Vihreät – De Gröna

Kun ottaa maailman kauneimpana syyspäivänä kuvan pihapuun yllätyksellisen hyvää luumusatoa ihastelevasta siskosta kahden lapsen kera vanhalla järjestelmäkameralla ja tajuaa, että ihan samalla kameralla isä on ottanut meistä kuvia kun on oltu pieniä, on siinä jo vähän pakahtua elämän ihanuuteen.

Kävin viime viikolla ehdokasasetteluinnostuksissani kirjastossa lukemassa miltei kaikki maakuntalehdet. Fiilistelin tilanteita eri puolilla Suomea ja lueskelin, missä kaikkialla on vihreitä listoja, mitä muutoksia on tapahtunut ja mitä asioita lehdet ylipäänsä ottivat esille. Kalevaa lukiessa tuli poru simmuun - Oulusta lähtö ei ollut mikään helppo juttu.

En laita tähän linkkiä MTV3:n vaalikoneeseen, vaikka sitä eilen täyttelinkin. Ärsyttää, että niin pieni osa vaalikoneesta on ylipäätään politiikkaa ja esimerkiksi harrastuksilla on suuri painoarvo. Haluavatko äänestäjät todella tietää, katsonko dvd:itä (varsinkin, kun ei mitenkään eriytetä, minkälaisia dvd:itä nyt tarkoitetaan)?

Menin töihin. Sairastuin. Ei mua haluttu tietenkään Oulussa kirjoilla olevana Mikkeliin päivystykseen, mutta kyllä ne olis armollisesti kirjoittaneet sokkona puhelinreseptin epämääräisiin oireisiin parin kuukauden päästä synnyttävälle naiselle. Onneksi pysyin lujana ja sain ensin diagnoosin ja sitten vasta reseptin.

Suomen sosiaaliturva on kyllä oikeasti ihan hirveä paperisota. Harvoin oon ite kokenu sitä näin henkilökohtaisesti kuin tänä kesänä... Eduskuntavaaleissa aina sanoin kyllä perustuloargumenteissani esimerkkinä sen, miten vaikeaa on opiskelun ja perhe-elämän ja sosiaaliturvan kanssa kamppaileminen, ja sitä se tosiaan on.