Hyväksytty Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa 21.9.2002

Kokouksessa pidettyihin turvallisuuspoliittisiin alustuksiin voit tutustua tästä.

Sisältö


 

1. Myönteinen keskinäinen riippuvuus luo mahdollisuuksia maailmanlaajuiseen aseidenriisuntaan

Hallitsematon, talouden ehdoilla tapahtuva globalisaatio on syventänyt rikkaiden ja köyhien välistä kuilua maailmassa sekä aiheuttanut turvattomuutta ja levottomuutta. Voimaan perustuvassa kansainvälisessä järjestelmässä pieni eliitti tekee päätökset, jotka koskettavat ihmiskunnan enemmistöä. Tällainen maailmanjärjestys ei ole pitemmän päälle kestävä. Maailmantalouden yhdentyminen ja vapauttaminen edellyttää vahvempaa yhteistyötä ympäristöongelmien ja ilmastopolitiikan kuten myös ihmisten välisen eriarvoisuuden ja köyhyyskysymysten ratkaisemiseksi, joiden ympärille kutoutuvat merkittävimmät tulevaisuuden turvallisuusuhat. Kansainvälisen järjestelmän demokratisointi on varmin toimintalinja kansainvälisen turvallisuuden parantamiseksi.

Globalisaation varjopuolten rinnalla on nähtävissä myös myönteisiä kehitysmahdollisuuksia, kun valtiot ovat entistä tiiviimmin taloudellisesti sidoksissa toisiinsa. Vastuuntuntoinen keskinäisriippuvuuden vahvistaminen voi auttaa kriisien ennaltaehkäisemisessä ja nostaa kynnystä aseellisiin yhteenottoihin.

2. YK:ta on vahvistettava vastaamaan maailman turvallisuushaasteisiin

Yhdistyneillä kansakunnilla on erityisrooli kriisien ennaltaehkäisemisessä ja rauhan palauttamisessa maailmassa. YK:ta on vahvistettava, jotta se pystyy reagoimaan kriiseihin nopeasti ja kehittämään tehokkaita menetelmiä konfliktien ennaltaehkäisemiseksi. Siviilikeinojen lisäksi YK:n on pystyttävä käynnistämään ja koordinoimaan entistä paremmin myös sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioita, joita tarvitaan estämään vakavia ihmisoikeusloukkauksia, päättämään aseellinen konflikti tai estämään sen uudelleenpuhkeaminen

Vihreä liitto kannattaa interventiorahaston perustamista YK:n yhteyteen. Sen varoja käytettäisiin siviilikriisinhallintaan sekä sotilaallisen kriisinhallinnan puolella pääasiassa koordinaatioon ja esikuntatoimintojen luomiseen ja ylläpitoon. Tulevaisuudessa rahastoa voitaisiin mahdollisesti käyttää myös YK:n omien kriisinhallintajoukkojen luomiseen ja varustamiseen. Parantamalla sotilaallisen kriisinhallinnan koordinaatiota YKn alaisuudessa voidaan vähentää maailmanyhteisön riippuvuutta yksittäisten voimakkaiden jäsenmaiden kannasta arvioitaessa intervention tarpeellisuutta. Taloudellista riippuvuutta jäsenmaista voidaan helpottaa ottamalla käyttöön valuutansiirtovero tai globaalilotto, jonka tuotto ohjattaisiin suoraan YKlle.

YKn toimintakyky kriisitilanteissa tulee turvata niin, ettei mikään turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista voi yksin veto-oikeudellaan kaataa operaatiota, jota muut pitävät tarpeellisena. Turvallisuusneuvoston toimivuutta voidaan parantaa rajoittamalla veto-oikeutta siten, että siihen vaaditaan yhden sijasta 2-3 maata. Myös yleiskokous voisi pääsihteerin pyynnöstä antaa mandaatin rauhanturvaoperaatioon, jonka yksi maa on pysäyttänyt veto-oikeudellaan turvallisuusneuvostossa. Toistaiseksi uudistukset ovat törmänneet turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden voimakkaaseen vastustukseen, mutta ratkaisun etsimistä on syytä jatkaa. Turvallisuusneuvoston koostumusta ja yleiskokouksen roolin vahvistamista on pystyttävä arvioimaan uudelleen, jos ja kun YK:n toimintaa halutaan tehostaa.

