Feminismiä elinvoimapolitiikkaan

Feministisessä elinvoimapolitiikassa tarkastellaan kuntien, kaupunkien ja maakuntien – miksei myös valtion – tekemää elinvoimapolitiikkaa feministisestä kontekstista. Se on verrattain uusi aihe, jota koko ajan määritellään.

Toimin kaupunginhallituksen ja elinkeinojaoston jäsenenä Kajaanin kaupungilla sekä maakuntavaltuuston jäsenenä Kainuun liitossa. Molemmat tahot, kuten kaikki kunnat, kaupungit ja maakunnat, tekevät elinvoimapolitiikkaa. Eli toimia alueen yritystoiminnan ja työpaikkojen lisäämiseksi ja uusien asukkaiden houkuttelemiseksi.

Perinteisesti elinvoimapolitiikassa ei ole totuttu ottamaan huomioon tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta. Sitä on tehty ”neutraalisti” ja ”alueen omista lähtökohdista”. Lopputulos on kuitenkin usein ollut hyvin sukupuolittunut ja panoksia on suunnattu pitkälti miesvaltaisille aloille. Näin todettiin Kainuun maakuntaohjelmasta tehdyssä sukupuolivaikutusten arvioinnissa. Ja saman näkee Kainuun investointilistasta, joka suuntautuu 94 %:sti miesvaltaisille aloille.

Tämä kaikki tilanteessa, jossa Kainuusta puuttuu etenkin nuoria naisia. Kun tarkastellaan nuorten miesten ja nuorten naisten määrää Kainuussa suhteessa koko maahan, meillä on näin 600 nuorta naista vähemmän.

Pitäisikö siis tehdä jotain?

Kyllä. Kajaanin kaupunki ja Kainuun liitto ovat aloittaneet naisnäkökulmaa elinvoimapolitiikkaan -pilotin. Minä kirjoitin Visiolle analyysin Feministisestä elinvoimapolitiikasta.

Feministisessä elinvoimapolitiikassa ideana on tarkastella elinkeinopoliittisia valintoja feministisestä näkökulmasta. Jakautuvatko julkiset varat tasapuolisesti, huomioidaanko sukupuolten välinen tasa-arvo, entä moninaisuus ja yhdenvertaisuus laajemmin? Puretaanko aktiivisesti työmarkkinoiden segregaatiota, eli toimialojen voimakasta jakautumista miesten ja naisten aloihin? Satsataanko oikeisiin veto- ja pitovoimatekijöihin?

Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on, että ei. Tai ainakaan tarpeeksi. Tekemistä on edelleenkin.

Elinkeinopoliittisia kärkialoja ja painopisteitä valitessa tulisi panostaa huomattavasti enemmän naisvaltaisiin aloihin sekä huomioida yhdenvertaisuus ja esimerkiksi maahanmuuttajat. Segregaation purkamisessa ja laajemminkin tasa-arvotyössä on paljon työnsarkaa. Veto- ja pitovoimatekijöissä puolestaan kannattaa kiinnittää huomiota myös ilmapiiriin ja alueen fiilikseen.

Käsittelen analyysissani paljon Kainuuta, koska toki tunnen oman kotiseutuni parhaiten. Vastaavanlaisia haasteita, eli sukupuolijakauman epäsuhtaa, on lukuisilla muillakin alueilla. Ajatukset ovat sovellettavissa laajasti eri puolille maata – toki kunkin kunnan ja maakunnan erityispiirteet huomioiden.

Feminististä elinvoimapolitiikkaa tarvitaan. Ihan ylipäätänsäkin, koska feminismi luo parempaa maailmaa. Sitä tarvitaan myös alueiden itsensä kannalta, jotta ne menestyisivät nykyistä paremmin. Lue toki täältä tarkemmin.