Kestävästi liikenteessä – kolme erilaista vihreää näkökulmaa

Kaupungissa pyörällä, julkisilla tai kävellen, kaukomatkat junalla ja syrjäisemmillä seuduilla sähkö- tai biokaasuautolla. Yhä useampi lähtee liikenteeseen kestävällä vaihtoehdolla. Vihreiden Oras Tynkkynen, Elina Rantanen ja Panu Jouhkimo kertovat, mitä kestävä liikkuminen heille arjessa tarkoittaa.

Viidennes Suomen ilmastopäästöistä syntyy liikkumisesta. Se on tärkein syy sille, miksi Vihreät ajaa kestävämpiä ratkaisuja liikenteeseen. Mutta vähäpäästöisesti liikkuminen on myös mukavaa ja tehokasta.

”Junalla matkustaminen vapauttaa aikaa, koska teen paljon töitä junassa”, sanoo tamperelainen kaupunginvaltuutettu Oras Tynkkynen.

Kaupungeissa monelle ekologisin vaihtoehto on polkupyörä.

”Pyöräily on tosi nopea ja ennen kaikkea kätevä liikkumismuoto”, tietää Turun valtuuston puheenjohtaja Elina Rantanen.

Korona-aikana pyöräilystä on tullut entistä suositumpaa, ja viime vuonna osana elvytyspakettia hallitus päätti käyttää yli 40 miljoonaa euroa kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen.

”Isojen kaupunkien kestävään liikkumiseen pitää ohjata elvytysrahaa, koska siinä ratkaistaan niin monia kysymyksiä”, Rantanen sanoo.

Hän muistuttaa, että ilmasto- ja päästökysymysten lisäksi kestävillä liikkumisratkaisuilla luodaan viihtyisää kaupunkitilaa, mikä on keskeistä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Viihtyisyys kaupungissa kasvaa, jos autot eivät vie keskustasta tilaa, pidä melua tai tupruttele savua.

”Ja toisaalta arkipyöräily on myös kansanterveysasia.”

Oras Tynkkynen toteaa, että yksin raideliikennettä lisäämällä ei vielä saada erityisen suuria päästövähennyksiä.

”Raideliikenne on mainio vaihtoehto autolle ja lentokoneelle, mutta rinnalle tarvitaan laajaa kirjoa muita toimia.”

Raideliikenteeseen kannattaa kuitenkin satsata jo muistakin kuin ilmastosyistä.

”Raideliikenne on kaupunkikehityksen, elinkeinopolitiikan, ihmisten arjen sujuvuuden ja liikkuvuuden kannalta erittäin hyvä ratkaisu.”

Erityisen ilmeistä tämä on hänestä Tampereen kokoisessa kasvavassa kaupungissa.

”Raideliikenteen välityskyky on vailla vertaansa, ja se päihittää erityisesti autoliikenteen mennen tullen, joten se on luonteva ratkaisu Tampereen kaltaisessa kaupungissa.”

Kun kaupunki kasvaa, on painetta rakentaa uusia asuntoja. Jos liikkumisessa hyödynnetään raitiovaunun kaltaisia ratkaisuja, voidaan kaupunkia rakentaa tiiviiksi ratojen ympärille. Jos asuntoja taas rakennetaan laajalle alueelle ja ajatellaan, että ihmiset liikkuvat autoilla, se käytännössä sitoo ihmiset käyttämään omaa autoa.

Päästöjen vähentämisen näkökulmasta tärkeintä olisi autoilun sähköistäminen. Mutta se ei ole ainoa keino.

”Parhaat tulokset saadaan, kun yhdistellään eri keinoja”, Tynkkynen sanoo.

”Kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen on järkevää. Ei vain ilmastosyistä mutta myös ilmastosyistä.”

Muita keinoja ovat liikenteen sähköistäminen, kestävien biopolttoaineiden käytön lisääminen ja liikennetarpeen vähentäminen.

”Kun otetaan kaikki nämä yhtä aikaa käyttöön, saadaan hyvä tulos.”

Elina Rantanen, tavallisten pyöräilijöiden asialla: ”Tärkeintä on turvallinen pyörätieverkosto – ja pysäköinti”

”Asun kolmen kilometrin päässä Turun keskustasta ja pyöräilen pääosin kaikki matkat niinä vuodenaikoina, kun maa on sulaa. Talvipyöräilystä en ole hirveästi innostunut, vaan kävelen talvisin paljon niitä samoja matkoja.