YKn monipuolinen vahvistaminen vähentää painetta kansalliseen ja alueelliseen asevarustelukierteeseen. YK:lla on myös ainutlaatuiset mahdollisuudet yhdistää siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta toisiinsa.

Yksi keskeinen kysymys yhä edelleen on maailmanlaajuinen ydinaseriisunta, jonka tarve on tullut entistä selkeämmäksi järjestäytyneen, kansainvälisen terrorismin nousun myötä. Kaikkien ydinasevaltioiden on tultava mukaan kansainvälisten sopimusten piiriin, ja tavoitteena tulee olla täydellinen ydinaseista luopuminen. Kansainvälinen terrorismin vastainen yhteistyö on tärkeää, mutta terrorismin vastustamisen varjolla ei pidä voida harjoittaa omien vähemmistöjen sortoa tai suoranaista valtioterrorismia oman maan asukkaita tai toista maata kohtaan.

3. Alueellinen yhteistyö vahvistaa rauhaa

Euroopan integraatio on tarjonnut paljon mahdollisuuksia rauhanomaisen yhteistyön lisäämiseen. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ja Euroopan neuvosto ovat olleet keskeisessä asemassa Euroopan turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kehityksessä. Myös muihin maanosiin tarvitaan vastaavia malleja maanosittaisesta turvallisuuspolitiikasta ja ihmisoikeusseurannasta. Ne vahvistavat myönteistä keskinäisriippuvuutta globalisaatioprosessissa.

Euroopan unionissa on saatu aikaan merkittävää taloudellista yhdentymistä, mikä on helpottanut kaupankäyntiä mutta myös poliittisen yhteisymmärryksen syntyä. Laajentuminen vahvistaa rauhanomaista kehitystä unionissa. Laajentunutkaan EU ei saa rakentaa suojamuureja ympärilleen, vaan vastuun ja yhteistyön on ulotuttava myös sen rajojen ulkopuolelle. Alueellinen integraatio Euroopassa ei saa johtaa itsekkäästi vain omaa etuaan ajavan suurvaltablokin syntymiseen.

4. EU:n kehitettävä monipuolisia kriisinhallintamenetelmiä ja panostettava globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on keskeistä kehittää monipuolisia kriisinhallintamenetelmiä sekä tiiviimpää ulkopoliittista päätöksentekoa. Vihreät eivät pidä suotavana EU:n kehittämistä puolustusliitoksi. EU:n ja Naton jäsenyys on jatkossakin pidettävä erillään niin, ettei jäsenyys toisessa automaattisesti edellytä liittymistä myös toiseen. EU:n vahvuuden ei tule perustua sotilaalliseen voimaan, vaan oikeudenmukaisella ulko- ja kauppapolitiikalla saavutettuun arvovaltaan. Vihreät hyväksyvät sen, että EU:n kriisinhallinnan sotilaallisessa ulottuvuudessa nojaudutaan joiltakin osin Naton voimavaroihin silloin, kun EU:lta puuttuu tarvittavaa kapasiteettia esim. esikunta- ja viestintätoiminnoissa. Jokaisella operaatiolla tulee olla YK:n tai Etyj:n mandaatti tai konfliktin osapuolten hyväksyntä. Jos YK-johtoista kriisinhallintaa pystytään kehittämään määrätietoisesti Naton merkitys globaalissa kriisinhallinnassa voi vähetä.

