Eläimet uuteen arvoon – Vihreiden eläinpoliittisia linjauksia Eläimet uuteen arvoon – Vihreiden eläinpoliittisia linjauksia

Eläimet uuteen arvoon – Vihreiden eläinpoliittisia linjauksia

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 9.9.2018 ja päivitetty yhden kohdan osalta 18.11.2018. Tämä linjapaperi korvaa 10.10.2008 hyväksytyn Vihreiden eläinpoliittisen linjapaperin.


1. Eläimille parempi asema ja huomiota yhteiskunnassamme
2. Eläinsuojeluongelmia on ehkäistävä ennalta
3. Yksilöarvo kunniaan myös eläintuotannossa
4. Kannetaan vastuu lemmikki- ja harraste-eläimistämme
5. Minimoidaan koe-eläinten käyttö ja panostetaan vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen

6. Varmistetaan tasapainoinen rinnakkaiselo luonnonvaraisten eläinten kanssa


Olemme monin tavoin riippuvaisia eläimistä ja hyvinvointimme on sidoksissa niiden hyvinvointiin. Nykyinen elämäntapamme perustuu ennennäkemättömän suuren eläinmäärän hyväksikäyttöön, mikä on ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä. Vihreät haluaa rakentaa maailman, jossa eläimiä arvostetaan ja niistä pidetään huolta nykyistä paremmin. Tämä edellyttää merkittäviä muutoksia kulutustottumuksiimme ja eläinten kohtelun käytäntöihin. Keskustelu eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina ja eläinten kohtelu huolestuttaa kansalaisia entistä enemmän. Näemme välttämättömäksi vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä tasolle, joka on kestävä niin eläinten, itsemme kuin koko maapallon näkökulmasta. 
 
Suhtautumisemme muihin eläimiin on ristiriitaista. Saatamme suhtautua samaan eläinlajiin eri tavalla vaihdellen sen mukaan, onko kyseessä esimerkiksi rakastettu lemmikki tai tuotantoeläin. Myös lainsäädäntömme antaa esimerkiksi ketulle täysin erilaiset pitovaatimukset turkistarhalla kuin eläintarhassa. Eläimillä on tuntevina olentoina ihmisestä riippumaton, rahassa mittaamaton itseisarvo ja niitä pitää arvostaa niiden itsensä eikä pelkästään niiden ihmiselle tuottaman hyödyn mukaan. Kaikilla eläimillä tulisi olla oikeus hyvään, lajityypilliseen elämään ja tuskattomaan kuolemaan elämän päätteeksi. Vaatimukset eläinten hyvästä kohtelusta perustuvat myös yhä laajenevaan tutkimukseen eläinten tietoisuudesta, niiden kokemuksesta elämästä. 
 
Eläinten hyvinvointi on ollut vihreiden arvojen ytimessä alusta asti ja Vihreät haluaa jatkossakin olla eläinsuojelun ja -oikeuksien edelläkävijä. Edistämme eläineettisten kysymysten käsittelyä yhteiskunnallisessa keskustelussa, koulutuksessa ja tieteessä sekä lisäämme ymmärrystä eläimistä ja niiden tarpeista. Myös lainsäädännön on vastattava eläinsuojelun haasteisiin ja ajantasaiseen tutkimustietoon eläinten kyvyistä ja tarpeista. Vihreä visio on, että tulevaisuudessa eläimet nähdään niin tärkeinä, ettei niiden tarpeita voida sivuuttaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, ja eläinten hyvinvoinnin, elämän ja elinympäristön turvaaminen on arvokasta itsessään.

Jokaista eläintä on kohdeltava hyvin ja vältettävä kaikin keinoin kärsimyksen aiheuttamista riippumatta siitä, aiheuttaako eläin ihmiselle huvia, hyötyä vai haittaa. Myös lainsäädännön on vastattava eläinsuojelun haasteisiin ja ajantasaiseen tutkimustietoon eläinten kyvyistä ja tarpeista. Vihreille eläimet eivät ole tuotannontekijöitä, hyödykkeitä tai viihdykkeitä, vaan tuntevia yksilöitä ja yhdenvertaisesti oikeutettuja elämään tällä maapallolla. 

