Luovasta työstä tulee saada kunnollinen korvaus

Luovat alat muodostavat 4,4 % Euroopan bruttokansantuotteesta ja työllistävät 7,6 miljoonaa ihmistä. Tekijänoikeudet ovat tärkeä osa luovan alan ammattilaisten toimeentuloa.

Tänään vietetään kansainvälistä kirjan ja tekijänoikeuksien päivää. Tekijänoikeus tarkoittaa, että teoksen (esimerkiksi kirjan tai sarjakuvan) tekijällä on lähtökohtaisesti oikeus päättää teoksensa käytöstä ja saada korvaus silloin, jos joku muu lukee, katselee tai kuuntelee heidän teostaan. Koska valtaosalla taiteilijoista ei ole kuukausipalkkaa, tekijän tulot riippuvat usein siitä, kuinka paljon heidän töitään myydään, julkaistaan, esitetään tai käytetään. Olen itsekin urani aikana saanut ison osan toimeentulostani tekijänoikeuskorvauksista.

Tekijänoikeuksia säätelee Suomessa tekijänoikeuslaki, jota opetus- ja kulttuuriministeriö on parhaillaan päivittämässä EU:ssa vuonna 2019 hyväksytyn DSM-direktiivin (direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla) mukaiseksi. Uuden direktiivin tarkoituksena on mukauttaa tekijänoikeuslainsäädäntöä muutoksiin, joita digitaalinen toimintaympäristö tuottaa sisällön luojille, levittäjille ja kuluttajille. Sosiaalinen media, alustatalous ja uudet tiedon jakamisen tavat muuttavat nimittäin väistämättä sitä, miten teoksia käytetään ja levitetään eteenpäin.

Tekijänoikeuslain muutosten valmistelu Suomessa on ollut hidas prosessi, jossa ei ole kuultu riittävästi taiteen ja kulttuurin tekijöiden näkemyksiä. Tekijöitä huolettavat uudistuksessa muun muassa se, maksavatko isot alustapalvelut reiluja tekijänoikeuskorvauksia, kuka on vastuussa nettiin luvattomasti jaetun sisällön valvonnasta ja poistamisesta, sekä miten luovaa työtä tekemällä voi tulla toimeen, jos tekijänoikeuksia ei kunnioiteta ja suojella riittävästi.

Yksi konkreettinen esimerkki tekijänoikeuslainsäädännön auttamattomasta vanhentumisesta ovat kirjojen lainauskorvaukset. Lainauskorvauksia maksetaan kirjailijoille ja kääntäjille, kun heidän teoksiaan lainataan julkisista kirjastoista (koska jos kirjan voi lainata kirjastosta, sitä ei tarvitse ostaa, eikä tekijä silloin saa siitä korvausta). Tällä hetkellä korvauksia saa kuitenkin vain painetuista kirjoista, ja e-kirjat ja äänikirjat jäävät kokonaan korvausten ulkopuolelle.

E-kirjojen lainaaminen Suomen yleisissä kirjastoissa on lähes viisinkertaistunut vuosien 2015–2020 aikana. Suomessa valmistellaan parhaillaan kaikille yhteistä e-kirjastoa, joka on tarkoitus avata vuosien 2023–2024 aikana. Projekti on hyvä, koska se parantaa suomalaisten mahdollisuuksia lukea ja kuunnella kirjallisuutta, mutta kirjallisuuden tekijöille e-kirjasto olisi nykyisellään katastrofi. Kansallista E-kirjastoa ei siksi tule ottaa käyttöön ennen kuin myös e-aineistoista maksetaan tekijöille lainauskorvausta. Hallitus on kuullut tekijöiden huolen ja myöntänyt e-lainauskorvausten käyttöönottoon miljoona euroa, mutta vaadittava lainsäädäntö puuttuu edelleen.

Luovan alan tekijät ovat pitkään olleet väliinputoajia myös sosiaaliturvajärjestelmässä. Kirjoitimme vuonna 2020 Inka Hopsun kanssa siitä, miten tekijänoikeustulot eivät esimerkiksi kerrytä työttömyysturvaa, mutta työttömyyskorvausta maksettaessa ne vähentävät sitä. Luovan alan tekijöiden kannalta on ollut selkeä epäkohta, että tekijänoikeuskorvaus leikkaa työttömyyskorvausta, vaikka teos, josta korvauksia maksetaan, olisi tehty jo vuosia sitten ja teosta olisi käytetty ennen työttömyyskautta. Nyt hallitus on vihdoin esittänyt parannuksia luovan alan tekijöiden sosiaaliturvaan vuoden 2023 alusta. Tällöin on tarkoitus luopua tekijänoikeuskorvausten sovittelusta työttömyysturvassa.

Kirjoittaminen ja kääntäminen, kuten muutkin luovat alat, ovat ihan oikeita ammatteja ja niitä kuuluu kohdella sen mukaan. Työ luovien alojen puolesta jatkuu!