— Satu Hassi

Lakkauttaisimmeko syyttäjälaitoksen? -Maakuntauudistus heikentää ympäristöhallintoa

SAtu hassi

Hallitus on tekemässä suomalaiseen hallintoon kaikkien aikojen suurmylläyksen, ehkä isoimman sen jälkeen, kun vuonna 1920 kuntavaaleihin tuli yleinen äänioikeus. Sote-uudistuksen siivellä perustetaan maakunnat, joille siirtyy suuri määrä muitakin asioita kuin sosiaalipalveluita ja terveydenhoitoa.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sote organisoitaisiin pääasiassa maakunnittain, jos samalla ei tehtäisi Kokoomuksen ajamaa massiivista terveydenhuollon yksityistämistä.

Mutta ei ole mitään perustetta siihen, että samalla myllätään lukemattomien muidenkin asioiden hallinto. Sen perustelu on vain ja ainoastaan valtapolitiikka.

Sote-uudistuksen ongelmista puhutaan paljon ja niin pitääkin. Myös ympäristöhallinnon kampittamisesta pitäisi puhua enemmän.

Hallitus esittää, sinänsä ihan järkevästi, että perustetaan valtakunnallinen lupavirasto, Luova. Se myöntäisi jatkossa ne luvat, joista nykyisin päättävät aluehallintovirastot eli avit. Tämä on ok.

Sen sijaan ei ole ok, että mikään valtion viranomainen ei jatkossa valvoisi sitä, että Luova-viraston myöntämät luvat ovat ympäristölakien mukaisia, esimerkiksi että ei anneta lupaa toiminnalle, joka vaarantaisi uhanalaisia lajeja. Mikään valtion viranomainen ei myöskään valvoisi sitä, että kuntien ja maakuntien hyväksymät kaavat ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia - esimerkiksi että asuinalueille jää riittävästi virkistysalueita.

Nykyisin aluehallintovirastojen eli avien myöntämien lupien lainmukaisuutta valvovat elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset eli elyt. Elyillä on myös oikeus valittaa, jos avin myöntämä lupa on lainvastainen. Sitä tapahtuu harvoin, elyt ovat valittaneet vain 3 prosentista avien myöntämiä lupia. Kaksi kolmasosaa valituksista on mennyt hallintotuomioistuimessa läpi - eli toisin sanoen valitus on estänyt lainvastaisen luvan voimaantulon. Esimerkiksi elyjen valitusten perusteella on kumottu turpeennostolupia, jotka ovat uhanneet äärimmäisen uhanalaisia taimenia tai rauhoitettua maakotkaa.

Vielä viime vuonna hallituksen maakuntauudistuksesta lausunnoille lähettämässä lakiluonnoksessa oli Luova-virastossa erillinen yksikkö, joka valvoisi myönnettyjen lupien lainmukaisuutta ja jolla olisi valitusoikeus. Hallitus poisti tämän poliittisella päätöksellä viime joulukuussa.

Se, että ympäristöviranomainen valittaa lupaviranomaisen päätöksestä, ei koskaan voi olla pääsääntö. Mutta oikeusvaltiossa on välttämätöntä, että tämä mahdollisuus on olemassa. Viranomaisenkin toiminnan lainmukaisuutta pitää valvoa, ammattitaitoisesti ja asiantuntevasti. Tätä on lausunnossaan korostanut muun muassa korkein hallinto-oikeus.

Luulisi Talvivaaran kokemuksen osoittavan kaikille, että ympäristöhallintoa ja sen toimivaltaa pitäisi vahvistaa, ei heikentää. Useat viime aikojen uutiset esimerkiksi poliisista ja tullista ovat osoittaneet, että Suomessakin esiintyy lahjontaa ja väärinkäytöksiä. Tuotantolaitosten investointeihin liittyy isoja taloudellisia intressejä, samoin rakentamiseen ja kaavapäätöksiin. Tällaiset tilanteet ovat korruptiolle alttiita. Lisäksi ihmiset ovat erehtyväisiä. Ei ole virkamiestä, jonka päätökset olisivat aina virheettömiä.

Ympäristöviranomaisten valitusoikeuden poisto tuskin nopeuttaisi yritysten hakemien lupien saamista, mutta kylläkin vaarantaisi myönnettyjen lupien lainmukaisuuden. Nykyisin lupakäsittelyt venyvät siksi, että viranomaisilla ei ole niiden käsittelyyn tarpeeksi resursseja, suomeksi henkilökuntaa.

Vahva ympäristöviranomainen on edistyksellisen yrityksen ja tulevaisuuteen katsovan elinkeinoelämän ystävä.

Jos ympäristölakien noudattamisen valvonta jää kansalaisille ja kansalaisjärjestöille, sitä voisi verrata siihen, että lakkautettaisiin syyttäjälaitos ja sanottaisiin: Ei hätää, rikoslaki säilyy ja kansalaiset voivat tehdä rikosilmoituksia kuten ennenkin.