1. Eläimille parempi asema ja huomiota yhteiskunnassamme

Yhteiskunnassamme eläimet eivät vielä saa niille kuuluvaa arvostusta, eikä niitä oteta riittävästi huomioon niitä koskevassa päätöksenteossa. Keinoja eläinten aseman parantamiseksi ovat asennekasvatus, eläintietouden ja -tutkimuksen sekä koulutuksen lisääminen, eläinasian nostaminen osaksi politiikkaa, eläinsuojelusäädösten tiukentaminen ja lainvalvonnan tehostaminen. Tutkimus, tiedotus ja koulutus eläinten hyvinvointi- ja käyttäytymistarpeista ovat keskeisiä keinoja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi käytännön tasolla. Positiivista eläinsuhteen muotoutumista pitää tukea jo varhaiskasvatuksesta alkaen ja jatkaa sitä eri koulutusasteilla tarjoamalla opetusta esimerkiksi eläinetiikasta.

Minimivaatimukset eläinten kohtelulle asetetaan erilaisilla säädöksillä. Näistä tärkein on laki eläinten hyvinvoinnista. Lainsäädännön on vastattava sekä nykyisiin että tuleviin eläinsuojelun haasteisiin, ennaltaehkäistävä tehokkaasti eläinten kärsimystä ja edistettävä konkreettisesti eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Säädöksissä on määriteltävä riittävät reunaehdot kaikelle eläimiä koskevalle toiminnalle ja mahdollistettava uuden eläintiedon soveltaminen nopeasti käytäntöön ilman säädösmuutoksia. Eläinten turvaksi tarkoitetut lait on kirjoitettava niin yksiselitteisiksi, että niiden vaatimuksia ei voida vesittää alemman tason säädöksillä. Eläinsuojeluun liittyvät säädökset eivät saa olla keskenään ristiriidassa, esimerkiksi metsästys- ja kalastuslain ei pidä sallia eläinten hyvinvointilain vastaisia käytäntöjä. On myös varmistettava, että eläimillä on lainsäädännössä muusta  tällä hetkellä omaisuudeksi luokitellusta poikkeava erikoisasema, joka suojaa niitä tuntemiskykyisinä yksilöinä. Myös eläinsuojelulain valvonnan on oltava tehokasta ja lain rikkomisesta pitää seurata riittävä rangaistus.

  • Otetaan eläinsuojelulainsäädännön lähtökohdaksi eläinten itseisarvo ja olennaisten tarpeiden turvaaminen ennen ihmisen hyötynäkökohtia. Varmistetaan, että säädösten uudistaminen nojaa eläinten hyvinvointi- ja käyttäytymistutkimukseen ja nykykäsitykseen eläinten moraalisesta arvosta.
  • Perustetaan pysyvä eläinasiavaltuutetun virka eläinteeman painoarvon nostamiseksi yhteiskunnassa.
  • Lisätään eläinsuojelukoulutusta ja eläineettisten kysymysten käsittelyä kaikille opetusasteille ja eri oppilaitoksiin.
  • Tarjotaan eläinten hyvinvointia koskevaa poikkitieteellistä koulutusta esimerkiksi eläinlääketieteellisen tiedekunnan järjestämänä.
  • Turvataan riittävät resurssit eläinten hyvinvointi- ja käyttäytymistutkimukselle.
  • Edellytetään kunnilta ja maakunnilta suunnitelmaa eläinsuojelun edistämiseksi alueella. 
  • Otetaan käyttöön eläinvaikutusten arviointi päätöksenteossa.
  • Perustetaan paikallisia eläinsuojelun yhteistyöryhmiä, joiden tehtävänä on eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja eläinsuojeluongelmien ennaltaehkäisy.