Pyöräilyn kehittämisessä tärkeintä on sellainen pyörätieverkosto, jonka ansiosta pyöräily on houkutteleva ja turvallinen liikkumismuoto kaikille.

Meillä Turussa on tosi hyvät pyöräväylät, mutta keskustassa todella monilta kulkuväyliltä puuttuu pyörille osoitettu kaista. Esimerkiksi Aurajoen rannat ovat suosittuja pyöräilyväyliä, mutta niillä turvattomuutta lisää pyöräily kävelijöiden joukossa. Muualla keskustassa taas joutuu pääosin pyöräilemään autojen keskellä.

Sitten on tietysti pysäköinti. Pyörille pitää olla riittävästi selkeästi ohjattuja paikkoja. Esimerkiksi Turun kävelykadulla massapyöräilykaudella on monen mielestä ikävä pysäköidä, koska paikat ovat niin täynnä. Onneksi pyörä on autoa paljon helpompi pysäköidä, eli tämä ei ole mikään iso ongelma ratkaista.

Kaikki pyöräilyyn liittyvä on nyt ajankohtaista. Turussa päivitetään rakennusjärjestystä, ja siinä puhutaan esimerkiksi kuormapyörien huomioimisesta. Tämä ei ole ollenkaan marginaalinen asia isoissa kaupungeissa, kun mietitään esimerkiksi taloyhtiöiden pysäköintipaikkoja.

Ihmiset oikeasti valitsevat asuinpaikkansa ja liikkumismuotoja sen mukaan, miten he voivat säilyttää liikkumisvälineitään. Pyörävarastot ovat monissa taloyhtiöissä aivan alimitoitettuja ihan tavallisillekin pyörille, saatikka jos haluaisi säilyttää kuormapyörää, peräkärryä tai isompaa sähköpyörää.

On absurdia, jos ihmiset liikkuvat autolla siksi, että autoille on varattu tilaa, mutta näille isommille pyörille ei. Mielestäni pyöräily on tosi tavallinen liikkumismuoto, ja sen edistämiseksi voidaan tehdä paljon. Kaupungeissa pitää luoda edellytykset ja olosuhteet sille, että lapset uskaltavat kulkea pyörällä kouluun ja vähän varovaisemmatkin ihmiset uskaltavat pyöräillä keskustassa. Pyöräliikenne ei ole mikään viidakko, missä pitää varoa koko ajan.”

Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Vihreiden pormestariehdokas Elina Rantanen haluaa tehdä Turun ilmastotavoitteista totta. Siihen tarvitaan muun muassa kestävän liikkumisen ohjelma. 

P.S. Pääkaupunki-seudun pyöräilijöitä ja kävelijöitä hemmotellaan Green Paths -reittioppaalla, joka auttaa valitsemaan rauhallisimmat, kauneimmat ja ilmanlaadultaan parhaimmat reitit.  https://green-paths.web.app/?map=streets

Panu Jouhkimo, biokaasuautoilija: ” ​​​​​​​Tuntuuhan se kivammalle”

”Kuljen arjessa paljon pyörällä ja kävellen, koska asun Mikkelin keskustassa. Jos täällä asuisi kaupungin ulkopuolella, oma auto olisi välttämätön.

Itse hankin kaasuauton vuonna 2017, kun kotiseudulle tuli biokaasun tankkausmahdollisuus. Ajattelin, että miksipä sitä ei käyttäisi, koska sitä tuotetaan paikallisesti, osana kunnallista jätehuoltoa ja kiertotaloutta. Biokaasulla ajaminen on käytännössä ihan samanlaista kuin muukin yksityisautoilu, mutta tuntuuhan se vähän kivammalle.

Paikallinen energiayhtiö jakelee biokaasua, joka tuotetaan lähinnä kotitalouksien ja kaupan biojätteistä sekä puhdistamolietteestä. Näin se on osa kunnallista jätehuoltoa. Kun ottaa polttoaineen elinkaaren huomioon, biokaasu on päästötön.

