Maksuton koulutus on Suomen menestystarinan perusta. Miksi sitä halutaan murentaa?

Suomi on noussut hyvinvointivaltioksi juuri maksuttoman koulutuksen avulla ja se on perustunut ajatukselle, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan riippumatta perheen varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Nyt tämä periaate on kuitenkin vaarassa murentua.

Orpon hallitus antoi marraskuun alussa eduskunnalle esityksen, joka mahdollistaisi maksullisten korkeakoulututkintojen suorittamisen avoimissa korkeakouluissa vuodesta 2028 alkaen. Kyse on merkittävästä periaatteellisesta muutoksesta.

Lisäksi hallituksen koulutusleikkauksia ja opiskelijoiden toimeentulon heikennyksiä ei voida tarkastella toisistaan irrallisina päätöksinä. Niiden yhteisvaikutuksena kouluttautuminen vaikeutuu, opiskelijoiden velkaantuminen kasvaa ja mahdollisuudet kouluttautua uhkaavat riippua yhä enemmän perheen varallisuudesta.

Koulutus periytyy Suomessa jo nyt

Maksuttoman koulutuksen keskeinen tehtävä on ollut tasata ihmisten erilaisia lähtökohtia. Sen avulla olemme pyrkineet rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokainen voi tavoitella unelmiaan riippumatta siitä, millaiseen perheeseen sattuu syntymään. Tässä emme kuitenkaan ole vielä onnistuneet.

OECD vuoden 2025 koulutusvertailun mukaan Suomessa 25–34-vuotiaista, joiden vanhemmista vähintään toisella on korkeakoulututkinto, 62 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon. Sen sijaan nuorista, joiden vanhempien korkein koulutus on toiselta asteelta, korkeakoulututkinnon on suorittanut vain 37 prosenttia.

Ero on huomattava. Koulutus periytyy Suomessa edelleen vahvasti, vaikka sen ei pitäisi määrittää ihmisten mahdollisuuksia.

Haluammeko Suomeen kahden kerroksen korkeakoulujärjestelmän?

On myös syytä kysyä, mitä maksulliset tutkinnot tarkoittaisivat korkeakoulujen arjessa.

Jos samassa korkeakoulussa opiskelee sekä maksullisen että maksuttoman tutkintokoulutuksen opiskelijoita, miten varmistetaan, että opetuksen ja ohjauksen resurssit jakautuvat yhdenvertaisesti?

Lakiesityksen mukaan maksullinen koulutus ei saisi heikentää maksuttoman tutkintokoulutuksen laatua tai laajuutta. Mutta miten tämä varmistetaan käytännössä tilanteessa, jossa korkeakoulut kamppailevat jo valmiiksi riittämättömien resurssien kanssa?

Lisäksi maksullisen tutkintokoulutuksen opiskelijat eivät olisi oikeutettuja samoihin opintososiaalisiin etuuksiin, kuten opintotukeen ja YTHS palveluihin. Näin saman tutkinnon opiskelijoille syntyisi erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sen perusteella, mitä kautta he opiskelevat.

Tässä piilee riski, että korkeakoulutukseen syntyy entistä vahvemmin kaksi erilaista polkua: yksi niille, joilla on varaa maksaa, ja toinen niille, joilla ei ole.

Kun maksuttoman koulutuksen periaatteesta aletaan tehdä poikkeuksia, on myös kysyttävä, mihin kehitys lopulta johtaa. Maksuttomuuden tulevaisuutta ei voida turvata vain yhden hallituskauden tai vuosikymmenen lupauksilla. Sen on oltava pysyvä koulutuspoliittinen periaate.

Koulutustasoa nostetaan poistamalla esteitä, ei luomalla uusia

Koulutuspolun ongelmat alkavat usein jo paljon ennen korkeakouluun hakemista. Oppimisen vaikeuksiin ei saada riittävästi tukea, nuorten mielenterveyden haasteet kasautuvat ja opiskelijoiden toimeentulo on yhä epävarmempaa.

Jos haluamme aidosti nostaa koulutustasoa ja vahvistaa sosiaalista liikkuvuutta, meidän on investoitava oppimisen tukeen jo peruskoulussa ja toisella asteella. Tarvitsemme riittävästi opettajia, opinto-ohjaajia ja opiskeluhuollon ammattilaisia sekä joustavia väyliä jatko-opintoihin. Samalla korkeakoulujen perusrahoitus on turvattava, jotta koulutuspaikkoja ja laadukasta opetusta voidaan tarjota riittävästi.

Myös jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia on kehitettävä. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaihtaa alaa ja päivittää osaamistaan työuran aikana ilman, että se edellyttää kohtuuttomia taloudellisia riskejä. Joustavuutta voidaan lisätä esimerkiksi tutkintojen osien, täydentävien opintokokonaisuuksien ja alanvaihdon mahdollisuuksien kautta ilman, että maksullisista tutkinnoista tehdään uusi normaali.

Opiskelijoiden toimeentulo on heikentynyt, ja yhä useampi joutuu rahoittamaan tavallista arkeaan opintolainalla. Vihreät nuoret haluavat siksi, että seuraavalla hallituskaudella toteutetaan opiskelijoiden perustulokokeilu, jolla voitaisiin selvittää perustulon vaikutuksia toimeentuloon, opiskelijoiden hyvinvointiin, opintojen etenemiseen ja työntekoon opintojen ohella.

Olen itse saanut maahanmuuttajataustaisena ja vähävaraisesta perheestä tulevana mahdollisuuden kouluttautua ja rakentaa omaa tulevaisuuttani Suomessa. Juuri siksi pidän maksuttomasta koulutuksesta kiinni.

Suomi ei noussut pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi sattumalta. Se rakennettiin pitkäjänteisillä investoinneilla koulutukseen, tasa-arvoon ja yhteiskunnan yhteiseen vastuunkantoon.

Koulutus on yhteiskunnan investointi tulevaisuuteen, ei yksilön varallisuudesta riippuva etuoikeus.

– Maria Saita, Vihreiden Nuorten puheenjohtaja