2. Eläinsuojeluongelmia on ehkäistävä ennalta

Suomessa paljastuu säännöllisesti vakavia eläinsuojelurikoksia ja pitkään jatkunutta eläinten puutteellista hoitoa tai huonoa kohtelua. Valvonnan puutteista kertoo se, että viranomaiset eivät aina saa ajoissa tietoa tilanteesta tai heillä ei ole riittäviä keinoja puuttua siihen. Pahimmillaan joudutaan eläinten massalopetuksiin tai kohdataan suuret määrät hoidon puutteeseen kuolleita eläimiä. Eläimen saamista asianmukaiseen hoitoon vaikeuttaa myös se, että ihmisellä on vahva omaisuudensuoja eläimeen silloinkin, kun hän on ilmeisen kykenemätön tai sopimaton huolehtimaan siitä. Myöskään eläinsuojelurikoksista annetut rangaistukset eivät useinkaan ole riittäviä ehkäisemään rikoksia ja niiden toistumista. 

Parasta eläinsuojelua on eläinten huonon kohtelun ja eläinsuojelurikosten ennaltaehkäisy. Eläintuotannon läpinäkyvyyttä on parannettava, ja väärinkäytösten ja epäkohtien paljastaminen on mahdollistettava. Eläinsuojeluneuvonnan ja eläinlääkäripalvelujen saatavuus on keskeistä eläinsuojeluongelmien ehkäisyssä silloin, kun eläinten hoidon puutteet eivät ole tahallisia. Eläinsuojeluneuvontaa ja -valvontaa tulisi yhä enemmän yhdistää ja taata niille riittävät resurssit. Valvonnalla on tähdättävä eläinten hyvinvoinnin todelliseen parantamiseen elintarvikelaadun ohella. Tiloille tehtävissä tarkastuksissa tulee keskittyä erityisesti eläinten hyvinvoinnin kannalta olennaisiin asioihin. Eläinsuojelun kehittämistä ja valvontaa on jatkettava siten, että eläinsuojelusta vastaavilla viranomaisilla ei ole kaksoisroolia eläinten suojelun ja hyötykäytön edistämisessä. 

Julkisten tahojen tulee järjestää eläinsuojelupäivystys eläinsuojelurikkomusten tehokkaan torjunnan varmistamiseksi. Lisäksi on panostettava eläinsuojeluneuvontaan ja tarjottava selkeät ohjeet eläinten auttamiseksi, niin että kaikkien on helppo löytää auttava viranomainen ja vapaaehtoisverkostot eri tilanteissa. Eläinlääkäripalvelujen saatavuudessa ja hinnoissa on yhä suurempia alueellisia eroja. Tämä asettaa eläinten omistajat epätasa-arvoiseen asemaan ja vaarantaa eläinten hyvinvoinnin. Tämän vuoksi on varmistettava eläinlääkäripäivystyksen saatavuus kohtuullisella etäisyydellä ja kohtuullisilla kustannuksilla kaikille.

  • Lisätään eläinsuojeluneuvontaa ja järjestetään matalan kynnyksen tukipalveluita eläinten hoidon ongelmissa. 
  • Varmistetaan eläinlääkäripalvelujen ja -päivystyksen saatavuus kohtuuetäisyydellä ja kohtuuhintaan kaikkialla maassa.
  • Turvataan eläinsuojeluvalvonnalle riittävät resurssit ja tarpeellinen määrä valvontaeläinlääkäreitä. Varmistetaan eläinsuojelutarkastuksia tekevien valvojien tuki ja yhtenäiset menettelytavat koulutuksella ja ohjeistuksella.
  • Kohdennetaan eläinsuojeluvalvontaa riskiperusteisesti paremmin ongelmakohteisiin. Hyödynnetään teurastamojen ja ammattimaisen eläintenpidon valvonnassa etäyhteyksiä ja automaattista tiedonkeruuta.
  • Vahvistetaan poliisien, pelastustyöntekijöiden ja tuomioistuinten osaamista eläinsuojeluasioissa ja -rikoksissa. Lisätään yhteistyötä viranomaisten kesken ja viranomaisten ja vapaaehtoisen eläinsuojelun välillä. 
  • Tehdään eläintenpitokieltojen määräämisestä ja niiden rekisteristä toimiva työkalu eläinsuojelurikosten ehkäisyssä.
  • Lisätään viranomaisen keinovalikoimaa auttaa eläimiä ennen tilanteen pahenemista ja helpotetaan mahdollisuuksia saada eläimet nopeasti pois huonosta hoidosta. Seurataan rikkomusten seurauksena annettujen kehotusten noudattamista tiheillä uusintatarkastuksilla.

