Vihreät: Vastuu ilmastotoimista on päättäjillä

Hallituksen syksyn budjettiriihi on samaan aikaan myös ilmastoriihi, jossa on löydyttävä Suomen hiilineutraaliuteen tarvittavat päästövähennyspäätökset. Myös Suomen huoltosuhdetta on parannettava maahanmuuttoa edistämällä. Vihreiden hallitusryhmä kokoontui Lappeenrannassa kesäkokoukseensa lauantaina 21.8. ja asetti askelmerkkejä hallituspolitiikan syksyyn.

– Hallituksen syksyn budjettiriihi on ennen kaikkea ilmastoriihi, koska tämän hetken suurin talouspoliittinen kysymys on, haluammeko saada taloutemme toimimaan ilmaston ja ympäristön ehdoilla vai emme. Tämäkin kesä on tuonut ilmastokriisin vaikutukset meidän kaikkien silmien eteen. Olemme nähneet ennätyshelteitä, metsäpaloja ja historiallisia tulvia ympäri maailman. Tiedeyhteisön viesti kesällä julkaistussa IPCC:n raportissa oli selvä: päästövähennysten kanssa ei voida enää odottaa, Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo toteaa.

Hallitus on tehnyt puolet Suomen hiilineutraaliuteen tarvittavista päätöksistä, mutta puolet on yhä tekemättä. Tämä tarkoittaa noin 11 miljoonan tonnin päästökuilua, joka on kurottava umpeen isolla joukolla erilaisia keinoja.

– Nyt ei ole oikea hetki yhdellekään puolueelle keksiä verukkeita sille, miksi päästöjen vähentämistä koskevia päätöksiä ei tulisi tehdä juuri nyt. Päästövähennysten tarpeesta on jo laaja tiedeyhteisön konsensus ja erilaisista ilmastotoimista useiden vuosien virkavalmistelu. Nyt kysymys on hallituspuolueiden tahdosta ja siitä lupauksesta, jonka olemme suomalaisille antaneet. Vastuu on meillä päättäjillä, Ohisalo jyrähtää.

– EU:n päästökauppa on jo vauhdittanut teollisuuden ja energiantuotannon päästövähennyksiä. Alan yritykset ovat vahvasti mukana työssä ja näkevät vähähiilisyyden tulevaisuuden menestyksen pohjana. Nyt katse kääntyy sektoreihin, joita päästökauppa ei ohjaa, kuten liikenne, maatalous ja työkoneet, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen avaa.

Mikkonen nosti mahdollisina keinoina esimerkiksi liikenteen päästökaupan käyttöönoton, maatalouden uudelle tukikaudelle asetettavat selkeät päästövähennystavoitteet, peltojen raivausmaksut ja työkoneissa ja lämmityksessä käytettävien polttoaineiden veronkorotukset.

– Maatalouden päästöt puhuttavat ja hyvä niin. Politiikan tehtävä on auttaa maanviljelijöitä vähentämään päästöjä. Viljelijät ovat halukkaita ilmastotyöhön, mutta tukipolitiikka ei kannusta siihen riittävästi. Työ kannattaa aloittaa turvepelloilta, koska sieltä saadaan suurin vaikutus. Vain noin kymmenesosa Suomen viljelyalasta on turvepeltoja, mutta ne tuottavat yli puolet maatalouden päästöistä. Ensimmäiseksi on päästävä eroon uusien turvepeltojen raivaamisesta ottamalla käyttöön pellonraivausmaksu. Raivauksen suitsiminen vähentää sekä päästöjä että metsäkatoa, Mikkonen toteaa.

– Ilmastopolitiikka on myös talouspolitiikkaa. Ilmastotoimet sisältävät myös suurta taloudellista potentiaalia ja synnyttävät uutta työtä. Ilmastotavoitteet eivät toisaalta toteudu, jos talouden pohjaa ei uudisteta. Myös valtion menoja ja tuloja, kuten esimerkiksi verojärjestelmää, tulee tarkastella ilmastonäkökulmasta, Ohisalo sanoo.

Budjettiriihessä tulee tehdä Ohisalon mukaan myös työperäistä maahanmuuttoa edistäviä ratkaisuja.

– Suomen pitää olla houkutteleva kansainvälisille osaajille ja työvoimalle, jota Suomi nyt kiireesti ja kipeästi tarvitsee. Työperäisellä maahanmuutolla pystymme parantamaan huoltosuhdetta ja vastaamaan monia aloja vaivaavaan krooniseen työvoimapulaan, Ohisalo korostaa.

– Maahanmuuttoa ja sen edellyttämiä tukipalveluita, kuten kielen opetusta ja koulutusta, tuleekin tarkastella laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomasti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tukea opiskelun ja lastenhoidon yhdistämiseen, parempaa töihin kiinni pääsyä palkkatukea uudistamalla ja kv-opiskelijoiden ja -tutkijoiden työllistymisen tukemista sekä pidempiä oleskelulupia, Ohisalo lisää.