Peruskoulun korjaussarja

11.11.2022
Tausta

Perusopetuksessa on aika palata perusasioiden äärelle. Kun koronan, Ukrainan, ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kriisit myllertävät arkea ja herättävät huolen huomisesta, on entistä tärkeämpää vahvistaa koulua turvallisena paikkana lapselle. Siihen ei tarvita hokkuspokkusta ja sirkustemppuja, vaan välittäviä aikuisia, joilla on aikaa kuunnella lasta. Terveitä ja viihtyisiä tiloja, joissa mielen on hyvä syventyä oppimiseen. Varmuutta siitä, että on kavereita ja että omat unelmat kantavat.

Huomisen Suomea rakennetaan kouluissa joka päivä. Taustalla on vahva yhteinen ajatus, että jokaisen lapsen oppiminen on yhtä arvokasta. Meillä on maailman parhaat opettajat ja hienon arvopohjan muodostava opetussuunnitelma. Lapset ja nuoret saavat koulusta valmiuksia itsenäiseen ajatteluun ja ihmisenä kasvamiseen. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet ovat kiistattomia, mutta niitä ei tule pitää itsestäänselvyyksinä.

Tänä päivänä yhä useampi nuori uupuu. Aikaa tai voimavaroja lasten ja nuorten tukemiseen ei aina ole tarpeeksi. Jatkuva muutos, niukat resurssit ja kiireen tuntu kuormittavat opettajia, lisäävät levottomuutta luokkahuoneissa ja murentavat oppimisen iloa. On aika asettaa lasten ja nuorten hyvinvointi etusijalle ja varmistaa, että koulu on jokaiselle turvallinen paikka. Tässä onnistuminen on välttämätöntä, jotta suomalainen koulu voi olla maailman paras.

RATKAISUT

1. Tuodaan väljyyttä opetukseen oppitunteja lisäämällä

Suomen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun ja erityisesti heikkojen oppijoiden määrä on lisääntynyt. Oppitunteja peruskoulun aikana on Suomessa vähemmän kuin monissa muissa maissa, joten lisäämisen varaa olisi. Samalla koulun toimintaa leimaa helposti kiire kun erilaiset kehittämishankkeet, ilmiöviikot, kiusaamisinterventiot ja suunnittelukokoukset tulevat ns. perustyön päälle. Tarvetta opetussuunnitelman perusteissa kuvatun laaja-alaisen osaamisen kuten tunne- ja vuorovaikutustaitojen, kestävän kehityksen, yrittäjyys- ja taloustaitojen, monilukutaidon ja kulttuurisen osaamisen taitojen vahvistamiseen olisi. Erityisesti yläkoulussa ryhmän ohjaaminen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen jää helposti oppiaineiden jalkoihin.

Ratkaisuna esitämme kahden vuosiviikkotunnin lisäämistä perusopetukseen. Tunteja voitaisiin sijoittaa vuosiluokille myös puolikkaina vuosiviikkotunteina. Näitä tunteja voitaisiin käyttää laaja-alaisen osaamisen vahvistamiseen eri oppiaineiden yhteistyössä esimerkiksi monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutukseen kohdennettuna tai tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja koulunkäynnin tukemiseen oppilaan perusryhmän kanssa. Tarkempi toteutus voitaisiin päättää paikallisesti, mutta Opetushallitus tukisi laadukasta toteutusta ohjeistuksilla ja opetusmateriaaleilla, joita opettajat voivat hyödyntää.

2. Uudistetaan perusopetuksen rahoitus tasa-arvoa edistäväksi

Peruskoulun suuri tehtävä on ollut tasoittaa oppilaiden erilaisista taustoista ja lähtökohdista kumpuava eriarvoisuus. Oppimistulosten eriytyminen kertoo, että peruskoulu ei enää toteuta tätä tehtäväänsä kuten ennen. Osa oppilaista putoaa kelkasta – tai ei pääse mukaan alun perinkään. Siksi tarvitaan paluu peruskoulun tasa-arvotavoitteen äärelle.

Tällä hallituskaudella olemme panostaneet merkittävästi perusopetuksen tasa-arvoon. Lisärahoituksella on voitu palkata lisää opettajia, pienentää ryhmäkokoja ja lisätä oppilaiden saamaa tukea niissä kouluissa, joissa on kaikista haastavimmat olosuhteet. Vaikka suurin osa tästä rahoituksesta päättyykin nyt hallituskauden vaihteessa, onnistuimme kuitenkin rakentamaan pysyvän mallin tasa-arvorahalle. Tasa-arvon edistäminen ei saa olla mitään hanketyötä, jota tehdään yksi vuosi kerrallaan.

Lukuisten yhden vuoden mittaisten kehittämishankkeiden sijaan koulujen työtä pitää ohjata systemaattisesti osaamistason nostamisessa, oppimisen tuen vahvistamisessa ja eriarvoistumisen ehkäisemisessä. Ryhmäkoot täytyy pitää riittävän pieninä ja myös vieraskielisten oppilaiden on saatava oppimiselleen riittävä tuki. Tämä vaatii perusopetuksen rahoituksen uudistamista siten, että erillisten tasa-arvoa vahvistavien rahoitusten sijaan rahoituksen kokonaisuus muutetaan vahvemmin edistämään esimerkiksi vahvempaa tukea tarvitsevien, vieraskielisten ja vaikeammista lähtökohdista tulevien lasten oppimista.