3. Yksilöarvo kunniaan myös eläintuotannossa

Maailmassa teurastetaan ihmisten käyttöön vuosittain kymmeniä miljardeja eläimiä. Suuri osa tuotantoeläimistä on tehokasvatettuja ja elää lyhyen ja onnettoman elämän. Suomessakin tehostamisvaatimukset ovat vieneet tilanteen kestämättömäksi sekä eläinten että tuottajan kannalta. Eläinten hyvinvoinnista on tingitty tuottavuuden nimissä, vaikka kannattavuus ei olekaan parantunut. Tämä kehitys ei voi jatkua. Muutoksen toteuttamiseen on myös suuren yleisön tuki, sillä Eurobarometrin(*) mielipidetutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa parempaa kohtelua tuotantoeläimille. Yhä useampi näkee myös välttämättömäksi vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä tasolle, joka on kestävä niin eläinten, itsemme kuin koko maapallon näkökulmasta. 

Vihreä maatalouspolitiikka tähtää eettisesti mahdollisimman kestävään eläintuotantoon. Vihreät edellyttää eläinten itseisarvon kunnioittamista, hyvinvoinnille tärkeän käyttäytymisen mahdollistamista sekä merkittäviä muutoksia tuotanto-olosuhteisiin. Tuotantoeläinten hyvinvointivaatimuksia on kiristettävä tuntuvasti. Kaikilla tuotantoeläimillä tulee olla riittävästi liikkumis- ja ulkoilumahdollisuuksia ja lajille sopivia virikkeitä sekä tarvittaessa sosiaalisia kontakteja. Myös eläinten yksilökohtaiset tarpeet on pyrittävä huomioimaan. Kipua aiheuttavia toimenpiteitä ei tule tehdä ilman riittävää kivunlievitystä. Tilojen eläinmäärien on oltava sellaisia, että eläintautien riski on pieni ja eläinten yksilöllinen hoito mahdollista.

Lainsäädännöllä ja maatalouden tukipolitiikalla voidaan edistää eläinystävällisempiä tuotantomuotoja ja luopumista eläinten hyvinvoinnille haitallisimmista käytännöistä. Hyvinvointituet on suunnattava vain tuottajille, jotka huomioivat eläinten hyvinvoinnin minimivaatimuksia paremmin.

Tuotantoeläinten aseman muuttaminen liittyy suureen maatalouden ja laajemmin ruokapolitiikan rakennemuutokseen, jota ajamme tavoitteena ihmisten terveellinen ja turvallinen ravitseminen ympäristöä ja eläinyksilöitä säästäen. Kannustaminen kasvissyöntiin ja lihankulutuksen vähentämiseen on nähtävä merkittävänä keinona vaikuttaa. Myös nykyiset ravitsemussuositukset tukevat ruokavalion muuttamista kasvispainotteisemmaksi. Tärkeää on myös kuluttajien kannustaminen huomioimaan valinnoissaan eläinten hyvinvointi ja tuotannon eettisyys. Kuluttajien mahdollisuutta tehdä valintoja tuotantoeläinten hyvinvointitekijöiden perusteella on parannettava. Luomumerkinnät antavat tietoa eläinten hyvinvoinnin tasosta, mutta myös erillinen eläinten hyvinvointiin liittyvä kriteeristö ja merkintä on luotava.

