Ydinenergialain päivitys ei saa sivuuttaa kansalaisia

Vanhaan teknologiaan perustuvat suuret ydinvoimahankkeet ovat ajautuneet hankaluuksiin niin meillä kuin muualla. Energiayhtiöt ovat avoimesti todenneet, ettei niitä synny Suomeen ilman mittavia tukiaisia veronmaksajilta.

Vihreiden poliittiseen ohjelmaan kirjattiin vuonna 2022 tavoitteeksi, että ydinenergialaki uudistetaan. Tavoitteeksi asetettiin sujuvoittaa erityisesti pienydinreaktoreiden sääntelyä turvallisuudesta tinkimättä.

Nyt tavoite on toteutumassa. Ydinenergialain kokonaisuudistus päivittää ohjauksen niin, että se ottaa paremmin huomioon myös uudet tekniikat.

Voimassa olevan ydinenergialaki säädettiin maailmaan, jossa valtavat ydinvoimalat tuottavat vain sähköä. Maailma on kuitenkin muuttunut olennaisesti.

Suuret ydinvoimahankkeet ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet hyvin hitaiksi ja kalliiksi, joten kiinnostus kohdistuu yhä enemmän pieniin modulaarisiin ydinreaktoreihin (small modular reactor, SMR). Ne saattavat ratkaista osan isojen hankkeiden riskeistä ja ongelmista.

Samalla Suomen sähköntuotannosta on jo onnistuttu rakentamaan 95-prosenttisesti fossiilitonta. Vaikka lisää puhdasta ja kohtuuhintaista sähköntuotantoa tarvitaan, ilmastonäkökulmasta suurempi tarve on putsata kaupunkien ja teollisuuden lämmöntuotantoa.

Ydinenergialain uudistus päivittää lainsäädännön tähän aikaan. Uusia ja vanhoja tekniikoita, pieniä ja suuria reaktoreja sekä sähkön ja lämmön tuotantoa kohdellaan yhdenvertaisesti, kunkin ratkaisun vaikutukset ja riskit huomioon ottaen.

Uudistus tulee siis tarpeeseen. Valitettavasti hallitus on päättänyt purkaa laista myös kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumista turvaavia ratkaisuja.

Hallitus haluaa, että periaatepäätöksen ydinenergiahankkeista tekisi tulevaisuudessa eduskunnan sijaan hallitus. Tämä voisi vähentää hankkeiden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ilman, että luvitus nopeutuisi mainittavasti.

Hallitus katsoo, että periaatepäätösvaiheessa ei tarvitsisi enää edellyttää Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarviota, ympäristövaikutusten arviointia tai sijaintikunnan hyväksyntää. Näin ratkaiseva päätös ydinenergiahankkeesta voitaisiin siis tehdä vailla riittäviä tietoja tai paikallisyhteisön tukea.

Hallitus haluaa myös siirtää uraanikaivoksista päättämisen hallitukselta Säteilyturvakeskukselle. Esitys ei tunnista kaivoshankkeisiin liittyviä merkittäviä vaikutuksia ja riskejä, joiden takia päätöksenteossa tarvitaan yhteiskunnan kokonaisedun punnintaa.

Kuinka tarpeellisia uudet ydinenergiahankkeet Suomessa ovat tai miten uudet ratkaisut menestyvät markkinoilla, siitä on asiantuntijoillakin erilaisia näkemyksiä. Sen sijaan siitä tuntuu vallitsevan laaja yhteisymmärrys, että lainsäädäntö ei saa tarpeettomasti hankaloittaa hankkeita vain pienen koon tai uuden teknologian takia.

Kauaskantoiset ja vaikutuksiltaan merkittävät päätökset pitää kuitenkin tehdä riittävään tietoon, julkiseen keskusteluun ja kansalaisten osallistumiseen perustuen. Näin varmistetaan hankkeille myös laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä.