— Anni Sinnemäki

Kiitos

Me Vihreät teimme tänään historiaa, kun valitsimme puheenjohtajan jäsenäänestyksen perusteella. Uusi puheenjohtaja Ville Niinistö sai äänistä reilusti yli puolet. Haluan lämpimästi onnitella Villeä valinnasta. Vihreät saa hänestä todella hyvän puheenjohtajan.

Onnea ja menestystä Ville! Haluan antaa sinulle kaiken sen avun ja tuen tehtävässäsi, mitä ikinä satut tarvitsemaan.

Haluan myös kiittää kaikkia vihreitä kuluneesta kahdesta vuodesta, joiden ajan olen toiminut puolueen puheenjohtajana, sekä niistä 12 vuodesta, joina olen tehnyt vihreää politiikkaa. Työ jatkuu tästä edelleen.

Tämä kevät on ollut suomalaisessa politiikassa ainutlaatuinen. Huhtikuun vaaleissa poliittiset voimasuhteet muuttuivat Suomessa ennennäkemättömällä tavalla. Vaalien tulos aiheutti tilanteen, jossa hallitusta on erittäin vaikea muodostaa.

Kevät on ollut erikoinen ja pitkä, mutta haluan nostaa siitä esiin kolme toiveita ja iloa herättävää asiaa:

Vihreät neuvottelijat Säätytalolla. Vaikka määrätietoinen neuvotteleminen ja kyky sopia eivät ehkä ole olleet suurinta huutoa politiikassa viime aikoina, meidän neuvottelijamme tekivät töitä tosissaan muuttaakseen maailmaa uudeksi ja paremmaksi. Vihreät neuvottelijat eivät toimineet yksin, vaan joukkona, joka sai evästystä puolueen jäseniltä ja valtuuskunnalta.

Uudet jäsenet. Yhtäkkiä vaalien jälkeen meillä on enemmän jäseniä kuin koskaan aikaisemmin. Se on ihmeellisen hyvä asia. Ihmiset kokivat vaalien tuloksen niin, että he haluavat tehdä jotain muutakin kuin äänestää. Ihmiset haluavat tulla mukaan muuttamaan Suomea ja politiikkaa kanssamme. Tunnen kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat laittaa itsensä likoon.

Ruosteen värinen lahopuu. Viime sunnuntaina olin retkellä Lopella Luonnonperintösäätiön metsässä. Retki oli järjestetty vaikuttavalle joukolle lapsia, jotka pohtivat viisastelevasti Nintendo-pelien ja metsäretkien eroja ja syöttivät hurjan oloisia lampaita. Joen rannan tuntumassa Raimo murensi jalallaan lahonnutta runkoa, joka oli muuttunut tumman ruosteen väriseksi. Katsoin kuusivuotiasta, joka ihmetteli murenevaa lahopuuta, ja elämänsä päätöksessä olevaa puuta. Ja ajattelin, että tässä ovat ne asiat, minkä vuoksi asioita tehdään.

Kiitos!

Jaa sivu: