Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 2.3.2014

Vihreiden tavoitteena on, että vuonna 2050 Suomi on hiilineutraali. Tavoitteeseen pääsemiseksi määritellään sitovat välitavoitteet. Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista kriiseistä, jonka vaikutukset ulottuvat Kainuun perukoilta Suurelle Valliriutalle. Siksi ilmastonmuutoksen torjunta pitää nostaa kaiken politiikanteon keskiöön. Tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulee lisätä ja ilmastokysymykset tulee huomioida kaikessa toiminnassa. Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikkia: valtio, kunnat, kuntien asukkaat, järjestöt ja yritykset.

Hiilineutraali tulevaisuus on välttämätön. Kahdenkin asteen globaali lämpötilannousu tarkoittaa suuria muutoksia siihen, miltä maailma tulee näyttämään. Voimme vielä helpottaa muutosta, tavoite on saavutettavissa ja työkalut ovat olemassa. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi, on aika aloittaa nyt.

Seuraavassa esitellään Vihreiden keinot, joilla on mahdollista pyrkiä kohti hiilineutraalia Suomea.

1. Johdonmukaista poliittista ohjausta

  • Ilmastopolitiikan tulee olla kattavaa. Taloudellisilla ohjauskeinoilla on varmistettava, että ilmastoystävälliset tavat asua, liikkua ja syödä ovat halpoja ja helppoja. Kattava ilmasto- ja ympäristötietoisuus on ilmastomyönteisen toiminnan edellytys. Ilmastopolitiikassa tarvitaan myös suoraa sääntelyä. Esimerkiksi julkisia hankintoja tulee ohjata suoraan vähäpäästöisyyteen.
  • Ilmastopolitiikan on oltava johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Sen varmistamiseksi tarvitaan ilmastolaki, joka ohjaa vähentämään päästöjä. Ei ole järkevää tukea ympäristön saastuttamista, kun samaan aikaan pyrimme vähentämään päästöjä. Kaiken poliittisen ohjauksen osalta tulee tarkastella päätösten ilmastovaikutuksia, jotta johdonmukaisuus politiikassa säilyy.  Suomessa on arvioitu olevan erilaisia ympäristölle haitallisia tukia, kuten verohelpotuksia energia-, liikenne ja maataloussektorilla, vuosittain 3-4 miljardin euron arvosta. Näitä tukia tulee karsia ja suunnata uudelleen, jotta ilmastoystävälliset valinnat ovat taloudellisesti kannattavia.
  • Ilmastopolitiikan on oltava kestävää. Kestävä ilmastopolitiikka on tarpeeksi kunnianhimoista ja minimoi päätösten ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset haitat.
  • Ilmastopolitiikan on oltava tehokasta ja ripeää. Ensin on otettava käyttöön kustannustehokkaimmat ja nopeasti tuloksia tuovat toimet.



2. Kunnianhimoa EU:n ilmastopolitiikkaan

  • Suomen on vaadittava EU:lta tehokkaampaa ilmastodiplomatiaa. Ilmasto on nostettava huipputapaamisten kärkeen ja kumppanuuksia keskeisten toimijoiden kanssa on aktiivisesti rakennettava.
  • EU:n päästövähennystavoitteen on oltava vähintään 55 % (vuoden 1990 tasosta) vuoteen 2030 mennessä.
  • Uusiutuvan energian osuus on nostettava Euroopassa vähintään 40 prosenttiin ja energiatehokkuutta tulee parantaa vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, jotta riittävät päästövähennykset vuoteen 2050 ovat mahdollisia.
  • Päästöoikeuksien alkujaon tulee perustua huutokauppaan ja tuotannon tehokkuuteen. Ilmaisista kiintiöistä on vaiheittain luovuttava. Päästökauppa on laajennettava koskemaan muillekin päästöjä tuottaville sektoreille, jos se todetaan kustannustehokkaaksi. EU:n on huolehdittava siitä, että päästöoikeuksien hinta on korkea. Päästörajoitusten ulkopuolelle jääneiden maiden epäreilua kilpailuetua tulee tasata esimerkiksi hiilitulleilla.



3. Vauhtia kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin

  • EU:n tulee ajaa kunnianhimoista kansainvälistä ilmastosopimusta, jolla ilmaston lämpeneminen rajoitetaan kahteen asteeseen. Kaikki merkittävät päästöjen tuottajat, Kiinan kaltaiset nousevat taloudet mukaan lukien, on saatava mukaan rajoittamaan päästöjä. Koska päästöjen vähentämisellä on kiire, EU:n on aktiivisesti etsittävä ratkaisuja joilla päästöjä rajoitetaan voimakkaammin jo ennen vuotta 2020. EU:n päästövähennystavoitetta on nostettava 20 prosentista vähintään 30 prosenttiin (vuoden 1990 tasosta) vuoteen 2020 mennessä.
  • Ilmastonmuutoksen sukupuolivaikutukset on otettava huomioon ilmastopoliittisessa päätöksenteossa.
  • EU:n on esitettävä kehitysmaiden ilmastotoimiin konkreettiset rahoituslähteet ja keinot, joilla se täyttää oman osuutensa rikkaiden maiden lupaamasta ilmastorahoituksesta. EU:n on tuettava kehitysmaita näiden ilmastotoimissa myös teknologian siirroin sekä korvaamalla ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ja menetyksiä.
  • Ilmastorahoituksen on oltava aidosti uutta ja lisäystä suhteessa kehitysyhteistyövaroihin, ja sen tulee hyödyttää erityisesti niitä, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista.
  • EU:n on ajettava eri maiden päästökauppajärjestelmien yhdistämistä globaalin päästökaupan edistämiseksi.



4. Tehokkuutta kuntien ilmastotoimiin

  • Jokaiseen Suomen kuntaan on saatava oma tai seutukunnallinen ilmasto-ohjelma, jossa esitetään päästövähennystavoitteet sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Viidentoista hiilineutraaliuteen pyrkivän kunnan HINKU-projektin menetelmiä ja tuloksia on hyödynnettävä kaikissa kunnissa. Tavoitteeksi tulee asettaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Päästöjen vähentämisessä edistyminen tulee huomioida kunnan valtionosuuksissa.
  • Kuntien tulee vaiheittain siirtyä käyttämään yksinomaan uusiutuvaa energiaa.
  • Energiatehokkuuden on oltava sitova kriteeri esimerkiksi laitteiden, katuvalaistuksen ja palveluiden hankinnassa. Kunnan omissa vuokra-asunnoissa on siirryttävä asuntokohtaiseen veden kulutuksen mittaukseen sekä sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan.

 

5. Lisärahoitusta koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen

  • Kestävään kehitykseen ja ilmastoon liittyvää koulutusta ja tiedotusta on lisättävä.
  • Kaiken ilmastopolitiikan on perustuttava tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön. Alan tutkimusinstituutioita on vahvistettava.
  • Perustutkimuksen lisäksi Suomessa on lisättävä rahoitusta ilmastomyönteisen teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen kuten energian säilyttämisratkaisuihin.
  • Rahoitusta on kohdennettava erityisesti uusien teknologioiden kaupallistamiseen ja perinteisen teollisuuden uudistamiseen.



6. Vastuullista sijoittamista ja yritystoimintaa

  • Julkisten instituutioiden ja eläkeyhtiöiden sijoitukset on vedettävä pois fossiilisia polttoaineita tuottavista yhtiöistä ja näiden sijaan tulee suosia sijoituksia uusiutuviin energianlähteisiin sekä cleantechiin. Samalla pienennetään hiilikuplan aiheuttamia riskejä yhteisille varoille.
  • Laajennetaan pörssiyhtiöiden ympäristövastuuraportointia ja edellytetään läpinäkyvyyden lisäämistä.
  • Tuotteiden valmistamisen ja hävittämisen ilmastovaikutuksista on siirrettävä vastuuta nykyistä enemmän tuotteiden valmistajille. Esimerkiksi materiaali- ja energiatehokkuuden, kierrätettävyyden, käyttöiän optimoinnin, korjattavuuden ja ympäristölle haitallisten aineiden käytön vähentämisen tulee ohjata suunnittelua nykyistä enemmän.

 

7. Energiatehokkuus ilmastopolitiikan kärkeen

  • Energiatehokkuuden lisäämisen on oltava ilmastopolitiikan keskeinen keino, koska sillä säästetään sekä kustannuksia että ympäristöä. Suomessa on parannettava energiatehokkuutta vähintään 40 % vuoteen 2030 mennessä.
  • Julkiselle sektorin energiansäästövelvoitetta on toteutettava kaavoituksessa, rakennuksissa ja yhdyskuntatekniikassa. Kaikkiin valtion ja kunnan kiinteistöihin sekä muuhun energiankulutukseen on tehtävä energiakatselmus. Kaikki lyhyen takaisinmaksuajan säästötoimet on otettava pikaisesti käyttöön.
  • Säädöksillä on ohjattava ripeään älykkään sähköverkon käyttöön, sähkönkulutuksen seurantaan sekä kysyntäjoustojen lisäämiseen, jotta kulutus ja tuotanto saadaan kohtaamaan nykyistä paremmin ja voidaan hillitä kulutushuippuja. Rakennusten ja teollisuuden hukkalämpöä hyödyntävän avoimen kaukolämpöverkon kehittämistä on edistettävä aktiivisesti valtion toimesta
  • Energiansäästömahdollisuuksista on tiedotettava aktiivisesti kotitalouksia, julkista sektoria ja yrityksiä. Tiedotuksen rahoitusta on lisättävä nykyisestä selvästi.
  • Rakennusten energiatodistus on muutettava vastaamaan paremmin rakennuksen todellisia ominaisuuksia.

 

8. Uusiutumattomista energialähteistä luovuttava

  • Fossiilisten polttoaineiden verotus on porrastettava entistä voimakkaammin niiden hiilisisällön mukaan. Suomessa fossiilisten polttoaineiden käytöstä on luovuttava vuoteen 2050 mennessä. Turpeen käytöstä pyritään luopumaan jo vuoteen 2025 mennessä.
  • Globaalisti hiilidioksidin erotus ja talteenotto saattaa tulevaisuudessa olla yksi keino vähentää uusiutumattomien polttoaineiden päästöjä. Toiminta on kuitenkin vielä tutkimus- ja kehitysasteella ja sen kehittämistä tulee jatkaa.
  • Arktisen alueen öljyn hyödyntämiseen tähtäävästä toiminnasta on pysyttävä erossa. Onnettomuus olisi tuhoisa luonnolle eikä ilmasto kestä fossiilisten polttoaineiden käytön lisäämistä.
  • Ydinvoima sitoo voimavaroja, kun taas hajautetulla kotimaisella energiantuotannolla saadaan uutta kapasiteettia tarvittaessa huomattavasti nopeammin markkinoille. Ydinvoiman rakentaminen on taloudellisesti kannattamatonta ja parempien vaihtoehtojen ollessa tarjolla myös tarpeetonta. Ydinvoimaa ei tule rakentaa lisää.



9. Uusiutuvan energian tuotantoa lisättävä nopeasti

  • Suomessa on siirryttävä uusiutuvaan energiatalouteen. Välitavoitteena Suomen tulee tuottaa vähintään puolet energiasta uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2030 mennessä. Myös uusiutuvan energian tuotannon on oltava ekologisesti kestävää.
  • Uusiutuvan energian hallinnollisia esteitä on raivattava ja edistämiskeinoja on laajennettava koskemaan kaikkia uusiutuvan energian tuotantomuotoja.
  • Biopolttoaineiden verotuksessa on huomioitava myös polttoaineiden valmistuksen elinkaarivaikutukset ja kestävyyskriteerejä on tiukennettava. Jätteistä valmistetun biokaasun vero on poistettava. Biokaasulaitteistojen hankintaa on tuettava.
  • Bilmassoille luodaan toimivat kestävyyskriteerit. Biomassojen käytössä huomioidaan muun muassa vaikutukset ilmastoon, vesistöihin, maaperän ravinnetaseeseen sekä luonnon monimuotoisuuteen.
  • Vihreän sähkön pientuotannossa on otettava käyttöön nettolaskutus, jolla saa riittävän korvauksen ylijäämäsähkön myymisestä verkkoon.
  • Kotitalouksia on tuettava ja ohjattava käyttämään lämmityksessä mahdollisimman energiatehokkaita lämmitysmuotoja.

 

10. Yhdyskuntarakenteesta tiiviimpää ja ilmastoystävällisempää

  • Yhdyskuntasuunnittelussa on suosittava rakentamista nykyisen yhdyskuntarakenteen varaan ja kaavoituksen tavoitteena tulee olla liikennemäärien vähentäminen. Tämä tarkoittaa rakentamisen ohjaamista olemassa olevien liikenteen ja kaukolämmön verkostojen, palvelujen  ja joukkoliikenneyhteyksien varaan. Kaupunkiseutujen kehitys on otettava erityisesti huomioon ylikunnallisessa kaavoituksessa. Kasvavilla kaupunkiseuduilla uusien alueiden ottamisen yhdyskuntarakentamisen piiriin tulee olla viimeinen vaihtoehto täydentämisen, tiivistämisen ja uudistamisen jälkeen.
  • Uudisrakentamisen ohjaamisessa tulee asettaa pitkällä aikavälillä kiristyvät normit energiatehokkuudelle. Asumisterveys tulee kuitenkin samanaikaisesti huomioida.
  • Työ- ja asiointimatkojen tarvetta tulee vähentää myös parantamalla etätyö- ja etäasiointimahdollisuuksia.



11. Vähäpäästöistä liikennettä

  • Sähkö- ja muita vähäpäästöisiä sekä yhteiskäyttöautoja tulee suosia vero- ja maksuhelpotuksin.
  • Suomessa on otettava käyttöön paikannukseen perustuvat tienkäyttömaksut, jotka porrastetaan ajan, paikan ja päästöjen mukaan yksityisyydensuojaa vaarantamatta.
  • Suomeen on saatava kunnianhimoinen raideliikenneohjelma. Rataverkon ylläpitoon ja kunnostamiseen on satsattava nykyistä selvästi enemmän. Suurilla kaupunkiseuduilla on otettava käyttöön lähiraideliikenne. EU:n liikennerahoitusta on ohjattava maiden välisten junayhteyksien, kuten Rail Baltican, toteuttamiseen.
  • Liikennesuunnittelua kaupungeissa on uudistettava vahvistamalla liikkumismuotojen priorisointi kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Kunnat ja tiehallinto on velvoitettava rakentamaan kattava pyöräteiden ja -parkkien verkko. Kaupunkien keskustojen liikekadut on toteutettava ensisijaisesti kävelykatuina tai kävelypainotteisina katuina. Joukkoliikennettä tulee edistää ohjaamalla kaupunkiseutujen kasvua joukkoliikenteen varaan, pitämällä lippujen hinnat kohtuullisina sekä tarjoamalla tiheät vuorovälit ja kattava verkosto.
  • Kuljettajattomien robottiautojen käyttöönottoa tulee edistää kartoittamalla ja muuttamalla sitä estävät lait. Uusi tekniikka voi mahdollistaa henkilöautojen määrän ja sitä kautta liikenteen päästöjen radikaalin vähenemisen.
  • Lentämisen verotuista on luovuttava ja lentäminen on asetettava samalle viivalle muiden liikennemuotojen kanssa.
  • Lentoliikenne on sisällytettävä päästökauppaan.



12. Ruoantuotannosta ja -kulutuksesta kestävämpää

  • Ruoantuotannon tukien ja verojen on vastattava ilmastovaikutuksia. Periaatetta on vietävä eteenpäin EU:ssa.
  • Julkisissa ruokaloissa tulee panostaa terveelliseen, mutta myös ilmastoystävälliseen ruokatarjontaan. Niissä on oltava päivittäin kaikille tarjolla kasvisvaihtoehto.
  • Ilmastoystävällistä kasvisruokavaliota pitää tuoda tunnetuksi valistuskampanjoin. Kuluttajien ilmastomyönteisten valintojen helpottamiseksi on elintarvikkeisiin saatava yhtenäiset ilmastomerkinnät.
  • Ruokahävikin syntymistä tulee vähentää kaikissa vaiheissa ruoantuotantoa, -jakelua ja -kulutusta.

 

13. Hiilinieluista huolehdittava

  • Metsät ja maaperä voivat toimia sekä hiilen varastona että päästölähteenä. Esimerkiksi metsiä ei voi käsitellä vain puukuutioina vaan metsäpinta-alan häviäminen on myös estettävä. Soiden ja turvemaiden raivaaminen viljelymaaksi on lopetettava.
  • Vanhojen metsien suojelua tulee lisätä METSO-ohjelman keinoin ja valtion omistamia metsiä suojelemalla. Suojelua on kohdistettava myös varttuneisiin luonnontilaisen kaltaisiin metsiin.
  • Metsänomistajia on ohjauskeinoin kannustettava hoitamaan metsiään tehokkaina hiilinieluina (esimerkiksi päästökauppahintaiset maksut hakkuussa vapautuvan hiilimäärän mukaan sekä vastaava korvaus maanomistajalle kasvavan metsän sitomasta hiilestä).Talousmetsien käsittelyssä on siirryttävä jatkuvaan kasvatukseen, jolloin metsä pysyy jatkuvasti hiilinieluna.
  • Suomessa on aloitettava systemaattinen soiden ennallistamisohjelma. Ennallistaminen voidaan aloittaa metsätaloudellisesti kokonaan kannattamattomista ojituksista, mutta myös heikosti tai keskinkertaisesti kannattavia ojituksia täytyy ennallistaa silloin, kun ennallistamisesta saatava kokonaishyöty on puuntuotannon hyötyä suurempi.
  • Maan- ja metsienkäytölle sekä maankäytön muutoksille tulee luoda tehokkaampia ohjauskeinoja kaikilla ilmastopolitiikan tasoilla.

 

14. Huomio myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen

  • Koska ilmastonmuutos vaikuttaa ainakin jossani määrin väistämättömältä, se tulee aiheuttamaan tulvia, kuivuutta, pakolaisuutta ja muita ongelmia paikallisesti ja globaalisti. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ansaitseekin kokonaan omat linjauksensa.
Jaa sivu:
Tilaa upeasti uudistunut Vihreä Lanka!