Kansanedustaja Inka Hopsun ryhmäpuheenvuoro välikysymykseen energiamarkkinoiden toiminnasta, sähkön hinnasta ja hallituksen Fortum-politiikasta 5.10.

Arvoisa puhemies,

Olemme keskellä energiakriisiä. Putin käyttää energiaa yhtenä sodankäynnin välineenä. Energiasodallaan Putin tavoittelee läntisen Euroopan yhtenäisyyden murentamista, joka toimisi Venäjän tavoitteiden hyväksi. Siksikin on tärkeää, että EU hakee myös yhdessä keinoja energiakriisin selättämiseen.

Vihreä siirtymä on pitkäjänteinen ratkaisu energiakriisiin. Suomi on monia muita maita paremmassa asemassa, koska meillä on jo pitkälti päästy eroon fossiilisista energialähteistä sähköntuotannossa. Tämä näkyy mm. siinä, että sähkönhinnat ovat pysyneet pääsääntöisesti alempana kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Tuleva talvi voi olla vaikea, mutta etenkin tuulivoiman voimakas lisärakentaminen tulee tulevina vuosina parantamaan tilannetta. Myös aurinkovoiman rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Vihreät tavoittelee aurinkosähkön moninkertaistamista lähivuosien aikana sekä hajautetulla pientuotannolla että teollisen mittakaavan tuotannolla verkkoon.

Tulevana vaikeana talvena sähkönsaannin turvaamiseksi joudutaan todennäköisesti käyttämään myös hiili- ja turvevoimaa, mutta pitkäkestoisempaa paluuta näihin sähköntuotantotapoihin ei ole. Kestävä, puhdas energia on tulevaisuuden ratkaisu, koska se on paitsi ekologista, myös paljon halvempaa.

On ehdotettu myös rajojen sulkemista sähkönsiirrolta. Tämäkään ei ole hyvä idea. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat pääsääntöisesti toimineet hyvin ja Ruotsista ja Norjasta toimitettu sähkö on ollut suureksi avuksi Suomelle. Toimiva Euroopan laajuinen sähkönsiirto parantaisi mahdollisuuksia turvata sähkönsaanti.

Arvoisa puhemies,

Nykyisessä tilanteessa on helppo sanoa, että Fortumin Uniper-seikkailu ja Venäjä-investoinnit ovat olleet vakava virhe. Fortum otti Uniper-kaupoissaan mittavan riskin sekä suhteessa Venäjä-riippuvuuteen että riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista. Molemmat riskit realisoituivat täydessä mitassaan. Suomalaisen omistuksen vahvistaminen fossiilibisneksessä herätti kritiikkiä ja ihmetystä heti tuoreeltaan – ja ihan syystä.

Fortumin kauppojen lähtösysäys löytyy luonnononnettomuudesta. Tapaninpäivän myrskyt 2011 saivat elinkeinoministerin (Häkämiehen) aloittamaan sähkömarkkinalain valmistelun. Laki velvoitti rakentamaan säävarmaa verkkoa syrjäseuduille, ja lupasi, että jokaisesta metristä sai laskuttaa entistä enemmän siirtohintaa. Fortumin jakeluverkkojen arvo kasvoi valtavasti, mutta valtionyhtiö joutui puun ja kuoren väliin: Voiton maksimoiminen arvopaperimarkkinalain edellyttämällä tavalla olisi edellyttänyt investointeja sähköverkkoon ja sitä myötä nostanut sähkön siirtohintoja aivan, kuten sitten tapahtuikin, mutta toisen firman toimesta. Lopputuloksena verkot myytiin Carunalle. Fortumille jäi sievoisesti rahaa investoitavaksi Uniperiin. Carunalle haukut ja tulot.

Pääomalla Fortumilla haluttiin tehdä suomalaisesta yhtiöstä yksi Euroopan suurin, haluttiin kasvaa ja nähtiin myös visio yhtiöstä puhtaamman energian eurooppalaisena ykkösenä. Hyväksyttiin pitkä siirtymävaihe luottaen venäläisiin fossiilisiin polttoaineisiin. Ehkä luotettiin, kun Saksakin luotti?

Fennovoima-hankkeeseen osallistumispäätösten aikaan taas erinäisten käänteiden jälkeen tavoiteltiin vahvempaa jalansijaa Venäjän vesivoimasta. Tällöin varoittelimme Venäjän tuomasta turvallisuusriskistä.

Tehtyjä virheitä ei saa enää tekemättömäksi, mutta tulevaisuuden virheet voidaan välttää.

Arvoisa puhemies,

Nyt on syytä laajasti pohtia omistajaohjauksen linjaa. Yhtiöt ovat kasvuhakuisia, mutta valtion tulee olla myös turvallisuushakuinen ja pitää huolta siitä, että omistuksessa olevat yhtiöt tukevat valtion strategisia tavoitteita, kuten irtautumista fossiilisista polttoaineista. Omistajapolitiikan on oltava tarvittaessa riittävän vahvaa, jotta tämä toteutuu. Uniper-kauppojen kaltaisia strategisia linjanmuutoksia ei kuitata jatkossa vartin varoitusajalla.

Mikromanageerausta valtion taholta tuskin kukaan kaipaa, mutta valmius huolehtia valtion intressien toteutumisesta isossa kuvassa täytyy säilyttää.

Fortum on suomalaisessa energiakentässä iso toimija ja myös hyvä osingonmaksaja. Valtio-omistajalla on Fortumissa myös suuri strateginen intressi. Hallituksen toimille Fortumin pelastamiseksi on nähtävissä selkeät perusteet.

On pidettävä huolta, että valtion strategiset intressit ja omistajaohjauksen periaatteet todella ohjaavat omistamista. Vihreille oli tärkeää, että hallituksen omistajapolitiikan periaatepäätökseen saatiin vahvat ilmastovelvoitteet. Kaikki panokset on syytä laittaa päästöttömän energian edistämiseen.

Jollei ilmastonmuutosta ja luontokatoa oteta valtionyhtiöissä tosissaan, käy se vielä kalliiksi, kun bisnekseltä menee pohja alta. Valtio-omisteisten yritysten ei tulisi jatkossa laittaa yhtäkään uutta euroa kiinni fossiiliteollisuuteen, vaan suunnan tulee olla fossiilisista irtautuminen.