Korkeakoulutukseen pääsyä on vahvistettava 

Korkeakoulutuksen saavutettavuutta voitaisiin lisätä tarjoamalla maksuttomia avoimen yliopiston opintoja jokaiselle, jolla ei vielä ole korkeakoulututkintoa, ja jokaiselle joka olisi jäämässä ilman opiskelupaikkaa haettuaan korkeakouluun. Myös muita monimuotoisia polkuja kohti opiskelupaikkaa, kuten avoimia verkkokursseja, tulee lisätä. Korkeakouluun sisäänpääsyn pitäisi olla mahdollista toisen asteen koulutusvalinnoista riippumatta ja valintaprosessia tulisi uudistaa siten, että erilaiset taustat ja oppijat huomioidaan entistä paremmin.

Tänään moni valmistuu toiselta asteelta, lämpimät onnittelut! Oppivelvollisuus päättyy, mutta opinnoissa kannattaa jatkaa eteenpäin. Kansallisena tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 50 prosenttia ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja, monesti tarpeeksi on arvioitu myös 60% ikäluokasta. Kannatamme tätä kunnianhimoisempaa koulutustason nostoa.

Osalle jatko-opiskelupaikka aukenee todistuksen perusteella, mutta osa valmistuneista jännää valintakokeiden tuloksia. Lähes kolme viidestä abiturientista kokee jatko-opintoihin liittyvää stressiä ja yhä useampi pitää välivuoden. Hakumenettelyn aiemmalla, todistuspainotteisuutta lisäävällä, uudistamisella tavoiteltiin sitä, että koulutuspolku jatkuisi katkeamatta, mutta Studentumin vuoden 2023 lukiolaisraportin mukaan vaikuttaisi käyneen päinvastoin — vain 43% vastanneista lukio-opiskelijoista aikoi varmasti suunnata suoraan jatkokoulutukseen, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 63%. 

Opiskelupaikan valitseminen ja hakeminen stressaavat yli puolta lukiolaisista, tyttöjä kaksi kertaa poikia useammin. Ylipäätään kolme suurinta lukiolaisten stressinaihetta vuonna 2022 olivat oman osaamisen riittäminen, valintakokeet sekä sopivan opiskelupaikan löytäminen. Lukion muuttuminen hakuväyläksi ja pitkäkestoiseksi pääsykokeeksi kasaa nuorille paineita jo pääsykokeita varhaisempaan opiskeluaikaan. 

Ylipäätään nuorten heikkenevä mielenterveys, hyvinvointi ja jaksaminen herättävät suurta huolta. Yhä useammalla nuorella havaitaan masennusta ja ahdistuneisuutta, ja mielenterveyspalvelujen kysyntä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyn mukaan jo joka kolmas yläkouluikäinen tyttö kokee ahdistuneisuusoireita. Onkin syytä puuttua kuormituksen juurisyihin.

Nykyisin käytössä oleva todistusvalinta on varhaistanut alanvalintaa, sillä yleissivistävän toisen asteen sijaan joidenkin oppiaineiden merkitys korkeakouluhaussa on aiempaa suurempi. 

Lukiossa opiskelijoiden tulisi voida keskittyä laajan yleissivistyksen hankkimiseen ja saada kokeileva tutustua itseään kiinnostaviin oppiaineisiin, sen sijaan, että he optimoisivat opintoja todistusvalinnan pisteytystä varten. Esimerkiksi matematiikkaa on todistusvalinnassa painotettu hyvin monelle alalle, mm. historiaa opiskelemaan hakeva saa pitkän matematiikan arvosanasta L enemmän pisteitä, kuin historian tai äidinkielen arvosanasta L. 

Suunnitteilla on myös yliopistojen valintakoeuudistus, jossa valintakokeita yhdistettäisiin. Hyvää uudistuksessa on se, että yhteen kokeeseen osallistuminen veisi hakijoilta vähemmän aikaa ja rahaa sekä tarjoaisi mahdollisuuden hakea useampaan kohteeseen sisään samalla valmistautumisella. Toivomme uudistuksen lisäksi huomioivan riittävästi erilaiset oppijat sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen puolelta tulevien opiskelijoiden mahdollisuuden hakeutua koulutuksiin. Uudistuksen vaikutuksia on myös hyvä seurata.

Tällä hetkellä todellisuus on, että Suomen koulutustaso ei ole noussut 1990-luvun jälkeen ja koulutetuimpia ovat 1978 syntyneet. 

Suomessa sosioekonominen tausta vaikuttaa koulutusvalintoihin merkittävästi. Tilanne on sama myös muissa OECD-maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että perusasteen tai toisen asteen koulutuksen varassa olevien vanhempien lapset ovat yliedustettuina ammatillisessa koulutuksessa eivätkä he yhtä todennäköisesti hakeudu korkeakoulutukseen, kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Suomessa ammatillisen koulutuksen valinneista 59 prosenttia oli sellaisia, joiden vanhemmat olivat vailla korkea-asteen tutkintoa. Vastaava prosentti lukion valinneista oli 27. Lisäksi vanhempien koulutustasolla on selkeä yhteys myös opiskelijan opintojen loppuunsaattamiseen. Läpäisyaste oli matalin niillä opiskelijoilla, joiden vanhemmat olivat opiskelleet vain peruskoulututkinnon. 

Vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa myös siihen, ketkä valmennuskursseille osallistuvat. Selvästi useamman valmennuskurssiosallistujan vanhemmista ainakin toinen oli korkeakoulutettu ja joko keskituloinen tai keskimääräistä paremmin toimeen tuleva. Vuoden 2022 lukiolaisbarometrin mukaan vastaajien osuus, joka koki tarvitsevansa valmennuskurssia ylioppilaskirjoituksissa pärjäämiseen, oli kasvanut lähes kolmanneksella verrattuna vuoden 2019 kyselyyn. Monet turvautuvat valmennuskurssiin myös korkeakoulun valintakokeeseen valmistautuessaan. 

Jotta voimme päästä 50 tai 60 prosentin tavoitteeseen korkeakoulutetuista, on korkeakoulutuksen aloituspaikkoja lisättävä ja kehitettävä valintamenettelyä sekä moninaistaa polkuja päästä korkeakouluun. Tämä tarkoittaa esimerkiksi avoimen korkeakouluopintojen perusteella valittavien opiskelijoiden määrän nostoa. Monimuotoisten sisäänpääsyväylien avulla voisimme vähentää nuorten painetta valita oikea opiskeluala hyvin varhain. Näin voisimme myös nostaa Suomen osaamis- ja koulutustasoa heikentämättä lukion yleissivistävää merkitystä.

Kirjoittajat:
Inka Hopsu 
Selinä Nera