On korkea aika puuttua digialustojen koukuttavuuteen

Onko syytä huolestua lasten ja nuorten sosiaalisen median ja mobiililaitteiden käytöstä? Sosiaalisen median vaikutuksia on tutkittu monista näkökulmista laajalti, ja on havaittu sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Nuorten masennus- ja ahdistusoireet ovat kasvaneet viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi, samoin yhteiskuntaan kiinnittyminen on heikentynyt. Jonathan Haidtin tutkimusten sarja osoittaa tämän kehityksen alkaneen suunnilleen samoihin aikoihin kuin sosiaalinen media ilmestyi kännyköihin. Näitä kehityskulkuja ei ole pystytty selittämään taloudellisilla tai useimmilla muillakaan yhteiskunnallisilla muuttujilla.

Samaan aikaan on olemassa laajaa vertaisarvioitua tutkimusnäyttöä siitä, että maltillinen sosiaalisen median käyttö lisää nuorten onnellisuutta. Keskiverron määrän sosiaalista mediaa käyttävä on onnellisempi kuin paljon käyttävä, ja paljon käyttäväkin on onnellisempi kuin ei lainkaan käyttävä. Toki tämä vertailu on tehty yhteiskunnassa, jos iso osa muita nuoria käyttää somea. Tykättiin siitä tai ei, sosiaalisesta mediasta on joka tapauksessa tullut nuorison keskeinen yhteisöllisyyden muoto. Onkin mietittävä, miten saamme vähennettyä haittavaikutuksia rikkomatta sitä, mikä toimii.

Erityisen häiritsevää nuorisokulttuurin some-alustoille siirtymisessä on, että sen alustat ovat läpeensä kaupallisia, valvontakapitalismin logiikalla toimivia mainoskoneita. Tyypillinen alustayhtiö peilaa menestystään nimenomaan mainosnäytöillä ja alustalla vietetyillä minuuteilla ja tunneilla, jotka mainosnäyttöihin johtavat. Alustayhtiöillä on siis kannusteet hyödyntää keskeinen asemansa nuorisokulttuurissa tavalla, joka pahentaa sosiaalisen median lieveilmiöitä, etenkin someriippuvuutta.

Sosiaalisen median lieveilmiöistä on pyrittävä torjumaan haitallisen sisällön lisääntymistä, todellisuuskäsitysten kuplautumista, nuorten yksityisyyden menetystä ja addiktiota alustan käyttöön, joka häiritsee riittävää unta, itsesäätely- ja keskittymiskykyä, kiinnittymistä esimerkiksi kouluun ja sosiaalisen median ulkopuoliseen arkeen. Haasteet somen käytössä eivät koske vain lapsia ja nuoria.

EU on onneksi jo kehittänyt tähän jonkin verran kelvollisia työkaluja, jotka pitää saada tehokkaaseen käyttöön.

Digipalvelusäädös (Digital Services Act) esimerkiksi kieltää profilointiin (eli tiedonlouhintaan) perustuvien mainosten näyttämisen alaikäisille ja vääristävän suunnittelun (dark patterns) käytön ja vaatii erityisesti suurilta alustoilta merkittäviä ja yksityiskohtaisia toimia sisällön esiin nostamiseen ja valvontaan. Nämä toimet ovat hyvä alku, mutta niitä pitää soveltaa määrätietoisesti ja yhtenäisesti koko EU:n alueella.

Vapaassa demokratiassa meidän pitäisi saada käyttää somea juuri sen verran kuin me itse haluamme ilman meihin kohdistuvaa aktiivista vaikuttamista. Tällä hetkellä käytämme somea pitkälti niin paljon kuin TikTok, Meta ja muut digijätit haluavat meidän käyttävän eli mahdollisimman paljon ja omasta mielestämme usein liikaa. Millaisia kansantaloudellisia ja kansanterveydellisiä vaikutuksia sillä on, että väestötasolla käytämme yhä kasvavan osuuden valveillaoloajastamme somealustoilla skrollailuun? 

Hollantilainen vihreä europarlamentaarikko Kim van Sparrentak laittoi viime kesänä liikkeelle aloitteen, jonka tavoitteena on tehdä digitaalisista alustoista vähemmän riippuvuutta aiheuttavia. Euroopan parlamentti hyväksyi aloitteen joulun alla suurella enemmistöllä. Aloitteen mukaan riippuvuutta aiheuttava suunnittelu on kuluttajansuojakysymys, johon on syytä puuttua lainsäädännön keinoin. Europarlamentaarikot toivovat saavansa asian Eurovaalien jälkeen valittavan uuden komission ohjelmaan ja siihen onkin ihan hyvät mahdollisuudet. Aloitteessa komissiota vaaditaan kiireellisesti arvioimaan ja tarvittaessa paikkaamaan sääntelyaukot, jotka liittyvät harhaanjohtaviin käytäntöihin (niin sanotut pimeät käytännöt) ja digitaalisten palveluiden riippuvuutta aiheuttaviin ominaisuuksiin. Mikäli tuleva komissio tarttuu aiheeseen, olisi Euroopan parlamentti ensimmäinen parlamentti, joka on onnistunut vaatimaan toimenpiteitä sovellusten ja älypuhelinten haitallista koukuttavuutta aiheuttavan suunnittelun suitsimiseen. 

Tekoälypohjainen käyttäjien manipulointi sekä erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuihin tuotteisiin ja palveluihin koukuttaminen tulisi kieltää. 

EU:lla on leveät hartiat, ja mahdollisuus luoda suuriakin alustoja pakottavaa lainsäädäntöä. Laadukas lainsäädäntö hyvin sovellettuna tukee perheitä, kouluja ja laajemmin yhteiskuntaa. Näiden kaikkien tulee täyttää kaikki vastuunsa ja velvoitteensa pitääkseen alustojen haitat minimaalisina.

Ari-Pekka Liukkonen
Inka Hopsu