Köyhyys ei saa määrittää lasten ja nuorten tulevaisuutta

Perheissä arki on taas alkanut lomien jälkeen ja päiväkotien, eskareiden ja koulujen ovet ovat auki. Monelle se voi olla helpotus: lämpimiä ruokia, tekemistä, kavereita. Lasten ja nuorten kesät ovat hätkähdyttävällä tavalla eriytyneitä. Osa näkee kavereita, käy leireillä, harrastaa ja reissaa perheen kanssa, kun taas osalla ei ole mitään tekemistä. Syitä voi olla monia, mutta liian usein taustalla on taloudellisia rajoitteita.

Suomessa elää noin 137 400 lasta pienituloisissa perheissä. Siis lähes joka seitsemäs lapsi. Uusimpien lukujen mukaan köyhyydessä elävien lasten määrä on tämän hallituskauden päätösten tähden kasvanut 26 000. Suomessa on siis 26 000 köyhää lasta enemmän, kuin olisi ilman Orpon hallitusta.

Suomesta on tullut lasten luokkayhteiskunta. Lasten eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Erityisesti lapsena koetulla köyhyydellä voi olla hyvin pitkä varjo.

Suomi on näille lapsille velkaa paremman huomisen – ja se velka on huomattavasti valtionvelkaa vakavampi asia.

Köyhyys ei kannusta, se lannistaa ja eristää.

Lasten kohdalla köyhyys näkyy siinä, voiko lähteä kavereiden kanssa harrastukseen. Onko varaa uusiin kenkiin. Voiko osallistua luokkaretkelle. Joutuuko murehtimaan perheen pärjäämisestä ja miettimään, miksi muilla on mahdollisuus asioihin, jotka eivät ole oman perheen ulottuvilla.

Köyhyys ei myöskään pääty 18-vuotispäivään, vaan se voi seurata nuorta opintoihin. Köyhyys näkyy kasvavana velkataakkana, vaikeutena maksaa vuokraa, huolena kesätöistä ja siinä, kuinka paljon oma perhe pystyy auttamaan.

Toisella nuorella vanhemmat maksavat takuuvuokran, auttavat ruokaostoksissa ja tuntevat ihmisiä, joiden kautta löytyy ensimmäinen kesätyöpaikka, toisella näitä mahdollisuuksia ei ole. Lähtöviiva aikuisuuteen ei ole sama.

Vihreiden mielestä köyhyys ei saa määrittää lapsen eikä nuoren tulevaisuutta.

Lapsiperheköyhyys ei kuitenkaan ole luonnonlaki. Orpon hallitus on omilla päätöksillään kiihdyttänyt Suomen luisua lasten luokkayhteiskunnaksi. Poliittisilla päätöksillä sitä suuntaa voidaan myös muuttaa.

Yksittäiset vippaskonstit eivät riitä, vaan Suomeen on rakennettava uskottava ohjelma, jolla lapsiperheköyhyyttä vähennetään tehokkaasti ja samalla katkaistaan köyhyyden siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen.

Lapsiperheköyhyyden poistaminen ja köyhyyden periytymisen torjuminen vaatii niin toimeentuloon, koulutukseen, harrastuksiin kuin perheiden palveluihinkin liittyviä toimia.

Niin nykyisen kuin tulevien hallitusten tulisi sitoutua siihen, että Suomessa ei kertakaikkiaan tehdä enää yhtään lapsiperheköyhyyttä lisäävää tai lasten ja nuorten hyvinvointia heikentävää päätöstä. Vauvoja syntyy historiallisen vähän, eikä meillä ole varaa päästää yhtäkään heistä putoamaan kelkasta. Eikä lapsilla ole varaa odottaa parempia aikoja – he elävät lapsuuttaan tässä ja nyt.

Vihreät vaatii ja esittää, että Suomi sitoutuu poistamaan lapsiperheköyhyyden vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää uskottavaa suunnitelmaa, jonka ensiaskeleet on otettava jo tulevassa budjettiriihessä. 

Esitämme sitä ajatellen kolmea nopeavaikutteista keinoa.

Ensinnäkin lapsilisä tulee säätää etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin sitä ei enää huomioida tulona toimeentulotukea laskettaessa.

Toiseksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee vahvistaa, esitämme että 35 eurolla kuukaudessa.

Eduskunnan tietopalvelu on arvioinut, että pelkästään näillä kahdella toimella lasten pienituloisuus vähenisi suuntaa-antavasti noin 15 000 lapsella.

Ja kolmanneksi aivan itsestään selvästi työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat tulee palauttaa, jotta keikkatyön tai osa-aikatyön tekeminen helpottuu ja tuntuu tekijänsä lompakossa. Suojaosien poistaminen on ollut heittämällä yksi Orpon hallituksen hölmöimmistä leikkauspäätöksistä, mitä tuoreimmat tutkimustulokset ovat jälleen alleviivanneet.

Orpon hallituksen kaudella on tehty useita päätöksiä, jotka ovat heikentäneet juuri pienituloisten lasten, nuorten ja perheiden toimeentuloa.

Asumistukea on leikattu. Työttömyysturvan lapsikorotukset ja suojaosat on poistettu. Sosiaaliturvan ostovoimaa on heikennetty.

Opiskelijat on siirretty pois yleisen asumistuen piiristä ja opintotuen indeksikorotuksia on jäädytetty. Opintotukiuudistus, jonka hallitus lupasi ja joka käsitellään eduskunnassa syksyllä typistyi pahasti.

