— Emma Kari

Lisää toivoa, lisää lapsia

Emma Kari

Viime päivien otsikot suomalaisten syntyvyydestä ovat pysäyttäviä. Suomessa syntyvien lasten määrä on romahtanut kaikkia ennakoituja arvioita pahemmin. Viimeksi meille syntyi näin vähän lapsia nälkävuosina.

Alhainen syntyvyys huolestuttaa monia. Kestääkö eläkejärjestelmä? Kestääkö hyvinvointivaltio? Tärkeitä huolia, sitä en kiistä. En kuitenkaan usko, että keskittymällä liikaa lasten välineelliseen arvoon eläkejärjestelmää ylläpitävinä tai veroja maksavina toimijoina tämän maan syntyvyys kohenee. Minua huolettaa järjestelmän kestävyyden ohella vähintään yhtä paljon se, mistä alhainen syntyvyys kumpuaa.

Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, mikä nuoria pelottaa ja huolettaa. Siitä, mikä johtaa perheen perustamisen lykkäämiseen tai siitä luopumiseen. Kyse ei ole siitä, että kaikkien olisi pakko tehdä lapsia tai siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus olisi väärä valinta. Kyse on siitä, että kenenkään ei tulisi jäädä lapsettomaksi tahtomattaan. Kyse on siitä, ettei kenenkään tulisi jättää perhettä perustamatta pelon tai epävarmuuden vuoksi. Kyse on siitä, että meidän tulisi rakentaa sellaista yhteiskuntaa, missä kukaan ei jätä toivomaansa lasta hankkimatta siksi, että pätkätyöt, epävarma toimeentulo tai ilmastonmuutos ahdistavat liikaa.

 

Yksi tärkeimpiä syitä lykätä perheen perustamista on epävarmuus töistä. Ymmärrän sen hyvin. Kun tein kuntavaalikampanjaa yli 10 vuotta sitten, minua kehotettiin olemaan hankkimatta lasta. Se kuulemma pilaisi poliittisen urani. En uskaltanut kertoa näille neuvojille, että itse asiassa olin jo tuolloin raskaana. Mietin, olenko tekemässä virheen. Tähänkö urani kaatuu?

Onneksi elämä kantoi. Mutta luottamusta siitä, että elämä kantaa, ei välttämättä pätkätyöputkessa paahtavalta nuorelta löydy. Sitä ei välttämättä löydy, jos huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon ja planeettamme tulevaisuudesta valtaa mielen. Nämä nuoret eivät tarvitse kehotuksia synnyttää, he tarvitsevat luottoa tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kantaa.

 

Meidän poliittisina päättäjinä on rakennettava sellaista yhteiskuntaa, johon ihmiset haluavat, uskaltavat ja voivat perustaa perheen. 

Se tarkoittaa perhevapaiden uudistamista niin, että tasa-arvo vanhempien välillä lisääntyy. Tasa-arvoinen työelämä ja vanhemmuus turvaisivat sen, että naisen ei tarvitsisi pelätä työuran katkeavan perheen perustamiseen. Samalla työelämän ja perheen yhdistämisestä on tehtävä joustavampaa.

Se tarkoittaa koko yhteiskunnan kattavaa kulttuurin muutosta. Lapsi saa näkyä ja kuulua. Tämä yhteiskunta ei kuulu vain aikuisille. 

Se tarkoittaa lapsettomuushoitojen parempaa saatavuutta. Perhestatus tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen eivät saa olla este hedelmöityshoitojen saamiselle. 

Se tarkoittaa tämän maailman suurimpien uhkien torjumista. Ymmärrän hyvin jokaista, joka ei uskalla tai halua perustaa perhettä, koska pelkää sukupuuttoaallon ja ilmastonmuutoksen tuhoavan elämän edellytyksiä. Tämän pelon hälveneminen vaatii meiltä merkittävästi nykyistä enemmän ilmasto- ja ympäristötekoja sekä Suomessa että maailmalla. 

 

Lapset ovat aina toivo paremmasta maailmasta. Meidän tehtävämme on rakentaa sellainen maa, jossa on tilaa toivolle.