Oras Tynkkysen puhe vihreiden puoluevaltuustolle 21.11.2026

21.11.2026

Viikko sitten seisoin Pitkon Jennin kanssa Muhoksella valtavan hakkuuaukean laidalla. Amerikkalainen jättiyhtiö Google oli vähän aiemmin hakkauttanut datakeskuksen tieltä luvatta yli 300 hehtaaria metsää.

Kaksi viikkoa aiemmin tutustuin Mikkosen Kristan kanssa hylättyyn kaivokseen Leppävirralla. Ulkomaisomisteiset kaivosyhtiöt olivat jättäneet jälkeensä kookkaat kaivosjätevuoret ja pilaantuneet vedet.

Helmikuussa vierailin vanhassa metsässä Ylöjärvellä. Metsähallitus uhkasi hakata arvokohteen, kun hallitus oli päättänyt jättää sen suojelematta – lupauksistaan huolimatta.

Kolme paikkakuntaa. Kolme tapausta. Pohjimmiltaan sama tarina.

Eikä se rajoitu vain niihin.

Ympäri Suomea – Orivedeltä Pyhäjoelle ja Haminasta Sodankylään – toistuu sama kaava. Yhtiöt vievät Suomesta voitot ja luonnonvarat. Suomalaisille jäävät kaljut hakkuuaukeat, pilatut vedet ja notkuvat jätevuoret.

Orpon hallituksen kaudella Suomen luonto on laitettu kaupan alelaariin pilkkahintaan. Kaupantekiäisiksi tarjotaan jättitukia veronmaksajien piikkiin. Kahdesti suojellulle Viiankiaavalle kaavailtu kaivos on saamassa tukiaisia jopa 150 miljoonaa euroa, kiitos Orpon hallituksen.

Monissa tapauksissa asialla ovat suuret ja ylikansalliset yhtiöt. Usein hyödyt paikallisille ja Suomelle jäävät vaatimattomiksi. Kun otetaan huomioon kustannukset yhteiskunnalle ja tuhot luonnolle, voi hyvin kysyä, onko monista hankkeista jo enemmän haittaa kuin hyötyä.

Siksi jätämme välikysymyksen, niin kuin Sofia edellä kertoi. Viestimme Orpon hallitukselle on: Suomen luonto ei saa olla kaupan.

###

Välikysymys on opposition järein ase. Sillä tivataan hallitukselta vastauksia. Jos vastaukset eivät tyydytä, hallitukselle esitetään epäluottamusta. Se voi – ainakin periaatteessa – johtaa myös hallituksen kaatumiseen.

Viime aikoina välikysymyksiä on ollut useita. Välillä onkin jo kyselty, voivatko välikysymykset kärsiä arvonlaskusta.

Kysymys on ymmärrettävä. Tämä on tosin neljään vuoteen vasta toinen Vihreiden johdolla jätettävä välikysymys. (Samassa ajassa keskusta on ollut ensimmäinen allekirjoittaja 11 välikysymyksessä.)

Vaalikausi lähestyy myös jo loppuaan. Joku voi pohtia, kannattaako hallituksen kaatamiseen tähtäävä välikysymys jättää enää näin lähellä vaaleja.

Ainakin voin lohduttaa, että emme ole alkuunkaan viimeisiä. Vuonna 2011 eduskunta äänesti Vasemmistoliiton välikysymyksestä viimeisessä istunnossa ennen eduskuntavaaleja.

Suomen luonnolle olisi toki voitto, jos Orpon hallitus ei enää pystyisi tekemään tuhojaan. Hallituksen taival ei pääty päivääkään liian aikaisin.

Välikysymyksen voi kuitenkin nähdä eräänlaisena parahduksena Suomen luonnon puolesta. Sen viesti on: hätä on kova. Siksi tartumme kaikkiin demokratiassa opposition käytettävissä oleviin keinoihin.

###

Suomen luonnon ohella kova hätä on maailman ilmastolla. Kriisitietoisuus loistaa kuitenkin yhä poissaolollaan.

Parhaillaan Turkin Antalyassa on meneillään YK:n ilmastokokous. Neuvottelut jatkuvat siellä nyt jo yli puoli vuorokautta yliajalla. Kokouksessa on tuttuun tapaan väännetty mm. fossiilienergiasta irtaantumisesta ja kansainvälisestä ilmastorahoituksesta.

Ilmastokriisi on kohtalonkysymys myös Suomen luonnolle. Kun ilmasto kuumenee kovaa vauhtia, luonto ei pysy perässä.

Miten käy saimaannorpalle, jos lumikinoksia pesien rakentamista varten ei enää ole? Minne siirtyy lämpötilan noustessa erittäin uhanalainen jääleinikki, jos tunturin laki tulee vastaan? Miten pärjäävät raakut, jos kuivuus ehdyttää joen virtauksen?

Parhaiten ilmastokriisistä selviää monimuotoisena säilynyt luonto. Ja parhaiten lajeja voidaan ilmaston kuumetessa pelastaa, jos meillä on mahdollisimman laajoja ja toisiinsa kytkeytyviä suojelualueita.

###

Ympäri Suomea olen valitettavasti nähnyt, miten ylikansallisten suuryhtiöiden voitontavoittelu ja poliitikkojen toimettomuus uhkaavat Suomen luontoa. Mutta ympäri Suomea olen onneksi myös nähnyt, miten suomalaiset ovat nousseet puolustamaan luontoa.

Syyskuun lopulla marssimme Oulussa Viiankiaavan puolesta. Mielenosoituksessa huusimme yhdessä ”ei kaivoksia suojelualueille”.

Aiemmin samassa kuussa vierailin Holopaisen Hannan kanssa Rautjärvellä. Padon purkamisen ansiosta järvilohi ja taimen olivat sadan vuoden tauon jälkeen palanneet Hiitolanjokeen.

Viime vuoden kesällä retkeilin Tiitiäisen metsässä Ylöjärvellä. Luonnonperintösäätiö oli suojellut upean luontohelmen suomalaisten tekemien lahjoitusten turvin.

Nämä ja lukemattomat muut esimerkit osoittavat, että voimme vielä pelastaa paljon. Voimme vielä elvyttää paljon.

Jokainen vanha metsä, jokainen vapaana virtaava joki, jokainen uhanalainen sammal ja sudenkorento on pelastamisen arvoinen. Jokaisen puolesta kannattaa kamppailla.

###

Me suomalaiset olemme luontokansaa. Luontobarometrin mukaan luonto on vähintään melko tärkeä 97 prosentille suomalaisista. Vastaajista 96 prosenttia katsoo, että puhdas luonto on tärkeä osa suomalaista identiteettiä.

Tätä meille suomalaisille rakasta luontoa ei kukaan puu pelasta puolestamme. Sen voimme pelastaa vain me suomalaiset itse. Ja sen puolesta me vihreät teemme töitä joka päivä.

Sofia jos joku osaa kertoa, että politiikassa välillä ääni uhkaa käheytyä, pahimmillaan ehtyä kokonaan. Me vihreät voimme kuitenkin luvata suomalaisille:

Niin kauan kuin meistä ääntä vain lähtee, parahdamme vaikka sitten viimeisinä sanoinamme: Suomen luonto ei ole kaupan!