Laadukkaan koulutuksen turvaaminen jokaiselle ei onnistu nykyisillä kuntarajoilla

Kuntien taloudellinen tilanne erkaantuu vauhdilla, väki vähenee ja kuntalaisten peruspalveluiden laatu on uhattuna. Jotta kasvavat kaupungit ja pienenevät kunnat selviävät tehtävistään, tarvitaan kuntakentän uudistumista. Esitän, että yhtenä kriisikuntakriteerinä huomioitaisiin syntyykö kunnassa lapsia enää edes yhden koululuokallisen verran. Kunnan tärkein tehtävä on koulutuksen järjestäminen, kun terveys- ja sosiaalipalvelut siirtyivät hyvinvointialueille. Kunnan tulee olla olemassa vain asukkaita ja asukkaiden palveluita varten.

Kuntien taloudelliset tilanteet erkanevat toisistaan. Pienissä kunnissa veronmaksajat kaikkoavat eikä uusia ole helppo saada tilalle. Suurissa kasvukeskuksissa peruspalveluiden kysyntä kasvaa voimakkaasti eivätkä resurssit pysy perässä, jolloin koulujen seinät tulevat vastaan ja investointeja rahoitetaan lainarahalla. Kaikkialla kamppaillaan rahan riittävyyden kanssa. Eduskunnassa taas väännetään, minne ja miten kuntien valtionosuuksia ohjataan. Joka tapauksessa rahasta on tiukkaa.

Pienet, ikääntyneet ja asukasluvultaan taantuvat kunnat ovat palveluiden järjestämisessä suurimmissa ongelmissa. Ne ovat usein sopeuttaneet talouttansa jo niin, että lain minimin täyttäviä palveluita on jäljellä vain ydinkeskustassa. Nämä kunnat eivät pysty myöskään veroprosenttiaan korottamalla keräämään sellaisia summia, joilla peruspalvelut saataisiin kasvukeskusten tasolle. Myöskään pätevää henkilöstöä ei ole enää helppoa löytää.

Väestönkehitystä ei pääse missään piiloon ja sen vaikutuksia voi verrata 1900-luvun maaseutua tyhjentäneeseen suureen rakennemuutokseen. Vuoteen 2045 mennessä esimerkiksi Espoon ja Sipoon väkiluvun ennakoidaan kasvavan yhä yli 30 prosentilla. Pienten kuntien väkiluvut kutistuvat samassa suhteessa. Peruskoulussa olevien määrä vähenee noin 80 000 lapsella vuoteen 2030 mennessä. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä noin kolmasosassa Suomen 308 kunnasta koulun aloittaa alle koululuokallinen lapsia.

Vaikka nyt päätettäisiin istua käsien päällä, joudutaan joka tapauksessa pian tekemään perustavanlaatuisia ratkaisuja sen suhteen, miten peruspalvelut säilytetään eri puolella Suomea ja miten eri kokoisten kuntien talous turvataan. Kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on korkeintaan laastariratkaisu, joka ei korjaa pitkällä aikavälillä kuntakentän ongelmia. 

Esitänkin, että ensi hallituskaudella on syytä saada aikaan jo toimia, joilla kuntien peruspalvelut voidaan turvata sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Huomion tulee olla erityisesti siinä, miten kuntalaisten palvelut turvataan tasa-arvoisesti ja miten koulutuksen laatu voidaan säilyttää koko maassa. Nuoriin ja koulutukseen panostaminen on kuitenkin viime kädessä se, millä Suomi voi tulevaisuudessa kansainvälisessä kilpailussa pärjätä.

Kuntien olemassaolo tulisi sitoa vahvemmin kunnan lapsimäärään

Elinkelpoisen kunnan raja voisi olla se, syntyykö kunnassa kouluokallinen lapsia vai ei, toki vuosittainen vaihtelu huomioiden. Tällöin kuntaliitosten lähtökohtana olisi talouden mittarien ohella lasten ja nuorten laadukkaan kasvatuksen ja koulutuksen turvaaminen. Samaan aikaan pitäisi tietenkin varmistaa, etteivät koulumatkat veny liian pitkiksi. 

Kyse ei olisi niinkään säästötoimesta, vaan sama raha voitaisiin edelleen laittaa päiväkoteihin ja peruskouluihin, eli synergialla saatavat hyödyt voisivat parantaa kuntalaisten palvelujen tasoa ja esimerkiksi pätevien opettajien saatavuus varmistettaisiin paremmin. Vihreät on jo pitkään vaatinut, että ikäluokkien pienenemisestä säästyvä resurssi on säilytettävä koulutuksen rahoituksessa, jotta laatuun voidaan panostaa. Emme voi jättää lahjakkaita oppilaita ilman riittäviä haasteita tai sivuuttaa maahanmuuttajanuorten kotoutumisen alussa tarvitsemaa kieliopetusta.

Myös malleja, joissa opetuksen rahoitusta ohjataan ja varmistetaan vahvemmin valtion suunnalta pitää selvittää. Esimerkiksi aiemmin kunnille maksettu kannustin, kun luokkakoot eivät kasvaneet, sopisi ohjaamaan kasvukuntien toimia yhä.

Karkeasti voisi ajatella, että lapsimäärään sidottujen kuntakriteerien seurauksena manner-Suomen kuntien määrä vähenisi noin sadalla seuraavan viiden–kymmenen vuoden aikana riippuen siitä, kuinka tiukasti kriteerien toteutumista valvottaisiin ja liitosprossiin ohjattaisiin.

Seuraavalla hallituskaudella pitää edistää myös lainsäädännön muutoksia, jotta kuntien velvoitteita voitaisiin tulevaisuudessa eriyttää tai ottaa käyttöön vastuukuntamalleja. Kuntalaisten peruspalveluiden turvaamista ei kuitenkaan saa jättää vain uusien hallintomallien varaan, sillä vaarana on, että juututaan sote-uudistuksen tavoin useita vaalikausia kestävään poliittiseen vyyhtiin ja perustuslaillisiin pulmiin. Valmistellessa kuntien palvelut pääsisivät rapautumaan entisestään, siksi myös olemassa olevaa lainsäädännöllistä ratkaisua eli kuntaliitoksia pitää viedä koko ajan eteenpäin. Meillä ei valitettavasti ole enää varaa odotella tai sementoida nykytilaa, kuten keskusta tuntui kesäkokouksessaan esittävän. Kuntarakenteen uudistaminen on jokaisen kuntalaisen etu.