Unionin päätöksentekoa ulkopolitiikan saralla on syytä tehostaa, jotta EU pystyisi nykyistä paremmin reagoimaan maailmanpolitiikan kriiseihin. Kun EU:n tulevaisuutta käsittelevän konventin työ päättyy, täytyy nykyisen yleisten asiain neuvoston työtä tehostaa, niin että EU pystyy reagoimaan nopeammin esim. kansainvälisiin kriiseihin. Neuvottelumandaattia ulkopoliittisissa kysymyksissä on syytä selkiyttää. Ulkopoliittisen päätöksenteon tehostaminen edellyttää EU:n kansanvaltaisen kontrollin vahvistamista kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin kautta.

5. Suomi kehittää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa nojautuen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen

Vihreiden mielestä mitä vähemmän maailmassa aseisiin käytetään rahaa, sen parempi. Naton tavoitteena on pitää jäsenmaiden puolustusmenojen osuus olisi vähintään 2 %:n tasolla bruttokansantuotteesta, vaikka moni eurooppalainen jäsenmaa ei tähän ylläkään. Kahden prosentin osuus kansantuotteesta on kolminkertainen verrattuna YK:n kehitysyhteistyölle asettamaan 0,7 prosentin tavoitetasoon. Paine puolustusmenojen kasvuun eurooppalaisissa Nato-maissa on lisääntymässä koko ajan.

Nato on muuttunut yhä suuremmassa määrin kriisinhallintaorganisaatioksi, mutta se on myös puolustusliitto, jolla on sotilaallinen rakenne Euroopassa. Nato-jäsenyys ei ole vihreiden mielestä tavoiteltavaa, liittoutuminen ei lisäisi Suomen turvallisuutta. Naton rauhankumppanuuden myötä Suomi on jo kehittänyt puolustusvoimiaan pitkälti Nato-yhteensopiviksi ja tämä on parantanut yhteistyökykyä Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Suomi voi osallistua näihin operaatioihin ja myös siten kantaa vastuunsa kansainvälisestä kriisinhallinnasta rauhankumppanuuden kautta, ilman Nato-jäsenyyttä.

Suomen turvallisuuspoliittinen vaikutusvalta turvataan parhaiten diplomatialla, kansainvälisillä välitystehtävillä ja viisaalla ulkopolitiikalla, ei sotilaallisella liittoutumisella. Jos Suomi liittyisi Natoon, sen asema puolueettomana maana esimerkiksi kansainvälisissä välitystehtävissä voisi menettää merkitystään. Paine puolustusmenojen kasvuun saattaa lisääntyä Nato-jäsenyyden myötä. Sotilaallisen liittoutumisen merkitys ei ole nykyisin niin suuri kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Baltian maiden mahdollinen Nato-jäsenyys ei johda siihen, että Suomen olisi välttämätöntä liittyä Natoon, mutta Naton merkitystä on tulevaisuudessa arvioitava suhteessa alueellisen ja globaalin turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksiin.

Naton ja Venäjän yhteyksien syveneminen saattaa tulevaisuudessa muuttaa järjestön luonnetta ja murentaa niitä perusteita, joille Nato kylmän sodan aikana rakennettiin. Naton rooli Euroopassa voi muuttua merkittävästi. Kriisien ennaltaehkäisemisen ja siviilikriisinhallinnan saralla tulee parantaa yhteistyökykyä Naton ja Etyj:n - kuten myös EU:n ja YK-järjestöjen - välillä.

Pääministerin asettaman Turvallisuus 2004 -työryhmän pitää osaltaan edistää turvallisuuspoliittisen keskustelun kansanvaltaistamista samalla kun se valmistelee seuraavaa turvallisuuspoliittista selontekoa. Jos hallitus yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa tai eduskunnan laaja enemmistö päätyy ehdottamaan liittymistä Natoon, pitää jäsenyysasia alistaa kansanäänestykseen.

Jaa sivu:
Tilaa upeasti uudistunut Vihreä Lanka!