Turkistarhauksesta on luovuttava mahdollisimman ripeällä aikataululla. Siirtymäkaudella vielä tarhattavien eläinten hyvinvointia parannetaan huomattavasti nykyisestä ja tiukennetaan tarhojen valvontaa.

  • Laaditaan riittävän kunnianhimoinen lainsäädäntö, jossa kielletään eläinten vapautta ja liikkumista voimakkaasti rajoittavat tuotantotavat, kuten parsinavetat, porsitushäkit ja häkkikanalat, kipua aiheuttavat toimenpiteet, kuten porsaiden kastrointi, sekä puututaan eläinjalostuksen ongelmiin ja muihin vakaviin eläintuotannon ongelmiin.
  • Ulotetaan luomustandardien hyvinvointivaatimukset kaikkiin tuotantoeläimiin ja kehitetään standardeja yhä edelleen huomioimaan paremmin eläinten tarpeet ja oikeudet.
  • Myönnetään eläintuotannon investointitukia uudistuksiin, joissa eläinten hyvinvointi paranee.
  • Korjataan teurastamiseen liittyvät epäkohdat: kielletään pitkät kuljetusajat, valvotaan teuraseläinten kohtelua paremmin, tehdään kameravalvonnasta pakollista teurastamoilla, helpotetaan tilateurastamojen ja liikkuvien teurastamojen perustamista sekä kielletään eläinten kuljetus teurastettavaksi tai jatkokasvatukseen ulkomaille.
  • Edistetään eläinten hyvinvoinnista kertovien merkintöjen käyttöönottoa tuotteissa.
  • Painotetaan julkisissa hankinnoissa ruuantuotannon eettisyyttä ja suositaan kasvisruokaa.
  • Suunnataan maataloustukia kasviperäisen ravinnon tuottamiseen ja ohjataan tukia pois eläintuotannolta.
  • Kielletään turkistarhaus. Siirtymäajalla tarhaajia kannustetaan vaihtamaan tuotantosuuntaa tai muuten lopettamaan turkistuotanto soveltuvien tukimenetelmien ja uudelleenkoulutuksen avulla.
  • Suomen tulee edistää turkistarhauksen sekä turkistuotteiden tuonnin kieltämistä sekä sitä koskevien säädösten tiukentamista muissa EU:n jäsenvaltioissa.

4. Kannetaan vastuu lemmikki- ja harraste-eläimistämme

Eläimillä on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Eläimistä on myös korvaamatonta apua ihmisille erilaisissa tehtävissä, esimerkkinä avustaja- ja etsijäkoirien käyttö. Ihmisillä on luontaista taipumusta empatiaan muita eläimiä kohtaan sekä halua olla tekemisissä eläinten kanssa, tarkkailla, tutkia ja hoivata niitä. Ei olekaan ihme, että eläimien käyttö myös ns. kaveri- ja terapiaeläiminä eri tilanteissa on lisääntynyt. Toiminta on sinällään kannatettavaa, mutta sen on kuitenkin aina toteuduttava eläinten hyvinvoinnin ehdoilla.

Monet ihmiset haluavat pitää myös lemmikkieläimiä ja harrastaa eläinten kanssa. Tähän liittyy kuitenkin monia epäkohtia. Lemmikkieläinten suojelussa suuria haasteita ovat eläinten lisääntynyt määrä ja hylkääminen, vastuuton kasvatus, jalostus ja kaupallinen tuonti sekä eksoottisten eläinten suosio lemmikkeinä. Pentutehtailu ja eläinten salakuljetus ovat Suomen lisäksi kansainvälinen ongelma. Eläinsuojelujärjestöjä Suomessa kuormittavat myös hylätyt kissat ja villiintyneiden kissojen populaatiot. Vaikka laki vaatii kuntia huolehtimaan löytöeläimistä, toiminta on monin paikoin pitkälti vapaaehtoistoiminnan ja lahjoitusten varassa. Asia vaatii pikaista korjausta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Eläimen voi hankkia helposti ilman ymmärrystä sen hoidosta, ja yksityisyyden- ja omaisuudensuoja vaikeuttavat puuttumista eläimen huonoon hoitoon. Käytettäessä eläimiä ihmisen huvina, harrastustoiminnassa, eläinkilpailuissa, eläintarhoissa ja viihdenäytöksissä ei pidä sallia kärsimyksen aiheuttamista eläimelle. Eläintä ei pidä pakottaa toimintaan, joka voi vahingoittaa sitä. Hevosurheilussa ja kaikissa muissakin eläinharrastuslajeissa eläimen koko elämänkaaren kestävän hyvinvoinnin tulee olla kantava voima. Eläinten harrastus- ja viihdekäyttöä tulee rajoittaa nykyisestä ja eläinten sirkuskäyttö ja kiertävät “eläinnäyttelyt” tulee kieltää kokonaan. Eläintarhoja perustellaan useimmiten lajien säilymiseen liittyvillä näkökohdilla, joten muiden lajien pitäminen eläintarhoissa tulee kieltää. 

  • Asetetaan tiukat vaatimukset eläinten kasvatukselle ja eläinjalostukselle. Estetään käytännössä pentutehtailu ja terveys- ja hyvinvointiongelmista kärsivien eläinyksilöiden tuottaminen.
  • Kielletään sellaisten koirarotujen kasvattaminen ja maahantuonti, joilla on yleisesti vaikeita sairauksia ja/tai epämuodostumia.
  • Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tehdään asteittain pakolliseksi. Eläimen hylkäämisestä määrätään ankara rangaistus.
  • Lisätään sekä eläimen myyjän että ostajan vastuuta eläimen vaihtaessa omistajaa. Myyjän tulee varmistua, ettei eläintä luovuteta esim. eläintenpitokieltoon tuomitulle. Ostajan on varmistuttava eläimen taustasta, jotta kyse ei ole esim. pentutehtailusta.
  • Edistetään lemmikkipassin tai "koira-ajokortin" käyttöönottamista ja tehdään siitä vaatimus tiettyjen eläinlajien tai koirarotujen omistamiselle.
  • Vaaditaan viranomaiset turvaamaan jokaisessa kunnassa löytöeläintoiminnalle riittävät resurssit sisältäen myös eläimen kuljetukset talteenottoon. Hinnan sijasta laadun tulee olla ensisijainen kilpailutuskriteeri ko. palveluita hankittaessa.
  • Rajoitetaan eläinten myyntiä eläinkaupoissa ja sallitaan myynti asteittain vain sertifioiduille eläinkaupoille, kasvattajille ja välittäjille.
  • Laaditaan lista Suomessa sallituista lemmikkieläinlajeista ja tuotantoeläimistä.
  • Toimitaan aktiivisesti eläinten kaupallisen tuonnin ja viennin ehtojen kiristämiseksi koko EU:ssa sekä lisävalvonnan puolesta salakuljetuksen estämiseksi. 
  • Vaaditaan EU:lta toimenpiteitä ja rahoitusta jäsenmaiden kulkukoira- ja -kissaongelman ratkaisemiseksi eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Edistetään lemmikkieläinten suojelun minimimääräysten saamista mukaan EU-lainsäädäntöön.

5. Minimoidaan koe-eläinten käyttö ja panostetaan vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen

Koe-eläinten käyttö on lisääntynyt sekä Suomessa että Euroopan unionissa kansalaisten kasvaneesta huolesta riippumatta. Suomea sitova EU:n koe-eläinlainsäädäntö edellyttää kuitenkin jäsenmailta aktiivista eläinkokeiden vähentämistä ns. 3R:n periaatteella (korvaaminen, vähentäminen, eläinten hyvinvoinnin parantaminen).