Opintotuki ei nykytasollaan riitä kattamaan elämisen kustannuksia, jonka vuoksi opiskeluajan toimeentulo perustuu joko velkaantumiseen tai työssäkäyntiin. Opiskelijoiden velkataakan lisääminen erityisesti epävarmassa talous- ja työllisyystilanteessa ei ole kannatettava tai kannustava keino opiskeluja osaamistasotavoitteiden saavuttamiseksi. Työskentely opintojen ohella voi taas usein viivästyttää opintoja, samalla kun opiskeluaikoja on pyritty kiristämään ja opiskelijoiden paine ja mielenterveydenhaasteet ovat lisääntyneet.

Opintorahan taso on sen koko yli 30-vuotisen historian matalimmalla tasolla, samalla kun opiskelijat ovat ennätysvelkaisia.

Vuoden 1992 opintotukiuudistus oli seurausta sille, ettei lainapainotteisen opintotuen katsottu tukevan tehokasta opiskelua. Tuesta tehtiin opintorahapainotteinen. Jos 1990-luvun laman aikana löydettiin poliittista tahtoa tukea opiskelua, olisi samaa tahtoa tarvittu myös nyt. Se parantaisi paitsi nuorten hyvinvointia, auttaisi myös osaltaan koulutustason nostossa sekä nopeammissa työelämäsiirtymissä. 

Opiskelijoiden velkataakka on siis kasvanut, minkä vuoksi Vihreät haluavat vähentää velkapainotusta. Edeltävän vuosikymmenen aikana nostettujen opintolainojen määrä on yli kaksinkertaistunut. Kelan perinnässä on jo yli 36 000 opintovelallista, jotka eivät ole pystyneet maksamaan lainaansa takaisin.

Opiskelijalta edellytetään käytännössä velkaantumista perustavan toimeentulonsa turvaamiseksi.

Tämä suunta pitää muuttaa.

Nuoren mahdollisuus kouluttautua ei saa riippua vanhempien pankkitilin saldosta.

Siksi Vihreät palauttaisi opiskelijat yleisen asumistuen piiriin.

Lisäksi korottaisimme opintorahaa 50 eurolla kuukaudessa ja palauttaisimme sen indeksisidonnaisuuden.

Ja jos nuorten työmarkkinatilanne on ensi kesänä edelleen yhtä vaikea, olemme valmiita lisäämään määräaikaisesti opiskelijoiden käytettävissä olevia opintotukikuukausia.

Jos kesätöitä ei yksinkertaisesti ole, on järkevämpää antaa nuorelle mahdollisuus edistää opintojaan kuin pakottaa hänet valitsemaan toimeentulottomuuden ja uuden velan välillä.

Vihreiden pitkäaikaisen linjan mukaan ikäluokkien pienenemisestä syntyvät säästöt tulee kohdentaa takaisin koulutuksen rahoitukseen. Tällä rahalla voidaan esimerkiksi parantaa koulutuksen laatua, ehkäistä koulujen eriytymistä ja varmistaa, että Suomen tavoite osaamistason korottamisesta toteutuu. Tämä olisi toimiva keino koulutuksen opiskelijakohtaisen rahoituksen parantamiseen, joka on mahdollinen myös velkajarrun rajoittamassa todellisuudessa.

Koulutuksen laadun ja kilpailukyvyn turvaaminen on paras tae myös opiskelijoiden tulevaisuuden työllistymiselle.

Yksittäisten etuuksien korjaaminen ei kuitenkaan riitä. Lapset on suojattava toistuvilta leikkauksilta.

Tarvitsemme järjestelmän, joka estää lapsen tai perheen putoamisen kerta toisensa jälkeen syvemmälle. Tämä edellyttää lapsivaikutusten ja päätösten yhteisvaikutusten arviointia erityisesti lasten näkökulmasta.

On myös syytä selvittää kotitalouskohtaista leikkauskattoa, jotta yksikään perhe ei joudu kantamaan kohtuutonta taakkaa talouden sopeutuksista, kuten tällä kaudella on tapahtunut.

Samalla sosiaaliturva tarvitsee lattian – vähimmäistason, jonka alle ihmisen toimeentulo ei pääse romahtamaan. Pitkällä aikavälillä Vihreiden perustulomalli tarjoaa tähän yhden ratkaisun.

Ja yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella: Neuvolat, perheneuvolat, varhaiskasvatus, koulut, mielenterveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet, nuorten palvelut, koulutuksesta työelämään siirtyminen, ensimmäisen työpaikan saaminen.

Taloudellinen turva on yksi osa lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Toimivat palvelut ja turvalliset aikuiset ovat toinen.

Yksikään lapsi ei valitse sitä, millaiseen perheeseen syntyy.

Yksikään nuori ei valitse sitä, pystyvätkö vanhemmat auttamaan vuokrassa, opinnoissa tai ensimmäisen työpaikan löytämisessä.

Mutta politiikassa voidaan päättää, kuinka paljon nämä lähtökohdat saavat määrittää ihmisen elämää.

Vihreät haluaa Suomen, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus hyvään lapsuuteen, jokaisella nuorella mahdollisuus opiskella ja jokaisella mahdollisuus rakentaa oma tulevaisuutensa riippumatta siitä, millaisesta kodista hän tulee.