— Outi Alanko-Kahiluoto

Vanhustenhoidon valvontaa pitää tehostaa

Outi Alanko-Kahiluoto

Vanhusten hoidossa on vakavia puutteita. Vanhusten hoitotyötä tekevät hoitajat ovat kertoneet kiireestä ja riittämättömyyden tunteesta. Puutteita on erityisesti vanhustenhoidon henkilöstömitoituksessa sekä henkilöstön osaamisessa ja rakenteessa.

Vanhusten kotihoidon ongelmista on raportoitu jo vuosia. Epäkohtia on niin julkisissa kuin yksityisissä hoitokodeissa, mutta viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet erityisesti yksityisten vanhusten hoitokotien vakavat laiminlyönnit.

Lukuisat hoitajat ovat kertoneet julkisuudessa omalla nimellään tai nimettöminä, etteivät henkilöstön esimiehilleen raportoimat ilmoitukset hoivan vaaratilanteista ja muista puutteista ole johtaneet mihinkään.

Vaikka henkilöstömitoitus olisi paperilla riittävä, säästöt avustavaan henkilöstöön aiheuttavat sen, että hoitajat joutuvat tekemään vuoroin omaa työtään ja vuoroin avustavaan työhön, kuten siivoukseen ja ruokahuoltoon, liittyviä tehtäviä.

On selvää, että sosiaalihuoltolain 48 §:ssä säädetty vanhustenhoidon omavalvonta ei toimi kuten pitäisi. Myös viranomaisten valvontaresurssit ovat täysin riittämättömät.

Sosiaalihuoltolain soveltamisohjeessa lausutaan henkilöstön ilmoitusvelvollisuudesta seuraavasti:

”Sosiaalihuollon henkilöstöön kuuluvan tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien henkilöiden on toimittava siten, että asiakkaalle annettavat sosiaalipalvelut toteutetaan laadukkaasti. Edellä mainitut henkilöt on velvoitettu ilmoittamaan viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos he huomaavat tehtävissään epäkohtia tai ilmeisiä epäkohdan uhkia asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä.

Kunnan ja yksityisen palveluntuottajan on ilmoitettava henkilöstölleen ilmoitusvelvolli- suudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista sekä käynnistettävä toimet epäkohdan poistamiseksi. Mikäli epäkohtaa ei saada korjattua, on asiasta ilmoitettava aluehallintovirastolle. Kyse on eräänlaisista ennakolliseen valvontaan painottuvista toimista. Tarkoituksena on turvata erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden hyvän hoidon ja huolenpidon toteutumista ja edistää heidän hyvinvointiaan. Sääntely koskee sekä julkisia että yksityisiä toimijoita.

Epäkohdalla tarkoitetaan esimerkiksi asiakasturvallisuudessa ilmeneviä puutteita, asiakkaan kaltoin kohtelua ja toimintakulttuuriin sisältyviä asiakkaalle vahingollisia toimia. Myös epäkohdan uhasta, joka on ilmeinen, tulee ilmoittaa. Kaltoin kohtelulla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä tai kemiallista eli lääkkeillä aiheutettua kaltoin kohtelua. Toimintakulttuuriin sisältyvistä ongelmista sen sijaan voi olla kyse esimerkiksi yksilön perusoikeuksien tosiasiallisesta rajoittamisesta vakiintuneita hoitokäytäntöjä suoritettaessa. Epäkohtien liittyessä toimintayksikön kulttuuriin, eikä ollessa suoranaisesti asiakkaalle vahingollisia, niihin pitäisi vaikuttaa ensisijassa omavalvonnan kautta.”

Omavalvonnalla tarkoitetaan palvelujen tuottajan omatoimista laadun ja asiakasturvallisuuden varmistamista siten, että toi- minnassa toteutuvat lainsäädännön, lupaehtojen ja palvelujen tuottajan itse omalle toiminnalleen asettamat laatuvaatimukset.

