Sateenkaarioikeuksien toteutuminen on oikeusvaltion mitta

Oikeusvaltion todellinen mitta ei ole se miten enemmistöä kohdellaan, vaan se miten vähemmistöjen oikeudet turvataan. Siksi sateenkaarioikeudet ovat yksi oikeusvaltion tärkeimmistä mittareista. Lopulta kyse on siitä, että jokainen voi elää turvallisesti, avoimesti ja yhdenvertaisesti omana itsenään.

Globaalisti on nähtävissä huolestuttava kehityssuunta, jossa oikeusvaltiota, demokratiaa ja vähemmistöjen oikeuksia aktiivisesti rapautetaan useissa valtioissa. Tätä kehitystä meidän on Suomessa aktiivisesti vastustettava ja huolehdittava siitä, että ihmisoikeuksia vahvistetaan Suomessa jatkossa entistäkin painokkaammin.

Vähemmistöjen oikeuksien rapautuminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se etenee pienin askelin, kun yksittäisiä oikeuksia kyseenalaistetaan, keskusteluilmapiiri muuttuu ja syrjiviä käytäntöjä aletaan pitää hyväksyttävinä. Oikeusvaltiossa ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Jos jonkin ryhmän ihmisoikeuksia kavennetaan poliittisen ilmapiirin muuttuessa, kyse ei ole enää vain kyseisen vähemmistön asemasta, vaan koko oikeusvaltion toimintaperiaatteista.

Suomea pidetään perustellusti vakaana demokratiana, jossa on vahva kansalaisyhteiskunta ja jossa yhteiskunnallisia ristiriitoja ratkaistaan keskustelemalla. Silti myös täällä on nähtävissä varoitusmerkkejä, joita ei pidä sivuuttaa.

Esimerkiksi joidenkin poliitikkojen puheissa toistuvat kansainvälisestä anti-gender-liikkeestä omaksutut väitteet ja retoriset keinot, joilla luodaan vähemmistövihamielistä keskustelukulttuuria ja normalisoidaan syrjintää. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvassa vihapuheessa ei ole vain keskustelun sävyn muutoksesta. Se heikentää turvallisuuden tunnetta, kaventaa ihmisten mahdollisuuksia elää avoimesti omana itsenään ja voi madaltaa kynnystä myös syrjintään ja väkivaltaan. Tämä näkyy jo tilastoissa: poliisin tietoon tulleet seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvat viharikosepäilyt ovat lisääntyneet koko 2020-luvun ajan.

Valppautta tarvitaan myös rakenteellisissa ratkaisuissa. Unkarissa Viktor Orbánin hallinto heikensi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä vaiheittain muun muassa ohjaamalla julkista rahoitusta ideologisesti ”oikeanlaisille” toimijoille ja rajoittamalla järjestöjen mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Siksi myös Suomessa on arvioitava kriittisesti ratkaisuja, jotka voivat kaventaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin valmistelemia sote-järjestöjen uusia rahoituskriteerejä on arvosteltu siitä, että ne voisivat käytännössä rajata esimerkiksi sateenkaarijärjestöt kokonaan rahoituksen ulkopuolelle. Kriteerit palautettiin onneksi valmisteluun, mutta on kuitenkin syytä pitää mielessä, että jo sote-järjestöihin kohdistuvat kohtuuttomat leikkaukset ovat omiaan heikentämään kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä merkittävästi. 

Yhden vähemmistön oikeuksien kaventaminen jää harvoin vain kyseistä ryhmää koskevaksi asiaksi. Kun yhteiskunta hyväksyy sen, että joidenkin ihmisten oikeuksia voidaan heikentää, samalla madalletaan kynnystä puuttua myös muiden oikeuksiin. Juuri siksi sateenkaarioikeudet ovat oikeusvaltion mitta: ne kertovat, kuinka vahvasti yhteiskunta on sitoutunut yhdenvertaisuuteen ja perus- ja ihmisoikeuksiin.

Suomen on vahvistettava vähemmistöjen ihmisoikeuksia määrätietoisesti, jotta emme ajaudu samalle kehityspolulle kuin esimerkiksi Venäjä tai Unkari. Orpon hallituskauden jälkeen tarve konkreettisille toimille on entistä suurempi. Luonteva seuraava askel olisi laatia Suomen ensimmäinen sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma. Se kokoaisi yhteen tarvittavat toimet yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi ja lähettäisi samalla selkeän viestin siitä, että Suomi puolustaa ihmisoikeuksia myös silloin, kun globaali kehityssuunta on toinen.

Oikeusvaltio ei murene yhdessä yössä. Se vahvistuu tai heikkenee jokaisessa päätöksessä, joka koskee yhdenvertaisuutta, kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja vähemmistöjen oikeuksia. Siksi sateenkaarioikeuksien puolustaminen ei ole vain Pride-kuukauden asia. Se on oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamista vuoden jokaisena päivänä.