Kielitaidon ja kotoutumisen tukeminen edistää työllisyyttä

24.03.2021

Suomalainen koulutus on verrattain tasa-arvoista. Pienituloisen perheen lapsi on voinut korkeakouluttautua ja menestyä urallaan laadukkaan ja maksuttoman koulutuksen avulla. Viime vuosien kehitys oppimistuloksissa kuitenkin osoittaa, että tasa-arvo on heikentynyt. Lasten perhetaustan vaikutus oppimiseen korostuu aiempaa enemmän.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän hankala paikka on erityisesti se, miten eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset huomioidaan oppijoina. Vaikka yleisesti suomalaisten oppimistulokset ovat hyviä, on ero äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvien ja  vieraskielisten lasten osaamisessa ja oppimistuloksissa poikkeuksellisen suuri. PISA-tulosten mukaan Suomeen muuttaneiden perheiden lapset ovat keskimäärin lähes kaksi kouluvuotta osaamistasoa jäljessä. Nämä oppimiserot ovat Euroopan suurimpia jopa toisen polven maahanmuuttajataustaisilla lapsilla.

Koronakriisi on korostanut kaikkien lasten tuen tarvetta oppimiseen. Erityistä huolta kasvatusalan ammattilaisissa on etäopetuksen aikana herättänyt niiden lasten ja nuorten tilanne, joiden vanhempien suomen tai ruotsin kielen taidot ovat puutteelliset. Päivittäisen suomen- tai ruotsinkielisen kieliympäristön kaventuminen, riittävän henkilökohtaisen tuen ja esimerkiksi digivälineiden puuttuminen asettavat isoja haasteita oppimiselle. Ilmiö on kuitenkin tuttu jo ajalta ennen koronakriisiä.

Keskeistä lasten kotoutumisessa on perheiden laaja-alainen tuki koulunkäynnin alussa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi vanhempien suomen kielen opetusta ja perheen tutustumista suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja koulujärjestelmään. 

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on tärkeää, koska kielitaidon oppimisen herkin kausi on jo ennen kouluikää. Jokaisessa päiväkodissa tulisi olla mahdollisuus saada riittävästi suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta. Tutkijat ovat myös korostaneet oman äidinkielen opiskelun tärkeyttä, sillä vahva äidinkieli tukee samalla muiden kielten oppimista ja abstraktin ajattelun kehittymistä. 

Se, että alisuoriudumme jatkuvasti kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien lasten koulutuksessa ja kotouttamisessa, on paitsi inhimillisesti myös oikeusperustaisesti väärin ja työllisyyden näkökulmasta kestämätöntä. Maahan muuttaneiden työllisyysaste on kymmenisen prosenttiyksikköä valtaväestöä matalampi, ja he ovat huomattavasti useammin työtehtävissä, jotka eivät vastaa heidän koulutustasoaan. Keskeisimpiä työllistymisen esteitä ovat puutteet kielitaidossa sekä ennakkoluulot työmarkkinoilla ja koulutuksessa. Useat kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat julkisuudessa kertoneet, että koulujen opinto-ohjaajat suosittelevat heille vain tiettyjen alojen ammatillisia opintoja. 

Yhteiskunnassamme on edelleen rasismia, syrjintää ylläpitäviä rakenteita ja asenteita, jotka vaikuttavat koulutusratkaisujen ja työllistymisen taustalla.

Ratkaisuja tulisi hakea esimerkiksi tarjoamalla opetusalan ammattilaisille lisäkoulutusta sekä edistämällä anonyymiä rekrytointia. Lisäksi on ratkaistava, miten olemassa olevan osaamisen tunnistamista ja äsyä pätevöitymiskoulutukseen parannetaan, jotta tänne muuttaneet lääkärit, opettajat ja sairaanhoitajat voivat harjoittaa ammattiaan myös Suomessa. Myös kotoutumiskoulutuksen laatuun pitäisi kiinnittää vahvemmin huomiota. 

Suomen kestävän kasvun ohjelman alustavassa versiossa on linjattu, että työperäistä maahanmuuttoa sujuvoitetaan ja kotoutumista edistetään osana työllisyysasteen nostoa. Esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen oppimista työn ohessa sekä jo hankitun osaamisen tunnistamisen käytäntöjä tulisi helpottaa. Konkreettisia ehdotuksia odotetaan myös keväällä 2021 eduskunnalle annettavasta kotoutumispoliittisesta selonteosta ja toimenpideohjelmasta.

Panostamalla kielten oppimiseen, toimivaan kotoutumiseen ja jo aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen voisimme taklata paremmin Suomen kasvun esteitä, kasvavaa työvoiman tarvetta sekä edistää inhimillisesti ja kulttuurisesti kestävää yhteiskuntaa. Jokainen tulee kohdata yksilönä, jotta oma paikka yhteiskunnasta löytyy.