Vihreät – De Gröna

Jahkasin ja vekslasin ees taas lähteäkö Joensuuhun vai ei. Kaduin lähtöpäätöstä ekan kerran bussipysäkillä Otavasta Mikkeliin, kun vaunut (tuo kirottu epäkätevä kapistus, jonka vauvan kanssa joskus raahaa mukaansa) eivät meinanneet mahtua bussiin ja toisen kerran Mikkelin rautatieasemalla, kun koiran hoitoonsaanti kangerteli niin, että stressasin ehdinkö junaan vai nou.

"Onko teillä muuten mitään suhteita Otavan opistoon?", kysyi kaveri.

"No mä olen sen johtokunnan puheenjohtaja", vastasin.

Musta tuntuu ettei mulla oo ikinä ollu yhtä hienoa vastausta mihinkään.

Tekninen lautakunta on kyllä melkoisen vaativa paikka. Onneksi se ei ole tullut yllätyksenä. Siellä pystyy kyllä hyödyntämään aika täysillä kaiken politiikankokemuksensa, ja lisäkokemuskaan ei olis pahitteeksi...

Niin minkä opiston johtokunta - jäi kirjottamatta otsikkoon, mutta sitten totesin että hei, ei tässä ny oikein muitakaan ole kun Otavan opisto. Olkoon se siis mulle semmonen THE opisto.

Olisin monesti ollut tosi pulassa ilman ihania esittelijöitä (joita virkamiehiksi kutsutaan vailla sen kummempia oletuksia sukupuolesta, tästä voisi toki kirjoittaa ihan oman merkintänsä), jotka kokouksessa kertovat avoimesti suunnitelmien taustoista ja joskus vieläpä vallan ajoissa.