Se on kiertotaloutta parhaimmillaan, kun biojätteestä, lietteestä, lannasta ja muista maatalouden sivuvirroista saadaan tuotettua kestävällä tavalla uusiutuvaa liikennepolttoainetta, ja orgaaninen hiili ja ravinteet hyödynnetään vielä ruoantuotannossa ja maanparannuksessa.

Arjessa biokaasu tulee bensiiniä edullisemmaksi, ja sitä on täällä saatavilla helposti. Kaasulla autoni toimintasäde on 300 kilometriä, ja se riittää yleensä hyvin. Joskus harvoin joutuu turvautumaan bensiiniin, viimeksi niin kävi hiihtoreissulla Lappiin.

Sitä, että kestävämpi autoilu olisi mahdollista joka puolella maata, auttaisi se, että sähköauton saisi ladattua ja biokaasuauton tankattua helposti kaikkialla Suomessa. Biokaasua käytetään varsin vähän siihen nähden, kuinka paljon sitä voitaisiin tuottaa.

Energiayhtiö Gasum on laskenut, että biokaasua voisi tuottaa jopa miljoonalle kaasuautolle, nyt meitä kaasuautoilijoita on vajaat 14 000. Päästöjen kannalta etenkin raskaassa liikenteessä olisi hyvä siirtyä kestäviin biopolttoaineisiin.”

Panu Jouhkimo on kiertotalousasiantuntija ja Mikkelin Vihreiden kuntavaaliehdokas.

Oras Tynkkynen, raiteiden suurkuluttaja: ”Haluan tehdä kestävistä vaihtoehdoista houkuttelevampia”

”Juna on minulle kaukoliikenteen muodoista ykkönen. Asun puoliksi Tampereella ja puoliksi Brysselissä ja pendelöin tätä väliä junalla. Ilman pandemiaa tämä matka olisi tullut taitettua maitse vuosien varrella yhteensä jo lähemmäs sata kertaa.

Kotimaassa käytän junaa pääasiallisena kaukoliikenteen kulkumuotona ja teen myös työmatkoja paljon junalla, erityisesti eri puolille Eurooppaa. Tyypillisin tapani hyödyntää junamatkoja on se, että kirjoitan ja luen työhön liittyviä juttuja.

Olen puhunut paljon junamatkustamisesta sekä yhteiskunnallisena että käytännöllisenä asiana. Käytännön puolelta olen oppinut, että pitää matkustaa kevyesti, koska ei ole mukavaa, jos joutuu kiireessä raahaamaan junasta toiseen jotain matka-arkkua. Ja tietenkin on hyvä varata sopivat varusteet ja ajanviettovälineet. Minulla on mukana tietokoneen lisäksi aina jokin kirja.

Suomen raideliikenteen kehittämisessä ykköskohde on minusta Helsingistä Tampereen kautta Ouluun kulkeva päärata. Se on matkustajamäärältään vailla vertaansa.

Raitiovaunun saaminen Tampereelle oli Vihreille iso poliittinen voitto. Olen itse ehdottanut sitä ensimmäisen kerran varmaan jo 1990-luvulla.

Tampereella lähijunien kehittäminen on myös ajankohtainen ja tärkeä hanke. Siellä on radat valmiina moneen ilmansuuntaan, ja kasvavassa kaupungissa on luontevaa rakentaa olemassa olevan radan varaan. Se on myös aika kustannustehokasta, kun se rata siellä jo nököttää.

Ymmärrän, miksi politiikassa kiihottavat isot, uudet ratahankkeet, mutta jos ajattelee junaliikenteen kehittämisen kustannustehokkuutta, niin paljon parempia tuloksia saadaan aika pienillä hankkeilla, joilla ylläpidetään ja parannetaan nykyistä rataverkkoa.

Minunkaan liikennevalintani eivät ole ideaaleja, mutta ovat ne yritys parempaan suuntaan. En hetkeäkään kuvittele, että tulevaisuudessa kaikki kulkevat junalla Tampereen ja Brysselin väliä.

Mutta haluan tehdä kestävistä vaihtoehdoista houkuttelevampia ja helpompia – ja haluan myös osoittaa, miten pitkä matka meillä on kohti kestävää maailmaa. Ja miten monen asian pitää vielä muuttua.”

Oras Tynkkynen on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden ehdokas tulevissakin vaaleissa sekä Euroopan vihreiden hallituksen jäsen.