Pirkka-Pekka Peteliuksen ryhmäpuhe 29.3.2022

29.03.2022

Sivistys on hyvinvointimme ja menestyksemme kulmakivi. Se merkitsee monipuolista tieto-, arvostelu-, toiminta- ja empatiakykyä. Sivistynyt ihminen on itsenäinen, kriittinen ja vastuullinen kansalainen, joka ottaa toiminnassaan huomioon ympäröivän maailman.

Koulutuksen kautta omaksumme perustaitoja, joita ilman osallistuminen yhteiskunnan toimintaan vaikeutuu. Esimerkiksi monipuolinen lukutaito on edellytys yhteiskunnassa pärjäämiselle. Koulutuksen päämääränä tuleekin olla laaja-alainen sivistys ja yksilöiden perustaitojen vahvistaminen, kasvaminen aktiiviseen kansalaisuuteen sekä kyky itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun.

Ärade talman

Eftersom utbildning är grunden för välfärd och framgång är det viktigt att utbildning är tillgänglig för alla. När vi talar om utbildningspolitik och framtidens utbildning talar vi inte bara om barn och unga, utan om möjligheterna för oss alla att lära oss och utvecklas genom livet.

Koulutus ei kuitenkaan ole kaikille meistä tasavertaista. Sekä koulutuspoliittisessa selonteossa että sivistysvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota koulutustason periytymiseen sekä oppimistulosten eriytymiseen. Tähän kehitykseen tulee puuttua voimakkaasti. Yksi suurimmista kysymyksistä, kun pohdimme koulutuksen tulevaisuutta, on miten pitää kaikki mukana riippumatta esimerkiksi äidinkielestä, sukupuolesta, vammaisuudesta, asuinpaikasta tai taustasta.

Kaiken oppimisen edellytyksenä on hyvinvointi. Jos emme voi hyvin emmekä saa tukea kun sitä tarvitsemme, emme myöskään opi kunnolla. Koko koulutuspolun on oltava varhaiskasvatuksesta korkeakouluun saakka turvallinen paikka oppia ja kasvaa; kiusaamiseen tulee puuttua, yhteisöllisyyttä vahvistaa ja oppimisen haasteisiin tarjota riittävää ja oikea-aikaista tukea.

Riittävä oppimisen tuki edistää perustaitojen hallintaa ja ehkäisee koulutuksen ja osaamisen eriytymistä. Siksi jokainen oppija ansaitsee yksilöllistä tukea heti varhaiskasvatuksesta lähtien aina läpi koko koulutuspolun.

Koulutukseen ja oppimisen tukeen panostaminen on investointi tulevaisuuteen, hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Selonteon tavoitteet ovat vaarassa jäädä kauniiksi puheeksi, mikäli niitä ei oteta huomioon koulutuksen rahoituksesta päätettäessä. On turha puhua koulutuksen kehittämisestä ja oppimisen tuen parantamisesta, mikäli niille ei varata riittäviä resursseja valtion budjetista. Korona-aika on jättänyt jälkeensä hyvinvointi- ja oppimisvajeen, jota tullaan paikkaamaan vielä monta vuotta. Nyt jos koskaan on tärkeää, että koulutuksen rahoitus on riittävää, pitkäjänteistä ja oikein kohdennettua, jotta kaikenlaiset oppijat pysyvät mukana.