Velvollisuus omavalvonnasta koskee niin yksityisiä kuin julkisia toimijoita. Toimijoiden tulee korjata tilanne, jos epäkohtia ilmenee esimerkiksi henkilöstömitoituksessa. Omavalvonta on kuitenkin osoittautunut täysin riittämättömäksi tavaksi varmistaa vanhusten hoivan laatu.

Hoitajat eivät aina uskalla puuttua havaitsemiinsa hoidon ja työolojen puutteisiin. Julkisuuteen on myös tullut tapauksia, joissa epäkohtien ilmoittamisesta työnantajalle tai viranomaisille on seurannut vaikeuksia työntekijälle. Hoitajia saatetaan suoraan kieltää kertomasta epäkohdista viranomaisille, päättäjille ja julkisuuteen. Joissain tapauksissa ongelmia esille ottanut työntekijä on jopa saattanut menettää työnsä. Myöskään omaiset eivät aina uskalla valittaa hoidossa havaitsemistaan puutteista.

Kuten eräs ilmotuksen tehnyt kertoi: ”Työilmapiiri ja erinäiset järjestelyt kohdallani osoittivat parissa viikossa ettei siihen työyhteisöön mahtunut asiakkaan oikeudenmukainen kohtelu, kuulluksi tuleminen ja asiakkaan näkökulmasta kuntoutussuunnitelmien tekeminen jne. enkä sitä myöten myöskään minä.” Tapauksella oli epäkohdasta ilmoituksen tehneelle työntekijälle traaginen loppu: ”Lopulta päädyin sairausloman kautta ulos. Ikävä kyllä asiakas/asiakkaat jäi sisälle.”

On selvää, että vanhustenhoidon työntekijöiden pitäisi tulla kuulluksi, puutteista pitäisi voida raportoida matalalla kynnyksellä ja valvonnan pitäisi olla laadukasta tarkkaa - ”muutakin kuin näennästä hyväksytyn leiman lyömistä ennalta sovittuna päivänä”, kuten työkykynsä menettänyt hoitaja minulle kirjoitti.

On selvää, että vanhustenhoidon vakaviin puutteisiin pitää tarttua välittömästi. Hallituksen sote-esitys ei tule korjaamaan vaan lisäämään ongelmia, ellei valvontaan lisätä merkittävästi resursseja ja uusia nykyistä tehokkaampia keinoja.

Myös Sipilän hallituksen soteen kohdistamat säästöt yhtaikaa väestön ikääntymisen kanssa uhkaavat vanhusten hoidon laatua ja potilasturvallisuutta.

Väestön ikääntymisen vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnan tarve tulee tulevaisuudessa lisääntymään ja myös omavalvonnan paineet kasvamaan. Sipilän hallituksen markkinalähtöinen sosiaali- ja terveysuudistus tulisi pirstomaan palvelumarkkinoita ja lisäämään valvonnan tarvetta. Tuleva monimutkainen palvelukokonaisuus lisää riskiä siitä, että valvontaan jää katvealueita, joita ei käytännössä valvota.

Eräitä keinoja parantaa vanhusten hoidon valvontaa olisi henkilöstön mahdollisuus ilmoittaa viranomaisille nimettömästi esimerkiksi henkilöstön tarkoituksellisesta aliresursoinnista.

Samoin valtakunnallinen vanhusasiainvaltuutetun virka turvaisi ikääntyneiden kansalaisten oikeuksia samaan tapaan kuin jo olemassa olevat tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutetut.

Jätinkin hallitukselle kirjallisen kysymyksen, ”Mihin hallitus on ryhtymässä vanhustenhoidon valvonnan puutteiden korjaamiseksi; onko hallitus valmis muuttamaan sosiaalihuoltolakia siten, että hoidon ja hoivan puutteista on mahdollista ilmoittaa nimettömästi suoraan valvovalle viranomaiselle; ja miten hallitus suhtautuu ajatukseen vanhusasiavaltuutetun viran perustamisesta?”