Lisää omaa energiaa – Milloin vihreä siirtymä on totta?

Ensin ilmastonmuutos ja nyt myös Ukrainan sota ovat nostaneet esiin isoja kysymyksiä. Miksi Suomi on vielä niin riippuvainen tuontiöljystä? Miksi emme ole energiaitsenäisempiä? Mitä asialle tulisi tehdä? Vihreät vaikuttajat Hanna Halmeenpää (kuvassa), Satu Hassi ja Oras Tynkkynen pohtivat asiaa.

Energiaitsenäinen Suomi ei ole uusi ajatus. Sitä on pyöritelty vuosikymmenet keskusteluissa ja pohdittu eri yhteyksissä. On tehty suunnitelmia ja selvityksiä, miten parantaa Suomen energiaomavaraisuutta.

Viimeinen sykäys sen käynnistämisestä on aina jäänyt puuttumaan. Ilmastonmuutoskaan ei riittänyt, tarvittiin arvaamattoman naapurimaamme hyökkäys Ukrainaan, jotta asiaan todella on tartuttu.

”Ukrainan sodan jälkeen energiaitsenäisyyden merkitys on toisella tavalla kouriintuntuva. Se nähdään selvemmin osana Suomen kokonaisturvallisuutta ja maanpuolustusta”, arvioi vihreä vaikuttaja Oras Tynkkynen, joka on Tampereen Sähkön hallituksen varapuheenjohtaja.

Myös kansanedustaja, suuren valiokunnan puheenjohtaja Satu Hassi on tyytyväinen siihen, että energiaitsenäisyydestä puhutaan.

”Hyvä, että havahdutaan nyt, mutta olisi se voinut tapahtua aikaisemminkin.”

Solar panels on the roof of a modern detached house in a new neighbourhood. Behind the house, there is a crane.

Puhtaampaa energiaa

Hyviä energiapäätöksiä on jo tehty ja toteutettu. Siirtymää puhtaampaan energiaan tukee Euroopan unionin koronaelvytyspaketti, johon oli varattu puoli miljardia euroa puhtaisiin energiasiirtymiin.

Sitä käytetään uusien energiateknologioiden, esimerkiksi aurinkoenergian, maa- ja merituulienergian sekä synteettisten polttoaineiden kuten vedyn, kehittämiseen. Meri- ja maatuulivoiman rakentamista pyritään nopeuttamaan lisäämällä luvituksen voimavaroja.

Odotettu askel sähköomavaraisuudessa on Olkiluoto 3 -ydinvoimalan tuotannon nostaminen täydelle teholle tänä kesänä. Sen osuus Suomen sähköntuotantokapasiteetista on yli 10 prosenttia.

”Olkiluoto 3 tulee tarpeeseen. Se lopettaa sähkön tuonnin Venäjältä, vaikka ei se ole enää suurta ollutkaan. Eniten sähköä tuodaan Ruotsista ja Norjasta, mikä ei ole poliittisesti huono asia”, Hassi sanoo.

Koko Eurooppa samalla asialla

Energiaitsenäisyys puhuttaa koko Eurooppaa. Suurin osa Euroopan valtioista on samassa tilanteessa kuin Suomi. Britannialla on jonkin verran kaasuvaroja, samoin Norjalla öljyn lisäksi.

Hassi kertoo olleensa hiljattain Euroopan parlamenttien suurten valiokuntien puheenjohtajien kokouksessa Pariisissa.

”Ihan kaikki kaikista EU-maista totesivat, että nyt on nopeutettava vihreää siirtymää ja fossiilisista pois siirtymistä. Sillä tavalla irrotamme myös itsemme tukemasta Putinia. Minusta näyttää selvältä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan nopeuttaa vihreää siirtymää.”

Irti fossiilisista polttoaineista

Fossiiliset polttoaineet ovat ylivoimaisesti suurin ilmastopäästöjen lähde. Ilmastokriisin saaminen kuriin edellyttää niiden käytön alasajoa.

Tähän asti on ajateltu, että se voidaan tehdä keskipitkällä aikavälillä, 10–15 vuoden aikana. Ukrainan sodan vuoksi aikaperspektiivi on muuttunut nopeasti.

”Nyt pitää onnistua pääsemään Venäjän fossiilisesta tuontienergiasta eroon mahdollisimman nopeasti. Jos se tehdään, vauhdittuu irtaantuminen fossiilisista polttoaineista, ovatpa ne peräisin mistä tahansa”, Tynkkynen tiivistää.

Suomen vihreässä siirtymässä tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Hassi muistuttaa, että Vihreät on puhunut fossiilisista polttoaineista irtautumisesta kauan. Ilmasto on siihen vain yksi syy. Fossiiliriippuvuus tarkoittaa myös, että kansantaloudesta merkittävä määrä rahaa valuu ulkomaille.

”Kauan on puhuttu myös siitä, että ostamalla öljyä ja kaasua rahoitamme diktatuureja. Ei vain Putinia, vaan esimerkiksi Saudi-Arabiaa”, Hassi sanoo.

Kuinka nopeasti on irtauduttava?

Tynkkynen ei puhuisi vuosista, vaan kuukausista.

”EU on jo päättänyt kieltää venäläisen kivihiilen tuonnin, ja nyt keskustellaan pakotteiden laajentamisesta öljyyn.”

Hankalinta Euroopan kannalta on maakaasu, erityisesti Italialle ja Saksalle. Tynkkynen ehdottaa, että Suomi lakkaisi ostamasta venäläistä energiaa.

”Jos halutaan lopettaa Venäjän hyökkäyksen rahoittaminen, pitää lakata ostamasta venäläistä energiaa. Se on juuri näin yksinkertaista. Vaikka EU ei voisi tehdä päätöstä, Suomi voi tehdä sen kansakuntana.”

Monet Itä-Euroopan maat ovat lopettaneet venäläisen kaasun ostamisen.

”Tämä on keskustelu, jota Suomessakin kannattaisi käydä sen sijaan, että sätitään Euroopan unionia, joka ei kykene toimimaan riittävän nopeasti.”

Päätös olisi valtava harppaus vihreään siirtymään.

Kiitos ei ydinvoimalle

Kansalaisaktivisti, ex-kansanedustaja Hanna Halmeenpää ei halua yhtään enempää ydinvoimaa Suomeen. Ei edes siirtymäajalle fossiilisista irtautumiseen. Hänen mielestään nyt pitää antaa tilaa uusiutuville energiamuodoille ja niiden kehittämiselle.

Halmeenpää tunnetaan Pro Hanhikivi -liikkeen aktivistina ja varapuheenjohtajana. Pro Hanhikivi vastusti Fennovoima-energiayhtiön tilaaman Hanhikivi 1 -ydinvoimalan rakentamista Pyhäjoen kuntaan Pohjois-Pohjanmaalle. Laitoksen piti toimittaa Venäjän valtion ydinenergiayhtiön Rosatomin tytäryhtiö RAOS Project Oy.

Vuonna 2007 perustettu Pro Hanhikivi lopetettiin vuonna 2020.

”Käytimme kaikki päätöksentekoon liittyvät prosessit, joilla kansalaisjärjestö voi vaikuttaa: kaavapäätökset, periaatepäätökset, ympäristövaikutusmenetelmät, eduskunnassa käynnit. Yhdistyksen tarkoitus oli säilyttää Hanhikivenniemi luonnontilassa virkistyskohteena. Se ei ollut sitten enää mahdollista, kun kalliot oli räjäytetty, laivaväylät ja satamat tehty.”

Vielä 2014 Pro Hanhikivi lobbasi voimalan rakentamista vastaan: se ei tulisi olemaan kannattava ja geopoliittiset riskit ovat liian suuret.

”Silloin Venäjä oli jo vallannut Krimin. Selvitimme kansanedustajille, että Rosatom on Venäjän valtion ydinenergiayhtiö. Samaa yhtiötä, joka kehittää ydinaseteknologiaa.”

Tuoreen uutisen Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyön päättymisestä Halmeenpää otti rauhallisesti vastaan.

”Fennovoiman hanke on surullinen esimerkki siitä, kuinka hataralla pohjalla oleva jättihanke on saanut laajalla skaalalla paljon vahinkoa aikaan, ilman yhtäkään tuotettua kilowattituntia sähköä”, Halmeenpää kommentoi.

”Olisi toivottavaa, ettei Suomessa jatkossa näytettäisi vihreää valoa yhdellekään heikosti perustellulle, suuria taloudellisia ja poliittisia epävarmuuksia alusta alkaen osoittavalle hanketoimijalle tämän mittaluokan teollisissa hankkeissa.”

Halmeenpää painottaa, että alueelle olisi tärkeää lähteä pikimmiten visioimaan kestävältä pohjalta rakentuvaa jatkokäyttöä.

”Koska uusiutuvan kotimaisen sähköenergian tarve on suuri, Hanhikivellä voitaisiin kartoittaa esimerkiksi aurinkoenergian suurvoimalan sijoittumisen mahdollisuuksia.”

Mitä Suomessa pitää nyt tehdä?

Sassi, Tynkkynen ja Halmeenpää korostavat, että enää ei aikailla. Irrottautumisen fossiilisista polttoaineista täytyy alkaa. Se on kaikkien asia, ei vain teollisuuden. Kotitalouksien lämmitys on iso kysymys. Öljylämmityksestä luopumisen tukeminen on ollut hallitusohjelmassa. Energia-avustuksia tarjotaan esimerkiksi maalämpöön vaihtamiseen.

”Liikenteessä on onneksi nyt toimia, joita voidaan nopeuttaa. Esimerkiksi henkilöliikenteen sähköistäminen eli sähköautot, kaupungeissa myös ratikat ja sähköbussit. Sähkö on liikenteen energiana edullisempaa kuin fossiilipohjaiset polttoaineet. Myös kevyen liikenteen suosiminen on tärkeä toimi”, Hassi sanoo.

Halmeenpään mukaan Suomi voisi olla jo pitkällä energiaomavaraisuudessa. Ehkä jopa globaali edelläkävijä.

”Energiapoliittiset virheet on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä. Siellä ei ole haluttu nähdä murrosta, joka on käynnissä. Jos ei olisi haettu ylimenokauden ratkaisuja, meillä olisi paljon enemmän kotimaista energiateknologiaa. Pitää olla rohkeutta tehdä energiasiirtymä, ei sitä muuten tule”, Halmeenpää sanoo.

Nopean siirtymän keinot ja ongelmat

Tynkkynen näkee neljä keinoa, jolla päästään irti Venäjän energiasta ja lähemmäksi energiaitsenäisyyttä.

Ensinnäkin käytetään samoja polttoaineita, mutta hankitaan ne muualta. Esimerkiksi venäläinen putkimaakaasu voidaan korvata Qatarista tuodulla nesteytetyllä maakaasulla. Toiseksi: vaihdetaan polttoaineita. Esimerkiksi energiantuotannossa korvataan maakaasua öljyllä tai venäläinen metsähake turpeella. Kolmas keino on rakentaa korvaavaa tuotantoa, neljäs energiatehokkuus ja energiansäästö.

”Mitä nopeammin Venäjän energiasta halutaan eroon, sitä selvemmin tarvitaan kaikkia näitä keinoja”, Tynkkynen toteaa.

Jos aikaa olisi enemmän, irtautumiseen voitaisiin käyttää vain uusiutuvaa energiaa ja satsauksia energiatehokkuuteen ja -säästöön. Nyt joudutaan väliaikaisesti turvautumaan myös muihin ratkaisuihin, kuten fossiilisten polttoaineiden hankkimiseen muualta kuin Venäjältä.

”Mutta se, että lisätään öljyn tuontia Saudi-Arabiasta, ei ole kestävä ratkaisu. Se on vain hätäratkaisu tässä tilanteessa”, Hassi sanoo.

Isoja siirtymävaikeuksia tuskin voidaan välttää.

”Toisaalta energia-asioissa on ennenkin nähty nopeita liikkeitä, ja niistäkin on selvitty. Uskon, että siitäkin selviydytään, jos Putin sulkisi hanat”, Hassi sanoo.

Tynkkysellä on vielä yksi kortti energiasiirtymän hoitoon, Hassikin vilautti samaa korttia. Äkillinen irrottautuminen tuontienergiasta olisi shokki energiajärjestelmälle.

”Silloin voitaisiin toteuttaa kansalliset energiansäästötalkoot, jossa korkealla profiililla kannustetaan kansalaisia ja yrityksiä säästämään energiaa”, Tynkkynen ehdottaa.

Näin tehtiin Suomessa 1970-luvulla ja Japanissa 2010-luvulla. Vaikutukset näkyvät heti.

Mistä Suomen energia tuodaan?

• Kaikki Suomen käyttämä fossiilinen polttoaine on tuontitavaraa. Turve on fossiilinen polttoaine, mutta sen osuus on vähäinen.
  
• Fossiilisten polttoaineiden osuus energiankulutuksesta on noin 35 prosenttia. Siitä öljyn osuus on runsas viidennes. Raakaöljystä lähes 90 prosenttia tulee Venäjältä; merkittävin osuus on liikenteen käyttöön jalostettava raakaöljy.
  
• Noin puolet Suomeen tuotavasta kivihiilestä tulee Venäjältä. Kivihiilen käyttö on vähentynyt jatkuvasti, ja sen käyttö kielletään Suomessa 2029. Helsingin viimeinen hiilivoimala suljetaan keväällä 2024.
  
• Venäjältä tuodaan ylivoimaisesti eniten energiaa Suomeen. Sen osuus vuonna 2020 Suomen energiantuonnista oli yli 60 prosenttia. Sen osuus euromääräisestä energiantuonnista oli 53 prosenttia vuonna 2020: lähes 3500 miljoonaa euroa. OECD-maista tuotiin energiaa 2 810 miljoonan euron arvosta. EU-alue oli kolmanneksi tärkein 2 000 miljoonalla eurolla.
  
• Venäjältä tuodaan Suomeen noin 1 500 miljoonaa kuutiometriä maakaasua. Se on noin kaksi kolmasosaa maakaasun tuonnista. Balticconnector on Viron ja Suomen välinen kaasuputki, joka avattiin vuoden 2020 alussa. Maakaasua käytetään Suomessa kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa sekä prosessiteollisuudessa. Maakaasulla on noin kahdeksan prosentin osuus Suomen energiankulutuksesta.
  
• Sähköä Venäjältä on tuotu viime vuosina vain noin 8,8 TWh, joka on 10 prosenttia sähkön hankinnasta ja kolmasosa sähkön tuonnista.
  

Ilmaston kesä 2022

Uusi ilmastolaki

• Heinäkuussa Suomi saa pitkään odotetun uuden ilmastolain. Sillä taataan, että ilmastotyö jatkuu keskeytymättä vaalikausien yli. Laki varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä.
  
• Uudet päästövähennystavoitteet perustuvat Suomen ilmastopaneelin suosituksiin. Vuodelle 2030 asetetaan 60 prosentin päästövähennystavoite, vuodelle 2040 80 prosentin ja vuodelle 2050 90 prosenttia, tavoite on 95 prosentissa.
  
• Kun hiilineutraalius on saavutettu, seuraava tavoite on hiilinegatiivisuus. Silloin hiilinieluihin sidotaan enemmän päästöjä kuin aiheutetaan niitä. Ensimmäistä kertaa lakiin on kirjattu nielujen vahvistamisen tavoite. Se tarkoittaa metsien ja maaperän hiilinielujen kasvattamista. Uuden lain myötä perustetaan saamelainen ilmastoneuvoston, joka on riippumaton asiantuntijaelin.
  
• Ympäristöministeriön johdolla vuosittain valmisteltava ilmastovuosikertomus uudistetaan helpommin lähestyttäväksi. Ilmastovuosikertomus kertoo, miten muun muassa Suomen ilmastopolitiikka ja päästötavoitteet kohtaavat.

KAISU-suunnitelma

• Ympäristöministeriön valmistelema keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma KAISU laaditaan kerran vaalikaudessa.
  
• KAISU sisältää toimenpideohjelman päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden eli taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi. Se koskee liikenteen, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden ja jätehuollon päästöjä, osaa maatalouden päästöistä sekä F-kaasuja. F- kaasujen merkittävin päästölähde ovat kylmä- ja ilmastointilaitteet.
  
• Suunnitelman valmistelun lähtökohtana ovat olleet avoimuus sekä kansalaisten ja monien eri tahojen kuuleminen.
  
• Tarkoituksena on linjata päästökaupan ulkopuolisen sektorin toimenpiteet, joilla saavutetaan EU:n Suomelle asettama päästötavoite 2030 ja hallitusohjelman mukainen hiilineutraaliustavoite 2035. Ilmastosuunnitelma julkaistaan huhti-toukokuun vaihteessa.
  

Teksti: Sirkku Saariaho

Hanna Halmeenpään kuva: Eija Laitala

Oras Tynkkysen kuva: Miikka Pirinen

Satu Hassin kuva: Erika Nieminen

Kaupunkipyöräkuva: Harri Töhönen / Vastavalo