3. Korjataan inkluusio ja lisätään oppilaiden tukea

Opettajalla pitää olla aikaa jokaiselle oppijalle ja mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Nyt kuitenkin liian suuret opetusryhmät ja oppilasaineksen heterogeenisuus uuvuttaa opettajat ja tekee uuden oppimisesta vaikeampaa. Inkluusiota on käytetty keppihevosena oppilaiden tuen leikkaamiselle vaikka sen perimmäisenä ajatuksena on ollut vahvemman tuen tarjoaminen oppilaalle lähikoulussa.

Tällä hallituskaudella on osana Oikeus oppia -ohjelmaa tehty perusteellista asiantuntijatyötä inkluusion selkeyttämiseksi ja oppimisen tuen ongelmakohtien kartoittamiseksi. Seuraavaksi nämä ehdotukset on saatettava toimeen. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tuore päätös korostaa sitä, että esi- ja perusopetuksen tuen säännöksiä on kiireesti täsmennettävä ja selkeytettävä.

Esitämme, että lainsäädäntöä kolmiportaisen tuen ja inkluusion osalta täsmennetään vahvistaen lapsen oikeutta pienryhmäopetukseen ja erityisopetukseen. Samalla on tarpeen edetä esi- ja perusopetuksessa kohti sitovaa henkilöstömitoitusta aloittaen erityisopetuksesta. Erityisopettajamitoituksella ja sitä resursoimalla mahdollistetaan kolmiportaisen tuen laadukas toteutus.

4. Kaksivuotisella esiopetuksella yhtäläiset eväät koulupolulle

Hoiva, pysyvyys ja välittävät kohtaamiset rohkaisevat lasta uuden oppimiseen, uteliaisuuteen, ympäristön tutkiskeluun ja luovaan leikkiin. Pienen ihmisen pää voi kuitenkin mennä herkästi pyörälle, kun päiväkotikaverit, säännöt ja opettajat vaihtuvat päiväkodista eskariin ja siitä kouluun siirtyessä useaan otteeseen.

Tulevaisuuden koulutuspolusta on rakennettava ehjä ja yksilöllinen. Lapsen on saatava kannustusta ja oikea-aikaista tukea, sen sijaan että huomion keskipisteeksi nousevat lapsen ongelmat ja niiden korjaaminen. On tunnustettava varhaiskasvatuksen merkitys osana lapsen sivistyksellisiä oikeuksia ja nivottava se tiiviimmin yhteen osaksi lapsen koulutuspolkua.

Tehdään esiopetuksesta kaksivuotista koko maassa ja nivotaan se pedagogisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi alkuopetuksen kanssa. Parhaimmillaan lapsi voisi toimia samassa ryhmässä tuttujen aikuisten kanssa koko tämän ajan, ja hänellä olisi tilaa kasvaa, kehittyä ja oppia joustavasti omassa tahdissa. Siirtyminen esiopetuksesta alkuopetukseen tapahtuisi lapsen oman kehitystason mukaisesti.

5. Siirrytään kohti yhteistä katsomusainetta

Peruskoulun tärkein tehtävä on opettaa lapselle ihmisenä olemisen taitoja. Kuinka rakentaa hyviä ihmissuhteita, toimia toista kunnioittavasti, tunnistaa omia vahvuuksia ja tapaansa hahmottaa maailmaa? Näiden taitojen merkitystä ei voi väheksyä maailmassa, jota leimaa jatkuva epävarmuus, kriisit ja syvenevä polarisaatio. Siksi tarvitaan enemmän eri kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja tukea oman elämänkatsomuksen rakentamiseen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan myös lapselle kuuluu uskonnonvapaus. Se ei kuitenkaan suomalaisessa koulussa vielä toteudu: jos lapsi ja hänen vanhempansa kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, lapsi ei voi päättää osallistua uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustiedon oppitunneille. Mikäli kirkkoon kuuluva oppilas haluaa valita elämänkatsomustiedon, hänen on ensin erottava kirkosta.

Katsomusopetuksessa on aika siirtyä vaiheittain kohti yhteistä katsomusainetta. Aivan ensimmäisenä elämänkatsomustiedon opiskelu pitäisi mahdollistaa jokaiselle oppilaalle uskontokuntaan katsomatta sekä mahdollistaa katsomusopetuksen järjestäminen osittain integroituna.

6. Vahvistetaan lapsen oikeuksia koulussa

Koulussa on jokaisella oikeus tuntea olonsa turvalliseksi vailla pelkoa kiusaamisesta, väkivallasta tai rasismista. Lasten, nuorten ja heidän perheidensä pitää pystyä luottamaan myös siihen, että oppilas saa oppimiselleen riittävän tuen ja palvelut ja, että kiusaamiseen puututaan asianmukaisin konstein. Jos kuitenkaan näin ei tapahdu, on vanhemmilla keinot vähissä asiaan vaikuttamiseksi. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea siitä, että meillä ei ole neuvontapalveluita lapsen oikeuksien turvaamiseksi.

Kuluttajan oikeuksia turvaa kuluttaja-asiamies, potilaan potilasvaltuutettu (ent. asiamies) ja sosiaalipuolella sosiaalivaltuutettu, mutta kuka neuvoo ja auttaa oppilaita oikeuksissaan ja ongelmatilanteissa koulussa? Myös kouluihin ja oppilaitoksiin tarvitaan oppilasvaltuutettu.

Oppilasvaltuutettu parantaisi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oikeusturvaa lapsistrategian mukaisesti. Mallia voisi ottaa potilasasiamiehen työnkuvasta ja Ruotsissa käytössä olevasta lapsi- ja oppilasasiavaltuutetun (BEO) toimielimestä, ja luontevinta toimenkuva olisi sijoittaa aluehallintovirastoihin, joilla on jo tehtävänä opetustoimen valvonta.