Koe-eläimiä käytetään totutusti malleina ihmisestä tieteellisessä tutkimuksessa ja testauksessa, vaikka eläinten biologia eroaa merkittävästi ihmisen biologiasta ja tulokset voivat johtaa harhaan. Osasta eläinkokeita aiheutuu eläimille vakavaa kärsimystä, mikä tekee niistä erityisen eettisen ongelman. Suomen on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin eläinkokeiden vähentämiseksi. Tarvitaan yleisen ajatusmallin muutos, kansalaisten painostusta ja konkreettisia toimenpiteitä, jotta saataisiin käyttöön eläinkokeita korvaavat, eettisesti ja tieteellisesti paremmat menetelmät.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet pyrkiä edelläkävijäksi edistyksellisten, eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien käytössä ja näiden kaupallisessa hyödyntämisessä. Kosmetiikan eläinkoekielto EU:ssa on hyvä esimerkki eläinsuojelupäätöksestä, joka on vauhdittanut menetelmien kehitystä globaalisti ilman taloudellisia tappioita alan yrityksille.

  • Ensisijaisesti tulee lopettaa eläimille kärsimystä aiheuttavat eläinkokeet, jotka eivät ole lakisääteisiä tai lääketieteellisesti välttämättömiä.
  • Laaditaan kansallinen toimenpideohjelma koe-eläinten käytön vähentämiseksi. 
  • Taataan riittävä rahoitus vaihtoehtomenetelmien tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
  • Käytetään opiskelijoiden ja tutkijoiden koulutuksessa eläinkokeiden sijasta ihmisen biologiaan perustuvia menetelmiä ja kannustetaan vaihtoehtomenetelmien käyttöön.
  • Turvataan eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien asiantuntijakeskukselle (FICAM) riittävä rahoitus tutkimus- ja koulutustoiminnan ylläpitämiseen ja koordinointiin.
  • Huomioidaan yrityksille jaettavissa tuissa eläinkokeettomien menetelmien edistäminen. 
  • Suositaan julkisissa hankinnoissa ilman eläinkokeita testattuja tuotteita sekä eläinkokeettomuuteen sitoutuvia yrityksiä.
  • Työskennellään aktiivisesti EU:ssa eläinkokeiden vähentämiseksi. Eettisesti ongelmallisin koe-eläinkäyttö, mukaan lukien apinoiden käyttö eläinkokeissa, tulee kieltää koko EU:ssa. Kosmetiikan eläinkoekieltoa on laajennettava asteittain tavoitteena kemikaalien turvallisuuden takaaminen tulevaisuudessa eläinkokeettomin menetelmin.

6. Varmistetaan tasapainoinen rinnakkaiselo luonnonvaraisten eläinten kanssa

Ihmiset ovat levittäytyneet maailman joka kolkkaan, ja ihmisten elämäntavan jälkiä löytyy kaikkialta. Villieläimet ovat yhä ahtaammalla. Ihmisiä ja kesyeläimiä on maapallolla tällä hetkellä moninkertaisesti enemmän kuin luonnonvaraisia selkärankaisia, joiden määrä on huvennut alle kymmeneen prosenttiin kaikkien yhteenlasketusta painosta. Ihmisten aikaansaamat ympäristötuhot, saastuminen ja ilmastonmuutos tuhoavat luonnonvaraisten eläinten elinympäristöä kiihtyvää vauhtia. Käynnissä on ihmisen aikaansaama sukupuuttoaalto. 

Ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten tasapainoinen rinnakkaiselo tulee varmistaa. Luonnon monimuotoisuutta suojeleva, alkuperäisten luonnonvaraisten eläintemme hyvät elinmahdollisuudet varmistava ja ilmastonmuutosta hillitsevä ympäristöpolitiikka on myös eläinpolitiikkaa. Meidän täytyy pystyä luopumaan lyhytnäköisestä ihmiskeskeisestä ajattelustamme ja turvaamaan lajien monimuotoisuutta ja elinympäristöjä silloinkin, kun se on vastoin taloudellista etuamme. Villieläimiin kohdistuvan ihmistoiminnan vaikutuksia tulee tarkastella myös eläinten hyvinvoinnin eikä vain lajiensuojelun näkökulmasta. Metsästys, kalastus, liikenne, metsänhakkuut, roskaaminen ja saasteet asettavat kaikki haasteita tässä suhteessa. 

Susien ja muiden suurpetojen suojelu ja elinvoimaiset kannat turvataan parhaiten ehkäisemällä tehokkaasti petovahinkoja. Suurpetoja pelkääviä ja niiden takia menetyksiä kokevia ihmisiä on kuunneltava ja etsittävä yhteistyössä ratkaisut, joilla rinnakkaiselo suurpetojen kanssa mahdollistuu. Tiedonvälitystä suurpedoista ja niiden käyttäytymisestä on lisättävä. Vahinkojen estäminen vaatii kannanhoidollisen metsästyksen sijaan muita keinoja. 

Eläinsuojelunäkökohdat tulee nostaa korostetusti esiin osana vastuullista metsästystä ja kalastusta. Metsästyksessä ja kalastuksessa käytettävien menetelmien tulee olla eläinsuojelulain mukaisia ja eläimille eniten kärsimystä aiheuttavat pyyntimenetelmät, -ajat ja kalastusmenetelmät tulee kieltää. Metsästyksessä ja kalastuksessa tulee lisätä neuvontaa ja valvontaa, jotta eläinten vastuullinen kohtelu yleistyy ja voidaan torjua villieläimiin kohdistuvia rikoksia. 

  • Uhanalaisiksi, vaaraantuneeksi ja silmälläpidettäväksi lajiksi luokitellut lajit tulee poistaa riistaeläinluokituksesta ja siirtää suojeltavaksi ympäristöministeriöön kunnes lajin kanta on taas kestävällä tasolla.
  • Villieläinhoitoloiden toimintamahdollisuudet on turvattava ja taattava valtakunnallisesti loukkaantuneiden eläinten hoitoonpääsy.
  • Kielletään kaikki sellaiset metsästyksen käytännöt ja pyyntimenetelmät, jotka aiheuttavat eläimille kohtuutonta kärsimystä.
  • Varmistetaan säädösten vastaisten kalastuskäytäntöjen lopettaminen, esimerkiksi elävien kalojen käyttö syöttinä sekä puhtaasti viihteellinen pyydä ja päästä -kalastus, jossa kaloja rasitetaan ja vahingoitetaan tarpeettomasti. Luonnonhoidollisista syistä tapahtuva valikoiva kalastus ja tässä tarkoituksessa hyväkuntoisten kalojen takaisin päästäminen sen sijaan on tarpeellista myös jatkossa. Vaaditaan ja valvotaan kalojen nopeaa tainnutusta vapaa-ajan kalastuksessa, kilpailuissa ja kalanviljelyssä.
  • Asetetaan nollatoleranssi salametsästykselle ja julmille metsästysrikoksille.
  • Tuetaan ja kehitetään aktiivisesti erilaisia petovahinkojen ehkäisykeinoja. Järjestetään hyvät tuki- ja neuvontapalvelut sekä käytännön apua niille, jotka pyrkivät suojelemaan karjaansa tai metsästyskoiriaan.
  • Taataan riittävän laajat suojelualueet ja -verkostot villieläinkantojen turvaamiseksi.
  • Luodaan kaupunkialueille ja niiden välille viherverkostoja ja -käytäviä kaupunkieläinten elinympäristöjen turvaamiseksi.

*) 2016 Eurobarometri, artikkeli aiheesta Animalialla ja infograafi Eurogroup for Animals -sivulla

Jaa sivu: