskus voi maata sohvalla vaikka kymmenen tuntia putkeen.

”Moni kirjaa kalenteriinsa ensin välttämättömyydet, minä kaikki kivat asiat. Merkitsen viikkojen päähän viini-illan, vaikken vielä tiedä, kenen kanssa vietän sen. Kun aika on varattu, en unohda tehdä asioita, joita rakastan.

Ennen tein asioita, joita ajattelin, että pitää tehdä. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja olin ihmisten kanssa, joista en saanut iloa. Kun tajusin sen, keskeytin opinnot ja muutin Helsinkiin.

Karsin ympäriltäni ihmiset, jotka saivat minut tuntemaan oloni arvottomaksi. Arvostan itseäni niin paljon, ettei minulla ole varaa siihen, että joku kohtelee minua huonosti. Politiikassa saan vihaviestejä, vapaa-ajalleni en sitä halua.

Teen paljon töitä. Se ei ahdista. Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä, joista tykkään. Mutta koska inhoan aamuheräämisiä, merkitsen kalenteriin lähes joka aamu omaa aikaa kymmeneen asti. Silloin voin nukkua tai käydä salilla.

Rakastan hengästymistä ja lihaskipua. Minulla on personal trainer, käyn crossfitissä ja uimassa. Jos en urheile, kehoon alkaa sattua.

Työssäni minun pitää olla luova ja keksiä ratkaisuja. Saatan mennä työpäivän jälkeen taidegalleriaan, ja teokset auttavat aivojani eksymään hetkeksi toiseen maailmaan. Se inspiroi huomaamatta.

Monet kokevat puhelimen käytön kuormittavaksi, minä en. Minua kuormittaa esimerkiksi se, jos työprojektissa on tapahtunut iso virhe.

Huomaan ylikuormituksen iltaisin: kiukuttaa, enkä saa unta. Silloin nousen sängystä, kävelen pitkin asuntoa, kuuntelen musiikkia ja piirrän ratkaisun paperille. Psykiatri-isäni opetti, ettei nukkumaan saa mennä ennen kuin ratkaisu riitaan tai ongelmaan on löytynyt – tai ainakin suunnitelma, mitä tehdä seuraavaksi.

Inhoan oletuksia. Vihreiden varapuheenjohtajan oletettu rentoutumiskeino on varmaan metsässä käveleminen. Olin 20 vuotta partiossa, ei minulla ole tarvetta mennä metsään kävelemään.

Viimeksi, kun kalenterissani oli minä-aikaa, katsoin telkkaria kymmenen tuntia putkeen, wolttasin pizzaa enkä käynyt suihkussa – ja se oli ihanaa. Olen hedonisti, joka kamppailee ilmaston ja mahansa välisessä ristiriidassa. Vaikka olen pesco-vegetaristi, sallin itselleni välillä salamia.

Itselleen pitää olla valtavan armelias. Ei itseään kannata lyödä, ankara maailma tekee sen jo muutenkin. Lisää itserakkautta ja itsehyväksyntää, perkele!”

Minun energiani -juttusarjassa vihreät kertovat, mistä he saavat elämäänsä onnea ja energiaa sekä kuinka pitävät huolta jaksamisestaan.

teksti: Ella Pesonen
kuva: Heli Blåfield​